Search

Our aim was to assess the effectivity of continuous flow ventilatory support (CFVS) in those COPD patients undergoing cardiac surgery who developed hypercapnic respiratory failure.Materials and methods. CFVS was applied in 11 COPD (Stage 2.55±0.52 on average) patients undergoing cardiac surgery, after weaning from «conventional» pressure controlled (PCV) or pressure support ventilation (PSV) mode. All of these patients had hypercapnea with respiratory failure that has been manifested after 15±10 hours after postoperative weaning from ventilator. CFVS was applied using nasotracheal catheter (diameter 5–6 mm) with average inspiratory flow Qin = 26±2,3 l/min while using FiO2 of 0.3–0.35.Results. Only one out of 11 patients failed to recover from hypercapnic respiratory failure using CFVS and had to be intubated instead. Spontaneous ventilation frequency was gradually decreasing from 24.8±3.6 breaths/min to 16±2 breaths/min after initiation of CFVS (P<0.01). Average value of PaO2 before CFVS was 59±7.5 mmHg and rose to 99.6±4.5 mmHg just before CFVS was terminated (P<0.01). PaCO2 before CFVS was measured to be 73.2±7.5 mmHg and dropped to 45.7±4.3 mmHg (P<0.01). CO2 drop was fast in the first 18 hours from CFVS application. Average time for application of CFVS was 3.09±0.9 day.Conclusion. CFVS is an effective and minimally invasive mode of ventilation support that can be used in patients suffering from hypercapnic respiratory failure to avoid the need to intubate trachea and connect the patient to conventional ventilator., Нарастание гиперкапнической дыхательной недостаточности является признанной причиной смертности у пациентов, страдающих хроническими неспецифическими заболеваниями легких (ХНЗЛ). Операции на сердце и их осложнения представляют собой значительный риск для таких пациентов.Цель исследования — оценка эффективности непрерывной вспомогательной вентиляции легких (НВВЛ) при развитии гиперкапнической дыхательной недостаточности у больных с ХНЗЛ, оперируемых на сердце.Материалы и методы. НВВЛ применили у 11 больных ХНЗЛ (стадия, в среднем — 2,55±0,52), оперируемых на сердце, после отключения от «традиционной» ИВЛ с контролем по давлению (ВКД) или ИВЛ с поддержкой давлением (ВПД). У всех пациентов в послеоперационном периоде возникла гиперкапния с дыхательной недостаточностью, проявившаяся через 15±10 часов после отключения от ИВЛ. НВВЛ проводили с помощью назотрахеального катетера (диаметром 5–6 мм) со средним инспираторным потоком Qin = 26±2,3 л/мин при использовании FiO2 — 0,3–0,35.Результаты. Только у одного из 11 пациентов гиперкапническую дыхательную недостаточность не купировали с помощью НВВЛ, и ему пришлось интубировать трахею. После начала НВВЛ частота спонтанной вентиляции постепенно снижалась с 24,8±3,6 вдохов/мин до 16±2 вдохов/мин (p<0,01). Среднее значение PaO2 до начала НВВЛ составляло 59±7,5 мм рт. ст. Непосредственно перед прекращением НВВЛ оно повысилось до 99,6±4,5 мм рт. ст. (p<0,01). PaCO2 до НВВЛ составляло 73,2±7,5 мм рт. ст. и снизилось перед ее прекращением до 45,7±4,3 мм рт. ст. (p<0,01). Снижение PaCO2 было особенно быстрым в первые 18 часов применения НВВЛ. Средняя продолжительность применения НВВЛ составила 3,09±0,9 дней.Заключение. НВВЛ является эффективным и минимально инвазивным режимом вспомогательной вентиляции, который может применяться при развитии гиперкапнической дыхательной недостаточности для избегания необходимости интубации трахеи и проведения традиционной ИВЛ.

Saligrama otherwise called Shaligram or Salagrama is a fossilized shell stone usually recovered from the banks of the Gandaki river in Nepal. It is supposed to be a sacred symbol of Hindus. Soaking the stone in water for twenty to thirty minutes and partaking the water was considered to give good health. Hence, we mobilized two stones which were authorized as original by experts. The first one was worshipped for more than 5 years and the other one for two years. The water soaked was around 25 ml which was analysed for antioxidant activity by DPPH assay with plain water without soakage as control. The antioxidant property was significantly found in both the stones with more activity in the stone worshipped for more than 5 years. We did not standardize the volume and the duration of soakage to exact values while it was approximated to around 20 – 30 minutes. We suggest more refined studies with estimation of rare elements needs to be performed to establish the beneficial effects of this sacred saligrama stone.

