Lasten psykoterapiat

Tiivistelmä Mielenterveyden häiriöiden synnyn ja hoidon kannalta lapsuuden tekee erityiseksi aivojen voimakas muovautuvuus. Muovautuvuuden vuoksi aivot ovat herkemmät kielteisten kokemusten vaikutuksille, mutta toisaalta hoidolla on mahdollista korjata vaurioita ja mahdollistaa myöhempi terve kehitys. Lasten mielenterveyden häiriöiden hoito koostuu monista hoito- ja kuntoutusmenetelmistä, joista psykoterapia on yksi. Tavallisimmat leikki- ja kouluikäisten lasten mielenterveyden häiriöiden hoitoon käytettävät psykoterapian muodot ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia, psykodynaaminen psykoterapia ja perhepsykoterapia. Asianmukaisella psykoterapeuttisella hoidolla voidaan usein korjata lapsen mielenterveyden häiriöön liittyneitä haitallisia ajatus- ja käyttäytymismalleja, parantaa lapsen toimintakykyä kotona ja kodin ulkopuolella sekä mahdollistaa myöhempi iänmukainen kehitys. Varhain toteutettu hoito vähentää lasten ja perheiden inhimillistä kärsimystä, ehkäisee syrjäytymistä ja säästää terveydenhuollon voimavaroja. Abstract Child psychotherapy The plasticity of the brain makes childhood an important period for the development and treatment of mental health disorders. Due to this plasticity, adverse childhood experiences have a stronger effect on the developing brain. However, this same plasticity may also enhance the effects of treatment, making later healthy development possible. Psychotherapy is one method for treating mental health disorders in childhood. The most common types of child psychotherapy currently used in Finland are cognitive-behavioral psychotherapy, psychodynamic psychotherapy, and family psychotherapy. With adequate psychotherapeutic treatment, it is often possible to alter a child’s dysfunctional thought and behaviour patterns, help the child function better both within and outside the home, and enable later age-appropriate psychological development. The early treatment of children’s mental health problems reduces the suffering of the child and the family. Furthermore, it reduces the risk of exclusion from society, and thus saves social and health service resources in the long run.