Search

Artikkelissa tarkastellaan ulkomaalaisen harjoittelijan sopeutumista työyhteisöön sekä hänen selviytymistään työtehtäviinsä ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvistä vuorovaikutustilanteista. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan kielellisen sosiaalistumisen ja työyhteisöviestinnän näkökulmista. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena. Kohteena on keskisuuri yritys ja tapauksena Suomessa asuvan aasialaistaustaisen liiketalouden opiskelijan kolmen kuukauden mittainen harjoittelujakso. Tutkimusaineisto koostuu harjoittelijan, hänen esimiestensä sekä korkeakoulun harjoittelun ohjaajan teemahaastatteluista. Aineistolähtöinen analyysi nosti työyhteisöön integroitumisen ja sen yhteyden kielitaitoon keskeiseksi teemaksi. Harjoittelija jäi melko ulkopuoliseksi työyhteisössä. Se johtui harjoittelijan itsenäisestä työtehtävästä, harjoittelijan asemasta lyhytaikaisena työntekijänä sekä siitä, että vapaamuotoiset keskustelut tauoilla käytiin pääsääntöisesti suomen kielellä, eikä harjoittelija pystynyt seuraamaan niitä. Työyhteisö ei myöskään riittävästi tukenut hänen suomen kielen oppimistaan, eikä harjoittelijalla itsellään ollut tietoisia strategioita kielen oppimiseen., This paper discusses the socialization of a foreign student trainee in workplace. The paper draws on the results of a qualitative case study of a Finnish mediumsized company, in which a student with Asian background was doing his practical training period of three months. The objective was to study how the student adjusts to the workplace practices, and how he manages the professional and social communication in the work community. The student, the company’s management and the training supervisor of the University of Applied Sciences were interviewed in different phases of this training period. The datadriven analysis revealed that the student stayed as an outsider in the workplace. This can be explained by the short period of the training, by the independency of his work tasks, and by the student’s insufficient Finnish language skills. In addition, the work community did not offer enough support, and the student himself was not prepared to find strategies for language learning.

In this paper, I discuss “leading” in the performance-practice of contemporary music. First, I take a brief view on the development of music from the second half of the 20th century until today to highlight some of the challenges of leading the contemporary music repertoire. I survey existing research on interaction, communication and leadership in ensemble playing and use this viewpoint to briefly explore aspects of leadership and other roles in playing in a contemporary chamber ensemble without a conductor. Finally, I describe my own practice of leading as a violinist through three case studies in the contemporary music repertoire. Based on Leman’s theory of expressive alignment and enactment processes (2016), I approach leading as a multimodal, crossmodal and multidirectional interactive process. I divide leading into temporal and expressive leading techniques that are used to communicate different temporal and expressive musical features. I argue that leading techniques must be practiced and embedded in body language as separate, instrument-specific playing techniques. In addition to leading techniques, I provide temporal, sensorimotor, acoustical, instrument-specific and socio-cultural aspects that affect leading practices.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. This paper is about delegation within organization, more precisely, within company. The key questions are i) what is the principal's optimal choice of authority allocation and ii) what factors influence the authority allocation in the scenarios of i) none of the two parties holds private information on projects; ii) the agent is better informed on projects and his information cannot be elicited. The thinking is based on the assumption that the principal always seeks to increase the agent's initiative and maximize own expected utility. Based on Principal-agent theory, two trade-offs are studied. One is losing control versus incentive. The principal raises the agent's incentive by delegating the decision rights to him. However, delegation may result in loss of control. Another trade-off is delegation versus communication. When a non-congruent agent holds private information and the principal holds authority, the agent may start strategic communication by adding noise into his communication. The trade-off is same as this question: whether the principal should delegate decision rights to an agent who has different preference with hers, or keep decision rights and make decision based on noisy communication? The study shows that delegation is always optimal as long as the difference between the principal and agent's preferences is not too large. The authority is more likely to be delegated on decisions (i) that are relatively unimportant for the principal; (ii) for which the principal can trust the agent; (iii) that are important to the agent, either because private benefits are high or because the principal cannot hurt the agent's initiative by overruling his decisions; (iv) that are new enough to the principal, so new that she does not have enough expertise or competency on it; (v) that the agent holds private information which is not elicitable. When delegation is not feasible, there are several factors which may increase a subordinate's real authority. They are (i) multiple agents; (ii) urgency of decisions; (iii) reputation for moderate interventionism; (iv) monetary incentive to the agent; (v)multiple principals.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. How do central banks communicate, and what are the implications of communication regarding the predictability and uncertainty surrounding monetary policy decisions? This question is examined through communication of two world's leading central banks, the European Central Bank and the US Federal Reserve. This thesis presents in detail two empirical research papers, Andersson's 'Using intraday data to gauge financial market responses to Fed and ECB monetary policy decisions' (2007) and Ehrmann and Fratzscher's 'How should central banks communicate?' (2005). The main findings of Andersson's (2007) paper are an increase in the intraday volatility in bond and stock markets on the day of monetary policy decisions, highly pronounced in the US market. Part of this surge in volatility can be explained by the level of the news and also by the revisions in expected future monetary policy path, but the question about what causes the differences between euro area and the US still remains unsolved. Ehrmann and Fratzscher (2005) find that the ECB and the Federal Reserve differentiate in their communication as Federal Reserve being more individualistic in its communication. From the point of view of the effectiveness of communication, their main finding is that a higher degree of dispersion reduces the predictability of the policy decisions and raises the degree of uncertainty. The empirical part of this thesis partly repeats the work of Ehrmann and Fratzscher (2005) on a different time period, concentrating on the amount of communication, its inclination and the dispersion across committee members. Main findings are that communication overall has increased for both central banks, though this result is subject to the choice of the news service provider used. Another result is that both banks' communication is more inclined towards tightening than neutral statements, and that the dispersion in the communication is at the same level for both central banks. However, compared to Ehrmann and Fratzscher's work, dispersion is not found to have any effect on monetary policy predictability. For future research, it would be interesting to see whether this change has only been temporary and what are its implications to future central bank communication strategies. Miten keskuspankit kommunikoivat ja mitkä ovat viestintästrategioiden seuraukset rahapoliittisten päätösten ennakoitavuudelle? Tämän työn tarkoituksena on tutkia yksittäisten keskuspankin jäsenten antamien lausuntojen avulla keskuspankkien viestintästrategioiden eroja sekä niiden merkitystä rahapolitiikan tehokkuudelle, eli rahapoliittisten päätösten ennakoitavuudelle ja sen välittymiselle sijoitus- ja kulutuspäätöksiin. Vertailuun on valittu kaksi keskuspankkia: Euroopan keskuspankki (myöh. EKP) ja Yhdysvaltojen keskuspankki, Federal Reserve (myöh. Fed). Työssä esitellään kaksi aiempaa empiiristä tutkimusta: Ehrmann & Fratzscher'n työ vuodelta 2005 ('How should central banks communicate?', EKP:n julkaisu 557/2005) sekä Anderssonin työ vuodelta 2007 ('Using intraday data to gauge financial market responses to Fed and ECB monetary policy decisions', EKP:n julkaisu 726/2007). Tutkimuksista saadut tulokset viittaavat siihen, että sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa markkinoiden volatiliteetti kasvaa merkittävästi keskuspankkien rahapoliittisten päätösten yhteydessä vaikka ohjauskorko olisikin ennakoitu täydellisesti (Andersson, 2007). Yhdysvalloissa markkinat reagoivat voimakkaammin muutoksiin tulevan rahapolitiikan linjauksissa kun taas Euroopassa markkinat reagoivat yllätyksiin itse korkopäätöksessä (Andersson, 2007). Tämä piirre on yhteydessä keskuspankkien tehtäviin: EKP:n rahapolitiikan tavoitteena on hintatason vakauden ylläpitäminen kun taas Fedin tehtävänä on hintatason vakauden säilyttämisen lisäksi työllisyyden ja talouden kehityksen tukeminen. Markkinoiden epävarmuutta korkopäätöksiin liittyen selittävät Yhdysvaltojen tapauksessa tulevaan rahapolitiikkaan ja talouden kehitykseen liittyvät muutokset, ja tätä epävarmuutta voidaan vähentää lisäämällä talouden kehitykseen viittaavien lausuntojen laajuutta ja hajontaa (Ehrmann & Fratzscher, 2005). Rahapoliittisiin lausuntoihin liittyvä hajonta sen sijaan huonontaa korkopäätösten ennakoitavuutta ja lisää niihin liittyvää epävarmuutta sekä Euroopan että Yhdysvaltojen keskuspankin tapauksessa (Ehrmann & Fratzscher, 2005). Työn empiirisessä osiossa toistetaan osittain Ehrmann & Fratzscherin (2005) tutkimus ajanjaksolle 2004 - 2008. Tulokset osoittavat, että EKP:n strategia on muuttunut yksilöllisemmäksi ja on näin ollen lähellä Fedin noudattamaa strategiaa. Poiketen Ehrmann & Fratzscherin 2005 tuloksista, tässä työssä tutkitulla ajanjaksolla keskuspankkien jäsenten antamien lausuntojen hajonnan merkitys rahapoliittisten päätösten ennakoitavuuteen on kadonnut, mutta päätösten ennakoitavuus itsessään on parantunut. Tämä viittaa siihen, että markkinat kiinnittävät huomiota keskuspankkien yksittäisten jäsenten antamien lausuntojen lisäksi myös muihin taloudellisen kehityksen indikaattoreihin. Tulevaa tutkimustyötä ajatellen olisi tärkeää selvittää, onko havaittu muutos viestintästrategioissa pysyvä ja mikäli näin on, mitkä ovat sen seuraukset keskuspankkien viestinnälle.

Contributing to conversation analytic research into ‘atypical interaction’ (i.e. naturally-occurring interactions involving one or more participants with a communication disorder), this paper focuses on talk by individuals who present with both aphasic (language) impairments and other communicative impairments (motor, motor programming or cognitive in nature). It shows how, in three such cases, the co-occurring impairments may each contribute to turns at talk by the atypical speaker which are particularly problematic in terms of their understandability. In each case these trouble source turns result in (1) the production of other-initiations of repair by the recipient which are ‘off track’, and (2) repair sequences which are notably prolonged. This type of investigation fills a gap in existing atypical interaction research where most analysis has focused on the impact of individual communicative impairments on talk-in-interaction.

