Essentiellin trombosytemian hoito tampereen yliopistollisessa sairaalassa

Essentielli trombosytemia (ET) on krooninen myeloproliferatiivinen sairaus, jossa trombosyyttien tuotto luuytimessä lisääntyy johtaen kohonneeseen veritulppa- ja verenvuotoriskiin. ET-potilaat voidaan luo­kitella yli 60 vuoden iän, trombosyyttitason ja aiempien komplikaatioiden mukaan matalan ja korkean riskin potilaisiin. Matalan riskin potilailla lääkehoito ei ole tarpeen, mutta korkean riskin potilaat hyöty­vät trombosyyttien määrää laskevasta (sytoreduktiivisesta) hoidosta. Tupakoinnilla, verenpainetaudilla, diabeteksella ja ylipainolla on myös merkitystä potilaiden ennusteessa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin potilasasiakirjamerkinnöistä TAYS:in hematologisella poliklinikalla vuosi­na 2007–2011 ET-sairauden diagnostiikkaa ja hoitoa sekä potilaiden selviytymistä. Tutkimuksessa seurattiin 97 potilasta yhteensä 554 henkilövuoden ajan. Potilaiden ikä- ja sukupuolijakaumat, löydök­set sekä oireiden ja komplikaatioiden insidenssi olivat samankaltaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa. Pieniannoksista ASA (asetyylisalisyylihappo)-hoitoa käytettiin kaikilla potilailla joilla sen käyttö ei ollut kontrainidisoitu, myös matalan riskin potilailla, jotka eivät tutkimusten mukaan välttämättä hyödy hoi­dosta. Viidessä tapauksessa sytoreduktiivista hoitoa ei aloitettu huolimatta yli 60-vuoden iästä, kun muita riskitekijöitä ei ollut. Näitä poikkeuksia lukuunottamatta lääkehoito toteutui nykyisen tutkimustie­don mukaisesti. Kardiovaskulaaristen riskitekijöiden kartoitus ja hoito toteutui suurimmassa osassa po­tilastapauksia heikosti. Tutkimus osoitti, että ET:n lääkehoito TAYS:ssa on suurimmaksi osaksi asianmukaista, mutta sitä voi­taisiin tehostaa riskiluokituksen tarkemmalla noudattamisella ja kardiovaskulaaristen riskitekijöiden huolellisella kartoituksella ja hoidolla.