Search

Ambient intelligence is a factual phenomenon of increasing magnitude. It also invites intrigued attention as carrier of meanings. Meanings are produced in a variety of contexts, which are here the focus of attention. In order to analyze contextual narratives and their effects, concepts such as intelligence, optimization, rationale, rationality and ambience are discussed. One meaning of ambient intelligence is its indicative contribution to increased unilateral control of the many by the few. Ethical guidelines may be part of prevailing rhetoric, but their success as a self-controlling factor seems fairly unrealistic. Moral confusion is not only related to artificial intelligence, but to the very essence of modern society.

The planning context across Europe is changing for a number of reasons. Firstly, given the increased level of competition associated with the liberalisation of markets and globalisation more generally, the continuing need for ever more productive investments are accentuated. In this context, environmental standards are often among the first casualties. Secondly, globalisation underpins the need for high-quality environments and attractive localities for consumption. Thirdly, globalisation causes the restructuring of existing urban systems, which can have a dramatic impact on individual localities. Planning theory as pursued by the profession has therefore to submit or adjust to whatever trends are currently prevailing, or must stand up for matters that are considered essential, or is often obliged to do both.The question therefore arises, in what direction are we going, and what is the role/meaning of planning theory today?, The paper is published by the European Journal of Spatial Development (EJSD). The previous version of the journal was host by Nordregio.

The two categories of academic and applied research seem to be the concrete token of an increased intermingling between the world of politics and that of science. In this unholy alliance, the money-power is pushing for policy-relevance while researchers struggle for their academic credibility. In what follows, these dramas will be commented upon as will the newly issued third cohesion report from the European Commission. Though the current situation may seem confusing the only way to sort things out is to grab the bull by its horns and start a discussion., The paper is published by the European Journal of Spatial Development (EJSD). The previous version of the journal was host by Nordregio.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pääkaupunkiseudun suurimpien rakennuttajajärjestöjen ja rakennusyritysten asuntotuotantoa kaudella 1950-1985. Lisäksi tulkittiin näiden järjestöjen ja yritysten omistussuhteita ja rakennusyritysten yritysrakenteen muutoksia ja mahdollista keskittymistä. Asuntotuotannon organisointia selvitettiin tutkimalla suurten rakennuttajajärjestöjen käyttämiä rakennusyrityksiä ja suurten rakennusyritysten tuotantomuotoja. Asuntotuotannon rahoitusmuodoista tutkittiin eri muotojen osuus yritysten asuntotuotannosta. Tutkimusaineistona käytettiin Pääkaupunkiseudun tietokeskuksen (PTK) rakennuspalvelutiedostoa, jossa oli tietoa asuntokannasta kiinteistötunnuksen mukaan talon tarkkuudella. Rekisteriin lisättiin asuntotuotantotiedot tutkituista rakennuttajajärjestöistä ja rakennusyrityksistä virastokarttojen ja katumaksuluetteloiden avulla. Tiedot rakennuttajien ja rakennusyrityksien tuotannosta kerättiin suoraan näiltä järjestöiltä. Tietoja on