Työllisyys talouspoliittisessa retoriikassa Työllisyystavoite Suomen valtion budjettiperusteluissa ja Kansantaloudellisen aikakauskirjan talouspoliittisessa kirjoittelussa vuosina 1991 - 1997

Tampereen yliopistossa tarkastettu yht. lis. Raimo Sounelan väitöskirjatutkimus Työllisyys talouspoliittisessa retoriikassa käsittelee työllisyystavoitetta Suomen valtion budjetti-perusteluissa ja Kansantaloudellisen aikakauskirjan talouspoliittisessa kirjoittelussa vuosina 1991-1997. Suomen työttömyysaste oli huomattavasti korkeampi kuin yhdessäkään muussa vertaillussa yhdessätoista OECD-maassa koko tutkimuskauden aikana. Kaikki valtion budjettiesitykset ja suurin osa kirjoituksista pohjautuvat tarjontaedellytyksiä markkinoilla korostavaan klassiseen talousteoriaan. Sen mukaan avoimen sektorin kehittymisen suurin este on kustannustason korkeus työnantajan näkökulmasta. Julkinen sektori ja suljettu sektori ovat liian suuria, kalliita ja tehottomia, mikä siirtyy vientisektorin rasitukseksi. Työllisyystavoite on alisteinen muille talouspoliittisille tavoitteille. Korkeaan työttömyyteen ja pitkäaikaistyöttömyyteen liittyy hysteresis-ilmiö eli työttömyys jää pysyvästi korkealle tasolle, mikä taas pakottaa nostamaan hyväksyttävän työttömyysasteen korkeutta. Uusi "luonnollinen", korkea ja pysyvä työttömyys syntyy työttömien kustannuksella ja palkansaajaliikkeen hiljaisella hyväksymisellä. Hysteresis-ilmiö heikentää työttömien asemaa kahdella tavalla: Ensiksi työttömyys huonontaa työttömien työmarkkina-asemaa jatkuvasti. Toiseksi työttömät syrjäytyvät ammatti-liittojen edunvalvonnasta lopullisesti. Palkkasumman jakavat keskenään työssä olevat siten, että tietyillä aloilla palkat nousevat työmarkkinoita tasapainottavia palkkoja korkeammiksi. Työttömiä ei edusta kukaan, jolloin inflaation hillinnän hyväksi ollaan valmiit sallimaan suuri työttömyys. Eduskunnan voimasuhteilla ja niiden muutoksilla ei ole mitään vaikutusta talouspolitiikan sisältöön. Ajanjaksona 1994-1997 työtulot ovat kasvaneet 20 prosenttia, pääomatulot peräti 109 prosenttia ja bruttokansantuote markkinahintaan asukasta kohti 27 prosenttia. Työn ja pääoman välinen tulonjako on muuttunut paljon pääoman hyväksi. Kotitalouksien väliset suhteelliset tuloerot muuttuivat vuonna 1996 suuremmiksi kuin kertaakaan 1990-luvulla. Tutkimusjakson aikana Suomi oli eittämättä kehittymässä valtioksi, jonka ominaisuuksia ovat: Taistelu yhteiskunnallisuutta, poliittisuutta ja politiikkaa vastaan on modernia. Politiikan herruus on korvattu taloustieteiden ja talouselämän asiallisuudella. Poliittisten ongelmien tilalle on tullut organisatoris-teknisiä ja taloudellis-sosiaalisia tehtäviä. Moderni valtio on muuttunut suureksi yritykseksi. Tämä kehitys johtaisi jatkuessaan siihen, että taloudelliset instituutiot ja edut ohjaavat sekä poliittisia instituutioita että lainsäädäntöä ja lakien tulkintaa.