Search

nonPeerReviewed

Tässä julkaisussa esitän kokonaisvaltaisen mielen hyvinvoinnin määritelmän, jota olemme empiirisesti testanneet Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksen aikuisikäisillä osanottajilla (Kokko ym. 2013). Kokonaisvaltaisen mielen hyvinvoinnin määritelmässä huomioidaan mielen hyvinvoinnin myönteiset ulottuvuudet. nonPeerReviewed

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä varhaiskasvatuksessa ilmenee lasten kertomana. Tutkimus nojaa sosiologiseen lapsuudentutkimukseen. Sen periaatteiden mukaan lapset nähdään aktiivisina yhteiskunnan jäseninä, ja lapsuutta arvostetaan merkityksellisenä ajanjaksona yksilön elämässä. Tutkimuksessa keskityttiin kuuntelemaan 4–5-vuotiaiden lasten kerrontaa varhaiskasvatuksessa ilmenevistä hyvinvoinnin tekijöistä. Aineisto koostuu 38 haastattelusta (seitsemästä parihaastattelusta, 31 yksilöhaastattelusta). Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta eri päiväkodista, seitsemästä eri varhaiskasvatusryhmästä, tammi-helmikuussa 2023. Litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Analyysissä sovellettiin sosiologi Erik Allardtin (1976) hyvinvoinnin mallin kolmea ulottuvuutta: elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen (being). Tulosten perusteella lapset viihtyivät varhaiskasvatuksessa pääsääntöisesti hyvin. Hyvinvoinnin tekijät liittyivät päiväkodin fyysiseen ympäristöön ja olosuhteisiin, lasten perustarpeisiin, varhaiskasvatusympäristössä muodostuneisiin sosiaalisiin suhteisiin ja lasten toimintaan ja vaikutusmahdollisuuksiin varhaiskasvatusyhteisössä. Allardtin (1976) hyvinvoinnin mallin kolme ulottuvuutta rakentuivat suhteessa toisiinsa ja päällekkäisyyttä ulottuvuuksien välillä ilmeni; esimerkiksi leikkitilanteet yhdistivät aineellisten olosuhteiden, sosiaalisten suhteiden ja itsensä toteuttamisen ulottuvuudet toisiinsa. Tutkimuksen tulokset ovat enimmäkseen linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Ne vahvistavat aiemman lapsuudentutkimuksen havaintoa siitä, että alle kouluikäiset lapset kykenevät kertomaan hyvinvointiinsa vaikuttavista tekijöistä, kun heille tarjotaan siihen mahdollisuus. Vaikka subjektiiviset hyvinvoinnin kokemukset ovat aina kontekstisidonnaisia, eivätkä täten sellaisenaan yleistettävissä koko väestöön, voidaan tämän ja aiemman tutkimuksen tuloksissa havaita yhteisiä teemoja. Laajempi tutkimustieto lasten hyvinvoinnin kokemuksista voisi olla avuksi suunniteltaessa ja toteuttaessa lapsilähtöistä ja lasten hyvinvointia tukevaa varhaiskasvatustoimintaa. The aim of this study was to explore children's experiences of well-being in early childhood education and care. The study is based on sociological research on childhood, according to which children are seen as active agents in their communities and childhood is valued as a meaningful period in an individual's life. This study focused on listening to the narratives of 4–5 year old children about their well-being in kindergarten. The research data consists of 38 interviews collected from three different kindergartens, seven different early childhood education groups, during January and February 2023. The transcribed interview data was analysed using content analysis. The analysis was informed by the three dimensions of sociologist Erik Allardt's (1976) model of well-being: having, loving and being. Several elements related to children’s well-being were found. The results showed that children generally were feeling well in ECEC. The elements of well-being were related to the physical environment and conditions of the day care centre, the basic needs and social relationships of the children and the child's participation in the early childhood community. The three dimensions of Allardt's (1976) model of well-being were constructed in relation to each other and overlaps between the dimensions emerged. The results of this study are mostly in line with previous research. Children under 7 years old are able to report on elements related to their well-being when given the opportunity to do so. Although subjective experiences of well-being are always context-specific and thus not generalisable, common themes can be observed in the results of this and previous research. More extensive research on children's well-being experiences could be helpful in designing child-centred ECEC activities that support children's well-being.

