Yhdysvaltalaisen vapaa-ajattelun jäljillä : retorinen tutkimus Thomas Painen, Robert G. Ingersollin ja Christopher Hitchensin uskontokriittisiin argumentteihin

Tässä pro gradu -tutkielmassa kysytään, minkälaiset uskontoon kriittisesti suhtautuvat argumentit muodostavat yhdysvaltalaisen vapaa-ajattelun tradition. Tarkoituksena on selvittää, millä tavalla vapaa-ajattelijat ovat eri historiallisissa tilanteissa määritelleet uskontoa yhteiskunnallisena ja yksilöllisenä vaikuttimena. Toiseksi, tarkoituksena on myös vastata kysymykseen, minkälaisia uskonnolle vaihtoehtoisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä vapaa-ajattelijat ovat muotoilleet. Samalla tutkimuksessa otetaan huomioon em. argumenttien rakentama käsitys uskonnollisten ja maallisten arvojen ja uskomusten välisestä historiallisesta kamppailusta. Vapaa-ajattelu viittaa historialliseen traditioon, joka perustuu hyvin voimakkaaseen intellektuaalisen individualismin vaalimiseen ja täydellisen sananvapauden ihanteeseen. Tästä lähtökohdasta vapaa-ajattelu myös vastustaa julkisesti ja aktiivisesti kaikkia vapaata ajattelua ja sananvapautta rajoittavia instituutioita. Vapaa-ajattelu on yhteydessä myös sekularismiin, joka voidaan ymmärtää sekulaareihin ja materiaalisiin arvoihin perustuvana poliittisena ja moraalisena ideologiana. Tutkielma nojaa hermeneuttiseen filosofiaan ja sijoittuu siten yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen humanistiseen perinteeseen. Hermeneuttinen tutkimusote korostaa historiallisen kontekstin huomioon ottamista tutkimuksessa. Se korostaa myös tulkinnan merkitystä kielellisenä prosessina inhimillisen kokemuksen (ontologisessa) keskiössä. Tämä seikka yhdistää sitä uuden retoriikan tutkimusohjelmaan (la nouvelle rhétorique), joka keskittyy ei-formaalien argumenttien logiikan tutkimiseen. Näistä lähtökohdista tutkimuksen menetelmäksi on valittu vertaileva argumentaatioanalyysi. Argumentaatioanalyysin aineisto perustuu kolmen merkittävän yhdysvaltalaisen vapaa-ajattelijan, Thomas Painen, Robert G. Ingersollin ja Christopher Hitchensin teksteihin. Tekstien analyysi paljastaa, että monet 1700-luvun lopulla esitetyistä institutionaalista uskontoa vastustavista argumenteista ovat säilyneet uskontokriittisessä julkisessa keskustelussa 2000-luvulle asti. Vapaa-ajattelusta muodostuu kuva elävästä traditiosta, joka saa uusia retorisia vivahteita historiallisten tapahtumien ja yksittäisten ajattelijoiden vaikutuksesta. Suuret mullistukset tieteellisessä maailmankuvassa ovat kyseenalaistaneet esimerkiksi osan Painen ja Ingersollin uskontokriittisistä argumenteista. Tärkeä huomio on myös se, että vapaa-ajattelijat ovat pyrkineet rakentamaan omia uskonnosta riippumattomia, tai sitä uudelleen määrittäviä uskomusjärjestelmiä. Eri järjestelmiä vaikuttaisi yhdistävän yksilöllisen vapauden turvaamisen ihanne sekä uskonnon täydellinen erottaminen yhteiskunnallisista instituutioista. Vapaa-ajattelu vaikuttaisi tarjoavan erittäin rikkaan ja mielenkiintoisen retorisen tradition. Se ei vaikuta olevan sidottu minkäänlaisiin ennalta määrättyihin ja kyseenalaistamattomiin filosofisiin tai uskonnollisiin käsityksiin. Vapaa-ajattelussa on voimakas usko tieteelliseen tutkimukseen ja sen tuomaan tietoon, mutta vapaa-ajattelijat ovat valmiita hyväksymään tutkimuksen tulokset, vaikka ne järkyttäisivät heidän perususkomuksia.