The internet has changed our lives within just a few decades: we watch TV, pay our bills and fill in our tax forms, book appointments and hotel rooms, look for recipes, communicate, form networks and share our everyday lives on the internet. It would actually be easier to list what we cannot do on the internet rather than list what we do or could do on it. For example, sociologist Christine Hine (2015) has noted that the internet is embedded in our daily lives, cultures, social interactions and economies to the extent that it should no longer be considered a curiosity. The call for papers in Ethnologia Fennica 2015, volume 42, asked writers to discuss how internetrelated communication and social networks are studied and discussed in contemporary ethnological research.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Suomea järkyttivät vuosina 2007 ja 2008 raa'at koulusurmatapaukset Tuusulan Jokelan koulussa ja Kauhajoella Seinäjoen ammattikorkeakoulun yksikösså. Tapausten hoito oli valtava haaste viranomaisille niiden merkittävien välittömien vaikutusten sekä laajojen yhteiskunnallisten seurausten vuoksi. Akuutissa tilanteessa oli huolehdittava rikostutkinnasta, pelastustoimenpiteistä, sairaanhoidosta ja psykososiaalisen tuen järjestämisestä, mikä teki kriiseistä alusta asti moniviranomaistapauksia. Viranomaisilta laki edellyttää varautumista kriisitilanteisiin valmiussuunnittelun avulla, jolloin kriisin sattuessa kriisijohto alkaa toimia tilanteen ratkaisemiseksi valmiussuunnitelman mukaisesti. Johtamiseen kuuluu olennaisena osana viestintä, sillä tietoa on välitettävä sekä kriisijohdossa ja organisaation sisällä että ulkoisesti organisaation sidosryhmille. Yhteiskunnallisissa kriiseissä keskiöön nousevat kriisin uhrit, joiden tiedonsaantiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään viranomaisten viestintää Jokelan ja Kauhajoen koulusurmissa. Tutkimus keskittyy vastuussa olleiden Tuusulan kunnan ja Kauhajoen kaupungin sekä poliisin ja valtion johdon tiedottamiseen ja keskinäiseen viestintään. Tutkimusaineistona toimii tapauksista kerätty kirjallinen tiedotusaineisto, tiedotustilaisuuksista saatavilla oleva tallennemateriaali, asiantuntijahaastattelu sekä aiemmat tapauksia selvittäneet tutkimukset, joissa on haastattelujen ja paikalla olleiden kokemusten perusteella kerätty tietoa myös viranomaisten viestinnästä. Kaikkea ihmisten välistä viestintää ei luonnollisestikaan ole edes mandollista rekisteröidä, mutta huomiota voidaan kiinnittää tallennettuihin viestinnän muotoihin sekä aihetta tutkimalla esiin nousseisiin merkityksellisiin seikkoihin. Tutkimuksessa tarkastellaan koulusurmia yhteisökriiseinä, jolloin huomio kiinnittyy yhteisöön kriisin uhrina. Tutkimuksen keskeisen viitekehyksen tarjoavat niin teoreettisesti kuin lähdeaineistonakin Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuskeskuksen CRC:n tutkijoiden Salli Hakalan, Maarit Pedakin, Minttu Tikan ja Johanna Sumialan näkemykset Jokelan ja Kauhajoen tapauksista, niiden viestinnästä ja viranomaistoiminnasta. Kriisijohtamisen ja kriisiviestinnän teorian osalta tutkimus nojaa pitkälti Timothy W. Coombsin, Francis J. Marran ja J. Suzanne Horsleyn & Randolph T. Barkerin käsityksiin. Coombsin teoretisoinnin kautta tutkimuksen ymmärrys kriisistä muodostuu kolmivaiheiseksi. Marran ja Horsley & Barkerin tulkintoja hyödyntäen tutkimuksessa muodostetaan kuva kriisiviestinnän onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen tuloksena esiin nousee Jokelan ja Kauhajoen viestinnän onnistumiseen vaikuttaneita tekijöitä. Jokelan tapauksessa valmistautumisen puute, vaikeudet viranomaisten välisessä yhteistyössä ja poliisin tiedottamisen hitaus ja katkonaisuus näkyvät merkittävimpinä ongelmina. Tuusulan kunnan nopea ja kattava tiedottaminen puolestaan näyttäytyy esimerkkinä toimivasta viestinnästä. Kauhajoella parempi varautuminen, viranomaisten yhteistoiminnan merkittävä kehittyminen ja yhteisten tiedotustilaisuuksien järjestäminen olivat selkeitä onnistumisia. Kirjallisen tiedottamisen puute aiheutti kuitenkin ongelmia. Lopussa tutkimuksen tuloksia kuvataan yhteisökriisin viestintämallilla, malli, jossa tuodaan esiin kootusti keskeisimmät viranomaisten viestintään tapausten kaltaisissa yhteisökriiseissä vaikuttavat seikat. Tutkimuksessa peilataan lisäksi Jokelan ja Kauhajoen tapausten kriisijohtoa ja -viestintää lakeihin sekä viranomaisten viestinnän ohjeistukseen. Lisäksi tarkastellaan viestintåohjeistuksen kehitystä. Tapausten seurauksena varautumisen voidaan todeta osittain parantuneen ja esimerkiksi valtionhallinnon viestintäohjeistusta on uusittu. Kuitenkaan yhteiskunnan uhkakuvamalleissa koulusurmien kaltaiset kriisit eivät edelleenkään nouse selkeästi esiin.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani viestintää pienissä ja keskisuurissa asiantuntijayrityksissä (pk-asiantuntijayrityksissä). Tavoitteeni on tuoda esiin, miten asiantuntijuus ja tietotyö vaikuttavat viestinnän merkitykseen osana työyhteisön toimintaa. Pyrin niveltämään tähän näkökulmaan läpi tutkielman pk-yritysten viestinnässä huomioitavia tai korostuvia tekijöitä. Asiantuntijuus ja tietotyö asettavat viestinnälle omanlaisiaan haasteita ja muuttavat perinteistä käsitystä viestinnästä erillisen viestintäyksikön vastuulla. Tietoperustaisissa asiantuntijaorganisaatioissa keskeistä on vastavuoroinen tiedon ja informaation luominen ja jakaminen, jolloin asiantuntijalta vaaditaan myös viestintäosaamista. Tarkastelen asiantuntijaorganisaation viestintää erityisesti Elisa Juholinin (2008) määrittelemän työyhteisöviestinnän dialogisen paradigman ja uuden agendan kehyksessä. Vaikka tarkastelen viestintää kokonaisvaltaisena osana työyhteisön toimintaa, nostan työyhteisöviestinnän osa-alueista erityiseen tarkasteluun johtamisviestinnän, johon liittyy asiantuntijaorganisaatiossa omia haasteitaan. Yksittäisinä asiantuntijaorganisaation johtamisviestinnän erityisalueina tarkastelen Maija-Leena Huotarin, Pertti Hurmeen & Tarja Valkosen (2005) ja Jari Salmisen (2001) käsittelemää informaation ja tiedon johtamista sekä Leif Åbergin (2006) käsittelemää johtamisen leadership-näkökulmaa, joka korostaa ihmisten johtamista. Lisäksi nostan esiin vuorovaikutteisen strategiaprosessin, jossa hyödynnetään koko organisaation kokemusta ja osaamista Pekka Aulan & Saku Manteren (2008), Joep Cornelissenin (2008) ja Manteren (2009) valossa. Tutkielmani empiirisessä osuudessa tarkastelen aihetta kolmen pk-sektorin liikkeenjohdon konsultointiyrityksen valossa. Tavoitteeni on selvittää, 1) millainen merkitys viestinnällä on pk-asiantuntijayrityksessä, 2) millaisia viestinnällisiä rooleja ja tarpeita työyhteisön jäsenillä on sekä 3) miten viestinnälliset tarpeet ja haasteet on otettu huomioon. Tutkimusotteeni on laadullinen, ja aineiston keruun menetelmänä käytän teemahaastattelua. Analysoin aineiston teemoittelemalla. Tutkimukseni perusteella viestinnällä on pk-asiantuntijayrityksissä kokonaisvaltainen merkitys sekä työyhteisön keskinäisessä toiminnassa että operatiivisessa työssä asiakasprojekteissa. Keskeisen osan työtä muodostavat informaation ja tiedon etsiminen, soveltaminen, vaihtaminen ja jakaminen sekä omassa työyhteisössä että asiakasorganisaatiossa. Viestinnällä on monta funktiota, joista yhteisöllisyyden luominen ja ylläpitäminen korostui. Yhteisöllisyys helpotti työyhteisön jäsenten keskinäistä informaation ja tiedon jakamista. Yhteisöllisyyden syntymistä ja ylläpitämistä edistivät avoin organisaatiokulttuuri, matala hierarkia sekä suunnitellulle ja spontaanille viestinnälle luodut rakenteet. Yhteisöllisyyttä haastavia tekijöitä olivat työyhteisön jäsenten fyysinen etäisyys, keskeneräisten asioiden käsittely ja strategiatyö. Avainasemassa yhteisöllisyyden haasteiden ratkaisemisessa ovat hyvät viestintäkäytännöt ja viestintärutiinit, jotka auttavat fyysisen etäisyyden ylittämisessä ja edistävät avoimen dialogin syntymistä työntekijöiden ja johdon välille.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, millaisia metaforia yritykset yhteisöviestinnässään käyttävät. Lisäksi analysoin sitä, miten systemaattisesti yksi yritys valitsemiaan metaforia käyttää sekä sitä, onko eri aloilla toimivien yritysten metaforiikassa eroja. Pohdin myös Paul Ricoeurin metaforan jänniteteorian avulla, millaisia tulkintoja näille metaforille voidaan antaa. Työn teoriaosuus koostuu metaforateorioista ja -tutkimuksesta sekä yhteisöviestinnän teorioista. Metaforan määrittelen kielen ilmiöksi, jossa kahden käsitteen välille syntyy sukulaisuus- tai samankaltaisuussuhde, jota vastaavien sanakirjamerkitysten välillä ole. Metaforien tyypillisimmät käyttöfunktiot ovat abstraktien asioiden konkretisointi, argumentoinnin tukeminen sekä tunteiden ilmaiseminen metaforien avulla. Organisaatiotieteissä metaforia on hyödynnetty niin organisaation kuin sen muutosprosessien kuvaajina sekä arkipäiväisessä organisaatiopuheessa. Yhteisöviestintä on yrityksen, julkisyhteisön tai järjestön johdettua ja ammattimaista viestintää, jonka tavoitteet lähtevät organisaation tavoitteista. Postmodernien teorioiden mukaan yhteiskunta ja siinä toimivat organisaatiot ovat sosiaalisia konstruktioita, joita tuotetaan ja uusinnetaan kielen avulla. Viestintä on yksi niistä keinoista, joilla yritys pyrkii luomaan itselleen identiteettiä, tavoitekuvaa, jota se haluaa itsestään välittää. Viestinnän prosessi ei kuitenkaan ole yksisuuntainen: yrityksen keskustelukumppaneina toimivat erilaiset sidosryhmät, kuten osakkeenomistajat, asiakkaat ja mielipidevaikuttajat. Tutkimukseni aineisto koostuu yhdeksän eri yrityksen vuosikertomuksissa julkaistuista toimitusjohtajien katsauksista. Niiden metaforia analysoin kahden menetelmän avulla. Aluksi tyypittelen aineiston kognitiivisen metafora-analyysin perusjaon mukaisesti rakenteellisiin, ontologisiin ja suuntametaforiin ja teen tämän jaottelun perusteella määrällistä sisällön erittelyä. Työn loppuosassa hyödynnän Ricoeurin metaforan jänniteteoriaa ja etsin sen mukaisia jännitteitä tulkinnallisen diskurssianalyysin menetelmin. Analyysin ensimmäisen vaiheen, kognitiivisen metafora-analyysin tärkeimmät löydökset ovat liittyvät metaforien muodostamiin verkostoihin, joissa useat metaforat liittyvät merkityksiltään yhteen. Oman aineistoni metaforaverkostot liittyvät hierarkkiseen maailmankuvaan, fyysiseen voimaan, ihmisiin ja hoivaan sekä arvottaviin ja luonnollistaviin metaforiin. Osa yrityksistä näyttää käyttävän samoja käsitteellisiä metaforia systemaattisesti vuodesta toiseen, osa taas käyttää metaforia kertakäyttöisinä kielikuvina. Metaforien käytössä on myös toimialakohtaisia eroja: esimerkiksi perusteollisuuden yritykset käyttävät selvästi enemmän fyysiseen voimaan ja kovaan työhön liittyvää metaforiikkaa kuin esimerkiksi rahoitusalan yritykset. Tutkimukseni toinen analyysimenetelmä, metaforan jänniteanalyysi, paljastaa että tyypillisin metaforiikan jännite on yrityksen ja toimintaympäristön välillä. Ympäristö näyttäytyy teksteissä yleensä negatiivisena tekijänä, jota vaikutusta vastaan yritys kamppailee. Jänniteanalyysin toinen tärkeä löydös liittyy metaforien kontekstiin: se näyttää vaikuttavan suuresti siihen, millä tavoin metaforat tulevat tekstiyhteydessään tulkituksi.

Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, voiko peliteorioita käyttää mainetutkimuksessa. Tarkastelun kohteena ovat suomalaiset yritykset ja niiden mainekerronta Helsingin Sanomissa vuosina 2002–2008. Tarkastelu tapahtuu yritysten ja niiden sidosryhmien toiminnan uutisoinnista. Tästä muodostuu medioitunut mainepeli, jossa yritys ajaa maineensa etua ja sidosryhmät jotakin muuta sille tärkeää etuisuutta. Se voi olla esimerkiksi puhdas ympäristö tai työpaikan turvaamisesta koituvat tulevaisuuden palkat. Maine on mielikuvia ja kerrontaa, jonka rakentamisessa medialla on keskeinen merkitys. Se on myös kommunikointia sidosryhmien kanssa. Tässä työssä median sidosryhmä roolin on sivuutettu ja se toimii pelialustana, jossa mielikuvia ja kerrontaa jaetaan. Mediassa muodostuu yritysten metamaine, joka on niiden kannalta merkitsevämpää, kuin yksittäisen yksilön käsitys kohteen maineesta. Keskeisimpiä lähteitä ovat John F. Mahonin, Colin F. Camererin. Michael A. Spencen, Robert Axelrodin ja Ilkka Kiesepän teokset. Tutkimusmetodi on median seulonta ja lähiluku. Aineistona on suomalaisyritysten maineartikkelit Helsingin Sanomien kotimaa-, ulkomaat-, talous- ja mielipidesivuilla. Suomen laajalevikkisimpänä sanomalehtenä Helsingin Sanomilla on suuri merkitys yritysten kokonaismaineelle. Työssä selvitetään yritysten maineenhallintaa sanomalehdessä peliteoreettiselta näkökannalta. Alustavana tutkimusaineistona oli 1887 artikkelia aikaväliltä 1.1.2003–31.12.2007. Määrä täsmentyi 32 maineartikkeliin ja 9 yritykseen. Ajallisen jatkumon aikaansaamiseksi nämä ketjutettiin yrityksen ja mainetapahtuman ympärille, siten että yhtä yritystä ja sen tiettyä mainetapahtumaa pystyttiin tarkastelemaan sarjana. Kattaakseen kaikki mainesarjat aineiston tarkastelu laajennettiin 1.1.2002–31.12.2008 aikavälille. Tämän seurauksena artikkelimäärä kasvoi koskemaan 421 artikkelia, jotka käsittelivät näitä 9 yritystä sekä niiden 13 eri mainetapahtumaa. Aineiston analysoinnissa käytettiin mainesumman käsitettä, joka muodostuu kun osapelin yritykselle koituneiden mainehyötyjen summista. Tutkija teki arvion mainehyödystä, joka oli yksinkertaistettu saamaan arvoja (-1, 0, +1). Näistä yksittäisistä tapauksista muodostui yrityksen maineen muutos tarkasteluaikavälillä. Tutkimustulosten valossa osa yrityksistä pyrki aktiivisesti pelaamaan maineensa puolesta, mutta yleisesti näin ei ollut. Aktiiviset pelaajat, joiden strategia tähtäsi yhteistyöhön, pärjäsivät muita paremmin. Myös maineen maasidonnaisuus nousi esille. Kaukana ulkomailla syntyneet mainetapahtumat saivat yleisesti positiivisemman arvion Helsingin Sanomissa. Selitys tähän löytyy enemmän mediasta, kuin itse pelaamisesta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka kansalaisuus rakentuu Helsingin Sanomien keskustatunnelikirjoittelun puhetavoissa. Lähestyn aihetta analysoimalla 323:a Helsingin Sanomissa vuosina 1990–2008 julkaistua keskustatunneliin liittyvää kirjoitusta. Työn teoreettinen lähtökohta on kansalaisuuden ja journalismin välisessä suhteessa. Lähtöoletukseni on, että journalistit, valtaapitävät ja kansalaiset muodostavat kolmion, jossa kansalaiset jäävät kolmion kahteen muuhun osapuoleen nähden alempiarvoiseen ja vähemmän vaikutusvaltaiseen asemaan. Käsitykseni kansalaisuudesta rakentuu tässä työssä Michael Schudsonin esittelemän informoidun kansalaisen ideaalin varaan. Informoitu kansalaisuus taas on vahvasti yhteydessä nykyään vallitseviin eliittijulkisuuteen ja edustukselliseen demokratiaan. Informoidun kansalaisuuden, eliittijulkisuuden ja edustuksellisen demokratian ohella käsittelen uudempien kansalaisuus-, julkisuus- ja demokratiakäsitysten mahdollisuuksia. Näihin kuuluvat ajatukset niin kutsutusta osallistetusta kansalaisuudesta, pluralistisesta julkisuudesta ja julkisen harkinnan demokratiasta. Tärkeimmät käyttämäni kotimaiset lähteet ovat Hannu Nieminen ja Heikki Heikkilä. Julkisuuskäsitysten taustalla vaikuttaa Jürgen Habermasin kuvaus porvarillisen julkisuuden murenemisesta, jota olen täydentänyt uudemmilla teoretisoinneilla. Työni menetelmällinen lähtökohta on kriittisessä tekstintutkimuksessa, johon sisältyy tässä sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Analysoin koko aineistoani ensin sisällön erittelyn ja puhujarakenneanalyysin keinoin. Määrittelen kunkin jutun pääasiallisen puhujan, juttutyypin, jutun teeman ja julkaisuvuoden. Muun muassa ristiintaulukoimalla saatavien tulosten perusteella tutkin eri puhujien puhetapoja retoriikka-analyysin avulla. Keskeisin tulos on, että kansalaiset jäävät keskustatunneliuutisoinnissa melko näkymättömiksi ja vähälle huomiolle. He pääsevät jutuissa puhujiksi vain harvoin, heitä ei juuri käytetä juttujen lähteinä ja jos käytetäänkin, he ovat usein jutussa läsnä edustamassa jotakuta muuta tahoa, kuten kansalaisjärjestöä. Keskustatunnelikirjoittelun puhetavoissa korostuivat lisäksi taloudellinen ja rationaalinen ajattelutapa sekä anonyymiys. Ylivoimaisesti suurimman puhujaluokan muodosti kunnallishallinto. Suurimpien puhujaluokkien – kunnallishallinnon ja toimittajien – puhetavat olivat aineistossa suurelta osin yhteneviä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuskohteenani ovat tekijöiden näkemykset aikakauslehtien verkkopalvelun kehittämisestä. Tämän työn liikkeellepaneva voima on havainto siitä, että aikakauslehtien suhtautuminen verkkopalveluiden kehittämiseen on ollut pitkään varsin konservatiivista sanomalehtiin verrattuna. Verkon käytön yleistyminen on kuitenkin asettanut aikakauslehdille uusia paineita verkkopalveluiden kehittämisestä. Viimeisen parin vuoden aikana verkkoon on ilmestynyt jatkuvasti uusia verkkopalveluita, joista yhä useammalla on taustallaan jotakin aikakauslehteä julkaiseva taho. Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on lisätä verkkomediaa koskevaa ymmärrystä aikakauslehden kontekstissa tutkimuksen tilaajan Acacom Media Oy:n käyttöön. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen aikakauslehden ominaisluonnetta viestimenä erittelemällä sen tuotantoa, markkinoita ja yleisösuhdetta kolmessa historiallisessa vaiheessa. Toisekseen käsittelen journalistista verkkomediaa ja sen kehittymistä erityisesti sanomalehden näkökulmasta, sillä verkkomedian tutkimusta on tähän mennessä tehty pääosin juuri sanomalehden kontekstissa. Erittelemällä sanomalehtien verkkopalvelujen kehitysvaiheita voidaan ennakoida niitä seikkoja, joihin aikakauslehdistö joutuu ottamaan kantaa kehittäessään verkkopalveluitaan. Empiirisenä tutkimuskohteena ovat aikakauslehtien tekijöiden näkemykset verkkopalvelun kehittämisestä. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna. Valitsin kaksi aikakauslehteä kahdesta eri lehtitalosta: A-lehtien Demin ja Yhtyneiden Kuvalehtien Suomen Kuvalehden. Molemmista lehdistä haastattelin yhtä toimituksen ja yhtä konsernin edustajaa. Haastatteluissa pyrin selvittämään, miten aikakauslehtien verkkopalveluita on tähän mennessä kehitetty paperilehden, lukijoiden ja aikakauslehtimarkkinoiden näkökulmasta. Haastattelujen pohjalta toteutin sisällönanalyysin. Analysoimalla sekä verkon että aikakauslehtien kanssa operoivien ammattilaisten ajatuksia voidaan tehdä näkyväksi se, miten monimutkaista verkkomediaa on tähän mennessä hahmotettu ja mitä seurauksia valituilla toimintamalleilla on ollut. Analyysissa kävi ilmi, että tekijöiden näkemys aikakauslehtien verkkopalveluiden kehittämisestä oli vaihtunut haluttomuudesta eräänlaiseksi toiminnan elinehdoksi: verkossa on oltava. Taustalla vaikutti bisneslähtöinen ajattelu: aikakauslehtien on panostettava verkkopalveluihin, sillä potentiaaliset lukijat ja mainostajat viihtyvät yhä paremmin siellä. Keskeisenä tavoitteena oli kehittyä aikakauslehtitalosta erilaista julkaisutoimintaa harjoittavaksi aikakausmediaksi. Toinen keskeinen tulos liittyi aikakauslehden verkkopalveluiden toimintaperiaatteisiin. Havaitsin, että verkkopalveluiden kehittämistä ohjasi kaksi erilaista näkökulmaa, jotka vaikuttivat palvelun sisältöihin, luonteeseen, toimituksen rooliin, lukijasuhteeseen, esikuviin ja tulevaisuuden kehitysnäkymiin. Päädyin nimittämään näitä näkökulmia sosiaaliseksi ja orientoivaksi toimintaperiaatteeksi. Ensimmäisessä näkökulmassa verkkopalvelu nähtiin ensisijaisesti sosiaalisen kanssakäymisen välineenä, kun taas jälkimmäisessä lähestymistapa oli orientoiva: tavoitteena oli tarjota käyttäjille yleinen ymmärrys eli orientaatio maailmasta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan kansainvälisen terrorismin käsitteen käyttöä Helsingin Sanomien kantaaottavissa kirjoituksissa vuosina 2001–2008. Helsingin Sanomien kantaaottavia tekstejä ovat pääkirjoitukset, kolumnit, vieraskynä-kirjoitukset ja mielipidesivujen mielipidekirjoitukset. Tutkielmassa pyritään selvittämään erityisesti, minkälaisia yhteisöllisiä toimija-asemia Suomelle tarjotaan Helsingin Sanomien julkaisemissa teksteissä. Tutkimusmenetelminä hyödynnetään sosiologi Erving Goffmanin (1974) kehysanalyysia ja Rom Harrén ja Luk van Langenhoven (1999) positiointianalyysia. Kehysanalyysin ja positiointianalyysin esille nostamia havaintoja täydennetään John B. Thompsonin (1990) ideologiamallilla. Tutkielmassa selvitetään tutkimuskysymysten avulla, millaista kuvaa Helsingin Sanomien kantaaottavat kirjoitukset rakentavat kansainvälisestä terrorismista, mikä kirjoituksissa määritellään kansainväliseksi terrorismiksi ja minkälaista suomalaista toimijuutta ja itseymmärrystä tekstit synnyttävät. Tutkimuskysymysten esittämistä motivoi tietoisuus Yhdysvaltojen johtaman terrorisminvastaisen sodan vahvistumisesta 2000-luvun alussa. Tutkielman tärkeimpinä tuloksina havaitaan velvollisuuden, uhkan ja uudelleentulkinnan kehykset, joissa kansainvälistä terrorismia lähestytään eri näkökulmista. Velvollisuuden kehys nousee esille vuosina 2001–2004, uhkan kehys vaikuttaa läpi tutkimusjakson ja uudelleentulkinnan kehys on havaittavissa vuosina 2004–2008. Kehysten sisällä Suomelle tarjotaan myös erilaisia toimija-asemia. Kannanottojen perusteella Suomi osallistuu velvollisuuden kehyksessä terrorismin vastaiseen toimintaan liittymällä uhkakuvan yhdenmukaistamiseen. Kantaaottavien kirjoitusten julkisuudessa Suomea määritellään pieneksi pohjoismaiseksi, länsimaiseen viitekehykseen kuuluvaksi demokraattiseksi toimijaksi, jolla on moraalinen velvollisuus osallistua terrorismin vastaiseen toimintaan. Uhkan kehyksessä terrorismin nähdään olevan jatkuva ja alati läsnä oleva yhteiskunnallinen tila. Uhkan kehys täydentää velvollisuuden kehystä. Ensisijaisin uhkan kehyksessä Suomelle tarjottu toimija-asema on uhkan torjujan toimijapositio. Tutkimusjakson lopussa Suomen suhde terrorismin uhkakuvaan ja kansainvälisen terrorismin torjuntaan muuttuu. Uudenlaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa Suomelle tarjotaan kriittisiä näkökulmia ja ihmisoikeuksia puolustavan maan asemaa. Tämän vuoksi tutkielmassa tulkitaan Suomen itseymmärryksen ilmentäneen vuosina 2001–2008 kokonaisuudessaan poliittisesti opportunistisesti toimineen valtion asennetta. Tutkielmassa käytettyjä tärkeimpiä lähteitä ovat Erving Goffmanin (1974) Frame analysis: An Essay on the Organization of Experience ja Rom Harrén ja Luk van Langenhoven (1999) Positioning Theory: Moral Contexts of Intentional Action sekä John B. Thompsonin (1990) Ideology and Modern Culture: Critical Social Theory in the Era of Mass Communication.