Background: Gastrointestinal (GI) motility disorders in intensive care patients remain relatively unexplored. Nowadays, the frequency, risk factors and complications of GI dysfunction during enteral nutrition (EN) become more questionable. Aim: To evaluate the frequency, risk factors and complications of GI dysfunction during EN in the first 2 weeks of the intensive care unit (ICU) stay and to identify precautions to prevent the development of GI dysfunction and avoid complications. Methods: In this prospective observational study, we deliberately targeted at-risk patients. A total of 137 patients who received nasogastric tube feeding in an ICU of a tertiary hospital were enrolled. Results: The incidence of GI dysfunction that was found to be 63% which was associated mainly between MDR bacteria positivity and negative fluid balance. Diarrhea was observed in 36 patients (26%) and on 147 patient-days (incidence rate, 5.5 per 100 patient-days). The median day of diarrhea onset was 6 days after the initiation of EN. Forty patients (29%) presented with constipation (85% during the first week). Fifty patients (36%) exhibited upper digestive intolerance on 212 patient-days (incidence rate, 7.9 per 100 patient-days), after a median EN duration of 6 days (range, 2-14 days). Logistic regression analysis revealed MDR bacteria growth in the culture (OR, 1.75; 95% CI, 1.15-2.67; P=0.008) and negative fluid balance (OR, 0.57; 95% CI, 0.34-0.94; P=0.03) as the risk factors for GI dysfunction. We also showed that GI dysfunction was associated with high SOFA score, hypo-albuminemia, catecholamine use, and prolonged length of stay (LOS). GI dysfunction, on the other hand, can cause some complications including inadequate nutrition, and newly developed decubitus ulcers. Conclusion: GI dysfunction should be considered a clinical predictor of inadequate nutrition and prolonged LOS. In addition, the most dramatic risk for GI dysfunction was observed in patients with MDR bacteria growth i, NA

The systemic levels of matrix metalloproteinases (MMPs) -7, -8 and -9 and the tissue inhibitor of metalloproteinases-1 (TIMP-1) were investigated in 877 critically ill patients. In Study I, 15 intensive care unit-(ICU) treated adult patients with secondary peritonitis were prospectively included. Peritoneal fluid, blood and urine samples were collected at the ICU after surgery. The serum and urine levels of MMP-8 were compared with those obtained from ten healthy volunteers, and were found to be significantly higher in patients. In peritoneal fluid, MMP-8 levels were significantly higher than in serum and urine. This study was the first to identify MMP-8 in the peritoneal fluid of peritonitis patients. Study II was a sub-study of the FINNSEPSIS study where patients with severe sepsis or septic shock were prospectively included in 24 Finnish ICUs. Serum samples of 248 patients were analysed for MMP-8, MMP-9 and TIMP-1 levels, that were found to be higher than those of healthy controls. MMP-8, -9 and TIMP-1 levels were compared between ICU survivors and non-survivors. Median MMP-8 (p<0.01) and TIMP-1 (p<0.001) were higher and median MMP-9 levels lower (p=0.047) in ICU non-survivors than in ICU survivors. Study III investigated MMP-7, MMP-8, MMP-9, and TIMP-1 levels on 51 patients resuscitated from cardiac arrest (CA). The patients were a subgroup of the Hypothermia After Cardiac Arrest study. Thirty patients had received mild therapeutic hypothermia treatment (MTH) and 21 non-hypothermia treatment (non-MTH). Serum samples taken at 24 and 48 hours from restoration of spontaneous circulation were analysed and compared between patients and healthy volunteers. Serum MMP and TIMP-1 levels of MTH-treated patients were compared during and after MTH with the levels of