täydennetty kiinteistö- ja huoltoyhtiöiltä sekä pääkaupunkiseudun kunnilta saaduilla tiedoilla. Rekisteriin lisättiin myös tiedot kohteiden rahoitusmuodoista. Empiiriset tulokset osoittavat, että pääkaupunkiseudun asuntojen rakennuttaminen ja rakentaminen on varsin keskittynyttä: 1960-luvulta lähtien suurimpien rakennuttajajärjestöjen ja rakennusliikkeiden yhteensä rakennuttama asuntojen määrä on ollut yli puolet tarkastelukauden asuntotuotannon kokonaismäärästä. Asuntotuotannon keskittyminen on kiihtynyt 1980-luvulla eräiden suurten yritysostojen vuoksi. Muutamat suuret rakennusyritykset ovat rakennuttajajärjestöjen osakkaita, ja rakennusyrityksillä ja rakennuttajilla on myös usein samoja omistajia. Tämä näkyy asuntotuotannossa siten, että tietyt rakennuttajajärjestöt suosivat tiettyjä rakennusyrityksiä. Tällainen ilman kilpailua rakentaminen ja perustajarakentaminen on suurimpien rakennusyritysten yleisin tuotantomuoto. Mitä suurempi asuntotuottaja, sitä suurempi osa tuotannosta tapahtuu ilman kilpailua. Aravatuotannossa keskittyminen on yleisempää kuin koko asuntotuotannossa. Suurten rakennusyritysten aravaosuudet ovat suuremmat kuin asuntotuotannossa keskimäärin. Myös perustajarakentamiseen perustuva aluerakentaminen on suurimpien yritysten tapauksissa hyvin yleistä. Siksi suurimmat rakennusyritykset ovat valtion rahoituksen avulla pystyneet suojautumaan suhdannevaihteluilta ja perustajarakentamiseen perustuvan aluerakentamisen avulla alueelliselta kilpailuilta.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää rakennusyritysten, kuntien ja muiden suurten maanhankkijoiden maanostot sekä maan ja rakennusoikeuden hinta pääkaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueella. Sopimusrakentamisena otettiin huomioon vain ne alueet, jotka ovat pääosiltaan asuinalueita. Huomioon otettuja sopimusalueita oli yhteensä 57. Tiedot maakaupoista kerättiin pääasiassa seudun tuomiokuntien arkistojen lainhuudatustodistuksista ja kauppakirjoista. Niitä täydennettiin valtionarkiston säilyttämien vanhojen lainhuudatuskirjojen avulla. Pinta-alatiedot täydennettiin maanmittaushallituksen maanmittauskonttorista. Pääkaupunkiseudun kunnista Espoo ja Vantaa eivät ole riittävästi kaavoittaneet omistamaansa raakamaata. Ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt ja jää ilmeisesti edelleen sopimusrakentaminen. Seurauksena maan nk. ansioton arvonnousu on koitunut ja koituu edelleen aluerakentajien eikä kuntien tai tulevien asukkaiden hyödyksi, koska kuntien maa- ja kaavoituspolitiikka on mahdollistanut spekulatiivisen rakentamisen aluerakentamisen muodossa. Aluerakentajien saama hyöty sopimusrakentamisesta pelkästään Espoossa ja Vantaalla on arvioitu kaiken kaikkiaan 4 miljardiksi markaksi. Sopimusalueiden rakennusoikeuden hinta on ollut aluerakentajille erittäin halpa ja sen suhteelliseksi osuudeksi asuntojen keskimääräisestä myyntihinnasta on arvioitu 2 prosenttia. Yritykset ovat hankkineet omistukseensa suurimman osan sopimusalueista ennen sopimusten solmimista. Hankitut alueet ovat yleensä olleet verrattain kaukana sijaitsevia, suuria ja yhtenäisiä sekä hankintakustannuksiltaan halpoja. Pääkaupunkiseudun kaupunkirakenteen hajoamisesta johtuvat suuret infrastruktuurikustannukset ja jatkuvat ylimääräiset käyttökustannukset ovat jääneet kuntien ja asukkaiden kannettaviksi. Aluerakentajat ovat maanostojen ja sopimusrakentamisen avulla luoneet alueellisia tuotantomonopoleja, ja urakkakilpailun puuttuessa on rakentamisen vapaa hinnoittelu estynyt.