Keskustelua mielenterveydestä Suosikin Kimppa-palstalla

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Nuorten mielenterveys oli 2000-luvun ensivuosikymmenellä aihe, josta käytiin paljon keskustelua maamme mediassa. Tutkimuksessa tarkastellaan minkälaista keskustelua nuorten mielenterveydestä käytiin nuorten itsensä kanssa, nuortenlehti Suosikin Kimppa-neuvontapalstalla. Tarkastelussa on 25 lehteä vuosilta 2005–2009. Tutkimuksessa eritellään nuorten kirjoituksista ja palstavastaajien vastauksista erilaisia mielenterveyttä koskevia, diskursseiksi kutsuttuja puhetapoja. Aineistoanalyysin avulla pureudutaan siihen, millaisiksi selonteoiksi nuoret pukevat omia ongelmatilanteitaan ja minkälaista toimijuutta he antavat itselleen oman mielenterveytensä ylläpitäjinä. Tutkimuksessa verrataan nuorten kirjoittajien ongelmankuvauksia palstankirjoittajien tarjoamiin ratkaisumalleihin. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, kohtaavatko palstavastaajien ja nuorten mielenterveyskäsitykset. Tutkimuksessa lähestytään neuvontapalstoja sosiologi Frank Furedin terapiakulttuuri-teoriasta käsin. Sen mukaisesti neuvontapalstat nähdään leimallisena osana tunnustuksellista terapiakulttuuria: kulttuurisesti hallitsevaa merkitysjärjestelmää, jossa yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia käsitellään yksilölähtöisinä ongelmina. Tutkimuksessa erotetaan Kimppa-palstan mielenterveyskeskustelusta kolme diskurssia: neuvontapalstadiskurssi, voimavaradiskurssi ja riskidiskurssi. Neuvontapalstadiskurssissa luodaan Kimppa-palstan jatkuvuuden edellytykset: vaalitaan nuorissa halua ilmaista tunteitaan julkisesti paitsi läheisilleen, myös Kimppa-palstalla. Palstalle kirjoittavien nuorten suosimassa voimavaradiskurssissa luodaan yksilön arjen resursseja korostavaa kuvaa mielenterveydestä. Näkemyksen mukaan yksilö voi ylläpitää mielenterveyttään yhteisönsä tukemana, ilman asiantuntija-avun tarvetta. Voimavaradiskurssissa kirjoittavat nuoret sijoittavat ongelmiensa syyt itsensä ulkopuolelle: ongelmien ratkaisu edellyttää nuorten mielestä siis ennen kaikkea ulkoista olosuhdemuutosta. Palstavastaajat sivuuttavat kuitenkin nuorten omat ongelmanmäärittelyt ja tarjoavat yliyksilöllisiksi ja ulkoisiksi kuvattuihin ongelmiin voittopuolisesti terapiakulttuurin ihanteiden mukaisia yksilöratkaisuja. Kysyjien ja vastaajien mielenterveyden puhetavat eivät siten kohtaa. Palstavastaajien suosimassa riskidiskurssissa ongelmien ratkaiseminen edellyttää aina yksilömuutosta olosuhdemuutoksen sijaan: ongelmien sisäistä työstämistä ja uudelleenarviointia. Palstavastaajat kannustavatkin nuoria hyödyntämään erilaisia terapiapalveluita ongelmiensa ratkaisemisessa. Tutkimuksessa ymmärretään neuvontapalstat yhtenä, mutta ei suinkaan ainoana areenana, jolla nuorten mielenterveyttä koskevaa todellisuutta luodaan. Neuvontapalstadiskurssit asettuvat osaksi muiden nuorten elämää järjestävien diskurssien sekamelskaa: koulun, kodin ja median puhetapojen rinnalle. Siten analyysia laajennetaan myös muille nuorten elämän areenoille, joilla mielenterveyden puhetapoja käytetään ja opitaan. Tutkimuksessa perehdytään suomalaiskouluissa käynnistetyn mielenterveysopetuksen taustoihin ja sisältöihin sekä käydään läpi mielenterveyden kouluopetuksen aiheuttamaa keskustelua maamme sanoma- ja aikakauslehdissä.