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia haasteita julkisten organisaatioiden muuttunut toimintaympäristö asettaa niiden johtamisviestinnälle. Toimintaympäristön muutoksilla tarkoitetaan uuden julkisjohtamisen, tuottavuusohjelman ja henkilöstön rakenteen aiheuttamia muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet organisaatioiden sisällä työn tekemisen tapoihin ja johtamisen käytäntöihin. Tutkimuksen kohdeorganisaationa on Suomen syyttäjälaitos. Tutkielman empiirisessä osuudessa syyttäjälaitoksen johtamisviestintää tutkittiin kirjallisen kyselyn avulla, joka sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää, mitkä ovat syyttäjälaitoksen henkilökunnan käsitykset johtamisviestinnän nykytilasta ja mitkä ovat syyttäjälaitoksen henkilöstön odotukset johtamisviestintää kohtaan. Kokonaistutkimuksena toteutetun kyselyn vastausprosentiksi tuli 39 %. Vastaukset analysoitiin käyttämällä sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista menetelmää. Kokonaiskuvan luominen syyttäjälaitoksen johtamisviestinnän nykytilasta osoittautui haastavaksi, sillä näkemykset johtamisviestinnästä olivat monin paikoin ristiriitaisia ja vastauksissa oli runsaasti hajontaa. Syyttäjälaitoksen johtamisviestintää on vaikeaa arvioida kokonaisuutena, koska käytännöt vaihtelevat oman viraston ja laitoksen ylimmän johdon johtamisviestinnän välillä. Myös virastojen välillä ja jopa virastojen sisällä on eroja sen mukaan, puhutaanko viraston päätoimipaikasta vai palvelutoimistosta. Tutkimuksen mukaan oman viraston toiminta ja oman työn tavoitteet ovat paremmin tiedossa kuin koko organisaation tavoitteet ja toiminta. Myös avoimet vastaukset antoivat viitteitä siitä, että monella vastaajalla on myönteisempi käsitys oman syyttäjänviraston johtamisviestinnän toimivuudesta verrattuna koko laitoksen ylimmän johdon viestintään. Syyttäjälaitoksen henkilöstön odotukset kohdistuvat entistä avoimempaan päätöksentekoprosessiin ja dialogiseen työyhteisöviestintään. Syyttäjälaitos on asiantuntijaorganisaatio, jonka johtamisessa avainasemassa ovat osallistavat johtamiskäytännöt. Johdolta odotettiin johdonmukaista ja selkeää viestintää sekä vuorovaikutusta ja aitoa läsnäoloa henkilöstön kanssa. Erityisen tärkeäksi dialogisuus koettiin käsiteltäessä hankalia ja vaikeita asioita, kuten organisaatiomuutoksia, henkilöstöratkaisuja ja resurssitilannetta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä hajautuneesti toimivien syyttäjänvirastojen viestintään. Fyysisestä hajautumisesta huolimatta johtamisviestinnässä ei voida turvautua liikaa teknologiavälitteiseen viestintään, vaan kasvokkaisviestinnän keinoilla on suuri merkitys etenkin sitoutumisen ja yhteisöllisyyden tunteen luomisessa. Tutkimuksen perustella me-hengen ja yhteisöllisyyden luomista pidetään hajautuneissa virastoissa tärkeämmässä asemassa kuin keskitetyissä virastoissa. Henkilöstöryhmillä on erilaiset odotukset viestinnän keinojen suhteen. Asiantuntijat painottivat henkilökohtaisten kanssakäymisen merkitystä eivätkä pitäneet esimerkiksi kokouksia ja neuvotteluja sekä intranetiä yhtä tärkeässä asemassa johtamisviestinnän keinoina. Tukipalveluhenkilöstö taas arvosti muita enemmän esimerkiksi tiedotustilaisuuksien ja yhteistoimintakokousten merkitystä. Johtamisviestintä tulisi sovittaa niin, että kaikki tuntevat olevansa viestinnän osapuolina tasavertaisessa asemassa ja saavansa tietoa itselleen sopivassa muodossa sekä oikeiden kanavien kautta viestittynä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Viime vuosina eri tieteenaloilla on kiinnitetty huomiota tunteisiin ajankohtaisina tutkimuskohteina. Kasvanut kiinnostus on kummunnut yhteiskunnallisista kehityskuluista, joiden yhteydessä on puhuttu jopa järjen syrjäyttäneistä tunteista julkisen elämän uutena logiikkana. Pro gradu -tutkielmani tarkoitus oli selvittää, onko tapa, jolla tunteita artikuloidaan osana onnettomuusuutisointia muuttunut. Tutkimusaineistona käytin Helsingin Sanomissa julkaistuja juttuja, jotka koskivat vuosina 1927–2009 tapahtunutta kuutta onnettomuutta. Jutut oli kerätty kahden viikon ajalta kunkin onnettomuuden jälkeen. Tutkimusmenetelminä käytin tilastollisesti ja sanallisesti kuvailevaa sisällön erittelyä sekä diskurssianalyysia. Sisällön erittelyn avulla selvitin muutoksia, joita oli tapahtunut onnettomuusuutisoinnin volyymissä, tunteita painottavien virkkeiden osuudessa, tunteiden artikuloinnin muodoissa sekä kuva-aiheiden painotuksissa. Diskurssianalyysin avulla tarkastelin onnettomuusuutisointia kokonaisuutena, jossa erilaisia esitystapoja ja näkökulmia painottamalla sekä herätellään että hillitään erilaisia kollektiivisia tunteita. Aineiston analyysin tuloksena selvisi, että Helsingin Sanomissa onnettomuusuutisointiin käytetyn tilan suhteellinen osuus ei ole ajan myötä kasvanut. Myöskään tunteisiin viittaavien virkkeiden määrä ei ollut kasvanut lineaarisesti niin, että se olisi ollut 2000-luvulla korkeampi kuin koskaan aiemmin. Laadullisessa mielessä tunteiden artikuloinnin kannalta oli kuitenkin tapahtunut selviä muutoksia. Uutiskerronnan tunteellinen painopiste on siirtynyt uhrien kauhun henkilöityneestä painottamisesta kohti yhteisön jaettua surua ja myötätuntoa sekä pyrkimystä selvitä tapahtuneesta psykologisessa mielessä. Onnettomuusuutisoinnin yhteydessä erotin toisistaan kriisin, kritiikin, kontrollin ja yhteisöllisyyden diskurssit, jotka liittyivät sekä tunteen laadun että intensiteetin hallintaan. Niiden puitteissa kaikissa tapauksissa selkeimmin esiintuotuja tunteita olivat järkytys, suru ja myötätunto, jotka esitettiin poikkeuksetta myös laajemman yhteisön jakamina. Myös närkästyksen ja paheksunnan tunteita tuotiin esiin, mutta niiden artikulaatioiden yhteydessä painottui pyrkimys pikemminkin vakiintuneen yhteiskunnan toiminnan tehostamiseen kuin sen haastamiseen. Keskeisiä lähteitä tutkielmassani olivat mm. Pantti & Wahl-Jorgensen (2007), Pantti & Sumiala (2009), Lupton (1998), Lutz (1988) ja Koljonen & Kunelius (2005).

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman lähtökohtana on kriittinen kulttuuriteollisuusteoria suhteessa nykyiseen mediakulttuuriin. Konkretisoin teoreettista asetelmaa tutkimalla nykyistä suomalaista elokuvakritiikkiä suhteessa kulttuuriteollisuusteoriaan ja -käsitteeseen liittyvään keskusteluun. Tarkastelen myös, kuinka elokuvakritiikki on siirtynyt osaksi verkkojournalismia ja internetin käyttäjälähtöisiä sisältöjä. Käsittelen kiistanalaista kulttuuriteollisuusteoriaa yhä elävänä kokonaisuutena, joka sisältää monia merkityksiä ja moneen suuntaan avautuvia näkökulmia. Pyrin suhteuttamaan kulttuuriteollisuusajattelun laajan perinteen aikamme mediamaisemaan. Frankfurtin koulun kriittinen teoria kulttuuriteollisuudesta muodostaa työn teoreettisen pohjan, mutta tarkastelen myös myöhempää kulttuuriteollisuuden teoretisointia ja käsitteen saamia uusia merkityksiä. Työn keskeiset lähteet kulttuuriteollisuuden osalta ovat Theodor W. Adornon ja Max Horkheimerin työn ohella David Hesmondhalghin ja Raija-Leena Loisan teokset käsitteen uusista merkityksistä ja niihin liittyvästä retoriikasta. Elokuvakritiikin osalta keskeisiin lähteisiin kuuluvat Mervi Pantin teokset. Kulttuuriteollisuusteorian ja 2000-luvun elokuvakritiikin keskeinen jännite muodostuu kaupallisten arvojen lomittumisesta media- ja kulttuurisisältöihin ja sisältötuotannon retoriikan tunkeutumisesta kulttuurikeskusteluun. Kytken elokuvakritiikin myös viime aikoina kuohuttaneeseen laajempaan keskusteluun suomalaisen kulttuurijournalismin tilasta. Olennainen kytkentä 2000-luvun mediakulttuuriin on internetin rooli elokuvakritiikin kentällä. Digitaalinen murros ja internet ovat muuttaneet ratkaisevalla tavalla nykyistä mediaympäristöä, joukkoviestintää ja kulttuurikritiikkiä. Erilaisten käyttäjälähtöisten sivustojen myötä elokuva-arvostelujen kirjoittaminen ja mieleistensä arvostelujen löytäminen on yhä helpompaa. Tutkielman empiirisen osuuden aineistona käytän valikoituja vuonna 2009 ilmestyneitä elokuva-arvosteluita Helsingin Sanomien Nyt-liitteestä sekä Film-O-Holic.com- ja Leffatykki.com -sivustoilta. Aineiston analyysissä käytän menetelmänä teoriavetoista tekstianalyysiä. Analysoin aineistoa viiden teeman kautta: (1) arvostelijan asema teoksen subjektiivisena tai objektiivisena tarkkailijana, (2) elokuvan luokittelun eri muodot kritiikeissä, (3) korkean ja matalan kulttuuriin jaottelu, (4) suomalaisen elokuvan erityisasema suomalaisessa kritiikissä sekä (5) sisältöjen kierrätys ja samankaltaisuus. Empiirisen aineiston analyysi osoitti valtamediaa edustavan Helsingin Sanomien ja kahden erilaisen verkkoaineiston välillä lähtökohtaisia eroavaisuuksia. Anonyymisti verkkoon kirjoittavalla amatöörikriitikolla on selvästi erilaiset lähtökohdat mielipiteen perusteluvastuussa kuin omalla nimellään suuressa julkaisussa ammatikseen arvosteluja kirjoittavalla. Vertaisilleen arvostelevat verkkokäyttäjät saattavat irrottautua ”vakavasti otettavan kriitikon” roolista ja kirjoittaa arvosteluja omista lähtökohdistaan käsin – toisin sanoen elokuvan kuluttajuuden ja kohderyhmän sisältä. Tästä lähtökohtaisesta erosta huolimatta valtamediassa vakiintuneet tavat suhtautua elokuvaan ja arvostelemiseen toistuvat myös pitkälti verkossa. Valtamedian puhetapoja kierrätetään käyttäjälähtöisellä sivustolla, jolloin sisällöt yhdenmukaistuvat ja kritiikin monimuotoisuus kärsii kriittisen kulttuuriteollisuusteorian varoitusten mukaisesti.

Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Laadullisen tapaustutkimuksen kohteena on tarkastella hajautetun organisaation työyhteisöviestintää Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa, jossa on hajautettu organisaatiorakenne monella eri tasolla. Tutkin, 1) miten työyhteisöviestintä Ruralia-instituutissa koetaan, ja 2) miten hajautetun organisaation työyhteisöviestinnän erityispiirteet selittävät instituutin työyhteisöviestintää. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmä on e-lomakekyselyn ja teemahaastattelujen yhdistelmä. Aineisto litteroitiin harkinnanvaraisesti ja sitä analysoitiin sekä teemoittelemalla että etsimällä teoreettisesta viitekehyksestä poikkeavia havaintoja. Hajautettu organisaatio määritellään tutkimuksessa organisaatioksi, jonka jäsenet työskentelevät erillään yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Organisaatio voi olla hajautettu ajan, paikan, moninaisuuden ja vuorovaikutuksen tavan perusteella. Viestintä ja yhteistyö tapahtuvat pääosin tieto- ja viestintäteknologian avulla. (Shin 2005; Zigurs 2003.) Eri ulottuvuudet muuttavat vuorovaikutuksen luonnetta, ja teknologiavälitteisyys luo haasteita viestin tulkinnalle. Tällöin korostuvat työyhteisön jäsenten viestintätaidot ja viestintäosaamisen osatekijöiden hallinta sekä luottamus ja johtajuus. (Esim. Kokko, Vartiainen & Hakonen 2003; Juholin 2008.) Ruralia-instituutissa työyhteisöviestintä, sen funktiot, roolit ja vastuut liittyivät pääosin työntekijän toimenkuvaan. Työyhteisöviestinnältä toivottiin avointa ja työntekijää arvostavaa otetta. Toisaalta tunnustettiin, että jokaisella voisi olla aktiivisempi ote ja vastuu työyhteisöviestinnästä. Pääpaino on yhdessä tekemisessä: saavutettujen tulosten lisäksi siten nähtiin syntyvän luottamusta ja aitoa yhteisöllisyyttä. Työyhteisön jäsenten viestintätaidot korostuivat erityisesti esimies–alais-viestinnän ja työn kannalta oleellisen tiedon vaihdannan ja etsimisen konteksteissa. Hajautetun työn haasteena on toiminnan käynnistäminen ja hyvän yhteistyökulttuurin luominen ja ylläpitäminen. Keskeisessä roolissa ovat tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen ja säännölliset tapaamiset kasvokkain. (Kiesler & Cummings 2002, 63–64.) Johtamisella on tässä selkeä rooli. Empiirinen aineisto tukee siten lähdekirjallisuuden huomioita muun muassa johtajuudesta luottamusjohtajana (Jarvenpaa & Tandiverdi 2003) ja vastuunjakajana (esim. Humala 2007). Luottamus vaikuttaa sekä tiedon jakamiseen ja yhteistyön sujumiseen (esim. Shin 2005). Instituutin työyhteisöviestinnästä on tunnistettavissa hajautetun organisaation ulottuvuudet ja niiden haasteet työyhteisöviestinnälle, mikä auttaa ymmärtämään koettua tiedonvajetta ja työyhteisöviestinnälle asetettuja odotuksia. Asiantuntijaorganisaatiossa työyhteisöviestintä kietoutuu substanssiosaamisen ja työn tekemisen ympärille.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Jo ennen Suomen EU-puheenjohtajakauden 1.7.-31.12.2006 alkua saattoi olettaa, että kauden aikana sattuu poikkeustilanteita joihin Suomen täytyy ottaa kantaa EU:n edustajana. Tutkielman aihe on kansainvälisen viestinnän tavoitteellisuuden toteutuminen poikkeustilanteissa EU-puheenjohtajakaudella. Tutkimuskysymykset käsittelevät keinoja Suomen EU-puheenjohtajakauden kansainvälisen viestinnän tavoitteiden saavuttamiseksi sekä sitä, miten tavoitteet toteutuivat Libanonin kriisin ja Turkin EU-jäsenyysneuvottelujen katkeamisen yhteydessä. Lisäksi tarkasteltiin viestintään osallistuneiden organisaatioiden muodostamia verkostoja. Työn aineistona ovat virallisemmat suunnitelmadokumentit ja epävirallisemmat suomalaisten puheenjohtajakauden viestintään osallistuneiden tiedottajien teemahaastattelut. Puheenjohtajaan kohdistuvat vaatimukset viestinnän nopeudesta olivat kasvaneet Suomen edelliseen, vuoden 1999 puheenjohtajakauteen verrattuna. Myös viestinnän menettelytavoissa oli tapahtunut muutoksia. EU:n kannanottoja odotettiin nopeasti, joten toisin kuin 1999, vuonna 2006 useimmin lähetettiin Puheenjohtajavaltion julkilausumia, joiden kokoamiseen ei kuulunut hidasta hyväksytystä jäsenmailla. Tutkimustapauksiksi valitut Turkin ja Libanonin kriisit olivat viestinnällisesti haastavia. Vaikeuksia olivat suuri työmäärä ja toiminnan nopea tempo, jotka heikensivät organisaation sisäistä tiedonkulkua. Poikkeustilanteiden eskaloituminen nähtiin etukäteen. Pelkkä ennakoiminen ei juurikaan helpottanut viestintää, kun kyse oli nopeasti muuttuvista ja poliittisesti herkistä asioista. Suomen agendan painopistealueista osa jäi vähemmälle huomiolle runsaiden poikkeustilanteiden takia. Samalla poikkeustilanteet olivat tilaisuus agendan edistämiseen ja mielikuvien kehittämiseen: ne keräsivät median huomiota, ja puheenjohtajan tehokkuus, nopeus ja avoimuus pääsivät samalla esille. Suomen maine avoimena maana EU:ssa, substanssivirkamiesten tavoitettavuus toimittajille sekä viestinnän nopeus ja luotettavuus lisäsivät kansainvälisten toimittajien tyytyväisyyttä. Puheenjohtajakauden poikkeustilanteet eivät edellyttäneet erityisen poikkeuksellisia viestintätoimenpiteitä. Vastaavia tilanteita osuu jokaisen puheenjohtajakauden kohdalle, joten niiden poikkeuksellisuuden voi kyseenalaistaa. Kun viestivän organisaation substanssi liittyy kansainväliseen politiikkaan, normaaliin viestintätyöhön voi kuulua asioita, jotka toisaalla koettaisiin voimakkaasti kriisiviestinnän piiriin kuuluviksi. Kriisiviestintää käsittelevästä kirjallisuudesta löytyi yhtymäkohtia käsiteltyihin poikkeustilanteisiin, mutta ei erityisen kattavasti. Viestinnän tehostaminen on tyypillinen ja suositeltava toimintapa poikkeustilanteissa, mutta kansainvälinen viestintä oli työn aihepiiriin kiinteimmin liittyneissä valtioneuvoston viestintäyksikössä ja ulkoministeriössä valmiiksi tehostetussa tilassa EU-puheenjohtajakauden aikana ilman poikkeustilanteitakin. Verkostot olivat selkeästi löydettävissä sekä virallisista dokumenteista että haastatteluaineistosta. Puheenjohtajamaahan kohdistuneet nopeusvaatimukset olivat kovat, ja verkostomainen organisoituminen, toimintojen rinnakkaisuus sekä Internet näyttävät mahdollistaneen viestinnän nopeuden. Organisaation pienuus helpotti tiedonkulkua mutta teki siitä haavoittuvan. Haastatteluissa esiin tulleet verkostot olivat monimutkaisempia ja monipuolisempia kuin suunnitelmadokumenteissa ollut: niissä verkosto heijasti virallisia organisatorisia suhteita.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -työssäni tarkastelen kuinka medioiden välisiin suhteisiin viittaava intermediaalisuus rakentaa Lordi-yhtyeelle keskeistä monimediallista hirviömaailmaa. Lordin olen valinnut tutkimukseni kohteeksi, koska yhtyeellä on käytössään poikkeuksellisen laaja valikoima medioita äänilevyistä sarjakuvien kautta musiikkivideoihin. Lordi hyödyntää eri medioitaan tehokkaasti ja tuottaa tällä tavoin itselleen koherenttia hirviömaailmaa, joka toimii yhtyeelle tärkeänä erottautumistekijänä. Intermediaalisuus ei ole yksinomaan Lordia koskeva ilmiö, vaan siitä voidaan havaita merkkejä yhteiskunnassa laajemminkin. Näin Lordi heijastaa mediatutkimuksen kannalta ajankohtaista ilmiötä. Intermediaalisuuden ajankohtaisuus korostuu nykyisessä mediaympäristössämme, jossa tarjolla olevien medioiden määrä on ehkäpä laajempi kuin koskaan. Samanaikaisesti kun saatavilla olevan mediavalikoiman tarjonta on muun muassa digitaalisen teknologian myötä kasvanut, ovat myös perinteiset medioiden väliset rajat muuttuneet häilyvämmiksi, mikä korostuu muun muassa median konvergoitumisen ja hybridisoitumisen kaltaisissa ilmiöissä. Tällaisessa tilanteessa nousee myös keskeiseksi ymmärtää medioiden välisiä intermediaalisia suhteita. Intermediaalisuus on alkanut herättää vähitellen kiinnostusta akateemisella tutkimuskentällä, mutta tutkimussuuntana se on vasta alkumetreillään. Erityisesti 2000-luvun myötä kiinnostus aiheen ympärillä on kuitenkin vähitellen lisääntynyt, mikä myös viestii aiheen ajankohtaisuudesta mediatutkimuksessa. Konkreettisia esityksiä intermediaalisten suhteiden vaikutuksista ei kuitenkaan vielä ole tehty paljon. Siksi keskityn tuottamaan pro gradu -työssäni konkreettista esitystä siitä, kuinka intermediaalisuus vaikuttaa Lordin hirviömaailman rakentamisessa. Teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta työni voidaan määritellä Lordin hirviömaailmaan ja sen intermediaalisuuteen keskittyväksi tapaustutkimukseksi, jossa hyödynnetään kulttuurintutkimuksellisia termejä, kuten bricolagea ja artikulaatiota. Tutkimukseni empiirinen aineisto jakautuu kolmeen Lordille keskeiseen mediaan: sarjakuviin, musiikkivideoihin ja äänilevyihin. Tutkimusaineiston analyysissa kiinnostavia tutkimuskysymyksiä ovat, mitä eri mediat Lordin hirviömaailmaan osaltaan tuovat ja millaisia intermediaalisia suhteita medioiden välillä voidaan havaita. Keskeisenä analyysimenetelmänäni on ollut monenlaisten mediatyyppien analyysiin soveltuva lähiluku. Tutkielmani keskeisenä havaintona on, että Lordin eri mediat tuovat hirviömaailmaan jokainen jotain omaansa, ja että hirviömaailman koherentti kokonaisuus rakentuu juuri monen eri median yhteissummana. Havainto korostaa, että intermediaalinen näkökulma on hyvä ottaa huomioon nykymaailmalle tyypillisten kompleksisten mediailmiöiden tarkastelussa, ja intermedialisuus ansaitsisi siksi myös entistä enemmän huomiota nykyisessä mediatutkimuksessa. Keskeisiä lähteitäni edustavat intermediaalisuuden alalta Mikko Lehtonen ja Juha Herkman. Artikulaatioteorian osalta lähteinäni ovat Stuart Hall ja Lawrence Grossberg. Bricolagen osalta lähteinäni ovat Claude Lévi-Strauss sekä Deena Weinstein.