non-MTH-treated patients. MMP-8 and MMP-9 were higher in CA patients than controls. Patients receiving MTH treatment had lower median MMP-9 levels during MTH than non-MTH-treated patients (p<0.001). This is one, Valtaosaan tehohoitoon johtavista sairaustiloista liittyy yleistynyt tulehdusreaktio, joka voi johtaa eri elinjärjestelmien toimintahäiriöihin. Matrix metalloproteinaasit (MMP) 8 ja 9 vapautuvat neutrofiilisista valkosoluista nopeasti tulehduksen alkuvaiheessa. Niiden toimintaa kudostasolla säätelee mm metalloproteinaasien kudosinhibiittori TIMP-1. Myös MMP-7 säätelee tulehdusreaktioita ja lisäksi MMP-8:aa ja MMP-9:ää. Väitöskirjatyössä selvitettiin MMP-7:n, -8:n, -9:n ja TIMP-1:n roolia kriittisesti sairailla potilailla. Aineisto koostui neljästä eri potilasryhmästä, yhteensä potilaita kerättiin 877. Osatöissä I ja III potilaat kerättiin yhdestä keskuksesta ja osatöissä II ja IV osana kansallisia monikeskustutkimuksia (FINNSEPSIS ja FINNALI). Osatyössä I määritettiin 15 akuutin vatsakalvontulehduksen takia leikatun potilaan vatsaonteloeritteestä, seerumista ja virtsasta MMP-8-pitoisuuksia. MMP-8-tasot olivat potilaiden seerumissa ja virtsassa korkeammat kuin terveillä verrokeilla. Korkeimmat pitoisuudet todettiin vatsaonteloeritteessä. Osatyössä II tutkittiin 248 vaikean sepsiksen tai septisen sokin vuoksi tehohoitoon päätyneen potilaan verinäytteitä. Tulovaiheen seeruminäytteistä määritettiin MMP-8, MMP-9 ja TIMP-1-pitoisuuksia. Niiden tasot olivat korkeammat kuin terveillä verrokeilla. Potilailla, jotka menehtyivät tehohoidon aikana, oli tulovaiheessa korkeammat MMP-8- ja TIMP-1-pitoisuudet kuin niillä, jotka selviytyivät. MMP-9-tasot olivat selviytyneillä matalammat. Osatyössä III tutkittiin MMP-7,-8 ja -9 sekä TIMP-1 pitoisuuksia 51 kammiovärinästä elvytetyllä potilaalla. Potilaat kuuluivat HACA-tutkimukseen, jossa heidät satunnaistettiin saamaan silloista standardihoitoa normaalissa lämpötilassa tai viilennyshoitoa, jossa keho viilennettiin 33 asteen lämpötilaan 24 tunnin ajaksi. MMP-8- ja -9 seerumitasot olivat elvytetyillä korkeammat kuin terveillä verrokeilla, MMP-7 ei ollut merkitsevästi koholla. TIMP-1 oli elvytetyillä verrokkeja matalampi. Viilennyshoido

Acute kidney injury (AKI), defined as an abrupt decrease in kidney function, is frequent among intensive care unit (ICU) patients and increases their morbidity and mortality. Severe AKI is treated with renal replacement therapy (RRT). Of all general ICU patients, 3% to 8% receive RRT for AKI. Patients with RRT have high mortality rates, up to 50% to 60%; as such, improvements in their treatment are clearly warranted. Thus, the objectives of this study were to evaluate the incidence and outcome of critically ill patients receiving RRT for AKI in Finland. The association of ICU size and presence of fluid overload at RRT initiation with outcome were investigated and the provided RRT described. Additionally, the quality of published pharmacokinetic studies in patients receiving continuous RRT was studied. The population-based incidence of RRT for AKI, the outcome of these patients, and outcome-associated factors were evaluated first in a retrospective cohort including 24 904 adult patients treated in 24 Finnish ICUs during 2007-2008, of which 1686 (6.8%) received RRT for AKI. The population-based incidence of RRT for AKI was 20 per 100 000 adults per year. The hospital mortality of RRT-treated patients was 35%, and the 6-month mortality was 49%. Patients with RRT who were treated in small central hospitals had higher crude and adjusted hospital mortality rates compared to those treated in larger hospitals. Second, a prospective cohort study included 296 adult patients with RRT in 17 Finnish ICUs over a five-month period in 2011-2012. The 90-day mortality of RRT-treated