Surgical treatment of incisional ventral hernia:with a special reference to laparoscopic techniques

An incisional hernia is a common complication following abdominal surgery. A hernia repair is recommended for the risk of incarceration. There are several operative methods. The laparoscopic technique is in wide use, but it is associated with a risk of enterotomy. Seroma formation is a common postoperative finding. In the hybrid technique, adhesions can be lysed and the fascial defect sutured through a mini-incision prior to mesh augmentation. In this thesis, we evaluate the complications associated with hernia repair operations, focusing on laparoscopic methods. We explore whether seroma formation and hernia recurrence could be diminished using the hybrid method. Study I was a descriptive analysis of 127 claims concerning ventral hernioplasties reported to the Finnish Patient Insurance Centre from 2003–2010. In Study II, we analysed 818 incisional hernia repairs, focusing on major complications. In Study III, the results of 38 laparoscopic and 24 hybrid operations in cases featuring complex adhesiolysis were compared. In prospective multicentre Studies IV–V, 193 operations randomised to either the laparoscopic or hybrid technique were analysed. In retrospective Studies I–III, we found that major complications were related to undetected enterotomies. Complex adhesions had a significant influence on major complications, enterotomies, and surgical site infections. In Studies IV–V, five enterotomies occurred in laparoscopic operations compared to one in hybrid operations. Adhesiolysis was described clearly more often complex in the laparoscopic group than in the hybrid group. After laparoscopy, there were significantly more seromas when compared to the hybrid operations. After one year, no difference in hernia recurrence was seen between the groups. Eleven (6.4%) recurrent hernias were detected: six in the laparoscopic group and five in the hybrid group. Laparoscopic operations carry a low complication rate, but the risk of enterotomy is still apparent, especi
Tiivistelmä Arpityrä on yleinen leikkauskomplikaatio, ja sen korjaamista suositellaan kureutumisriskin vuoksi. Leikkaustekniikoita on useita. Suosittuun tähystysleikkaustekniikkaan tiedetään liittyvän vakavan komplikaation, suolivaurion riski. Leikkausalueen nestekertymä on yleinen löydös leikkauksen jälkeen. Hybriditekniikassa kiinnikkeiden irrottelu tehdään pienen avauksen kautta ja tyräaukko suljetaan ennen verkon kiinnittämistä. Tutkimuksessa arvioimme tyräleikkauskomplikaatioita keskittyen tähystysleikkaustekniikoihin. Selvitimme voiko hybriditekniikkaa käyttäen vähentää leikkauksen jälkeisen nestekertymän muo-dostumista ja tyrän uusiutumista. Osatyö I kuvaili Potilasvakuutuskeskukseen vuosina 2003–2010 ilmoitettuja vatsan tyräleikkauksiin liittyviä vahinkoja (n = 127). Osatyössä II analysoimme 818 tyränkorjausleikkauksen tulokset keskittyen vakaviin komplikaatioihin. Osatyössä III verrattiin 38 tähystys- ja 24 hybridileikkauksien tuloksia tilanteissa, joissa todettiin hankalat kiinnikkeet. Prospektiivisessa monikeskustutkimuksessa (osatyöt IV–V) 193 potilasta leikattiin satunnaistamisen mukaan tähystys- tai hybriditekniikkaa käyttäen. Retrospektiivisissä osatöissä I–III totesimme, että tähystysleikkauksien vakavat komplikaatiot liittyivät huomaamatta jääneisiin suolivaurioihin. Hankalilla kiinnikkeillä todettiin selkeä yhteys vakaviin komplikaatioihin, suolivaurioihin ja haavainfektioihin. Prospektiivisissa osatöissä IV–V kuvattiin viisi suolivauriota tähystysleikkauksien ja yksi hybridileikkauksien yhteydessä. Kiinnikkeiden irrottelu oli selvästi hankalampaa tähystysleikkauksissa. Tähystysleikkausten jälkeen todettiin selvästi enemmän leikkausalueen nestekertymiä verrattuna hybridileikkauksiin. Vuoden kohdalla tyräuusiutumien määrässä ei ollut eroja ryhmien välillä; 11 (6,4 %) tyräuusiutumasta kuusi todettiin tähystys- ja viisi hybridiryhmässä. Toteamme, että tähystysleikkauksiin liittyviä komplikaatiota on vähän, mutta suolivaurion riski on kohonnut leikkauk