Pretibial injuries : Clinical presentation, treatment paths, and health economic burden

Pretibial injuries are universal traumas among the morbid and elderly population. The injuries present as two distinct clinical variations: pretibial lacerations (PLs) and pretibial hematomas (PHs). PLs and PHs affect the skin and subcutaneous tissue between the knee joint and ankle due to low-energy trauma such as falling on flat ground. PLs constitute different types of open wounds e.g. linear lacerations, flap lacerations, and total skin loss. PHs form when closed subcutaneous bleeding occurs. Blood causes soft tissue bulging and pressure to the skin, which can lead to skin necrosis if the hematoma is not evacuated. Both injuries result in skin defects needing local wound care and/or a split-thickness skin graft (STSG). The study was a retrospective analysis of electronic patient history files. Patients were diagnosed at Kymenlaakso Central Hospital and its surrounding healthcare centers during 2015-2019. Study I included 116 PL patients and Study II 60 PH patients. In Study II, risk factors for skin necrosis were identified by comparing patients treated with PH evacuation with those treated without intervention. Study III included 12 pretibial injury patients treated with STSG. In Study IV, a calculation and comparison of costs of 109 PL and 60 PH patients were conducted by examining NordDRG products and their invoice data generated from patient treatment periods. Pretibial injuries have characteristic features that must be recognized when diagnosing and treating patients. Skin defects caused by PLs and PHs frequently result in chronic wounds. Thus, pretibial injuries should be considered an independent etiological pathology for chronic leg ulcers. PHs among morbid dermatoporotic patients require prompt surgical intervention to ease pain and prevent skin necrosis. However, PHs seem to not be recognized in time. Further, the infection rate of 30% among PLs and long treatment periods also suggest failures in current treatment. Only 15 patients of all pretibial injury patients were treated with STSG. Using STSG was safe and did not result in significant complications, although prolonged donor site healing did occur. Thus, early STSG application should not be avoided. Compared with PLs, PHs generate higher costs in healthcare mainly from emergency room visits and operative treatment. PLs cause more burden in the outpatient wound clinic. Improved diagnosis and treatment are critical to cut costs and reduce patient suffering. Pretibiaaliset vammat ovat yleisiä monisairailla vanhuksilla. Vammoja on kahta tyyppiä: pretibiaaliset laseraatiot (PL) ja pretibiaaliset hematoomat (PH). Molemmat syntyvät iholle polven ja nilkan väliselle alueelle pienienergisen vamman, kuten kaatumisen seurauksena. PL:t ovat ihon haavoja, palkeenkieliä ja puutoksia. PH muodostuu, kun ihonalaisrasvassa verisuoni katkeaa ja syntyy suljettu verenvuoto. Verimassa kohdistaa iholle painetta, joka voi aiheuttaa ihon kuolion. Molemmat vammat johtavat tyypillisesti haavanhoidon ja/tai ihonsiirreleikkauksen tarpeeseen. Pretibiaaliset vammat aiheuttavat kipua ja inhimillistä kärsimystä. Vammat voivat johtaa pitkäaikaisen säärihaavan muodostumiseen. Siitä huolimatta pretibiaalisia vammoja ei ole tunnistettu omaksi haavaryhmäkseen. Aikaisempaa tutkimusta pretibiaalisista vammoista ei ole tehty Suomessa, joten tietoa vammojen piirteistä, hoitopoluista ja paranemisesta ei ole kuvattu. Samalla kun pretibiaalisten vammojen ilmaantuvuus kasvaa väestön vanhenemisen myötä, ovat vammojen aiheuttamat kustannukset myös jääneet arvioimatta. Kyseessä oli takautuva tutkimus, jossa tarkasteltiin pretibiaalisten vammapotilaiden sähköisiä potilasasiakirjamerkintöjä. Potilaat diagnosoitiin Kymenlaakson keskussairaalassa tai sen lähiterveyskeskuksissa vuosina 2015–2019. Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin 116:n PL-potilaan taustatietoja, hoitoa ja paranemista. Toisessa osatyössä tutkittiin 60:n PH-potilaan hoitopolkuja ja ihon kuolion riskitekijöitä vertailemalla verihyytymän poistotoimenpiteellä hoidettuja potilaita niihin, jotka eivät tarvinneet verihyytymän kirurgista poistoa. Kolmannessa osatyössä tutkittiin 12 potilaan ihonottokohdan paranemista ihonsiirreleikkauksen jälkeen. Neljännen osatyön kustannuslaskelma ja -vertailu tehtiin 60:n PH-potilaan ja 109:n PL-potilaan NordDRG- tuotteiden laskutustiedoista potilaiden hoitojaksojen eri vaiheista. Pretibiaalisten vammojen erityispiirteet tulisi ottaa huomioon diagnosoitaessa ja hoitaessa potilaita. Paikallishoidolle jätettynä haavat paranevat hitaasti ja muuttuvat herkästi kroonisiksi säärihaavoiksi. Pretibiaaliset vammat tulisikin hyväksyä osaksi pitkäaikaisten säärihaavojen syiden kirjoa. PH:t tulisi hoitaa verihyytymän poistolla varhaisessa vaiheessa haurasihoisilla ja monisairailla potilailla kivun helpottamiseksi sekä ihon kuolion estämiseksi. Diagnoosiin päästään kuitenkin liian myöhään. PL-potilaiden korkea tulehdusten määrä ja hidas paraneminen viittaa sekin puutteeseen hoidossa. Vain 15 potilasta koko aineistosta hoidettiin ihonsiirteellä, vaikka ihonottokohta parani useimmilla komplikaatioitta. Varhaista ihonsiirteen käyttöä ei tulisi välttää. Kustannuslaskelmien perusteella PH:t aiheuttavat enemmän sairastavuutta ja kuormittavat terveydenhuoltoa enemmän kuin PL:t. Diagnosoinnin ja hoidon parantaminen on tärkeää kustannusten laskemiseksi sekä inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi.