Search

publishedVersion Non

Civic competence or national competitiveness? The framing of information literacy in the Finnish policy documents The study examines information literacy (IL) from a policy perspective with the objective of analyzing how IL is framed in Finnish policy documents. Three policy frames were identified using an analytical framework drawn upon research literature. IL was associated with continuous learning, national competitiveness and civic competence. Ensuring skilled workforce together with active and digital citizenship was emphasized in the policy objectives framing IL. The findings reveal IL as a fragmented concept in policy documents. Instead of incremental development, the promotion of IL is scattered across different policy areas and ministries. Therefore, the national policy lacks a shared and public problem definition about what makes IL a societal issue. As a conclusion, rather than focusing on separate skills and competencies,IL should be acknowledged as an ambiguous political concept including multiple definitions, interests and ways...

publishedVersion Non

Kosto-orientaatiolla on aiemmassa tieteellisessä tutkimuksessa todettu olevan yhteys väkivaltarikollisuuteen, mutta ilmiöstä tarvitaan vielä lisätutkimusta etenkin nuorten osalta. Kosto-orientoituneisuudella tarkoitetaan henkilön yleistä valmiutta ja halukkuutta kostaa kokemansa vääryys tai haitta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kosto-orientaation yhteyttä nuorten tekemiin väkivaltarikoksiin. Lisäksi tarkastellaan, onko kosto-orientaation ja väkivaltarikosten yhteydessä eroja tyttöjen ja poikien välillä. Tutkimus perustuu Nuorisorikollisuuskysely 2016 -kyselyaineistoon, johon vastasi 6061 yhdeksäsluokkalaista nuorta eri puolilta Suomea. Analyysimenetelmänä käytetään logistista regressioanalyysia. Tutkimustulosten mukaan aiemmasta tutkimuksesta tunnetut riskitekijät kuten sukupuoli, aiemmat uhrikokemukset, riskinotto, riskirutiinit, vanhempien sosiaalinen kontrolli ja koulun ja koulumatkan turvallisuus ovat yhteydessä väkivaltarikoksiin. Kun muut väkivaltaa selittävät tekijät vakioitiin, kosto-orientaatio oli heikosti yhteydessä väkivaltarikosten tekemiseen. Moderaatioanalyysissa sukupuolten välillä ei ollut merkitsevää eroa kosto-orientaation ja väkivaltarikosten yhteydessä.

publishedVersion Non

Osallistumme puheenvuorollamme Mikko Virtasen (2021) avaamaan ja Olivia Mauryn (2022) jatkamaan keskusteluun yhteiskuntateorian haastavasta nykytilasta Suomessa. Jatkamme Virtasen mielestämme osuvaa analyysia tilanteesta ja kiinnitämme huomioita joihinkin ongelmallisiin oletuksiin Mauryn vastauksessa. Toteamme että Suomi, kuten monet muutkin maat, on yhteiskuntateorian tuontimaa, ei tuottaja. Teoria nähdään välineenä, jota voidaan käyttää Suomessa sellaisenaan ilman epistemologisia ongelmia, mutta niin ei mielestämme ole. Yhteiskuntateorian maahantuonnin ongelmalliset piirteet on häivytetty vaikka niitä olisi syytä tarkastella kriittisesti.

publishedVersion Non

Non

Ensimmäinen kokonaisesitys westermarckilaisesta sosiologiasta ja sosiaaliantropologiasta, jotka hallitsivat suomalaista yhteiskuntatutkimusta ennen toista maailmansotaa. Edvard Westermarck (1862–1939) on kautta aikain tunnetuin suomalaistutkija. Hänen kansainvälisesti menestyneet oppilaansa julkaisivat teoksiaan johtavilla brittiläisillä kustantajilla. Kirja avaa Westermarckin ja hänen oppilaidensa lähtökohtia valistusfilosofiassa, evoluutioajattelun eri suuntauksissa ja antropologiassa. Lisäksi se luo kokonaiskuvan westermarckilaisten tutkimusaiheista ja keskinäisistä samankaltaisuuksista ja eroista. Westermarck ja hänen oppilaansa tutkivat sosiaalisten ilmiöiden alkuperää, joka synnyttää ja ylläpitää niitä yhä tänäkin päivänä. Samalla heitä yhdisti kiinnostus sellaisiin käyttäytymistaipumuksiin, jotka ihminen jakaa muiden eläinten kanssa. Suomalaisen sosiologian historia on usein hahmotettu ”vanhan” ja ”modernin” sosiologian välisenä erontekona, jossa vanhentuneet teoriat ja metodit korvautuivat toisen maailmansodan jälkeen uudenlaisilla lähestymistavoilla. Kirja tarkastelee tätä kehityskertomusta kriittisessä valossa ja osoittaa westermarckilaisen perinnön pysyvän arvon nykypäivän tieteellisissä ja yhteiskunnallisissa keskusteluissa.

The emotion often labelled as “being moved” is a commonly felt but somewhat mysterious experience in which joy and sadness are combined in a specific way. In recent years, it has gained much research attention, particularly within psychology, mostly using quantitative methods. The topics of discussion have included, for example, whether being moved is caused by an intensification of social relations or rather by core values of life becoming salient. This article aspires to shed further light on this emotion by exploring descriptions and reflections on moving experiences written by Finnish participants (N = 56). The writings were collected through a web-based data collection service and analyzed by inductive categorization. The findings suggest that being moved is a commonly recognized emotional state with characteristic bodily concomitants, that it is difficult to control and is often held private. Yet being moved is evaluated as a positive and valuable phenomenon. The events that were reported in this study to arouse such experiences are categorized into three main groups: important life course events (progression of the life course, memories, achievements, the birth and growth of a child), intensification of social relations (compassion and empathy, opening interindividual boundaries, communal experiences, morality), and beauty (art, nature). Our interpretation of what is common to the diversity of events behind the emotion is that they reveal core issues deeply meaningful for individuals and human life.

PROSHADE on Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) vuosille 2021–2026 rahoittama hanke ja osa STN:n LITERACY-ohjelmaa. Hankkeessa tutkitaan ja etsitään monitieteellisesti ratkaisuja tiedon kriittiselle käytölle yhteiskunnassa. PROSHADE tutkii talous- ja vaikuttavuustiedon käyttöä, jaetun päätöksenteon käytäntöjä terveydenhuollossa sekä potilaan tuottaman tiedon hyödyntämistä terveydenhuollon ammattilaisen ja potilaan välisessä päätöksenteossa. Hankkeessa on neljä työpakettia (WP). Tässä esittelyssä kuvataan sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan, neurologian ja sosiaalipsykologian tieteenaloja yhdistävän työpaketin 3 (WP3) tutkimusta tiedon lukutaidosta, kansalaisen ja potilaiden osallisuudesta terveydenhuollossa. Potilaan osallisuus ilmenee käytännössä potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välisessä hoitoa koskevassa jaetussa päätöksenteossa. Potilaan osallisuuden vahvistamisella tavoitellaan muun muassa hoidon onnistumista, vahvempaa hoitoon sitoutumista ja hoitotyytyväisyyttä. Potilaan terveystiedon lukutaidolla (taito tunnistaa, etsiä, arvioida ja tuottaa terveyteen liittyvää tietoa) on merkitystä jaetussa päätöksenteossa. Potilaan tuottama tieto esimerkiksi mahdollistaa potilaan arvojen ja näkemysten huomioimisen paremmin osana hoitoa koskevaa jaettua päätöksentekoa. Tutkimustietoa tarvitaan selvittämään, kuinka jaettua päätöksentekoa ja potilaan ääntä saataisiin vahvistettua terveydenhuollon kohtaamisissa., The PROSHADE project is funded by the Strategic Research Council of the Academy of Finland for 2021–2026. The project is part of LITERACY program, where interdisciplinary solutions are researched and searched on critical information usage of individuals and organizations. In PROSHADE the focus of research is on decision-making and utilization of information in healthcare. PROSHADE consists of four work packages (WP). This presentation focuses on work package 3 (WP3), which researches health information literacy and the participation of patients in shared decision-making in healthcare. Increasing patient's participation according to earlier studies leads for example to better treatment success, patient satisfaction and stronger commitment to treatment. Patient’s health literacy (the ability to identify, search, evaluate, and generate health-related data) plays a central role in shared decision-making. Patient generated data enables patient’s values and preferences to be taken into account better as part of shared decision-making. However, research is required to further strengthen shared decision making in interactions in healthcare.

publishedVersion Non

Capital and Ideology (2020, ”Pääoma ja ideologia”) on toinen osa Thomas Pikettyn pääomaa, kasaantumista ja eriarvoisuutta käsittelevässä trilogiassa. Trilogian kolmas osa Une bréve histoire de l´égalite tarkastelee tasa-arvon historiaa ja se ilmestyi 2021. Tässä kirjoituksessa pohdin eriarvoisuutta ja tasa-arvon kehitystä pohjoisissa yhteiskunnissa Pikettyn teosten innoittamana, keskiössä on Pikettyn uusimman kirjan esittely. Lopuksi esitän muutaman kriittisen huomion Pikettyn hankkeesta.

Kirja-arvio publishedVersion Non

publishedVersion Non

Kaunokirjallisuuden lukeminen on liitetty empatiakykyyn. Tässä artikkelissa kysyn, miten kirjallisuuden herättämät empaattiset tunteet ilmenevät kirjallisuuden sosiaalisessa vastaanotossa. Tutkimuksen aineistona on yhteisöllisessä asuinkorttelissa järjestetyn kirjallisuuspiirin kokoontumisten (4) videonauhoitukset ja menetelmänä keskustelunanalyysi. Kuvaan kolmea vuorovaikutuksellista keinoa, jolla kirjan henkilöihin kohdistuvaa empatiaa jaetaan ryhmässä: piiriläisten kannanottoja, kirjallisuuspiirin vetäjän ymmärrysehdokkaita sekä topikaalisia siirtymiä kirjan ulkopuoliseen maailmaan. Tutkimus ehdottaa, että yksilön tunteiden tavoin myös empatiaa voidaan ilmaista ja jakaa kollektiivisesti. Tutkimuksen tulokset tukevat aiemmassa tutkimuksessa kuvattua kirjallisuuspiirin keskustelujen institutionaalista luonnetta toisaalta analyyttisen puheen ja toisaalta oman lukukokemuksen ja kirjan ulkopuolisen maailman kuvailun vaihteluna.

Sijaissynnytys kiellettiin Suomessa vuonna 2007. Sitä ennen se oli harvoissa tapauksissa heteroaviopareille käytettävä lapsettomuushoito ”parin naisosapuolen kohdun puutteesta tai viasta johtuvaan lapsettomuuteen” (ETENE 2011). Sijaissynnyttämisen laillistamisen eli uuden säätelyn laadintaa ajaa juuri nyt voimakas poliittinen tahto. Artikkelissa selvitän, miksi säätely ei voi eettisesti kestävästi perustua yksinomaan sijaissynnyttämisen säätelyyn lapsettomuushoitona. Kritisoin sijaissynnyttämistä hoitona erityisesti queer-feministisestä näkulmasta, jossa cis- ja heteronormatiivisuuden kritiikki yhdistyy sijaissynnyttäjän lisääntymistyön arvon tunnistamiseen. Toivon kritiikin tuovan uusia näkökulmia säätelyyn, joka osaltaan haastaa cis- ja heteronormatiivisuutta lääketieteen etiikassa ja hoitologiikassa. Lopuksi pohdin esimerkinomaisesti sijaissynnyttämisen säätelyä kaupallisena intiimiytenä.

Feministiseen ajatteluun sisältyy radikaalia potentiaa, jonka soisi saavan monissa keskuste­luissa aiempaa enemmän huomiota. Sukupuo­leen ja seksuaalisuuteen liittyvät normit ovat muuttuneet – pitkälti feminististen liikkeiden ansiosta – tavalla, joka on tarkoittanut lisää vapautta monille. Tässäkään mielessä maailma ei tosin ole valmis, ja konservatiiviset ja auto­ritääriset klikit yrittävät nakertaa feminististen liikkeiden saavutuksia. Lisäksi on syytä pysytel­lä varuillaan, jotteivät lähtökohtaisesti radikaa­lit vaatimukset sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymyksistä pelkistyisi liberaaleiksi appropriaatioksi, jotka pahimmillaan toimivat silkkana kapitalismin käyttövoimaksi supistuvana si­sällöntuotantona. Esimerkiksi Cinzia Arruzza, Tithi Bhattacharya ja Nancy Fraser (2019) puhuvat yhden prosentin feminismistä, jossa sukupuolten tasa-arvoisuus taataan sillä, että useampi nainen pääsee valta-asemaan kapitalis­tisessa valtiossa ja taloudessa. Samalla valtaosal­le naisista – niille 99 prosentille – tämä ei tarkoi­ta muutosta, vaan heidän asemansa jää ennal­leen ja yhtä haavoittuvaksi kuin aiemmin.

In the report, we examine the tasks of university researchers and teachers in various positions, the conditions and possibilities of doing the work, and related changes. Based on the interview data, we study the job descriptions and career development of the academic personnel. The interview data has been collected from the universities of Turku, Tampere and Eastern Finland. In addition to the basic duties, the duties include applying for research funding and management in various forms. The tenure track career model has become a reference point for career development, opportunities and valuation. It differentiates at early stage teaching-oriented and research-oriented careers, the latter leading to a position of professor. Researchers and teachers often have different job descriptions with different conditions for their work, regardless of a similar job title. The possibilities of doing “good” academic work vary according to time resources. In addition, tasks and responsibilities, such as administrative tasks, have increased. The amount of “invisible work” has increased, which has resulted in growing workload. However, the academic staff still perceived their work as meaningful. In order to develop the work of academic staff, attention should be paid to making different tasks visible and sharing them equally in units, to the functionality of digital systems, enabling the continuity of research work and the appropriateness of the quality assessment, as well as the adequacy of teaching resources. publishedVersion

publishedVersion Non

Academic remote leadership in the time of COVID-19 – job demands experienced by supervisorsThe COVID-19 pandemic made many supervisors suddenly remote leaders, thus forcing them to adapt to a new way of working. Little is yet known about how they worked and how they experienced remote leadership. The study aims to analyze the experiences of 233 supervisors in the spring of 2021 with a focus on the demands of supervisors’ work during the corona pandemic. Through qualitative content analysis, four types of hindrance and challenge demands were identified from the supervisors’ writings. The demands were related to organizational functioning, work, social relationships, and well-being at work. The results showed that the supervisors felt they did not receive the support they would have needed, their workload have increased, the nature of social interactions changed, and the requirements of remote leadership for well- being at work were emphasized. In particular, ...

Non

Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä teknologioista on tullut yhä useammalle kansalaiselle arkipäiväistä toimintaa. Kansalaisten valmiudet, kuten osaaminen, taidot, asenteet mukaan lukien luottamus ja motivaatio, määrittävät heidän kykyään hyödyntää hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä teknologioita, kuten erilaisia digitaalisia terveyspalveluja. Suuri osa kansalaisista on kokenut hankaluuksia digitaalisten terveyspalveluiden käytössä. On tärkeää ymmärtää kuinka kansalaiset pystyvät hyödyntämään terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä teknologioita ja edelleen, kuinka esimerkiksi digitaalisten palveluiden saavutettavuutta voidaan parantaa luomalla palveluista tarpeita vastaavia. Tähän tarpeeseen vastaa 13 osa-aluetta ja 65 väittämää sisältävä Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien teknologioiden käyttövalmiuksien moniulotteinen mittari (The Multidimensional Readiness and Enablement Index for Health Technology, READHY). Mittari on kansainvälisesti validoitu ja käytetty. Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata READHY-FIN käännösprosessin vaiheet ja suomenkielisen mittarin osa-alueet. Mittarin käännöstyö ja validointi eteni kyselyn oikeuksia hallinnoivan Swinburnen yliopiston ohjeistuksen mukaisesti. Siihen kuului kolme vaihetta: 1) kielellinen ja kulttuurinen käännöstyö, 2) kognitiiviset haastattelut ja 3) psykometrinen testaus, joiden eteneminen kuvataan tässä artikkelissa. READHY-FIN -mittari koostuu viidestä osa-alueesta: 1) Käyttäjän ja teknologian vuorovaikutus, 2) Kokemus teknologian käytöstä, 3) Käyttäjän ominaisuudet, 4) Sosiaalinen ympäristö ja 5) Terveydentilan ja tunnereaktioiden hallinta. Kukin osa-alue jakaantuu 2–4 osioon ja kussakin osiossa on 4–6 väittämää, joiden vastausasteikkona on neljäportainen Likert-asteikko. READHY-FIN -mittarin osiot näyttävät vastaavan alkuperäisen mittarin osioita ja osiot näyttävät pääsääntöisesti yhtenäisiltä. Yhteenvetona voidaan todeta, että READHY-FIN on sisällöllisesti merkityksellinen mittari, jolla mitataan ja edistetään valmiutta teknologian käyttöön eri potilasryhmissä teknologian tyypistä riippumatta., The digital healthcare services have become everyday activities for more and more citizens. The capabilities of citizens, such as knowledge, skills, attitudes, including trust and motivation, will determine their ability to exploit health technologies such as various digital health services. However, a large number of citizens have experienced difficulties in using digital health services. It is important to understand how citizens can make use of digital health services and how to improve the accessibility of digital services by creating services that meet their needs. This requirement is met by The Multidimensional Readiness and Enablement Index for Health Technology (READHY), which includes 13 domains with a total of 65 items. The questionnaire is internationally validated and used. The purpose of this study is to describe the READHY-FIN translation process and the structure of the Finnish questionnaire. The translation and cultural adaptation process of the READHY followed the instructions of the University of Swinburne, which administers the survey rights. It consisted of three phases: 1) linguistic and cultural translation work, 2) cognitive interviews and 3) psychometric testing. The READHY-FIN questionnaire consists of five dimensions: 1) The intersection between users and technologies, 2) Users’ experience of systems, 3) Users’ attributes, 4) Social context and 5) The individuals’ capabilities to handle their condition and emotional response. Each dimension is divided into 2-4 domains and the domain contain 4-6 statements with a Likert-type response scale from 1 to 4. The structure of the READHY-FIN appears to correspond to the domains of the original measurement tool and the domains appear to be generally reliable. As a conclusion, READHY-FIN is a meaningful questionnaire to measure and enable the readiness to use health technology in different patient groups regardless of the type of technology.

Artikkelissa käsitellään Tor-verkossa sijaitsevassa Sipulitori-palvelussa käytyä keskustelua huumeista vieroittautumisesta ja huumeiden käyttäjän omaan terveyteen liittyvistä kysymyksistä. Hypoteesina on, että Tor-verkossa sijaitsevan palvelun yhteisölliset piirteet ja anonymiteetti madaltavat kynnystä hankkia tietoa arkaluontoisista asioista. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat: 1) millaista vertaistukea ja -tietoa Tor-verkon keskustelijat etsivät huumeiden käytön lopettamiseen ja oman terveyden parantamiseen? 2) kuinka päihdetyöntekijöiden antamaan apuun ja neuvoihin suhtaudutaan? ja 3) millainen on anonyymin Tor-verkon merkitys keskustelujen valossa terveystiedon ja huumeiden käytön lopettamisen näkökulmasta? Tutkimusaineisto koostuu Tor-verkossa sijaitsevan Sipulitorin terveyteen ja huumeiden käytön lopettamiseen liittyvistä keskusteluista Terveys ja Kuiville -osioissa. Materiaaliin sisältyy kaikkiaan 723 Kuiville-langan ja 399 Terveys-langan viestiä. Tutkimusote on netnografinen, ja aineisto on analysoitu kvantitatiivista ja kvalitatiivista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tutkimuksessa korostui anonyymin keskustelun ja vertaistuen merkitys. Käyttäjät halusivat vertaistukea ja toisaalta arvostivat palvelussa saamaansa päihdealan ammattilaisten apua, joka perustui siihen, ettei käyttöä tai elämäntapaa tuomittu. Apua haettiin ennen muuta jostain tietystä huumausaineesta vieroittautumiseen, ei välttämättä huumeiden käytön täydelliseen lopettamiseen. Myös eri aineiden ristikkäisvaikutuksista, injektoinnista ja vieroitusoireiden minimoinnista haluttiin tietoa.

Artikkelissa tarkastelen Rikkaat ja rahattomat -tosi-tv-ohjelmassa suomalaisesta köyhyydestä ja hyvätuloisuudesta tuotettuja ansaitsevuusrepresentaatioita. Aineistona on kymmenen keväällä 2020 esitettyä jaksoa, joissa eri ääripäisiin tuloryhmiin konstruoidut suomalaisperheet vaihtavat elämäntyylejään ja käytettäviä tulojaan viikon ajaksi. Tässä artikkelissa kysyn: Millä tavoin Rikkaat ja rahattomat -tosi-tv-ohjelmassa representoidaan ansaitsevuutta? Millaisena köyhyydessä elävien ja hyvätuloisten suomalaisten ansaitsevuus sarjassa esitetään? Analyysin tuloksena kiteytän, että sarjassa hyvätuloisten suomalaisten ansaitsevuutta vahvistetaan representoimalla hyvätuloiset kovaan työhön ja vastavuoroisuuden moraaliseen hyveeseen sitoutuneina ihmisinä, kun taas köyhyydessä eläviä suomalaisia representoidaan yritteliäinä ihmisinä tai ihmisinä, joiden köyhyyden taustalla on legitiimi tarve. Luokka- ja tuloerot ovat sarjassa eksplisiittisesti läsnä, mutta eri tuloryhmien samuutta ja yhteisyyttä vahvistamalla niitä myös häivytetään. Suomessa luokkaerojen eksplisiittinen esittely näyttääkin olevan mahdollista representoimalla tuloryhmien ääripäitä ansaitsevina ja keskenään samanlaisina henkilöinä. Tuloerojen tarkastelussa kuitenkin ihanteellistetaan sosiaalisen liikkuvuuden, meritokratian ja kuluttajuuden arvoja, minkä vuoksi hyvätuloiset suomalaiset voivat kohdistaa köyhyydessä eläviin ihmisiin moraalista pedagogiikkaa antamalla köyhyyttä kokeville ohjeita niin sanotusta paremmasta elämästä.

Sukupuolten tasa-arvon uskotaan suomalaisessa yliopistossa jo toteutuneen. Silti epätasa-arvoa tuottavat käytännöt ovat jatkuneet vuosikymmenestä muodostuvat muuttuvassa yliopistoinstituutiossa. Aineistonamme on 30 urahaastattelua (vuosilta 2018–2020) naisilta, jotka ovat tehneet tutkimus- ja innovaatiotyötä terveysteknologian aloilla yliopistoissa. Metodologiana on institutionaalinen etnografia. Analysoimme yliopistoinstituution sukupuolittuneita käytäntöjä ja sukupuolten epätasa-arvon tuottamista väitöstutkijan, tutkijatohtorin, yliopistotutkijan ja professorin uravaiheissa. Pureudumme nimenomaan epätasa-arvon pysyvyyksiin. Peilauspintana käytämme 1980-luvun alun ja vuosituhannen vaihteen tutkimuksia naisten tutkijanuran ongelmista. Analyysi osoittaa sitkeitä sukupuolten epätasa-arvoa tuottavia käytäntöjä kaikissa uravaiheissa. Näitä käytäntöjä ovat erityisesti äitiyden ja tutkimustyön yhdistäminen sekä miesten keskinäiset verkostot ja suosimisjärjestelmät. Tasa-arvon edistämiseksi 2020-luvun yliopistoissa tarvitaan näiden pysyvyyksien tunnistamista ja järjestelmällistä toimintaa niiden murtamiseksi.

publishedVersion Non

Artikkelissa analysoidaan persoonallisuustestiä, joka on Suomessa eniten käytetty psykometrinen persoonallisuustesti. Testi perustuu Henry Murrayn 1930-luvulla esittämään psyykkisten perustarpeiden luokitukseen, joka heijastaa aikansa arvoja esimerkiksi sukupuolille ominaisista piirteistä. Silti testin väitteiden oletetaan ennustavan, miten testattavat subjektit suoriutuvat nykyisessä muuttuvassa työelämässä. Kyseisessä testissä sukupuoli on keskeinen persoonallisuuseroja selittävä tekijä. Testissä on esimerkiksi mies- ja naisoletetuille omat pisteytysstandardinsa. Testitulos joka tulee tulkituksi naisoletetun vastaajan persoonallisuudessa normaalina, voi näyttäytyä miesoletetun vastaajan persoonallisuudessa normaalista poikkeavana. Testi teknologiana tuottaa siis sukupuolittuneita merkityksiä. Tarkastelemme artikkelissa kitkaa, joka muodostuu kahden erilaisen ideaalisubjektin välille. Testi sisältää julkilausumattomia oletuksia ideaalisubjektista. Testin oletukset sisältävät jäänteenomaisia historiallisia jakoja, järjestyksiä ja merkityksiä 1900-luvun alusta. Samaan aikaan rekrytointikonsultit kuitenkin tulkitsevat testituloksia suhteessa nykyiseen uusliberaaliin työelämään ja sen ideaalisubjektiin. Analysoimme sitä, minkälaisia sukupuolittuneita, ikään ja yhteiskuntaluokkaan liittyviä merkityksiä testissä ja haastatteluaineistossa rakentuu. Artikkelin aineistona on persoonallisuustesti ja rekrytointikonsulttien haastatteluita. publishedVersion

in English: Migration and diversity in official curricular descriptions of university social work and UAS social services education in Finland Here we reveal patterns and themes about migrancy and migration-related diversity derived from official curricular descriptions of social work and social services education in Finland. How is migrancy understood in relation to cultural homogeneity, the welfare state and equality narratives? Our material consists of catalogue material, including syllabi and program descriptions from six universities (in Finnish and Swedish) and five Universities of Applied Sciences (in Finnish, Swedish and English). The analysis consists of identification, and abductive elaboration, of overt and covert themes in the material. The conclusion is that migration is not presented in light of human and societal diversity but as a special question pertaining to “others.” Moreover, courses on migration are usually optional. This delimits recognition of structural inequalities in social service systems. Artikkelissa kysytään, millaista ymmärrystä siirtolaisuudesta ja siihen kytkeytyvästä moninaisuudesta tuotetaan sosiaalityön yliopisto- ja sosionomi (AMK) -koulutusten opetussuunnitelmissa sekä miten siirtolaisuus suhteutuu yhtenäiskulttuuria, hyvinvointivaltiota ja yhdenvertaisuutta koskeviin kertomuksiin. Aineistona ovat lukuvuonna 2017–2018 voimassa olleet sosiaalityön opetussuunnitelmat kuudessa yliopistossa (suomi ja ruotsi) sekä sosionomi (AMK) -koulutuksen opetussuunnitelmat viidessä ammattikorkeakoulussa (suomi, ruotsi, englanti). Analyysimenetelmänä on laadullinen abduktiivinen sisällönanalyysi. Tulosten perusteella siirtolaisuudesta ei yleensä puhuta osana elämän ja yhteiskunnan moninaisuutta vaan erilliskysymyksenä. Siten käsitys yhtenäiskulttuurista ja palveluiden tasa-arvoisuudesta voi jatkua. Lisäksi siirtolaisuusteemat sijoittuvat yleensä valinnaisille erityiskursseille. Tämä voi vaikeuttaa palvelujärjestelmän rakenteellisen eriarvoisuuden tunnistamista.

Artikkeli käsittelee kääntäjien työn muutosta ja kääntäjien toimijuuden mahdollisuuksia digitalisoituneessa ja alustoituvassa työssä. Kiinnostuksemme kohteena on kääntäjien oma ymmärrys käännöstyön muutoksen prosesseista. Miten ne vaikuttavat kääntämisen työprosessiin, asemaan työmarkkinoilla ja keinoihin, joilla kääntäjät pystyvät toimimaan oman autonomiansa säilyttämiseksi? Kytkemme tulokset laajempiin keskusteluihin alustataloudesta, työprosesseista ja toimijuudesta työelämässä. Tutkimusaineistona käytämme yhteistyössä Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton kanssa kerättyä pääosin avovastauksia sisältävää verkkokyselyaineistoa. Tulostemme mukaan kääntäjien toimijuus suhteessa omaan työprosessiinsa, työn ehtoihin ja vaikutusmahdollisuuksiin on kaventunut. Kääntäjät kokevat työhön liittyvän toimijuutensa olevan alisteista digitalisaatiolle ja sitä ohjaavalle liiketoimintalogiikalle. Tässä mielessä toimialana kääntäminen näyttäytyy hyvin samantyyppisenä kuin moni muu digitalisoituva ja alustoituva toimiala. * * * This article examines the changes in translators’ work and the possibilities of agency in the digital era of platform work. The object of our interest is the translators’ own understanding of the processes of change in their work: How do these changes affect the work process, their position in the labor market, and the means by which they are able to act to preserve their own autonomy? We connect the results to the broader discussion about platform economy, work processes and agency in working life. As research material, we use a set of answers to an online survey, collected in co-operation with the Association of Finnish Translators and Interpreters. According to our results, translators’ agency has narrowed in relation to their own work process, working conditions, and opportunities for influence. Translators feel that their work-related agency is subordinate to digitalization and the business logic that guides it. In this sense, translation as an industry appears to be very similar to many other digitalizing and initializing industries.Keywords: translation work, digitalization of work, platform work, agency, work process

publishedVersion Non

acceptedVersion

Utopias from the Genital Limits: What if Pelvic Floor Health was taken Seriously? publishedVersion Non

publishedVersion

publishedVersion

Tarkastelemme artikkelissamme kotihoidon työntekijöiden teknologian käyttämiseen liittyviä tunteita ja syitä niiden takana. Tutkimuskysymyksemme ovat: 1) Millaisia tunteita kotihoidon työntekijät liittävät työssä käyttämäänsä teknologiaan? 2) Millaisia syitä kotihoidon työntekijöiden tunteiden taustalta on havaittavissa? Artikkelimme perustuu vuonna 2019 kerättyyn kyselytutkimusaineistoon ja sen avokysymykseen, joka koskee työssä käytettyyn teknologiaan liittyviä tunteita. Tarkastelemme niiden 819 vastaajan vastauksia, jotka ovat ilmoittaneet pääasialliseksi toimipaikakseen kotihoidon. Analysoimme tutkimusaineiston aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysimme osoittaa, että vastauksissa painottuivat kielteisiksi mielletyt tunteet, kuten turhautuminen, epävarmuus ja suuttumus. Toisaalta aineistossa näkyi melko paljon myös myönteisiä tunteita, kuten iloa ja innostusta teknologiasta. Osa vastaajista kuvasi sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita. Kielteiset tunteet eivät kuitenkaan kohdistu niinkään itse teknologiaan vaan sen käyttöön liittyviin olosuhteisiin, kuten teknologian toimimattomuuteen sekä kotihoidon heikkoihin työskentelyolosuhteisiin ja työntekijöiden aikapaineisiin. In this article, we explore the emotions home care workers feel towards technologies they use at work and the reasons behind those emotions. We analyse an open question from a survey collected in 2019, where the respondents were asked what kind of emotions accompany their use of technology at work. We analysed the responses of 819 participants who were working in home care services. Our analysis shows that the majority of the described emotions were negative, such as frustration, insecurity, and anger. However, there were also positive emotions towards technology, such as joy and enthusiasm. Some respondents reported both positive and negative emotions. Negative emotions were mainly directed not towards the technology itself, but to the conditions surrounding its use, such as the inoperability of the technology, the time pressure felt by the workers, and the overall weak working conditions in home care services. peerReviewed

Non

publishedVersion

Artikkelissa tarkastellaan kriittisesti innovaatioita koskevia valtavirtanäkemyksiä nyky­kapitalismille ominaisina ajatusmuotoina. Esitys nojautuu ns. Projekt Ideologie-Theo­rien (PIT) kehittelemään ideologiateoreettiseen näkökulmaan ja käsitteistöön. Ideologia­teoreettisesta perspektiivistä innovaatiota voi luonnehtia ”ideologiseksi arvoksi”, johon eri ideologiset mahdit vetoavat pyrkiessään organisoimaan hegemoniaansa. Artikkelissa käydään aluksi läpi hallitsevia tapoja ymmärtää innovaatioita. Tarkastelen yhtäältä suo­malaisen innovaatiopolitiikan kehitystä ja toisaalta taloustieteellisesti suuntautuneen in­novaatiotutkimuksen päälinjoja. Tätä seuraa kuvaus siitä, miten teknologisen innovoin­nin asemaa kapitalismissa on lähestytty marxilaisessa tutkimusperinteessä, minkä jälkeen analysoin innovaatiopuhetta kapitalismin uusliberaalille suhdanteelle ominaisena ilmiönä. Artikkelini keskeisenä väitteenä on, että valtavirtaisella innovaatiopuheella on poliittisesti ja ideologisesti merkittävää populaaria vetovoimaa, joka perustuu sen loihtimille mieliku­ville luovuudesta, yrittäjyydestä, kilpailukyvystä ja talouskasvusta. Ne muodostavat posi­tiivisen markkinaliberaalin vastinparin uusliberalismin autoritaarisille ja kurinalaistaville piirteille. Artikkelin lopussa pohdin sitä, uhkaako uusliberalismin nykyinen ”orgaaninen kriisi” hallitsevien markkinavetoisten innovaationäkemysten asemaa sekä tarkastelen sitä, minkälaisia vaihtoehtoja niille on esitetty.

Artikkelissa esitetään, että ekonomismi on eräs tärkeimmistä porvarillisen hegemonian ideologisista perustoista, mikä estää yhteiskunnallisesti alistetussa asemassa olevia ryhmittymiä osallistumasta poliittiseen kamppailuun hegemoniasta. Marxismi-leninismissä, jota voi pitää ekonomismin ja sen vastustamisen historiallisena lähtökohtana, antagonistiset tuotantosuhteet muodostavat yhteiskuntaluokat, jotka redusoituvat yhteiskunnan ”taloudelliseen perustaan”. Toisin sanoen työväenluokka artikuloituu tiukasti talouden perustalta, mikä määrää sen politiikan ja ideologian. Antonio Gramscin Vankilavihkot kytkee kamppailun hegemoniasta konkreettisemmin ja historiallisesti erityisemmin ideologian alueelle. Työväenluokka käy hegemoniasta ideologista kamppailua talouden ohella kulttuurin rintamalla, jossa poliittista kamppailua organisoivien intellektuellien tavoitteena on muodostaa ‘historiallinen blokki’ (blocco historico) suhteellisen itsenäisen maailmankuvan pohjalta. Gramsci käyttää termiä ‘terve järki’ (senso comune) arkijärkisistä tavoista ajatella ja toimia, jotka eivät ole vielä artikuloituneet johdonmukaiseksi ja systemaattiseksi maailmankuvaksi. Tässä yhteydessä Gramsci palauttaa mieliin Friedrich Engelsin huomautuksen, jonka mukaan talous on vasta ‘viime kädessä’ historian liikkeellepaneva voima, jota Louis Althusser on vienyt ideologiateoriassaan eteenpäin. Althusserin mukaan se, että talous määrää kapitalistista yhteiskuntamuodostumaa ‘viime kädessä’, tulisi liittää Karl Marxin tekemään havaintoon siitä, että ihmiset tulevat tietoiseksi ristiriidoista ”ideologian alueella”. Artikkeli tarkastelee marxilaista käsitystä yhteiskunnasta politiikan, talouden ja ideologian suhteiden muodostamana kompleksisena kokonaisuutena (Gliederung), eli yhteiskunnallisten suhteiden artikulaationa kriittisessä suhteessa ekonomismiin, jossa talous ja politiikka erotetaan ideologisesti toisistaan. publishedVersion

