Enzymatic plant cell wall degradation by the white rot fungus Dichomitus squalens

Basidiomycete white rot fungi are wood-rotting species and their impact to the global carbon cycle is significant. White rot fungi are capable of degrading all the polymeric cell wall components of the plant biomass from polysaccharides, cellulose, hemicelluloses and pectin, to the aromatic heteropolymer lignin. This is due to their ability to produce diverse set of extracellular enzymes that degrade or modify the plant cell wall concomitantly releasing carbon. Research on plant-biomass-degrading fungi has concentrated on isolation and characterization of enzymes especially from the ascomycete fungi for biotechnological applications, such as bioenergy, food processing and waste treatment. More recently genomic studies have opened the reservoir of the plant-biomass-degrading potential of basidiomycete fungi including wood-rotting, litter-decomposing, plant-pathogenic and ectomycorrhizal species. Dichomitus squalens is a white-rot fungus, which colonises softwood and is able to efficiently degrade lignin and cellulose. Previously, intensive studies on white rot fungi have been focused on lignin degradation by oxidative enzymes. The aim of this study was to analyse the potential of the plant-cell-wall-modifying enzymes of D. squalens. Plant biomass degradation by D. squalens was studied at different levels from gene expression to enzyme production. The focus was to dissect the overall degradation of plant biomass polymers, especially cellulose degrading enzymes of D. squalens. The cellulose degradation by D. squalens was studied at the transcript level during growth on spruce wood sticks and in microcrystalline cellulose-containing liquid medium. Selected cellulases and oxidoreductases, which putatively act on cellulose were expressed simultaneously on spruce, the natural substrate of the fungus, and microcrystalline cellulose in time- and substrate-dependent manner. To clarify the adaptation of D. squalens to different plant biomass, the transcriptome and secretome of
Valkolahosienet ovat puuta lahottavia kantasieniä, joilla on huomattava merkitys maapallon hiilen kierrossa. Ne hajottavat tehokkaasti kasvisoluseinää, joka koostuu pääosin hiilihydraattipolymeereistä eli selluloosasta, hemiselluloosista ja pektiinistä sekä aromaattisesta ligniinipolymeeristä. Tuottamiensa solunulkoisten entsyymien avulla valkolahosienet muokkaavat ja hajottavat näitä yhdisteitä ja siten vapauttavat hiiltä. Kasvibiomassaa hajottavilla entsyymeillä on lukuisia sovelluskohteita esimerkiksi polttoaine-, elintarvike- ja jätteenkäsittelyteollisuudessa. Tähänastinen tutkimus on kohdistunut lähinnä kotelosienten tuottamien entsyymien eristämiseen ja karakterisointiin sekä niiden bioteknologiseen hyödyntämiseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana genomitieto on osoittanut, että myös puuta lahottavien valkolahosienten sekä muiden kasvibiomassaa muokkaavien kantasienten lignoselluloosaa hajottavien entsyymien kirjo on laaja. Onkin todennäköistä, että näillä entsyymeillä on teollisesti kiinnostavia uusia katalyyttisiä ominaisuuksia. Valkolahosienten tutkimuksen pääkohteena ovat perinteisesti olleet ligniiniä hapettavat entsyymit. Tässä työssä täydennettiin kokonaiskuvaa valkolahosienten kasvibiomassan entsymaattisesta hajotuksesta selvittämällä myös kasvisoluseinän hiilihydraattipolymeerien, erityisesti selluloosan, hajotusta. Työn malliorganismiksi valittiin Dichomitus squalens -salokääpä, joka on havupuulla kasvava ja tehokkaasti selluloosaa ja ligniiniä hajottava valkolahosieni. Salokäävän selluloosan hajotuskykyä selvitettiin seuraamalla valikoitujen, solunulkoisia entsyymejä koodaavien geenien ilmentymistä sienen kasvaessa luonnollisella kasvualustallaan, kuusella, ja mikrokiteisellä selluloosalla. Tutkimuksessa havaittiin, että sieni ilmensi kasvunsa aikana yhtäaikaisesti geenejä, jotka koodaavat sellulaaseja ja hiilihydraattipolymeerejä hapetus-pelkistysreaktioilla hajottavia entsyymejä. Lisäksi sienen kasvun vaihe ja kasvualustan hiilen lähde vaikuttivat