Recovery from severe COVID-19 : follow-up of lung function, symptoms, and quality of life

Coronavirus disease 2019 (COVID-19) was declared a pandemic in March 2020 and has since caused considerable morbidity and mortality worldwide, with symptoms ranging from a mild upper respiratory infection to critical respiratory failure. The first follow-up studies of hospitalised COVID-19 patients reported impaired lung function and radiological abnormalities several months after hospital discharge, as well as persisting symptoms and impaired quality of life. This doctoral thesis aims to assess the long-term respiratory and overall recovery of hospitalised COVID-19 patients up to one year after the illness. Respiratory recovery was assessed by lung function tests and chest x-rays three to six months and one year after hospital discharge (studies I, III and IV). In addition, exercise capacity was evaluated with the 6-minute walk test in study III. Symptoms and quality of life after hospitalisation due to COVID- 19 were assessed using a questionnaire six months and one year after hospital discharge (studies II and IV). Additionally, the length of sick leave and the use of health care services were evaluated (study IV). Three to six months after hospital discharge, there were no signs of small airway dysfunction in the 20 patients in study I. Six months after critical COVID-19 requiring intensive care, chest x-ray abnormalities were common, half had impaired diffusing capacity, and one-third had a restrictive spirometry pattern (study III). However, the 6-minute walk distance was normal in most patients. In the patients who underwent spirometry and chest x-rays both three to six months and one year after hospital discharge, chest x- rays improved in follow-up, but a restrictive spirometry pattern was more common at one year (study IV). At six months, the most common symptoms were tiredness, fatigue, insomnia, and dyspnoea (study II). Women reported more symptoms and lower quality of life, which was additionally associated with higher body mass index, age, sleep apnoea, and longer duration of invasive mechanical ventilation. At one year, symptoms were still prevalent, and tiredness, fatigue, and physical difficulties increased in follow-up (study IV). Long-term absence from work was observed in a small group of patients. This dissertation found that some patients have persisting lung function impairment after severe COVID-19, although radiological improvement was still seen from three to six months to one year after hospital discharge. Self-reported symptoms were common, but the underlying causes are yet to be determined. Pandemiaksi vuonna 2020 julistetun koronavirustaudin (COVID-19) oireet vaihtelevat lievästä ylähengitystieinfektiosta vaikeaan keuhkokuumeeseen ja hengitysvajaukseen. Kirjallisuudessa on kuvattu keuhkojen toiminnan alenemaa ja pitkäkestoisia oireita vaikean koronavirustaudin jälkeen. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia vaikeasta, sairaalahoitoa vaatineesta koronavirustaudista toipumista keuhkojen, oireiden ja elämänlaadun näkökulmasta vuoden seuranta-aikaan asti. Keuhkojen toipumista tutkittiin keuhkojen toimintakokeilla, keuhkoröntgenkuvilla (osatyöt I, III ja IV) ja osatyössä III myös fyysisen suorituskyvyn näkökulmasta kuuden minuutin kävelytestillä. Oire- ja elämänlaatukysely teetettiin kuuden kuukauden ja vuoden kohdalla kotiutumisesta (osatyöt II ja IV), ja lisäksi arvioitiin töihin palaamista ja terveyspalveluiden käyttöä vaikean koronavirustaudin jälkeen (osatyö IV). Keuhkojen toimintakokeissa 3–6 kuukautta kotiutumisen jälkeen ei löytynyt pienten ilmateiden toimintahäiriöön viittaavaa (osatyö I). Tehohoitoa vaatineen koronavirustaudin jälkeen kuuden kuukauden kohdalla keuhkoröntgenkuvassa oli valtaosalla vielä vähäisiä poikkeavia löydöksiä ja osalla oli alentunut diffuusiokapasiteetti tai keuhkotilavuus, mutta suorituskyky kuuden minuutin kävelytestissä oli valtaosalla normaali (osatyö III). Vuoden kohdalla kotiutumisesta keuhkoröntgenkuvissa havaittiin vähemmän muutoksia kuin 3–6 kuukauden kohdalla (osatyö IV). Kuuden kuukauden kuluttua sairaalasta kotiutumisesta valtaosa raportoi lieviä oireita, yleisimmin väsymystä ja uupumusta (osatyö II). Naiset raportoivat enemmän oireita ja matalampaa elämänlaatua kuin miehet. Matalampi elämänlaatu liittyi myös ylipainoon, ikään, uniapneaan ja hengityskonehoidon kestoon. Vuoden kohdalla kotiutumisesta oireet olivat edelleen yleisiä ja osaa oireista raportoitiin jopa enemmän kuin kuuden kuukauden kohdalla (osatyö IV). Terveyspalveluiden satunnainen käyttö sairaalahoidon jälkeen koronavirustautiin liittyen oli yleistä. Pieni osa ei ollut palannut työelämään vielä vuoden kohdalla sairastumisesta. Suurin osa vaikean, sairaalahoitoisen koronavirustaudin sairastaneista toipuu hyvin, mutta osalla on pitkittynyttä keuhkojen toiminnan alenemaa ja pienellä osalla työkyvyttömyys pitkittyy. Oireet vaikean koronavirustaudin jälkeen ovat yleisiä, mutta oireiden taustasyyt ovat vielä epäselviä ja todennäköisesti monitekijäisiä.