Ihmisen hyvinvointi on moniulotteinen ilmiö, joka ei ole pelkistettävissä yksilötasolle ja hyvän terveyden käsitteisiin. Liittyminen ja yhteenkuuluvuus toisiin on ihmisen keskeinen perustarve, ja tässä katsausartikkelissa jäsennämme niitä eri näkökulmia, joita eri tieteenalat ja tarkastelutavat tarjoavat sosiaalisen hyvinvoinnin ymmärtämiseksi. Sosiaalinen hyvinvointi rakentuu ja muovautuu koko elämän ajan yksilön vuorovaikutuksessa ryhmänsä, yhteisöjensä ja yhteiskunnan kanssa. Yksilöiden välisten erojen lisäksi myös yhteiskunnat eroavat keskimääräisestä hyvinvoinnistaan, samoin eri väestöryhmät ja yhteisöt yhteiskunnan sisällä. Sosiaalista hyvinvointia voidaankin arvioida myös globaalista näkökulmasta kansakunnan, etnisyyden ja väestön suhteellisena taloudellisena ja kulttuurisena asemana. Kuuluminen välittävään omaan ryhmään on ratkaiseva tekijä yksilön hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta. Sosiaalista hyvinvointia voidaan näin ollen ymmärtää kokonaisuutena vain monitieteisesti tarkastellen. Sosiaalinen hyvinvointi on yksilötasolla usein varsin pysyvää, myös kumulatiivisen luonteensa vuoksi; onnistunut psykososiaalinen kehitys mahdollistaa luottamuksen ja tukevat ihmissuhteet, jotka puolestaan tukevat edelleen hyvinvointia. Kriisissä sosiaalinen hyvinvointi voi kuitenkin yhtäkkiä muuttua, jos sen tärkeät tukirakenteet romahtavat. Pandemia-ajan tiukkojen rajoitusten seuraukset osoittavat, että sosiaalisen hyvinvoinnin on oltava ytimessä terveys- ja sosiaalipalveluja järjestettäessä. Kapealla ja lyhytnäköisellä sairauksien ehkäisyllä voikin olla vakavia kielteisiä vaikutuksia sosiaaliseen hyvinvointiin, mikä puolestaan heikentää terveyttä lisäten sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän taakkaa.

Pääkirjoitus publishedVersion Non

publishedVersion

Teemanumero: Pandemia II

Työn merkityksellisyyden rakentamista ohjaa moraalinen kehys; se auttaa ihmistä valitsemaan asioita, joihin hän sitoutuu. Yksilön moraaliseen kehykseen voi kytkeytyä hänen ammatilleen ominainen eetos. Tarkastelen akateemista professiota, jonka työskentelyedellytyksiä viime vuosikymmeninä toteutetut yliopistouudistukset ovat muovanneet. Kysyn, miten kasvatustieteitä, lääke- ja biotieteitä ja kielitieteitä edustavat tutkija-opettajat suhtautuvat yritysmäisen yliopiston arvostamiin asioihin ja sen heille asettamiin vaatimuksiin sekä millaisia jännitteitä nämä suhtautumistavat ilmentävät liittyen työn merkityksellisyyden rakentamiseen. Aineistona ovat teemakirjoittamisen menetelmällä kerätyt tutkija-opettajien kuvaukset suhteestaan työhönsä ja yliopistossa tapahtuneisiin muutoksiin. Tunnistin aineistosta viisi erilaista suhtautumistapaa: 1) yritysmäisen yliopiston vastustus, 2) työssä kuormittuminen ja resurssipulasta kärsiminen, 3) toimintaedellytysten yleinen analysointi ja kritisointi, 4) tyytyväisyys yliopistotyössä ja 5) itsenäinen, vaikutusvaltainen toimijuus. Eroja suhtautumistavoissa näyttivät tuottavan opetus- ja tutkimustyön resurssien epätasainen jakautuminen sekä tutkija-opettajien erilaiset vaikutusmahdollisuudet ja kokemukset arvostuksen saamisesta työssään. Yliopisto todennäköisesti kykenisi toteuttamaan yhteiskunnallista palvelutehtäväänsä monipuolisemmin, jos arvostusta osoitettaisiin ja resursseja jaettaisiin tasapuolisemmin eri tieteenaloilla ja erilaisissa positioissa tehtävälle yliopistotyölle.