Hyvin- ja pahoinvoinnin välinen suhde heijastelee sitä, miten ja kuinka laajana hyvinvointi on milloinkin ymmärretty. Käsitteen merkityksen muutokset ilmentävät myös yhteiskunnassa tapahtuneita sosiaalisia ja taloudellisia sekä myös arvopohjaisia muutoksia. Historiallisesti katsottuna ihmisten vaikeudet saavuttaa riittävä henkinen ja aineellinen hyvinvointi liittyvät niihin elinympäristöihin ja alueisiin, missä he elävät. Heitä voitaisiin auttaa ja tukea erilaisin palveluin, mutta se edellyttäisi heidän yksilöllisten elämäntilanteidensa ja tarpeidensa sekä paikallisten olosuhteiden tarkempaa huomiointia. Myös koulutus on historiallisesti tärkeä hyvinvointia vahvistava tekijä. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Pro-gradu tutkielma tarkastelee yksilön ekologisuuden ja kestävän elämäntavan yhteyttä koettuun hyvinvointiin sekä sitä, millaisia merkityksiä yksilöt antavat ekologisuudelle ja kestävyydelle psyykkisen hyvinvoinnin kokemisen, itsen toteuttamisen ja omien arvojen mukaisen elämäntavan näkökulmasta. Yksilöiden kokemuksia tutkimalla on tarkoitus lisätä ymmärrystä ekologisen ja kestävän elämäntavan sekä toiminnan vaikutuksesta yksilön subjektiivisesti koettuun hyvinvointiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kestävän kehityksen ja yksilön ekologisuuden määritelmistä sekä hyvinvoinnin näkökulmien tarveteoreettisesta tarkastelusta keskittyen erityisesti yksilön psykologisiin tarpeisiin. Lisäksi teoreettinen viitekehys tarkastelee yksilön toimintaa ohjaavia motiiveja ja toiminnan taustalla vaikuttavia motivaatioita yksilön arvomaailman, toimintamahdollisuuksien, itsen toteuttamisen sekä koetun hyvinvoinnin näkökulmista. Tutkielman aineisto on kerätty seitsemältä informantilta yksilöllisenä puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Yksilöllinen teemahaastattelu mahdollisti pääsyn yksilöiden subjektiivisten kokemusten ja käsitysten äärelle. Aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavana sisällönanalyysina. Tutkittavat kokivat ekologisuuden ja kestävyyden merkittävänä ja tärkeänä asiana, josta oli muotoutunut pysyvä elämäntapa ja elämänarvo. Tutkittavat kokivat, että heillä oli vapaus ja mahdollisuus valita omien arvojensa mukainen elämäntapa ja he kokivat toimintamahdollisuutensa kestävään toimintaan suhteellisen hyvinä. Motivaatio ekologiseen toimintaan ja kestävään elämäntapaan koettiin vahvasti sisäisenä, mikä vahvisti yksilöiden itseohjautuvuuden ja itsen toteuttamisen kokemuksia. Sisäisesti motivoituneen ja omien arvojensa mukaisen toiminnan kautta yksilön oli mahdollista vaikuttaa oman hyvinvointinsa rakentumiseen tyydyttämällä perustarpeitaan kestävästi ja ympäristön hyvinvoinnin kannalta suotuisilla tavoilla. Yksilön kestävän hyvinvoinnin rakentumisen tutkiminen on tärkeää, sillä ilmastonmuutos koskettaa kaikkia maailman ihmisiä. Kansalaisten ekologinen ja kestävä toiminta on merkityksellistä ensinnäkin paikallisten ilmastotekojen ja ympäristön hyvinvoinnin lisäämisen kannalta, mutta myös yksilöiden psyykkisesti koetun hyvinvoinnin kannalta. Toimimalla ekologisesti ja kestävästi yksilö voi vaikuttaa sekä omaan että ympäristön hyvinvointiin positiivisesti.

Hyvinvointi on yhteiskuntamme keskeinen, ellei keskeisin tavoite. Olemme paradoksaalisessa tilanteessa, jossa hyvinvoinnin tavoittelu on vaarantanut sen perustana olevan maapallon biofyysisen systeemin toiminnan ihmiselämällekin suotuisana: maapallon keskilämpötila on noussut jo noin asteella esiteollisesta ajasta, luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja useat luonnonvarat hupenevat. Onkin tärkeää tarkastella, miten voimme tuottaa hyvinvointia kestävästi, planeetan rajojen sisäpuolella. Tätä laajaa kysymystä lähestytään tässä pro gradu -tutkielmassa yksityisten henkilöiden näkökulmasta. Aiemmissa tutkimuksissa ympäristöystävällisen toiminnan ja koetun hyvinvoinnin välillä on havaittu positiivinen yhteys, mutta sen suunnasta tai perusteista ei ole vielä varmuutta. Yhteyksien valaisemiseksi tutkimuksessa haastateltiin viittä henkilöä, jotka kokeilevat ympäristöystävällistä toimintaa osana D-mat oy:n koordinoimaa Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö -kokeilua. Heistä kutakin haastateltiin kolmesti: ennen kokeilun alkua, sen jälkeen ja noin kaksi kuukautta kokeilun päättymisestä. Kiihdyttämö-kokeilussa osallistujat pyrkivät pienentämään elämäntapansa hiilijalanjälkeä kuukauden kokeilujakson ajan. Haastateltavien hyvinvoinnin kokemuksia suhteutetaan heidän hiilijalanjäljissään kokeilujaksolla tapahtuviin muutoksiin. Aiempien tutkimusten kanssa yhteneväisesti ympäristöystävällinen toiminta ja koettu hyvinvointi ovat haastateltavien kokemusten perusteella pääsääntöisesti yhteensopivia. Haastateltavat pienensivät hiilijalanjälkiään kuukauden kokeilujakson aikana noin 6–25 % ilman, että heidän yleinen elämään tyytyväisyytensä tai elämän arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemuksensa muuttui tämän johdosta. Teko kerrallaan kysyttynä neljä viidestä haastateltavasta kertoi kokevansa useiden tekojen tuoneen itselleen tyytyväisyyden ja merkityksellisyyden kokemusta. Tuloksia selitetään hyödyntäen Helneen ja Hirvilammen esittämää kestävän hyvinvoinnin HDLB-mallia, jota täsmennetään tutkimuksessa Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteorian avulla. Näyttää siltä, että toiminnan ympäristöystävällisyys voi tuoda tyytyväisyyden ja merkityksellisyyden kokemusta silloin, kun sitä toteuttava henkilö toimii omaehtoisesti, tiedostaa toimivansa ympäristöystävällisesti ja kokee voivansa vaikuttaa toiminnallaan ympäristöongelmien ratkaisuun sekä kokee ympäristöongelmien ratkaisun tärkeäksi esimerkiksi tulevia sukupolvia tai luontoa kohtaan tuntevansa välittämisen vuoksi. Osaan haastateltavien kokeilemista teoista liittyy myös ympäristöystävällisyydestä riippumattomia tyytyväisyyden ja merkityksellisyyden kokemusta tuottavia oheishyötyjä, kuten sosiaalista kanssakäymistä. Tulokset tukevat käsitystä hyvinvoinnista moniulotteisena ja relationaalisena ilmiönä. Ympäristöpolitiikka voisi hyötyä tästä ymmärryksestä, jonka pohjalta kestävä toiminta voi vahvistaa hyvinvointia paitsi tulevaisuudessa myös tässä hetkessä. Tulevissa tutkimuksissa olisi kiinnostavaa tutkia ympäristöystävällisen toiminnan ja koetun hyvinvoinnin yhteyksiä laajemmalla joukolla.

Tässä kymmenestä artikkelista koostuvassa kokoomateoksessa tarkastellaan Varkautta rakennemuutoksen kanssa kamppailevana pienenä kaupunkina historiallisia dokumentteja sekä vuosina 2016–2017 kerättyjä kysely- ja haastatteluaineistoa hyödyntäen. Pitkän teollisuushistorian omaava Varkauden kaupunki on tämän vuosituhannen ensimmäisinä vuosikymmeninä menettänyt suuren osan teollisista työpaikoistaan ja sen väestö on supistunut voimakkaasti. Kuitenkin koko aikuisväestöä edustava kysely kertoo, että varkautelaiset ovat tyypillisesti tyytyväisiä työhönsä, sosiaalisiin suhteisiinsa ja elämäänsä muutenkin. Varkaus nähdään turvallisena ja hyvän elämän puitteet tarjoavana asuinpaikkana. Hyvinvoinnin tärkeitä osatekijöitä ovat parisuhde ja muut sosiaaliset suhteet. Hyvinvoinnin puutteet liittyvät työttömyyteen, pienituloisuuteen sekä ulkopuolisuuden tunteisiin suhteessa asuinpaikkaan. Nuoret aikuiset arvostavat omaa asuinpaikkakuntaansa sekä perhe- ja sukulaisuussuhteitaan, mutta arkielämään liittyy jännitteitä työn ja toimeentulon osalta. Varkauden rauhallisuutta ja luonnonläheisyyttä arvostetaan, mutta monet toivoivat siltä myös enemmän kaupunkimaista sykettä. Teos on saatavilla painettuna verkkokirjakaupoista (mm. Booky.fi, Suomalainen.com ja Adlibris.com). Sisällys: Esipuhe Johdanto: Varkautta tutkimassa / Pekka Kuusela, Vilma Hänninen & Antti Kouvo Varkaus yhteiskunnallisten murrosten näyttämönä 1900-luvun alusta nykypäivään / Hannu Itkonen & Arto Nevala Varkautelaiset töissä: Työn piirteet ja tulevaisuudennäkymät pikkukaupungissa / Antero Puhakka Perhe ja perhesuhteet naisten ja miesten hyvinvoinnin perustana Varkaudessa / Anna-Maija Castrén & Antti Kouvo Varkautelaisten sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin osatekijöinä / Vilma Hänninen & Katja Lötjönen Varkautelaisten hyvinvointi ja sen vaihtelua selittävät yhteiskunnan sosiaalisen laadun tekijät / Reeta Kankaanpää, Tomi Mäki-Opas & Marja Vaarama Paikkasidoksen ja hyvinvoinnin suhde sosiaalisen riskin tilanteissa / Aini Pehkonen & Timo Toikko Onko Varkaudessa Y-sukupolvea? / Pekka Kuusela, Katja Lötjönen & Mikko Saastamoinen Kotikaupungin merkitys varkautelaisen nuoren aikuisen elämänkulussa ja arjessa / Mervi Issakainen & Vilma Hänninen Nuorten aikuisten turvallisuuden kokemukset pikkukaupungissa / Janissa Miettinen, Taru Kekoni, Riitta Vornanen & Juha Hämäläinen Päätteeksi: Varkaus sinnittelevänä pienenä teollisuuskaupunkina / Vilma Hänninen The ten articles in this edited volume examine the city of Varkaus as a small city struggling with structural change using historical documents as well as survey and interview data. The city of Varkaus, which has a long industrial history, has lost a large part of its industrial jobs in the first decades of this millennium and its population has fallen sharply in recent years. However, a survey of the adult population shows that the inhabitants of Varkaus are typically satisfied with their work, with their social relationships and their lives in general. Varkaus is seen as a safe and good living environment. A central element of well-being is couple relationship, as well as other social relationships. The lack of well-being often stems from unemployment, low income and feelings of not belonging to the place of residence. Young adults value their place of residence as well as their family relationships, but there are tensions in their life regarding work and income. The tranquility and proximity to nature of Varkaus are appreciated, but there are also many who long for more urban heartbeat in their hometown. Available in print from online bookstores (e.g. Booky.fi, Suomalainen.com and Adlibris.com).

Tässä kyselytutkimuksessa (N=1000) selvitettiin koronavirusepidemiasta johtuvien rajoitusten vaikutusta työikäisten (18-65 vuotta) suomalaisten kuluttajien käyttäytymiseen arjessa sekä koronarajoitusten vaikutusta heidän taloudelliseen tilanteeseensa ja koettuun hyvinvointiin. Lisäksi tutkittiin kuluttajien arviota kulutuksesta rajoitusten purkaannuttua. Tutkimustuloksista käy ilmi, että valtaosa vastaajista koki koronarajoitukset tarpeellisiksi. Vain harvat ajattelivat, että arkea rajoittavista määräyksistä, kuten kauppojen ja palvelujen aukiolojen rajoituksista tai liikkumisrajoituksista oli suurta haittaa. Miehet kokivat haittoja naisia yleisemmin. Liikkumis- ja matkustusrajoitukset haittasivat hieman enemmän Uudellamaalla kuin muualla Suomessa asuvia. Useimmat vastaajat kannattivat juhlien ja tilaisuuksien perumista kesän ja monet jopa syksyn osalta. Naiset olivat miehiä enemmän huolissaan lähes kaikesta koronaviruksen liittyvästä haitasta. Erityisesti nuoret olivat huolissaan koronavirusajoitteiden vaikutuksesta heidän omaan henkiseen hyvinvointiinsa. Myös huoli toimeentulosta ja työurasta korostui nuorten ja myös pienituloisten vastauksissa. Keskimäärin vastaajat olivat kuitenkin enemmän huolissaan Suomen talouden kuin oman taloutensa kehityksestä siitäkin huolimatta, että yllättävän moni ennakoi jäävänsä työttömäksi tai lomautetuksi lähiaikoina. Nuorten keskuudessa työttömyys oli vielä yleisempää kuin muilla ja moni oli menettänyt luvatun kesätyön. Taloutensa sopeuttamiseksi erityisesti yrittäjät velkaantuivat muita enemmän, ja työttömistä moni oli lahjoitusten ja ruoka-avun varassa. Toisaalta taas moni keskituloinenkin pystyi sijoittamaan osakkeisiin niiden hintojen ollessa alhaalla. Fyysisissä kaupoissa käyminen väheni koronarajoitusten vuoksi huomattavasti. Verkkokaupoista ostaminen yleistyi silti yllättävän vähän, mutta ostaminen painottui aiempaa enemmän elintarvikkeisiin ja ravintoloiden noutoruokapalveluihin. Erityisesti hyvätuloiset suosivat ravintolaruoan tilaamista kotiin. Kotimaisen verkkokaupan käyttäminen lisääntyi kuitenkin enemmän kuin ulkomaisten. Digitaalisten viihdepalvelujen käyttö oli korona-aikaan hyvin yleistä. Digipalveluiden tottumattomat käyttäjät lisäsivät muita enemmän verkko-ostojaan ja digitaalisten viihdepalvelujen käyttöä. Kulutuksensa nopeaan palautumiseen vähintään ennalleen uskoi vain noin kolmannes vastanneista. Merkille pantavaa oli, että monet uskoivat tulevaisuudessa ostavansa vähemmän tavaraa ja palveluja, koska ovat huomanneet tulevansa toimeen vähemmälläkin. Myöskään ulkomaanmatkailun nopeaan palautumiseen ei uskottu. Hyvätuloiset vastaajat olivat selvästi yleisimmin valmiita palauttamaan kulutustaan ennalleen. Monet vastaajista kaipasivat fyysisiä kauppoja ja erityisesti lähikauppoja ja aikoivat jatkossa panostaa niihin. Verkkokaupasta ostamisen sen sijaan yllättävän harva vastaaja arveli lisääntyvän. Erityisesti kiinalaisia verkkokauppoja ajateltiin jatkossa vältettävän. Monet vastaajat etenkin vanhemmissa ikäryhmissä aikoivat jatkossa ylipäätään välttää kiinalaisia tuotteita.