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vanhojen vapaarahoitteisten ja valtion rahoittamien uusien asuntojen hintakehitystä koko pääkaupunkiseudulla, sen kunnissa (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) ja eri kaupunginosissa sodanjälkeisenä aikana. Vanhan hinta-aineiston suppeuden vuoksi tarkastelu jouduttiin rajoittamaan kauteen 1965-1988. Vapaarahoitteisten vanhojen asuntojen hinta-aineisto käsitti yhteensä noin 40 000 asuntokauppaa. Aineisto perustuu Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen yhdyskunta- ja rakennussuunnittelun laboratorion ylläpitämään hintaseurantarekisteriin, neljän suuren kiinteistövälittäjän arkistotietoihin sekä verottajan leimaveroaineistoon. Valtion rahoittaman asuntotuotannon hintatiedot kaudelta 1965-1987 ovat kattavat ja perustuvat asuntohallituksen aravakiinteistörekisteriin. Tutkimuksen empiiriset tulokset osoittavat, että vapaarahoitteisten vanhojen asuntojen keskimääräinen nimellishinta on lähes 12-kertaistunut kaudella 1965-1988, vaikka rakennuskustannusindeksin nousu oli tällä kaudella vain puolet hintojen noususta. Asuntojen hinnannousun syynä ei siis ole kustannusten nousu. Hinnannousujen vertailu nk. nettoansiotasokehitykseen osoittaa, että asunnon ostajan ostovoima on reaalisesti laskenut. Korkeasuhdanteen aikana asuntojen reaalihinnat ovat olleet korkeimmillaan suhteessa nettoansiotasoon. Asuntojen hintojen voimakas nousu 1980-luvulla selittyy parhaiten kotitalouksien asuntoluottojen kasvulla. Pääkaupunkiseudun kuntien vanhojen asuntojen hintaerot ovat kasvaneet ja muuttuneet pysyvämmiksi 1980-luvulla. Myös kuntien sisällä eri kaupunginosien suhteelliset hintaerot ovat kasvaneet. Valtion rahoittaman tuotannon hinnat nousivat vuosina 1965-1987 joka vuosi nopeammin kuin rakennuskustannukset ja koko kaudella enemmän kuin vanhojen asuntojen hinnat. Aravahinnat ovat siis varsinkin matalasuhdanteen aikana nostaneet yleistä hintatasoa.

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) korjausrakentamisen tutkimusohjelma on painottunut sotien jälkeen syntyneiden alueiden ja rakennusten ongelmiin ja korjaustarpeisiin. Kolmevuotisen tutkimusohjelman aikana on toteutettu mittava määrä erilaisia tutkimuksia, joiden päätutkimustulokset on koottu neljäksi VTT:n Tiedotteita -sarjan julkaisuksi. Tähän kolmanteen osajulkaisuun on koottu ne tutkimusohjelman tutkimukset, joissa korjausrakentamista on tarkasteltu alueellisesti sekä kaupunkien että lähiöiden näkökulmasta. Kaupungilla kuten yksittäisellä talollakin on oma luonteensa, joka tulisi mieltää kokonaisuutena. Laajamittaisessa korjausrakentamisessa on vaarana, että arvokas kaupunkikokonaisuus särkyy. Tutkimuksessa kaupunki korjausrakentamisen kohteena kehitettiin sellainen analyysikäsitteistö ja -menetelmä, jolla pystytään määrittelemään korjausrakentamisen puitteet särkemättä arvokkaita kaupunkikokonaisuuksia Lähiöiden korjausrakentamisessa on kysymys sekä rakenteiden vanhenemisen ja kulumisen aiheuttamasta teknisestä korjaus- ja uudistamistarpeesta että ympäristöön ja rakennuksen liittyvistä parannuksista ja muutoksista. Laajimmassa mielessä on siis kysymys lähiöelämän kehittämisestä. Lähiöitä koskevan perustietouden syventämiseksi suoritettiin kuntakysely lähiöistä ja niiden ominaisuuksista. Kyselyn tuloksina esitetään lähiöitä koskevia yleistietoja (lähiöiden määrä, asukkaat, asuntokanta, palvelut, lähiöiden putteet ja arvostus), vertaillaan eri aikoina rakennettuja lähiöitä sekä esitellään mitä kehittämistoimintaa lähiöissä