Ars Pseudo-Scauri : A Critical Edition and Commentary

This doctoral thesis contains the first edition of an anonymous Late Antique Latin elementary grammar discovered by Dr. Vivien Law more than two decades ago. The thesis presents not only the edited text and translation of the Ars Pseudo-Scauri (thus named because of the attributions of both Dr. Law as well as a Late Antique compiler known as Sergius), but also a commentary which aims to help the reader to make out the connections this text shares with other extant grammars. In the introduction and commentary, an attempt has also been made to describe certain developments in Roman language science, as well as to determine if and how they influence the doctrine of the Ars Pseudo-Scauri. In addition to a few articles by Vivien Law, little else has been written on this grammar. However, within the past few decades since the discovery of the text, an important adjustment in the paradigm of the study of ancient linguistics has taken place, with the repudiation of the traditional, static model of historiography in favour of one that emphasizes the fact that grammatical science was in lively interaction with philosophy in late Antiquity. In 1987 Dr. Law came to the conclusion that the text which has been preserved for us is either the Ars minor of Q. Terentius Scaurus, or a later abbreviation of a longer grammatical work by Scaurus. However, the attribution of this grammar to Scaurus appears not to be well founded. The text contains many doctrinal aspects which speak against such an early attribution, aspects which were not adequately addressed by Dr. Law in her article. The thesis argues against the attribution of this grammar to Q. Terentius Scaurus. The issue of dating the grammar, taking into account recent developments concerning the historiography of ancient linguistics, is also addressed. In the commentary and the introduction the content of the Ars Pseudo-Scauri is reviewed in the light of the recent hypotheses on the interaction between grammar and philosophy, which is today considered to have taken place from the first and second century AD onwards, in contrast with previous views which assumed a much earlier date. The fairly recently discovered Ars Pseudo-Scauri has not been subject to much analysis to date, and, more importantly, the few previous endeavours have not taken into account the developments which have shed new light on the study of ancient linguistics. FM Anna Reinikan väitöstutkimus liittyy kielitieteen historian alaan. Väitöskirja sisältää edition anonyymista myöhäisantiikkisesta kieliopista, jonka olemassaolo tuli alan tutkijoiden tietoisuuteen vasta vuonna 1987. Väitöskirja sisältää myös englanninkielisen käännöksen tästä latinankielisestä kieliopista, jota kutsutaan väitöstutkimuksessa nimellä Ars Pseudo-Scauri, sekä kommentaarin, jossa analysoidaan tämän tekstin yhteyksiä muihin myöhäisantiikkisiin kielioppeihin. Johdanto- ja kommentaariosiossa on myös pyritty kuvailemaan joitain myöhäisantiikin kielitieteen kehityskulkuja ja sitä miten ne ilmenevät tässä kieliopissa. Väitöstutkimuksen aiheena olevaa kielioppitekstiä ei ole aiemmin julkaistu, eikä siitä ole kirjoitettu kuin muutama artikkeli. Viime vuosikymmeninä perinteinen näkemys antiikin kielitieteen kehityksestä on joutunut perusteellisen uudelleentarkastelun kohteeksi. Väitöstutkimus Ars Pseudo-Scauri -kieliopista tukee kahdesta näkemyksestä uudempaa, jonka mukaan kielitieteessä tapahtui mm. filosofian vaikutuksesta merkittävää kehitystä vielä myöhäisantiikin aikanakin, toisin kuin aiemmin on ajateltu. Vuonna 1987 Vivien Law, tekstin löytänyt tutkija, esitti, että kyseessä on grammaatikko Q. Terentius Scauruksen (100-luku jKr.) laatima suppeampi kielioppi tai vaihtoehtoisesti lyhennelmä hänen laajemmasta teoksestaan. Tämä attribuutio on kuitenkin kyseenalainen, sillä tekstissä on piirteitä, jotka ovat tyypillisiä myöhäisantiikkisille kielioppiteksteille. Näin ollen tässä väitöstutkimuksessa esitetään selvästi myöhempää ajoitusta (300-luku jKr.) tälle anonyymille tekstille. Kyseessä on silti todennäköisesti yksi varhaisimmista kokonaisuudessaan säilyneistä latinankielisistä kielioppiteksteistä.