Yksinäisyyttä pidetään yleisesti vakavana yhteiskunnallisena ongelmana. Yksinäisyys kuitenkin ymmärretään monin eri tavoin, mikä herättää filosofisia kysymyksiä siitä, minkälaisena ilmiönä sitä tulisi tutkia. Artikkelissa käsittelen erilaisia yksinäisyyden muotoja erityisesti koetun yksinäisyyden näkökulmasta. Tutkin yksinäisyyttä sellaisten tunteiden filosofian nykysuuntausten avulla, jotka painottavat tunteiden ja ilmapiirien vuorovaikutuksellista muodostumista. Väitän, etteivät koetun yksinäisyyden näkökulma ja tunteiden filosofinen lähestymistapa tarkoita ilmiön yhteiskunnallisten tekijöiden sivuuttamista. Koska yksinäisyyttä ei voi erottaa yhteiskunnallisesta tilanteestaan ja tavoista, joilla ihmissuhteet kulttuurisesti järjestyvät, käsittelen artikkelissa koettua yksinäisyyttä myös poliittisen filosofian konteksteissa.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten ikääntyneet pirkanmaalaiset kokevat oman hyvinvointinsa, mitkä asiat vaikuttavat siihen eniten ja miten ikääntymiseen koettiin vaikuttavan hyvinvointiin. Hyvinvointia tarkasteltiin fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin muodostamana kokonaisuutena, ja lisäksi otettiin huomioon ympäristöllinen ulottuvuus eli se, miten ympäristö ja sen tarjoamat mahdollisuudet vaikuttavat hyvinvointiin. Lisäksi saatiin selville joitain eroavaisuuksia maaseudulla ja kaupungissa asuvien hyvinvoinnin kokemuksesta. Myös nuorimpien ja vanhimpien sekä naisten ja miesten vastauksien välillä oli joitain eroavaisuuksia. Tutkielmassa pyrittiin tuomaan esiin nimenomaan ikääntyneiden itsensä näkemyksiä ja kokemuksia. Ikääntyneiden hyvinvoinnin tutkiminen on tärkeää, sillä ikääntyneiden määrä on Suomessa kasvussa. Tutkielman kohdejoukko koostui 18 pirkanmaalaisesta 65-93 vuotiaasta henkilöstä. Ryhmäkeskusteluiden avulla kerätty aineisto on peräisin Tampereen yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksen syksyllä 2018 käynnistämästä tutkimushankkeesta ”Vanheneminen ja sosiaalinen hyvinvointi (SoWell)”. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että ikääntyneet tässä tutkimuksessa kokivat voivansa keskimäärin hyvin. Tutkielmassa tunnistettiin monia ikääntyneiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Vastaukset kuitenkin vaihtelivat. Tutkittavat kokivat hyvinvointinsa kannalta tärkeäksi hyvän terveydentilan ja hyvän olon, perusasiat kuten asumisen, ruuan ja vaatteet, tasapainoisen taloudellisen tilanteen, toimintakyvyn ja arjessa jaksamisen, sosiaaliset suhteet perheeseen, ystäviin ja muihin tuttaviin, yleisen turvallisuuden tunteen ja asuinympäristön turvallisuuden, osallistumisen ja aktiivisuuden sekä luontokokemukset. Tutkittavat kokivat, että ikääntyminen vaikuttaa omaan hyvinvointiin, mutta se on myös asennekysymys. Tulokseksi saatiin myös, että suurin osa tutkittavista oli varautunut ikääntymiseen aiheuttamaan muutoksiin. Tutkielman tuloksia voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi ikääntyneiden hyvinvointia edistäviä palveluita suunniteltaessa. Tutkielman pohjalta nousi myös jatkotutkimuksen aiheita.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää 4.-, 6.- ja 7.-luokkalaisten hyvinvointikäsityksiä. 4.-luokkalaisilta selvitetään käsityksiä liikunnan terveellisyydestä, kun taas 6.- ja 7.