on toteutettu ja mitä pitäisi tehdä. Lähiöiden suunnittelun perusperiaatteena voidaan pitää asukkaiden tavoitteista lähtevää, luonteeltaan kommunikatiivista suunnittelutapaa. Sitä tukemaan on kehitetty sekä visualisoinnin teoriaa että kokeiltu uuden tietotekniikan mahdollisuuksia Espoon Perkkaalla. Asukasnäkökulmaa lähiöiden kehittämistyössä tutkittiin myös laajemmin arvioimalla asukkaiden omaehtoisen toiminnan mahdollisuuksia ja rajoituksia sekä tutkimalla kokeellisesti asukkaiden omatoimisuuden kehittämistä lähiöissä. Kokeellinen osuus toteutettiin Espoon Suvelassa. Työmuotoina kokeiltiin norjalaista työkirjamenetelmää, alueellista yhteistoimintaa tukevaa toimipistettä, lähiöstudiota sekä videon laatimista nuorten kanssa heidän elämästään Suvelassa. Tutkimuksen tuloksena arvioidaan asukastoiminnan ja kehittämistyön yleisiä edellytyksiä lähiöissä sekä luonnostellaan asukkaiden näkökulmasta lähtevien lähiöiden kehittämislinjojen toteuttamismalleja. Asuntoalueiden parannushankkeiden kustannuksia tutkittiin myös. Tavoitteena oli kehittyä yleinen aluetasoinen kustannusarviomalli asuntoalueiden parannushankkeita varten sekä kerätä kustannustietoutta erilaisista asuntoalueiden korjaus- ja parantamistoimenpiteistä ja muodostaa näistä eräänlainen korjausrakentamisen yksikkökustannustiedosto. Tutkimuksen tuloksena on kehitetty yleinen kustannusarviointimallin kehikko sekä määritelty siihen liittyvä yksikkökustannustiedosto. Arviointimallin lopullisen muodon ratkaisee vasta mallin testaaminen käytännössä.

Submitted by Sandra Domingues (sandra.domingues@campus.ul.pt) on 2020-04-23T16:33:53Z No. of bitstreams: 1 Typology of urban-rural characteristics.pdf: 508969 bytes, checksum: 7187d2630a3b3b43104b8e9612345e2e (MD5) Made available in DSpace on 2020-04-23T16:34:13Z (GMT). No. of bitstreams: 1 Typology of urban-rural characteristics.pdf: 508969 bytes, checksum: 7187d2630a3b3b43104b8e9612345e2e (MD5) Previous issue date: 2004 info:eu-repo/semantics/publishedVersion

Työn tavoitteena on tarkastella Hämeenlinnaa ja sen lähialueita sekä näiden suhdetta vyöhykkeeseen, joka ulottuu Helsingistä Hämeenlinnan kautta Tampereelle. Tutkimuksessa arvioidaan myös muita määritelmiä, joista Helsingin metropolialue on nousemassa vahvimmaksi ja johon laajassa tulkinnassa Hämeenlinnan seudunkin katsotaan kuuluvan. Määritelmät vaikuttavat kunkin paikkakunnan käsityksiin omasta roolistaan näissä aluerakenteissa. Työn yleisenä tavoitteena on arvioida näiden aluerakenteellisten määritelmien pätevyyttä. Hämeenlinnassa ja sen ympäristössä on määritelmien heijastusvaikutuksiksi tässä tutkimuksessa tulkittu joitakin kaupungin kokoon verrattuna suuria hankkeita. Niitä ovat moottoritien kattaminen ja valtatie 10:n uudet linjaukset, jotka jatkuvat valtatie 12:na Lahdessa. Ensiksi on vertailtu uusia aluerakennemääritelmiä aiempaan kaupunkikehitykseen. Toiseksi on tarkasteltu väestökehitystä ja arvioitu, onko se muuttunut uusien aluerakenteiden mukana. Kolmanneksi on arvioitu Hämeenlinnaa koskevia ja sivuavia suunnitelmia ja suunnittelun tapoja. Uusia alueellisia määritelmiä luonnehtii epävakaus. Työn aikana oli havaittavissa ensimmäisten määritelmien rinnalle nousevan uusia, jotka tukivat toisiaan tai kilpailivat keskenään. Vanhempi aluerakenteen määrittelytapa, keskusverkollinen tarkastelu on ollut vakaampi, mutta osaksi siitä syystä se on jäänyt pois käytöstä. Hämeenlinnan rooli pienenä tai keskikokoisena kaupunkina keskellä Helsinki-Hämeenlinna-Tampere -vyöhykettä tai Helsingin