Suomalaisissa vankiloissa on tehty systemaattista ohjelmatoimintaa noin 20 vuoden ajan. Ohjelmatoiminnan tärkeimpänä tavoitteena on edistää rikoksetonta elämäntapaa, ja siten vähentää vapautumisen jälkeistä uusintarikollisuutta. Uusintarikollisuusvaikutusten todentaminen edellyttää vaikutustutkimuksiin perustuvaa tutkimusnäyttöä, jota on vähitellen alkanut kertymään myös Suomesta. Tässä artikkelissa käydään läpi yksittäisten ohjelmien uusintarikollisuusvaikutuksia koskevien kotimaisten arviointitutkimusten keskeiset tulokset, sekä pohditaan ohjelmatoiminnan vaikutusten arvioinnin mahdollisuuksia tilastollisten tutkimusmenetelmien, tutkimusaineistojen ja ohjelmatoiminnan volyymin näkökulmista. Ohjelmatoiminnan vaikutuksista uusintarikollisuuteen Suomessa ei ole toistaiseksi saatu selvää näyttöä. Vaikka ohjelmien vaikutusten tutkimiseen tarvittavat aineistot ovatkin parantuneet 2000-luvulla selvästi, uskottavaa arviointia vaikeuttavat edelleen hyvien tutkimusasetelmien puute sekä yksittäisten ohjelmien pienet osallistujamäärät. Vaikutusarviointien menetelmällisessä laadussa on parantamisen varaa. Koska yksittäisen ohjelman vaikutus uusintarikollisuuteen on saatavilla olevan tutkimustiedon valossa luultavasti aika maltillinen, kovin pienillä tutkimusaineistoilla vaikutuksia ei kannata jatkossa yrittää tilastollisesti tutkia. Pienet vaikutukset eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että ohjelmat eivät voisi olla kannattavia ja kustannustehokkaita. Merkittävä osa nykyisestä ohjelmatoiminnasta on osallistujamääriltään niin pienimuotoista, ettei niiden toimivuudesta tai toimimattomuudesta ole helppo saada luotettavaa tietoa. Tämä tilanne haastaa tutkimustietoon perustuvan ohjelmatoiminnan kehittämistä. Sasu Tyni and Mikko Aaltonen: Evaluation research on rehabilitation programs in prison. Rehabilitation programs have been used systematically in Finnish prisons now for two decades. The main aim of these programs is to promote desistance and reduce recidivism after release. Several Finnish evaluations of prison programs have been published during the recent years. In this article, we start by reviewing the key results of these studies and consider the possibilities and limitations of quasi-experimental program evaluation in the light of available register data and the scale of program uptake. So far none of the Finnish evaluations have shown evidence of programs reducing recidivism. Even though the datasets needed for evaluation have improved clearly in the 21st century, credible evaluation of programs’ causal effects is still hampered by lack of strong research designs and low participant rates in most programs. The methodological quality of evaluations should be improved. Given that the available evidence suggests that true effect sizes of programs are likely to be relatively small, large samples are needed to attain enough statistical power to detect effects or their absence. At the same time, even if true effect sizes are small, the programs can still be cost-effective. The low numbers of participants in most prison programs present a challenge to evidence-based program development. Keywords: prison rehabilitation – recidivism – program evaluation – statistical power – causal inference

Yksi kriminologian keskeisistä havainnoista viime vuosikymmeninä on ollut useiden perinteisten rikoslajien määrän melko systemaattinen väheneminen. Tutkimuskirjallisuudessa puhutaankin niin sanotusta ”crime drop” -ilmiöstä. Samaa kehitystä on havaittu myös suomalaisessa nuorisorikollisuudessa. Aiemman suomalaisen tutkimuksen mukaan nuoret tekevät ja kokevat historiallisen vähän rikoksia. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin keräämien Nuorisorikollisuuskyselyiden avulla nuorten varkauksien, väkivaltarikosten ja kannabiksen käytön muutoksia aikavälillä 1995–2020. Esitämme seuraavat tutkimuskysymykset: 1) Miten nuorten rikoskäyttäytymisen esiintyvyys on kehittynyt vuosien 1995 ja 2020 välillä? 2) Miten rikoksia tekevien nuorten tekomäärät ovat kehittyneet vuosien 1995 ja 2020 välillä? Tulosten mukaan varkaus- ja väkivaltarikoksiin syyllistyvien nuorten määrä (esiintyvyys) on laskenut seurantajakson aikana, kun taas kannabista käyttävien nuorten osuus on hieman noussut. Vuosien 2016 ja 2020 välillä rikoskäyttäytymisessä ei ole enää tapahtunut merkitsevää muutosta. Yleisestä esiintyvyyden laskusta huolimatta, rikoksia tekevien nuorten tekomäärät eivät ole laskeneet aikavälillä 1995–2020. Väkivaltarikosten ja kannabiksen käytön kohdalla kaikkein rikosaktiivisimpien nuorten rikosmäärät ovat lisääntyneet seurantajakson aikana. Viime vuosikymmenien aikana rikoksia tekevien nuorten määrä on siis kehittynyt myönteisesti. Sen sijaan etenkin paljon rikoksia tekevien nuorten ryhmä näyttäisi vaativan erityisesti kohdennettuja toimia, jotta vastaavaa kehitystä nähtäisiin myös tekomäärien osalta. Markus Kaakinen and Matti Näsi: Prevalence of youth crime offending in Finland between 1995 and 2000. The crime drop, a systematic decline in crime rates in most Western countries, has been one of the key findings in criminology in recent decades. This development has also been observed in Finnish juvenile delinquency. In this study, we use Finnish Self-Report Delinquency Study surveys to analyze changes in youth theft, violent crime, and cannabis use between years 1995 and 2020. We ask the following research questions: 1) How has the prevalence of juvenile delinquency developed between 1995 and 2020? 2) How has the juvenile offenders’ offending frequency developed between 1995 and 2020? The results show that the prevalence theft and violent crime has decreased during the follow-up period, while the proportion of young people using cannabis has increased slightly. Between 2016 and 2020, there has been no significant change in criminal behavior. Despite the general decline in prevalence, the offending frequency has not decreased between 1995 and 2020. In the case of violent crime and cannabis use, offending frequency has increased among the most criminally active juveniles. We conclude that even though the number of Finnish adolescents committing crimes has developed positively in recent decades the most active offenders likely require additional targeted policies and interventions. Keywords: youth delinquency – crime drop – Finnish Self-Report Delinquency Study – prevalence – offending frequency