Komitatiivi nykysuomessa. Sijan typologista ja areaalista taustaa sekä sen ilmaisemat merkitykset Helsingin Sanomien korpuksessa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan korpuksen avulla merkityksiä, joita suomen kielen -ine-komitatiivisijalla ja genetiivin kanssa järjestyvällä kanssa-postpositiorakenteella nyky-yleiskielessä ilmaistaan. Merkitysten analyysi perustuu kahteen aineistoon: ensisijaisena aineistona on käytetty 572:ta -ine-sijaista lausetta, ja vertailuaineisto koostuu 400:stä kanssa-rakenteisesta lauseesta. Aineistot on poimittu HS 2000–2001 -korpuksesta, joka sisältää Helsingin Sanomien vuosikerrat 2000 ja 2001. Kiitän Sanoma Osakeyhtiötä korpuksen käyttömahdollisuudesta. Komitatiivisijan prototyyppiset funktiot, inhimillisten olentojen sosiaalinen, asymmetrinen yhdessäolo ja omistussuhde, ovat yhdessä aineiston yleisin sijalla ilmaistava merkitys (yhteensä 38,3 prosenttia esimerkeistä). Muut huomattavan suuret merkitysluokat ovat omistamisen merkitystä semanttisesti lähellä oleva sisältymissuhde (14,7 prosenttia) ja sisältymisen kanssa pitkälti rinnakkaiset spatiaaliset suhteet (12,8 prosenttia). Muut sijan saamat merkitykset ovat liittymisen, kuvailun, välineen, syyn ja eräiden fraasien ilmaiseminen. Kanssa-rakenne kielentää pääasiassa inhimillisten olentojen välistä sosiaalista suhdetta (81,3 prosenttia esimerkeistä). Kuitenkin vain pieni osa (15 prosenttia) esimerkeistä vastaa -ine-sijaista ilmausta. Tämä johtuu siitä, että kanssa-rakenteen semantiikka eroaa -ine-sijasta kahdessa suhteessa: se ilmaisee osallistujien symmetristä suhdetta, -ine-sija taas asymmetrista, ja sen osallistujilla ei tarvitse olla keskenään semanttisia siteitä kuten -ine-sijassa. Tämän vuoksi muun muassa erisnimistä ja tekemisen vastakkaisista osapuolista predikoitaessa vain kanssa-rakenne on mahdollinen. Sosiaalisen suhteen lisäksi kanssa-rakenteen yleisimmät merkitystehtävät ovat omistussuhteen, välineen ja asioiden vastakkaisuuden ilmaiseminen. Koska merkitykset ovat jatkumoita, on merkitysluokkien välillä päällekkäisyyttä ja horjuntaa. Erityisesti osallistujien inhimillisyyden piirteet vaikuttavat merkityksen tulkintaan. Suomen komitatiivin kannalta olennaisia jatkumoita, joilla merkitykset liukuvat, ovat sosiaalisuus–omistaminen ja omistaminen–väline. Päällekkäisyyttä on erityisesti sisältymisen ja spatiaalisuuden sekä sisältymisen ja kuvaamisen luokissa, jolloin sama esimerkki ilmaisee molempaa merkitystä. Analyysi osoittaa, että kieliopeissa mainitut komitatiisijan merkitystehtävät eivät ole riittäviä kuvaamaan sijan nykykäyttöä. Se myös antaa pohjaa uuden kanssa-rakenteesta kehittyvän ”kaa-komitatiivin” tutkimukselle kartoittamalla tämänhetkiset komitatiivin ilmaisukeinot ja keinojen merkitystehtävät ja siten osoittamalla uuden rakenteen potentiaalisen paikan tässä merkitysverkostossa. Avainsanat: pro gradu -tutkielma, komitatiivi, korpustutkimus, itämerensuomalaiset kielet, kieliopillistuminen, käytön merkitykset, merkitysjatkumot