metropolialueen laidalla sisältää riskin oman itsenäisyyden kapenemisesta. Tarkasteluun otetut suuret hankkeet eivät vaikuta parhailta välineiltä kaupungin kamppailussa tulevaisuudestaan. Aluekehitystä arvioitaessa on nauhojen ja vyöhykkeiden ohella hyödyllistä pitää esillä myös vanhan keskusverkollisen analyysin merkitys. Kehitys voi myös vyöhykkeistä riippumatta tai niiden sisällä olla mosaiikkimaista ja vaihtelevaa. Hämeenlinnan toimijoiden ajattelussa vaikuttaa kaupungin entinen, suhteellisesti merkittävämpi asema, josta kaupunki on pitkällä aikavälillä vajonnut. Hämeenlinnan viime vuosikymmenten kehitys viestii kuitenkin kasvusta, joten näiden kahden kehityskulun ristipaineet saattavat johtaa suuruusluokkia koskeviin erehdyksiin erilaisissa pyrinnöissä. The target of the study is to examine the city of Hämeenlinna as a part of the corridor or zone, which starts from Helsinki and ends to Tampere. There is also another expressions as this corridor. The most important thing seems to be the metropolitan area of Helsinki. Hämeenlinna is in the wide interpretation a part of this metropolitan area as in the same time in middle of the corridor. Definitions have influence to the way of thinking in places in the corridor or in the metropolitan area. The general aim of the study is to evaluate the validity of these definitions. In Hämeenlinna and in its neighbourhood there are two big projects, which reflect this matter: to build the new shopping centre over the motorway nearby the city centre of Hämeenlinna and to construct a tunnel under the lake Katumajärvi to the highway 10. The last question continues by planning new place to the highway 12 through the southern part of the city of Lahti. Highways 10 and 12 are connecting Hämeenlinna and Lahti. The evaluation of these projects is the detailed target of my study. The first matter is to compare these phenomenons, corridor and metropolitan area, with general development of cities. The second thing is a comparison the development with the change of the population in comparable cities. The third point of view is to study the ways of planning in regional level and in the city of Hämeenlinna. Beside of these two definitions, the corridor between Helsinki and Tampere and Helsinki metropolitan area, there are several new expressions. They are supporting or competing with each other, rising and disappearing. The older way to define the relations between cities and towns has been to put them to the hierarchic system in relations with each other. This hierarchic system has been very stabile in comparison with these new phenomenons. The development of cities and towns in corridors or hinterland can be more like mosaic as constant. Man cannot know how the future development is going; today there is in this area going strong, tomorrow somewhere else. As a philosophic question is very difficult to answer, what the development means? In Hämeenlinna has the old history impact to the people and especially to the elite, how to think about role of the city. Earlier has Hämeenlinna had among other finish cities more important role as today. In the beginning of 1900 has Hämeenlinna declined and after the word war II started to grow, but on the lower level. In this situation is possible to draw incorrect conclusions how to drive the development of the city; the old “greatness” opponent the new success on the new lower level. These big projects in this case are not necessarily the best tools in meeting challenges of the future.