-luokkalaisilta selvitetään käsityksiä liikunnan merkityksestä koettuun hyvinvointiin. Tutkimusaineisto on kerätty kahdessa osassa. Ensimmäinen tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2015 jyväskyläläisessä alakoulussa oppilaiden tekemistä käsitekartoista. Tutkittavat olivat neljännen luokan oppilaita, joista tyttöä oli 9 ja poikia 11. Toinen tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2017 jyväskyläläisessä yhtenäiskoulussa oppilaiden kirjoitelmista. Tutkittavat olivat 6. ja 7. luokan oppilaita, joita oli yhteensä 34. Tutkimuksen molemmat osat on tehty laadullisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimus osoitti, että 4.-luokkalaisilla on tietoa liikunnan terveellisyydestä, vaikka eroja ymmärryksen ja tiedon laajuudessa esiintyi. Keskeisimmiksi käsitteiksi nousivat hyvä kunto ja jaksaminen. Terveyden osa-alueita tarkastellessa yhteydet painottuivat fyysisen terveyden alueelle psyykkisen ja etenkin sosiaalisen puolen jäädessä vähemmälle huomiolle. 6.- ja 7.-luokkalaisten osalta liikunnan hyvinvointimerkitykset painottuivat fyysiseen jaksamiseen, hyvään kuntoon ja liikunnan iloon. Suurimmalle osalle tutkittavista liikunta oli merkityksellinen asia omalle hyvinvoinnille. Liikuntaa harrastamattomat ja vähän liikkujat eivät antaneet liikunnalle suurta hyvinvointimerkitystä. Koululaiset ymmärtävät sekä liikunnan terveellisyyden että sen hyvinvointimerkitykset, mutta tärkeä on tukea siinä, että liikunta-aktiivisuus ja sen hyvinvointimerkitykset säilyvät myös tulevaisuudessa murrosikään tultaessa.

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella nuorten opiskelijoiden kokemuksia hyvinvoinnistaan sekä sitä, millaisista ulottuvuuksista opiskelijat kokevat hyvinvointinsa rakentuvan. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten opiskelijat kokevat VALMA-koulutuksen tukevan heidän hyvinvointiaan näiden eri ulottuvuuksien kautta. Tutkimukseni toteutettiin fenomenologisella tutkimusotteella, käyttäen kahta eri aineistonkeruumenetelmää. Aineistonkeruu toteutettiin keväällä 2016 keräämällä kirjoitelma-aineisto Keski-Suomessa sijaitsevan VALMA-koulutuksen eri opiskeluryhmissä sekä haastattelemalla siellä opiskelevia nuoria opiskelijoita teemahaastattelumenetelmällä. Kirjoitelma-aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastatteluaineisto analysoitiin puolestaan temaattisella sisällönanalyysillä johtamalla teemat kirjoitelma-aineiston analyysin tuloksena syntyneistä luokista. Tutkimustulosten mukaan opiskelijat kokevat hyvinvointinsa koostuvan useista eri ulottuvuuksista: ihmissuhteista ja osallisuuden kokemuksesta, itseen liittyvistä kokemuksista, harrastuksista ja vapaa-ajasta, elämäntavasta, tulevaisuusajatuksista sekä koulunkäynnistä ja työelämästä. Opiskelijat kokivat näiden ulottuvuuksien merkityksen elämässään keskenään eri tavoin. Ihmissuhteet näyttäytyivät opiskelijoiden kokemuksissa erityisen merkityksellisinä hyvinvoinnin kannalta. Opiskelijat kokivat VALMA-koulutuksen tukevan hyvinvointiaan erityisesti sen kautta, että siellä saa selvyyttä tulevaisuusajatuksille. Myös VALMA-koulutuksessa työskentelevät opettajat tukevat opiskelijoiden kokemusten mukaan heidän hyvinvointiaan. Tulokset antavat tukea VALMA-koulutuksessa tehtävään työhön, avaten näkymää nuorten opiskelijoiden koetusta hyvinvoinnista moninaisena, yksilöllisiä painotuksia saavana ilmiönä, jota opinnoissa voidaan tukea.