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu käsittelee naisjohtajista tehtyjä valokuvarepresentaatioita talousaikakauslehdissä. Työn perimmäisenä tarkoituksena on kartoittaa, millaisia kuvia naisjohtajista otetaan aikakauslehtijulkaisuihin ja näin ollen selvittää, millaista naisjohtajakuvaa aikakauslehtien valokuvat tukevat ja tuottavat. Työssä esitetty tutkimusongelma on naisjohtajan representointi aikakauslehden valokuvissa. Tuota ongelmaa lähestytään seuraavin tutkimuskysymyksin: millaisia valokuvia suomalaisesta naisjohtajasta otetaan ja millaisiin visuaalisiin järjestyksiin naisjohtajat kuvissa asetetaan? Millaisia mielikuvia ja tulkintoja ne tarjoavat vallitsevasta todellisuudesta? Miten johtajastatus esiintyy naisjohtajien kuvissa rinnakkain sukupuolen kanssa? Työn teoreettinen pohja tiivistyy sosiaaliseen konstruktivismiin ja representaation käsitteeseen sekä feministiseen teoriaan ja sukupuolen käsitteeseen. Kolmas työn kannalta keskeinen teoreettinen käsite on visuaalinen järjestys. Myös taiteentutkimuksen puolelta juontuva muotokuvan ja valokuvan historia tarjoaa tärkeitä näkökulmia nykypäivän kuvatuotantoon aikakauslehdissä. Pro gradun empiirinen osuus jakautuu kahteen eri osioon ja kahteen eri otokseen. Ensimmäisessä osuudessa tehdään otoksen kuville määrällistä sisällön erottelua ja semioottista analyysiä. Toisessa osuudessa kuvia analysoidaan Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin kuvassa olevia suhteita ilmentävän kuvateorian pohjalta. Kuvatutkimukselle ominaista tulkinnallisuutta on pyritty häivyttämään pro gradussa käyttämällä rinnakkain erilaisia tutkimusmetodeja. Valittujen laadullisten ja määrällisten tutkimusmetodien avulla erotellaan erilaisia visuaalisen järjestysten ilmentymiä. Työn analyysilukuun tiivistyy viisi keskeistä näkökulmaa visuaalisten järjestysten rakentumiseen. Kuvan visuaalista järjestystä määrittää ainakin se ketä kuvassa esiintyy, mistä kuvakulmasta hahmoja on kuvattu, mihin kuvan kohteen katseen suunta osoittaa, miten kuva on rajattu ja kuvatun kohteen omat tulkintaa ohjaavat valinnat. Kaikki nämä näkökulmat yhdessä ja erikseen määrittävät kuvan visuaalista järjestystä ja sen kautta syntyviä tulkintoja. Sisällön erittely paljastaa aineistosta erinäisiä keskeisiä säännönmukaisuuksia. Naisia esiintyy talousaikakauslehtien kuvissa merkittävästi vähemmän kuin miehiä. Naisjohtajaa kuvataan useimmiten kuvaajan tasolta määräytyvästä kuvakulmasta ja kuvassa tämä poseeraa joko istualtaan tai seisaaltaan. Lähes aina naisjohtaja katsoo kameraan hymyillen. Vakava tai ilmeetön naisjohtaja on kuvassa selkeä poikkeus. Kohde toimii harvoin kuvassa, useimmiten tämä keskittyy staattiseen poseeraamiseen kuvaustilanteessa. Pro gradun keskeinen laajempi havainto on kuvien ilmentämä johtajakulttuurin murros. Moderni organisaatiokulttuuri pyrkii irtisanoutumaan jähmeästä hierarkiasta ja kabinetissa lymyilevästä johtajakulttuurista. Sama kehitys on nähtävissä useissa otoksen naisjohtajakuvissa. Naisjohtajia kuvataan lähestyttävinä ja myös konkreettisesti lähempää kuin miesjohtajia. Työssä pohditaan lopulta sitä, onko naisjohtajan lähestyttävyys tämän uskottavuutta lisäävä vai heikentävä tekijä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielma selvittää millainen rooli medialla oli vuosituhannen vaihteen pörssi- eli teknologiakuplassa, jossa osakekurssien arvot kohosivat lyhyessä ajassa moninkertaisiksi ja lopulta romahtivat hyvin äkisti. Selvityksen kohteena on miten lehdet kirjoittivat osakemarkkinoista. Tarjosivatko ne kriittisiä näkemyksiä osakemarkkinoiden tilasta, pysyivätkö neutraalin referoivina vai antoivatko päin vastoin osakekurssien noususta kritiikittömän optimistisen kuva, mikä olisi osaltaan voinut lisätä sijoittajien innostusta ja kasvattaa kuplaa? Tutkielma selvittää myös, oliko kirjoittelussa lehtikohtaisia eroja, ja mikä on lähteiden käytön eli jutun toimijoiden osuus jutun näkökulmaan. Eroja suhtautumistavassa tutkitaan myös muista näkökulmista. Tutkimuskohteena ovat Helsingin Sanomat, Kauppalehti ja Taloussanomat. Tutkimusajankohta on lokakuu 1999, jolloin osakekurssien nousu lähti kiihtymään aiempaa kovempaan vauhtiin, jatkuttuaan sitä ennen jo puolitoista vuotta. Vajaat puoli vuotta myöhemmin kupla puhkesi osakekurssien romahtaessa maaliskuussa 2000. Kuplassa oli kyse taloudellisesti merkittävästä ilmiöstä. Tuolloin tavalliset ihmiset innostuivat Suomessa ensi kertaa isossa määrin sijoittamaan rahojaan hyvin isolla riskillä pieniin teknologia-alan kasvuyrityksiin. Maailmalla mediaa on syytetty osallisuudesta huuman lietsomiseen. Aiemminkin mediaa on arvosteltu epäonnistumisesta talouden käännekohtien uutisoinnissa ja kriittisyyden puutteesta. Tutkimusmenetelmänä on sisällön erittely. Juttujen luokittelurunko koostuu seitsemästä kohdasta, joita ristiintaulukoidaan keskenään. Pääkysymyksen osalta, eli mikä oli jutun näkökulma tutkittavaan aiheeseen, jutut on luokiteltu neljän eri vaihtoehdon mukaan: negatiivinen (kriittinen), neutraali (referoiva), positiivinen (vahvistava), yhdistelmä (tasapainotettu). Tutkielman teoreettisena taustana on se, millaista on hyvä kriittinen journalismi. Keskeisenä kirjallisuutena teorian rakentamisessa ovat olleet Taisto Hujasen (1990) Avauksia journalismikritiikkiin, Risto Kuneliuksen (2003) Viestinnän vallassa, Howard Tumberin (1999) News: A Reader ja Turo Uskalin (2005) Kriittisyys – nykyjournalismin selkäranka. Tutkielman päätulos on, että lehdet kirjoittivat tutkitusta aiheesta pääosin neutraalisti referoiden. Tällaisia juttuja oli 32,8 prosenttia aineistosta. Kriittisiä juttuja oli 31,9 prosenttia, vahvistavia 16,4 prosenttia ja näiden yhdistelmiä 18,9 prosenttia. Lehtien väliset erot ovat kuitenkin merkittäviä. Helsingin Sanomissa ja Kauppalehdessä suurimman ryhmän muodostivat referoivat jutut, kun Taloussanomissa eniten oli kriittisiä juttuja. Kauppalehdessä oli muita enemmän vahvistavia eli positiivisia juttuja. Isoja eroja juttujen kriittisyydessä tulee mm. myös sen suhteen onko kyse kotimaan vain ulkomaan uutisista – ulkomaita käsitellessä kriittisyys on suurempaa. Tämän tutkielman valossa kotimaista mediaa ei voi syyttää osallisuudesta pörssikuplan luomiseen. Silti talousjournalismi onnistui tehtävässään vain kohtuullisesti; kriittinen ote jäi vähäiseksi.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yritysten maineriskejä sosiaalisen median kontekstissa. Tarkoituksena oli osoittaa, miten sosiaalinen media tekee yrityksistä entistä haavoittuvampia, kun yrityksen tavoitemielikuva kohtaa sosiaalisessa mediassa kriittistä, usein jopa vihamielistä dissipatiivista tulkintaa. Finnairin maapalveluhenkilökunnan ulkoistamista seurannut julkisuuskriisi toimi tutkimuksessa esimerkinomaisena tutkimuscasena. Tutkimusaiheeseen johdattavassa teoreettisessa osuudessa esitellään maineteoriaa mm. strategisen johtamisen, kilpailukyvyn, mielikuvien ja diskursiivisen merkitysympäristön näkökulmista. Teoriaosuudessa käsitellään myös yritysten muuttuvaa toimintaympäristöä ja tarkastellaan globalisaation, kriittisen kuluttajuuden ja yhteiskunnan muuttuvien arvojen ja asenteiden aiheuttamia haasteita yritysten maineenhallinnalle. Sosiaalista mediaa tarkastellaan niin ilmiönä kuin käsitteenäkin. Aineisto koostui Helsingin Sanomien, Kauppalehden ja Talouselämän uutisblogikirjoittelusta Finnairin laukkukiistan joulu-tammikuun 2009-2010 välisenä noin kuuden viikon aikana. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin Finnairin julkisuuskriisin aikana antamia lehdistötiedotteita sekä Finnairin kotisivuillaan esittämiä arvolupauksia. Aineistoa analysoitiin narratiivisen analyysin keinoin. Empiirinen tutkimus osoitti, että laukkukiista aiheutti Finnairille konkreettisen maineriskin. Uutisblogikeskusteluissa muodostui Finnairin kannalta vääränlainen todellisuus. Verkkokeskusteluista voitiin päätellä, että Finnairin ja mielipidekirjoittajien välille oli muodostunut narratiivinen kuilu, joka syö yrityksen mainepääomaa. Teoreettisissa tutkimuskysymyksissä osoitettiin, että maineriskeissä on kyse yhteydestä riskin ja yritysvastuun välillä. Tietoyhteiskunnassa yrityksiltä odotetaan taloudellisen tuloksen tekemisen lisäksi hyvää yrityskansalaisuutta. Asiakkaiden, parhaiden työntekijöiden sekä sijoittajien houkuttelemiseksi sidosryhmien muuttuvat arvot ja odotukset tulisi entistä paremmin tunnistaa ja ottaa huomioon yrityksen toiminnassa. Lisäksi tutkimuskirjallisuuden avulla osoitettiin, että yrityksen maineenhallinta lähtee hyvästä strategisesta toiminnasta. Siihen liittyy läpinäkyvyyden ja totuuden vaatimus sekä toimintaympäristön arvojen jatkuva proaktiivinen luotaus ja toiminnan sovittaminen niihin. Muutosvauhti on niin nopeaa, että perinteisten suurten yritystenkin kannattaisi tiedostaa sosiaalisen median tuoma uusi merkitysten muodostumisen areena.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tässä tutkimuksessa selvitettiin organisaation luovuuden ja viestinnän välistä suhdetta kompleksisuusteoreettisen viitekehyksen avulla. Tarkoituksena oli tutkia teoreettisista lähtökohdista, mitä annettavaa organisaatioviestinnän tutkimuksella on työyhteisöjen luovuuden kannalta. Voidaanko luovuutta lähestyä viestinnän tutkimuksen avulla? Tarjoaako organisaatioviestinnän tutkimus uusia näkökulmia luovuuteen? Tutkimusaiheen valintaan vaikutti se, että luovuus ja innovaatiot nähdään organisaatioiden menestymisen kannalta tärkeinä, sekä se, että luovuutta ei ole aiemmin tutkittu juuri ollenkaan viestinnän ja organisaatioviestinnän tutkimusten parissa. Tutkimuksessa kysyttiin, mitä luovuus on ja miten se ilmenee sosiaalisessa kontekstissa. Luovuuden käsitettä lähestyttiin mm. yksilön, ryhmän, organisaation ja prosessin näkökulmista sekä systeemisenä ilmiönä. Tutkimuksen lähtökohdaksi otettiin luova prosessi ja sen mallintaminen viestinnän tutkimuksesta käsin. Luovuuden ja viestinnän tutkimuksen dialogia syvennettiin kompleksisuusteorian tarjoaman viitekehyksen avulla, minkä jälkeen näkökulmaa laajennettiin edelleen organisaatiotasolle. Lopuksi kysyttiin, voidaanko viestinnän avulla tukea organisaation luovuutta. Teoreettisessa tarkastelussa sovellettiin kompleksisuusteoriaa käsitteellisenä apuvälineenä luovuutta ja viestintää koskevien ilmiöiden mallintamisessa. Kompleksisuusteoria on systeemiteorioista kehittynyt, empiirisiä luonnontieteitä ja matemaattisia teorioita, kuten kaaosteoriaa, soveltava tutkimusala. Lisäksi tutkimuksessa sovellettiin käsiteanalyysin tarjoamaa viitekehystä metodisena apuvälineenä luovuus-käsitteen tutkimisessa. Mallintamisessa keskityttiin hahmottelemaan metaforisen ja analogisen tason kuvauksia. Tuloksena syntyi kattava analyysi luovuus-käsitteestä ja sen käytöstä, kuvaus luovasta prosessista viestinnän näkökulmasta sekä kompleksisuusteoreettinen malli luovasta prosessista ja sen johtamisesta organisaatiossa. Näiden tutkimustulosten kautta organisaation luovuus voidaan nähdä osana organisaatioviestinnän tutkimusta. Tutkimuksen perusteella kompleksisuusteoreettinen lähestymistapa soveltuu mainiosti organisaation luovuuden kuvaamiseen. Lisäksi tutkimuksessa hahmoteltiin luovaa organisaatiota verkostoteorian, tietojohtamisen ja organisaatiokulttuurin näkökulmista. Teoreettisen tutkimuksen keskeisiä lähteitä olivat Mihaly Csikszentmihalyin teoriat luovuudesta ja flow'sta, Keith R. Sawyerin tutkimukset kollektiivisesta luovuudesta (collaborative creativity), Pekka Aulan kaaosteoreettinen tutkimus organisaation viestinnästä sekä Harri Jalosen, Eva Mitleton-Kellyn ja Ralph Staceyn tutkimukset kompleksisuusteorian soveltamisesta sosiaaliseen kontekstiin.