Les voyelles nasales du français produites par des étudiants finnophones

Tässä pro-gradu -tutkielmassa käsitellään ranskan nasaalivokaaleita suomenkielisten opiskelijoiden tuottamina. Nasaalivokaalit ovat tunnusomainen piirre ranskan kielessä, ja tästä kertoo useat minimiparit, jossa sanojen ainoa erottava tekijä on vokaalin oraalisuus-nasaalisuus-oppositio. Sen sijaan suomen vokaalijärjestelmässä ei ole lainkaan nasaalivokaaleita. Tämän vuoksi, pohjaten kontrastiivisen analyysin hypoteesiin (CAH), olettamus oli, että suomea äidinkielenään puhuvat ranskan opiskelijat saattavat tehdä virheitä tuottaessaan ranskan nasaalivokaaleita. Tämän tutkimuksen pääasiallisena tavoitteena oli selvittää, ovatko nasaalivokaalit sellainen elementti, joihin tulisi ranskan opetuksessa suomenkielisille oppijoille kiinnittää enemmän huomioita. Koska ranskassa on runsaasti minimipareja, joissa vokaalin nasaalisuus erottaa sanojen merkityksiä, arvio oli, että virheet nasaalivokaaleiden tuottamisessa saattavat joissakin tilanteissa johtaa väärinymmärryksiin. Tämän vuoksi koin tämän aiheen tutkimisen tärkeäksi. Kokeiltuani joitakin akustisia menetelmiä nasaalivokaaleiden tutkimiseen huomasin, että tulokset koehenkilöiden välillä erosivat toisistaan huomattavasti. Näitä tuloksia oli näin ollen vaikeaa vertailla. Sen vuoksi päätin lähestyä aihetta toisesta näkökulmasta. Valitsin lopulliseksi tutkimusmetodiksemme automaattisen foneettisen transkription. Data kerättiin ensiksi äänittämällä minimipareja ranskankielisten koehenkilöiden tuottamina. Nämä tuotokset soitettiin sitten suomenkielisille koehenkilöille, joiden tehtävänä oli toistaa sanat. Kaikkien koehenkilöiden tuotokset ladattiin foneettiseen transkriptio-ohjelmaan, WebMINNIin, joka transkriboi tuotokset. Tulokset perustuivat siihen, kuinka usein WebMINNi tunnisti tuotoksista oikean vokaalin. Näitä tuloksia vertailtiin ranskankielisten ja suomenkielisten koehenkilöiden välillä. Tarkastelemalla WebMINNIn antamia tuloksia huomattiin, että nasaalisuuden tuottaminen ei ollut koehenkilöille sen haastavampaa kuin muidenkaan ranskan vokaaleiden tuottaminen. Suomenkieliset koehenkilöt eivät tehneet sen enempää virheitä ranskan oraalivokaaleissa kuin nasaalivokaaleissakaan. Sen sijaan vaikutti siltä, että virheet vokaaleiden tuottamisessa johtuvat muista artikulatorisista tekijöistä. Näin ollen tein johtopäätöksen, että nasaalisuuden tuottamiseen ei tarvitse opetuksessa kiinnittää aiempaa tarkempaa huomiota. Sen sijaan voisi olla tärkeätä kiinnittää huomiota suomen ja ranskan ’’vastaavien’’ vokaalien välisiin eroihin ja sellaisiin ranskan vokaalioppositioihin, jota ei suomessa esiinny.