Teinikuntatoiminnan sukupolvet:muistitietohistoria oppikoulujen koululaisliikkeestä 1950–1970-luvuilla

This dissertation studies Finnish upper secondary school students’ associational life from the beginning of the1950s through the 1970s. The study focuses on the student generations of that time as well as their memories of participation in local student associations. Through a large body of memory-based sources, this research analyzes how student associations were transformed during the period, and how the student generations can be characterized. Student associations were a traditional form of secondary school students’ spontaneous activity that boosted their sense of community and offered a platform for innovation as well as the execution of important issues. Local student associations were organized under a central organization, The Finnish Union of Secondary School Students, which was an acknowledged representative and political advocate for students. Its influence, both on the lives of students and in Finnish educational policy, have been significant and far-reaching but have gone widely unrecognized. For example, discussions on the history of student radicalism largely neglect school-aged children and their activism. However, during the 1960s, student associations grew into a national-level school student movement and students exemplified socially and politically active, even radical, young people. This research examines students’ peer activity from a temporal perspective. By doing so, this research offers new historical knowledge on the mechanisms of young people’s participation and the formation of a sense of community among them. The research is built on a dialogue between multidisciplinary sources and methods which focus on narrativity and remembering. In addition, the history of the school student movement is perceived through archival sources and newspapers. Personal and subjective memories and narrative interpretations of historical documents are at the core of the research method. Both the premise and the most significant result of this resear
Tiivistelmä Tässä väitöskirjassa tutkitaan oppikoulujen teinikuntien historiaa ja menneiden koululaissukupolvien muistoja ja kokemuksia osallisuudestaan teinikuntien toiminnassa. Väitöskirjassa analysoidaan laajan muistitietoaineiston kautta, miten teinikuntatoiminta muuttui 1950- ja 1970-lukujen välisenä aikana ja millaisia erityispiirteitä näiden vuosikymmenten sisään mahtuvilla teinisukupolvilla oli. Teinikunnat olivat oppikoululaisten omaehtoinen toimintamuoto, joka ylläpiti yhteisöllisyyttä sekä tarjosi mahdollisuuden kokeilla ja toteuttaa yhdessä tärkeitä asioita. Teinikuntien kattojärjestönä toimi Suomen Teiniliitto, josta kasvoi valppaan koululaisnuorison edunvalvoja ja äänekäs poliittinen puolestapuhuja. Teinitoiminnan vaikutukset koululaisten elämään ja suomalaiseen koulutuspolitiikkaan ovat olleet merkittäviä, mutta historiallisena ilmiönä lähes tutkimattomia. Esimerkiksi opiskelijaradikalismin historiassa kouluikäiset nuoret ovat jääneet sivuosaan. Kulttuuriharrastusten varaan rakentuneesta teinitoiminnasta kasvoi 1960-luvun kuluessa yhteiskunnallinen koululaisliike, ja teinikuntalaisista muodostui malliesimerkki yhteiskunnallisesti ja poliittisesti osallistuvista ja aktiivisista, jopa radikaaleista, koululaisista. Tutkimus asettaa koululaisten vertaistoiminnan ajalliseen perspektiiviin ja tuottaa historiallista tutkimustietoa nuorten yhteiskunnallisesta osallistumisesta, vapaa-ajasta ja yhteisöllisyyden muodostumisesta. Väitöstutkimus rakentuu monitieteisten aineistojen väliselle keskustelulle, jossa painopiste on kerronnallisuudessa ja muistamisessa. Teinikuntatoiminnan historiaa rakennetaan myös perinteisten historiantutkimuksen lähdeaineistojen, kuten arkistojen ja sanomalehtien kautta. Tutkimusmenetelmän ytimessä ovat henkilökohtaisten muistojen sekä historian lähdeaineistojen kerronnalliset tulkinnat. Aineistojen vuoropuhelun kautta arvioidaan teinikuntatoiminnan henkilökohtaisia ja laajempia yhteiskunnallisia merkityksiä ja vaikutuksia. Väitöstutk