Koeputkihedelmöityshoitojen jakautuminen ja kasautuminen Suomessa vuosina 1996-1998

Koeputkihedelmöityshoitoon, in vitro fertilization (IVF), liittyviä syklejä aloitettiin 1990-luvun loppupuolella Suomessa vuosittain noin 7000 (mukana mikroinjektiot ja pakastetun alkion siirrot) ja hoitojen seurauksena syntyi noin 1500 lasta. Koeputkihedelmöityshoidoista annetaan Suomessa muusta terveydenhuollosta poiketen yli puolet yksityissektorilla, ja hoitojen tarjonta on keskittynyt isoihin kaupunkeihin. Hoidot on leimattu elitistisiksi, ylemmän sosiaaliluokan hoidoiksi. Palvelujen käyttäjistä ei kuitenkaan ole olemassa tutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sitä, minkälaiset naiset (sosiaaliluokka, siviilisääty, kotipaikka) hakeutuivat koeputkihedelmöityshoitoihin vuosina 1996­1998, minkälaisia hoitoja naiset saivat sekä tutkia sitä, kasautuivatko hoidot joillekin tietyille naisille ja miten naiset ja hoidot jakautuivat yksityiselle ja julkiselle sektorille. Koeputkihedelmöityshoitoa, IVF-hoitoa, käytän yleisterminä koeputkihedelmöitys-hoidolle, mikroinjektiolle ja pakastetun alkion siirrolle. Tutkimus on rekisteripohjainen tutkimus, jossa tutkittavat, koeputkihedelmöityshoitoa saaneet naiset (N=9175) sekä heidän vertailuryhmiensä naiset: muita hedelmöityshoitoja vuosina 1996­1998 saaneet naiset (N=10 254) ja iän ja asuinkunnan suhteen kaltaistetut naiset (N=9175), on identifioitu Kansaneläkelaitoksen lääke- ja toimenpidekorvausrekistereistä. Väestörekisteristä on saatu muut naisten taustaa koskevat tiedot. IVF-naiset olivat muita hedelmöityshoitoa saaneita naisia vanhempia (keski-iät 33,4 ja 31,1 vuotta). 40-vuotiaita ja sitä vanhempia oli 13% ja joukossa oli muutama yli 50-vuotias. IVF-naiset olivat väestövertailuryhmän naisia useammin ylempiä toimihenkilöitä (25% ja 16%). Erot olivat suuremmat yksityisellä puolella. Julkisella puolella eri sosiaaliluokat käyttivät palveluja yhtäläisesti. IVF-hoitoon hakeuduttiin eniten Uudenmaan läänistä. Läänikohtaiset ikävakioidut luvut vaihtelivat 6,5 naisesta 9,2 naiseen tuhannesta 20­49-vuotiaasta. Muita hedelmöityshoitoja saaneilla naisilla läänien välinen vaihtelu oli suurempi (5,1­12,7 naista tuhannesta 20­49-vuotiaasta). Kaupunkilaisnaisista 6,9 naista tuhannesta 20­49-vuotiaasta ja maaseudun naisista 5,6 hakeutui IVF-hoitoon tutkimusajankohtana. Eniten IVF-syklejä hoidettua kohti saivat ylemmät toimihenkilöt ja vain yksityispuolella hoitoa saaneet naiset. IVF-hoitoon hakeutumisessa oli sosioekonomisia ja alueellisia eroja. Sosioekonomiset erot olivat oletettua pienempiä siksi, että julkisen sektorin käyttö oli yksityistä tasapuolisempaa. IVF-hoitopalveluja käytettiin eniten siellä, missä ne olivat helposti saatavilla, mutta naiset olivat valmiita matkustamaan pitkiäkin matkoja hoitoja saadakseen.