Osaammeko ennakoida? : osaamisen ennakoinnin nykytila kunta-alalla ja onnistumisen avaimet

Kunta-alalla käydään parhaillaan läpi valtavia mullistuksia, kun sekä rakenteelliset uudistukset että globaalit murrokset muokkaavat toimintaympäristöä. Muutokset heijastuvat myös työvoiman saantiin ja osaamistarpeisiin ja edellyttävät organisaatioilta uudenlaista proaktiivista toimintaa. Osaamisen ennakointi on yksi tapa valmistautua näihin muutoksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, missä määrin ja miten ennakointia tehdään kunta-alalla, ja millaisia mahdollisia haasteita siihen liittyy. Tätä kautta haluttiin selvittää, miten organisaatioita voidaan tukea ennakointityön käynnistämisessä ja kehittämisessä. Lisäksi selvitettiin tulevaisuuden osaamistarpeita. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka lähetettiin kuntien, kaupunkien, kuntayhtymien ja kuntaomisteisten yhtiöiden ylimmälle ja virkamiesjohdolle. Kyselyssä käytettiin sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä ja vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Organisaatiot ovat sekä keskenään että sisäisesti hyvin eri vaiheissa ennakointityössä. Paljon on vielä kiinni yksittäisen toimijan asenteista ja osaamisesta. Tietoa on paljon, mutta se on hajallaan ja sen valikointi on haasteellista. Yleisesti ottaen resurssit niin ajan, osaamisen kuin välineidenkin suhteen ovat vähissä. Strategisella tasolla ennakointi on jo varsin hyvällä tasolla, mutta lisäksi näkökulmaa tulisi laajentaa lyhemmän (operatiivisen) ja pidemmän (visionäärisen) tason suuntaan, jolloin saataisiin parempi kokonaiskuva. On oleellista ymmärtää, että ennakointi on menestymisen kannalta välttämätöntä, vaikka päätöksiä joudutaan tekemään myös epävarmaan tietoon perustuen. Keskimäärin kauaskatseisimpia organisaatioita ovat sivistys- ja tekniikka-aloilla toimivat yhtiöt. Yritykset joutuvatkin kiinnittämään muita enemmän huomiota toimintaympäristön muutoksiin. Kuntaorganisaatioissa ennakointia jarruttaa rakenteelliset tekijät kuten sektorien valta, joka hankaloittaa verkostomaista ja poikkihallinnollista toimintatapaa. Tulevaisuuden ihannetyöntekijä nähdään oppimis- ja muuntautumiskykyisenä toimijana, joka on yhdistelmä sosiaalisia sekä digitaalisia taitoja. Loppu viimein on kuitenkin organisaation vastuulla koota resurssit, jotka kokonaisuutena vastaavat tarpeisiin sekä luoda edellytykset yksilöiden kehittymiselle. Yksi jatkotutkimusaihe voisikin olla resursoinnin ja työssä kehittymisen välinen yhteys.