patients was 39%. Presence of fluid overload at RRT initiation was associated with an increased risk for 90-day mortality. RRT was initiated after a median of 14 hours from ICU admission in the presence of a median of three indications. Initially, 73% of the patients received continuous RRT and the used continuous RRT dose was in line with the current recommendations. Altogether 49 original publications r, Akuutti munuaisvaurio on oireyhtymä, jota luonnehtii munuaisten äkillinen toiminnanvajaus. Oireina ovat virtsanerityksen väheneminen ja kuona-aineiden kertyminen. Akuutti munuaisvaurio on yleinen tehohoidossa olevilla potilailla, ja se vaikeuttaa taudinkuvaa sekä lisää kuolleisuutta. Vaikeaa akuuttia munuaisvauriota sairastavia potilaita hoidetaan munuaiskorvaushoidolla, jota saa 3-8% kaikista yleisteho-osaston potilaista. Jopa yli puolet munuaiskorvaushoitoa saavista potilaista menehtyy, joten keinoja näiden potilaiden hoidon parantamiseen tarvittaisiin kipeästi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää akuutin munuaisvaurion vuoksi annetun munuaiskorvaushoidon esiintyvyys ja näiden kriittisesti sairaiden potilaiden ennuste. Lisäksi tutkittiin teho-osaston koon ja ennen munuaiskorvaushoidon aloitusta kertyneen elimistön nesteylimäärän ja kuoleman yhteyttä. Aiemmin julkaistujen lääkeaineiden farmakokinetiikkaa jatkuvaa munuaiskorvaushoitoa saavilla potilailla selvittäneiden tutkimusten laatua arvioitiin. Munuaiskorvaushoidon esiintyvyyttä, potilaiden ennustetta, ja ennusteeseen liittyviä tekijöitä tutkittiin kahdessa kohorttitutkimuksessa. Ensimmäinen oli takautuva 24 904 potilaan kohortti, jossa olivat mukana 24 suomalaisella teho-osastolla vuosina 2007-2008 hoidetut potilaat, joista 1686 (6.8%) sai munuaiskorvaushoitoa. Akuutin munuaisvaurion vuoksi annetun munuaiskorvaushoidon väestöpohjaan suhteutettu ilmaantuvuus oli 20/100 000 aikuista/vuosi. Munuaiskorvaushoitoa saaneista potilaista 35% kuoli sairaalassa, ja näiden potilaiden selviytyminen oli parempaa suurilla teho-osastoilla pieniin verrattuna. Toinen, etenevä kohortti koostui 296 munuaiskorvaushoitoa 17 teho-osastolla viiden kuukauden aikana vuosina 2011-2012 saaneesta potilaasta. 90 päivän seurannassa kuolleisuus oli 39%. Merkittävä elimistön nestekertymä munuaiskorvaushoidon aloitushetkellä liittyi huonompaan ennusteeseen. Farmakokinetiikkaa munuaiskorvaushoitoa saavilla tutkivien julkaisujen yleist

The morbidity and mortality resulting from alcohol-related diseases globally impose a substantive cost to society. To minimize the financial burden on society and improve the quality of life for individuals suffering from the ill effects of alcohol abuse, substantial research in the alcohol field is focused on understanding the mechanisms by which alcohol-related diseases develop and progress. Since ethical concerns and inherent difficulties limit the amount of alcohol abuse research that can be performed in humans, most studies are performed in laboratory animals. This article summarizes the various laboratory models of alcohol abuse that are currently available and are used to study the mechanisms by which alcohol abuse induces organ damage and immune defects. The strengths and weaknesses of each of the models are discussed. Integrated into the review are the presentations that were made in the symposium ‘‘Methods of Ethanol Application in Alcohol Model—How Long is Long Enough’’ at the joint 2008 Research Society on Alcoholism (RSA) and International Society for Biomedical Research on Alcoholism (ISBRA) meeting, Washington, DC, emphasizing the importance not only of selecting the most appropriate laboratory alcohol model to address the specific goals of a project but also of ensuring that the findings can be extrapolated to alcohol-induced diseases in humans.