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman aiheena on kuntien työnantajamaine peruskoulun viimeistä luokkaa käyvien nuorten keskuudessa. Tutkimusotteena on neljän oppilasryhmän (79 nuoren) käsityksiä vertaileva tapaustutkimus, jossa kiinnostus kohdistuu siihen, kuinka työnantajaa koskevat mielikuvat muodostuvat ja miten työnantajamainetta on mahdollista tutkia. Tutkielmassa analysoidaan ja vertaillaan vantaalaisten, viitasaarelaisten ja pihtiputaalaisten nuorten käsityksiä kotikunnistaan työnantajina. Lisäksi selvitetään, miten erilaiset välilliset ja välittömät vuorovaikutustilanteet, joissa nuori ja kuntatyö kohtaavat, vaikuttavat syntyneisiin mielikuviin. Teoreettisena lähtökohtana on, että näissä intensiteetiltään erilaisissa kohtaamisissa syntyy työnantajaa koskevia tarinoita, joiden levitessä sosiaalisissa verkostoissa työnantajamaine muodostuu. Maineteorioiden osalta tutkielman kannalta keskeisiä lähteitä ovat Charles J. Fombrunin, Erkki Karvosen, Pekka Aulan ja Jouni Heinosen käsitykset. Tutkielman empiiriseksi aineistoksi kerättiin ammatinvalintaiässä olevien nuorten kirjoittamia tarinoita eli narratiiveja, joita analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Aineiston analyysin myötä ilmeni, että omakohtainen kokemus kunnan töistä näytti edistävän realistisia mutta positiivisia mielikuvia kuntatyöstä. Sen sijaan mitä välillisempiä nuorten kohtaamiset kuntatyön kanssa olivat, sitä useammin vastauksissa tulivat esiin esimerkiksi käsitykset huonosta palkasta ja epäkiinnostavista työtehtävistä, sekä jossain määrin myös arvelut kuntien huonon taloustilanteen vaikutuksista työpaikkojen arkeen. Tutkielman vertailuasetelman kautta saatiin tukea käsitykselle, että omakohtaisen työkokemuksen ohella myös nykyisten tai entisten kunnan työntekijöiden kanssa käydyillä keskusteluilla on keskeinen merkitys työnantajamaineen kannalta. Aineistossa korostui kasvokkainviestintä, mutta myös media ja ennen kaikkea internet näyttivät tarjoavan mahdollisuuksia kohtaamisiin ja tarinoiden levittämiseen. Tutkielma osoittaa, että narratiiveja analysoimalla on mahdollista löytää viitteitä kirjoittajan arvoista, tiedoista, ennakkoluuloista ja mielipiteistä, joten narratiivien tutkimuksella on annettavaa työnantajamaineen tutkimukselle.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen aiheena on fuusion läpikäyneen organisaation sisäinen viestintä. Tutkimuksessa analysoidaan sitä, miten organisaation sisäisellä viestinnällä voidaan pyrkiä vahvistamaan organisaation työntekijöiden identifioitumista uuteen organisaatioon sekä eri lähtöorganisaatiosta peräisin olevien työntekijöiden välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, ”me-henkeä”. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoria ryhmäprosesseista ja ryhmien välisistä suhteista. Sosiaalisella identiteetillä tarkoitetaan sitä osaa ihmisen minä-käsityksestä, joka pohjautuu erilaisten ryhmäjäsenyyksien kautta saaduista kokemuksista. Tutkimuksessa Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoriaa käytetään selittämään työntekijöiden käyttäytymistä fuusiotilanteessa. Fuusion osapuolina olevat organisaatiot nähdään ryhminä. Jäsenten suhtautuminen sekä omaan ryhmäänsä että muihin yhdistymisessä mukana oleviin ryhmiin ja näiden ryhmien jäseniin korostuu fuusiotilanteessa vaikuttaen työntekijöiden sopeutumiseen. Tutkimuksen teoreettisessa osassa tarkastellaan sosiaalisen identiteetin vaikutusta organisaatiofuusioon. Sosiaalisen identiteetin teorian kaksi keskeistä prosessia, kategorisointi ja itsensä korostaminen, ilmenevät fuusioituneessa organisaatiossa kahdessa eri tasossa: organisaatioiden työntekijöiden välisissä suhteissa ja siinä, miten työntekijät identifioituvat uuteen organisaatioon. Tutkimuksessa käydään läpi miten sisäryhmäidentiteetin syntyä ja organisaatioon identifioitumista vahvistavia tekijöitä voidaan konkreettisesti huomioida sisäisessä viestinnässä. Empiirisenä tutkimuskohteena on kolmesta eri organisaatiosta fuusioituneen työ- ja elinkeinoministeriön ensimmäisen toimintavuoden sisäinen viestintä. Tutkimusaineisto koostuu vuonna 2008 ministeriön intranetissä julkaistuista, viestintäyksikön tuottamista uutisartikkeleista (388 kpl) sekä vuoden aikana ilmestyneistä henkilöstölehdistä (4 kpl). Tutkimuksessa analysoidaan sitä, huomioitiinko ministeriön sisäisessä viestinnässä vuonna 2008 sosiaalisen identiteetin vaikutus ja jos huomioitiin, niin millaisia sisäisen viestinnän sisällöt olivat. Tutkimusmenetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysirunko muodostettiin teoriaosuudessa ilmenneistä sisäryhmäidentiteettiin ja organisaatioon identifioitumiseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksessa selvisi, että ministeriön viestinnässä esiintyi runsaasti yhteisen sisäryhmäidentiteetin vahvistumiseen ja organisaatioon identifioitumiseen vaikuttavia tekijöitä. Eniten löytyi viitteitä sisällöistä, jotka mahdollistivat toisiin tutustumisen. Sen sijaan kilpailua toisia organisaatiota kohtaan tai positiivisia muutoksia työssä ei juurikaan tuotu esille. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä ovat Henri Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoria, Samuel L. Gaertnerin yhteinen sisäryhmäidentiteetti sekä Michael A. Hoggin, Daan van Knippenbergin ja Deborah J. Terryn käsitykset fuusiossa vaikuttavista ryhmäprosesseista.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Lintuinfluenssan uutisointia vuonna 2006 koskevassa pro gradu -tutkielmassani pyrin selvittämään, minkälainen oli median välittämä kuva lintuinfluenssasta epidemian ”hulluna vuonna”. Aineistona olen käyttänyt Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden epidemiaa koskevia artikkeleita, joita Helsingin Sanomista kertyi 297 ja Maaseudun Tulevaisuudesta 95 kappaletta. Tarkoitukseni on tuoda esiin syitä siihen, miksi Suomessa tunnettiin muuttolintuja kohtaan suurta pelkoa kevättalvella 2006. Minulla oli tutkimukseen ryhtyessäni mielikuva siitä, että median suoltama valtaisa tietovyöry ei ollut välttämättä kaiken kattavaa eikä tasapuolista: muuttolintuja syytettiin taudista, joka vaivasi pääosin siipikarjaa. Olen pureutunut sisällönanalyysin kautta lintuinfluenssakirjoittelun aiheisiin ja eritellyt artikkelien puheenaiheiden, päätoimijoiden ja tautikirjoittelun piirteitä diskurssianalyysin avulla. Lintuja koskevien kielellisten ilmaisujen purkamiseen olen käyttänyt kriittistä lingvistiikkaa. Tutkimus osoittaa, että lintuinfluenssan paikalliset vaikutukset nostettiin lehdissä tärkeäksi teemaksi siitä huolimatta, että epidemia pysytteli rajojemme ulkopuolella. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin se, että terveysalan ja tuotantoeläinten asiantuntijat kommentoivat tautia selittäessään muuttolintujen käyttäytymistä. Tähän osallistuivat myös poliitikot - ja jopa toimittajat itse – useammin kuin lintuasiantuntijat. Ornitologeja kuultiin vasta sen jälkeen, kun muuttolinnut olivat saapuneet ja pelko haihtunut. Kiinnostavaa oli myös jutunteon tyyli, jossa muuttolintuja käsiteltiin uhkana ja siipikarjaa uhan kohteena. Se hallitsi sekä Helsingin Sanomien että Maaseudun Tulevaisuuden lintuinfluenssaa koskevaa kirjoittelua koko vuoden, mutta eritoten vuoden alusta helmikuun puoliväliin, eli ennen muuttolintujen saapumista. Lähtökohtani tutkielman tekoon on sosiaalinen konstruktivismi Pertti Alasuutarin tulkitsemana. Tutkielman viitekehyksen olen rakentanut pääosin Ulrich Beckin, Anthony Giddensin ja Klaus Ederin riskiyhteiskuntaa koskevien teorioiden pohjalle. Maailman medioitumista kävin läpi pääosin Juhani Wiion Sitralle tekemän tutkimuksen kautta. Vviestinnän muiden yhteiskunnallisten ongelmien tarkastelussa käytin apuna Esa Väliverrosen ja Anu Kantolan näkemyksiä ja viestinnän ympäristökysymyksissä heidän lisäkseen Pertti Suhosen huomioita. Kielikuvien merkitystä todellisuutta koskevissa havainnoissa olen analysoinut Norman Fairloughin ja Mikko Lehtosen teorioiden valossa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Nuorten mielenterveys oli 2000-luvun ensivuosikymmenellä aihe, josta käytiin paljon keskustelua maamme mediassa. Tutkimuksessa tarkastellaan minkälaista keskustelua nuorten mielenterveydestä käytiin nuorten itsensä kanssa, nuortenlehti Suosikin Kimppa-neuvontapalstalla. Tarkastelussa on 25 lehteä vuosilta 2005–2009. Tutkimuksessa eritellään nuorten kirjoituksista ja palstavastaajien vastauksista erilaisia mielenterveyttä koskevia, diskursseiksi kutsuttuja puhetapoja. Aineistoanalyysin avulla pureudutaan siihen, millaisiksi selonteoiksi nuoret pukevat omia ongelmatilanteitaan ja minkälaista toimijuutta he antavat itselleen oman mielenterveytensä ylläpitäjinä. Tutkimuksessa verrataan nuorten kirjoittajien ongelmankuvauksia palstankirjoittajien tarjoamiin ratkaisumalleihin. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, kohtaavatko palstavastaajien ja nuorten mielenterveyskäsitykset. Tutkimuksessa lähestytään neuvontapalstoja sosiologi Frank Furedin terapiakulttuuri-teoriasta käsin. Sen mukaisesti neuvontapalstat nähdään leimallisena osana tunnustuksellista terapiakulttuuria: kulttuurisesti hallitsevaa merkitysjärjestelmää, jossa yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia käsitellään yksilölähtöisinä ongelmina. Tutkimuksessa erotetaan Kimppa-palstan mielenterveyskeskustelusta kolme diskurssia: neuvontapalstadiskurssi, voimavaradiskurssi ja riskidiskurssi. Neuvontapalstadiskurssissa luodaan Kimppa-palstan jatkuvuuden edellytykset: vaalitaan nuorissa halua ilmaista tunteitaan julkisesti paitsi läheisilleen, myös Kimppa-palstalla. Palstalle kirjoittavien nuorten suosimassa voimavaradiskurssissa luodaan yksilön arjen resursseja korostavaa kuvaa mielenterveydestä. Näkemyksen mukaan yksilö voi ylläpitää mielenterveyttään yhteisönsä tukemana, ilman asiantuntija-avun tarvetta. Voimavaradiskurssissa kirjoittavat nuoret sijoittavat ongelmiensa syyt itsensä ulkopuolelle: ongelmien ratkaisu edellyttää nuorten mielestä siis ennen kaikkea ulkoista olosuhdemuutosta. Palstavastaajat sivuuttavat kuitenkin nuorten omat ongelmanmäärittelyt ja tarjoavat yliyksilöllisiksi ja ulkoisiksi kuvattuihin ongelmiin voittopuolisesti terapiakulttuurin ihanteiden mukaisia yksilöratkaisuja. Kysyjien ja vastaajien mielenterveyden puhetavat eivät siten kohtaa. Palstavastaajien suosimassa riskidiskurssissa ongelmien ratkaiseminen edellyttää aina yksilömuutosta olosuhdemuutoksen sijaan: ongelmien sisäistä työstämistä ja uudelleenarviointia. Palstavastaajat kannustavatkin nuoria hyödyntämään erilaisia terapiapalveluita ongelmiensa ratkaisemisessa. Tutkimuksessa ymmärretään neuvontapalstat yhtenä, mutta ei suinkaan ainoana areenana, jolla nuorten mielenterveyttä koskevaa todellisuutta luodaan. Neuvontapalstadiskurssit asettuvat osaksi muiden nuorten elämää järjestävien diskurssien sekamelskaa: koulun, kodin ja median puhetapojen rinnalle. Siten analyysia laajennetaan myös muille nuorten elämän areenoille, joilla mielenterveyden puhetapoja käytetään ja opitaan. Tutkimuksessa perehdytään suomalaiskouluissa käynnistetyn mielenterveysopetuksen taustoihin ja sisältöihin sekä käydään läpi mielenterveyden kouluopetuksen aiheuttamaa keskustelua maamme sanoma- ja aikakauslehdissä.

Väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan ääniympäristöä akustisen kommunikaation, etnomusikologian ja viestinnän kulttuurisen tutkimuksen näkökulmasta. Monitieteistä lähestymistapaa sovelletaan kuulemisen/kuuntelun, ympäristöäänten merkitysten ja äänimaisemien historiallis-kulttuuristen muutosten tutkimukseen. Tapaustutkimuksissa tarkastellaan muutoksia kylä- ja työyhteisöissä sekä arvioidaan musiikin uusien käyttötapojen vaikutuksia ääniympäristöön. Työ koostuu seitsemästä tieteellisestä artikkelista ja teoreettisesta johdannosta, ja se on ensimmäinen ääniantropologian/äänimaisematutkimuksen alaan kuuluva väitöskirjatason tutkimus Suomessa. Ääniympäristön historiallisia ja kulttuurisia muutoksia tarkastellaan skotlantilaisessa Dollarin kylässä ja kanadansuomalaisten Brittiläisessä Kolumbiassa sijaitsevassa Sointulan siirtokunnassa. Kadonneiden ja ympäristössä kuuluvien äänten välityksellä yhteisö liittyy osaksi laajempia historiallisia ja globaaleja rakenteellisia muutoksia. Molemmissa kylissä yhteisön akustinen kommunikaatio rakentuu paikallisille toimille, niihin liittyville kulttuurisille arvoille ja äänellisesti ilmeneville kansallisille ja globaaleille tekijöille. Samalla tavalla kun ääniympäristössä ovat läsnä menneisyys ja nykyhetki, siihen vaikuttavat yksilön toimet, kulttuuriset ja rakenteelliset tekijät sekä näiden kaikkien vuorovaikutus. Nykypäivän ääniympäristöä lähestytään äänen tallennettavuuden, muokattavuuden ja toistettavuuden näkökulmasta ts. kuinka sähköakustiset innovaatiot ovat muokanneet ympäristöä ja mitkä muutosten kulttuuriset vaikutukset ovat muiden muassa kuuntelemiseen. Esimerkiksi radion työpaikkakäyttö avokonttorissa ei riipu ainoastaan musiikki- tai muusta ohjelmatarjonnasta, vaan sitä säätelevät ajan myötä muodostuneet konventiot ja samassa tilassa työskentelevien musiikilliset mieltymykset, minkä vuoksi kollektiivinen kuunteleminen ei ole aina täysin ristiriidatonta. Kuuntelumahdollisuudet lisääntyivät suomalaisen populaarimusiikin suhteen radiotoiminnan vapautumisen yhteydessä kahdeksankymmentäluvun puolessa välissä. Kaupalliset paikalliskanavat ryhtyivät kilpasille siitä, kuka soittaa ensimmäiseksi uusimmat kappaleet. Nykyradiot ovat tehneet välttämättömyydestä hyveen: tapaustutkimuksen perusteella näyttää siltä, että samat esitykset soivat kerta toisensa jälkeen suurimmilla suomalaisilla radioasemilla ja asemaketjuilla. Tutkimus nosti esiin tarpeen yksityiskohtaisemmasta paikallisradioiden musiikkitarjonnan kartoituksesta viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta. Musiikinkäyttöä tulisi tarkastella myös laajemmassa yhteydessä: taustamusiikkina julkisessa tilassa sekä ympäristön äänellisenä yhdenmukaistumisena ja ennen muuta suhteessa siihen, kenellä on valta rakentaa äänellä yhteistä ääniympäristöä. Yhteistä ääniympäristöä rakentavat myös televiestinnän muutokset. Muutos ilmenee puhelinkeskusteluina, joka ovat siirtyneet yksityistilasta julkiseen sekä matkapuhelinten soittoääninä. Soittoäänet valitaan musiikillisten mieltymysten mukaan eikä niitä voi siten tarkastella persoonattomina signaaleina. Soittoääniä voidaan käyttää erottumisen ja identiteetin välineinä samalla tavalla kuin muutakin musiikkia. Vaikka äänen laatu poikkeaa alkuperäisestä enemmän kuin sivustakuulijan mielestä olisi kenties luvallista, soittoäänet ovat miellettävissä musiikiksi niihin liitettävien henkilökohtaisten ja yhteisten mielleyhtymien vuoksi. Luettelo alkuperäisjulkaisuista Artikkelit on julkaistu vertaisarviointijärjestelmää noudattavissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa. 1. Soundscape Studies and Auditory Cognition. Kärjä Antti-Ville (ed.) Etnomusikologian vuosikirja 14. Helsinki, Suomen etnomusikologinen seura, 2003, 21­40. 2. You don t hear anything round here! Cognitive Maps and Auditory Perception. Teoksessa Järviluoma Helmi & Wagstaff Gregg (eds.) Soundscape Studies and Methods. Vaasa, Finnish Society for Ethnomusicology, Department of Art, Literature and Music, University of Turku, 2002, 171­184. 3. Äänestä kertomalla. Skotlantilaisen kylän puhuttu menneisyys. Kärjä Antti-Ville ja Aho Marko (toim.) Etnomusikologian vuosikirja 16. Helsinki, Suomen Etnomusikologinen Seura, 2004, 186­206. 4. Pois maailman mellakasta. Sointulan siirtokunnan ääniympäristön muutos. Teoksessa Jokinen Outi ja Kilpiö Kaarina (toim.) Kuultava menneisyys. Suomalaista äänimaiseman historiaa. Historia Mirabilis 3, Turun historiallinen yhdistys, 2005, 38­70. 5. Radio työpaikan äänimaisemassa. Niemi Jarkko (toim.) Etnomusikologian vuosikirja 11. Helsinki, Suomen etnomusikologinen seura, 1999, 118­133. 6. Kuuloaistin valtakunta. Urbaani ääniympäristö ja radion musiikkitarjonta. Teoksessa Itkonen Matti, Heikkinen, V.A. ja Inkinen Sam (toim.) Eletty tapakulttuuri. Arkea, juhlaa ja pyhää etsimässä. Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto, 2004, 598­625. 7. Sorry can t hear you! I m on a train! Ringing tones, meanings and the Finnish Soundscape. Popular Music, vol.23, part 1, January, 2004, 51­62 Towards the Sound. Listening, change and the meaning in the sonic environment. Towards the Sound is composed of an introduction and seven articles refereed and published in international (2) and domestic (5) scientific journals and edited volumes. The dissertation approaches the issues of sonic environment from the standpoints of acoustic communication, ethnomusicology and cultural studies of communication. This multidisciplinarity is applied to issues of hearing/listening, meanings of environmental sounds and the change of various soundscapes. The introduction deals with the history of Canadian soundscape research founded in the late 1960 s in Vancouver and its relation to anthropology and communication studies. The history of senses in anthropology is briefly discussed as well as different modes of listening. Theoretical and methodological issues and the key concepts concerning the dissertation are also presented. The reproduction of sound and how it has transformed the sonic environment and the listening is dealt in more detail. The ideas of the philosopher Walter Benjamin and the musicologist Theodore W. Adorno are interpreted in relation to soundscape and Canadian soundscape research. The first part of the dissertation also introduces the conceptual framework of actors, culture and structure which are recommended to be taken into consideration in the future soundscape studies. In other words: micro, meso and macro levels are all manifested sonically in an environment and should also be researched together. Articles Soundscape Studies and Auditory Cognition and You don t hear anything round here! Cognitive Maps and Auditory Perception deals with the issues of methodology, empirical soundscape research and related disciplines. Auditory cognition and cognitive musicology and their possible contribution to research of sonic environment are discussed in more detail. The brief history of soundscape studies is also included in the first article. The empirical part of Auditory Cognition is based on field work carried out in the Swedish village of Skruv. The paper concentrates on the meanings attached to local sounds, and how different layers of the past can be detected in the same sound event depending on the listeners enculturation and their soundscape competence. Äänestä kertomalla. Skotlantilaisen kylän puhuttu menneisyys [Stories of Sounds. The Narrated Past of the Scottish Village] and Pois maailman mellakasta. Sointulan siirtokunnan ääniympäristön muutos [Away from the Din of the World. The Change of Sonic Environment in the Colony of Sointula, B.C., Canada] are concentrating on the historical and cultural changes in environmental sounds. The past soundscapes of Scottish Dollar and Canadian Finn Sointula were reconstructed with the help of diverse sources including artefacts, interviews, literature and newspaper articles. It turned out that the sounds, past and present, attach the community to broader historical and global contexts. In both cases the acoustic communication of the community consisted of local activities, cultural meanings attached to them and sonically manifested features of national and global structures. The last three articles concentrate on transphonic or schizophonic phenomena i.e. how the electroacoustic technology have moulded our sonic environment and what their cultural implications are. Radio työpaikan äänimaisemassa. [Radio Receiver as a Builder of the Soundscape at the Workplace] concentrates on the use of a radio at the workplace. Drawing on research among the radio listeners the article argues that the radio enables the selection of music and thus makes somewhat tedious tasks more endurable. The selection of channel was regulated by the music policy of a radio channel and the preferences of the workers. Own cassettes were considered too personal to be played in commonly shared work space. Some of the tasks needed more attention and thus the music that demanded more contemplated listening was excluded. Questions of sound and power are also in focus, since there was virtually no silent place in a commonly shared room. In order to withdraw from the soundscape one ne! eded to use a Walkman and earphones. Kuuloaistin valtakunta. Urbaani ääniympäristö ja radion musiikkitarjonta [The Realm of Hearing. Urban Sonic Environment and Radio Music Policy] is an article concerning the music policies in Finnish radio after the deregulation of broadcasting in 1985. The deregulation put life into aired music when the channels started to compete who would be the first one to broadcast the latest hit songs. Present radio channels have made a virtue out of this: drawing on a case study of listings of National Airplay Chart the article argues that the same songs dominate on major Finnish channels. Because of the economic depression in the early 1990 s the ownership of the radios were reorganised and format radios introduced. For instance Radio 957, previously owned by the Student Union of Tampere University, was converted to format radio. Interviews were replaced with music and the show hosts were reduced and turned into announcers. The diversity of music was cut down: classical, folk, jazz and independent musics were no longer aired. Locality played a major role in the granting of licences in mid 80 s. In the current situation, the idea of locality should not be understood geographically but as an image or a commercial brand. Local music is aired locally but at the same time same songs are heard in other channels that belong to the same chain of radio stations. Sorry can t hear you! I m on a train! Ringing tones, meanings and the Finnish Soundscape explores how the use of mobile phones has changed the contemporary Finnish soundscape. The change manifests itself firstly via telephone conversations which have spread from private premises to public places and secondly via interchangeable ringing tones. Drawing on research carried out among cellular phone users the article argues that the ringing tones are selected on the basis of musical taste, so they can no longer be regarded as impersonal telephone signals. They can be used as a means of distinction and identity like any music. Even if the quality of ringing tones is inferior to the original interpretation of a tune they can still be considered to be music, because of their personal and collective associations.