The aims of this study were to describe Finnish day surgery practice at present and to evaluate quality of care by assessing postdischarge minor morbidity and quality indicators. Potential treatment options were approached by investigating the role of oral dexamethasone as a part of multimodal analgesia and the feasibility of day surgery in patients aged 65 years and older. Over a 2-month period, all patient cases at 14 Finnish day surgery or short-stay units were analyzed (Study I). Quality indicators included rates and reasons for overnight admission, readmission, reoperation, cancellations, and patient satisfaction. Recovery during the first postoperative week was assessed at two units (Study II). Altogether 2732 patients graded daily the intensity of predefined symptoms. To define risk factors of postdischarge symptoms, multinomial regression analysis was used. Sixty patients scheduled to undergo day surgery for hallux valgus were randomized to receive twice perioperatively dexamethasone 9 mg or placebo (Study III). Paracetamol 1 g was administered 3 times daily. Rescue medication (oxycodone) consumption during 0-3 postoperative days (POD), maximal pain scores and adverse effects were documented. Medically stable patients aged 65 years or older, scheduled for open inguinal hernia repair, were randomized to receive treatment either as day cases or inpatients (Study IV). Complications, unplanned admissions, healthcare visits, and patients’ acceptance of the type of care provided were assessed during 2 weeks postoperatively. In Study I, unplanned overnight admissions were reported in 5.9%, return hospital visits during PODs 1-28 in 3.7%, and readmissions in 0.7% of patients. Patient satisfaction was high. In Study II, pain was the most common symptom in adult patients (57%). Postdischarge symptoms were more frequent in adults aged < 40 years, children aged ≥ 7 years, females, and following a longer duration of surgery. In Study III, the total median (range) oxycodo, Suomessa noin puolet kiireettömistä leikkauksista suoritetaan päiväkirurgisesti. Päiväkirurgian suosiota lisäävät säästöt terveydenhuollon kustannuksissa, toiminnan tehokkuus sekä potilas- ja henkilökuntamyönteisyys. Leikkauksen jälkeinen kipu on yleisin syy suunnittelemattomalle sairaalaan jäämiselle leikkauksen jälkeen ja toipumisen hidastumiselle. Väestön ikääntymisen myötä iäkkäiden potilaiden kirurgisten toimenpiteiden tarve lisääntyy. Aikaisempien tutkimusten perusteella korkea ikä ei vaikuta olevan este päiväkirurgialle, mutta aiheesta on vähän tutkittua tietoa. Suomessa ei ole aiemmin tehty laaja-alaista selvitystä päiväkirurgisen toiminnan laadusta. Tutkimuksessa kartoitettiin 14 suomalaisen päiväkirurgian yksikön toimintaa kahden kuukauden seurantajakson aikana (yhteensä 6659 päiväkirurgista hoitojaksoa). Laadun arvioinnissa käytettiin kansainvälisiä päiväkirurgisen toiminnan mittareita: suunnittelematon sairaalaan jääminen leikkauspäivänä, sairaalaan palaaminen 4 viikon aikana leikkauksen jälkeen, toimenpiteen peruuntuminen ja potilastyytyväisyys. Leikkauksen jälkeisten oireiden ilmaantuvuutta ja niihin vaikuttavia potilaasta, anestesia- ja leikkaustyypistä johtuvia riskitekijöitä selvitettiin 2 päiväkirurgian yksikön 2732 potilaasta koostuvassa tutkimusaineistossa. Satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa selvitettiin lyhytkestoisen suun kautta annostellun deksametasoni-hoidon vaikutusta kivunleivitykseen päiväkirurgisesti suoritettavan vaivaisenluuleikkauksen jälkeen, sekä arvioitiin deksametasonin ja lisäkipulääkityksenä käytetyn vahvan opiodin (oksikodoni) käyttöön liittyviä mahdollisia haittavaikutuksia. Päiväkirurgian soveltuvuutta 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille potilaille selvitettiin satunnaistetussa tutkimuksessa, jossa verrattiin 2 viikon ajan nivustyräleikkauksen jälkeistä toipumista ja potilastyytyväisyyttä leikkauspäivänä kotiutuneiden ja leikkauksen jälkeen osastolla yöpyneiden potilaiden välillä. Tutkimus osoittaa päiväkirurgi

Severe sepsis is associated with common occurrence, high costs of care and significant mortality. The incidence of severe sepsis has been reported to vary between 0.5/1000 and 3/1000 in different studies. The worldwide Severe Sepsis Campaign, guidelines and treatment protocols aim at decreasing severe sepsis associated high morbidity and mortality. Various mediators of inflammation, such as high mobility group box-1 protein (HMGB1) and vascular endothelial growth factor (VEGF), have been tested for severity of illness and outcome in severe sepsis. Long-term survival with quality of life (QOL) assessment is important outcome after severe sepsis. The objective of this study was to evaluate the incidence, severity of organ dysfunction and outcome of severe sepsis in intensive care treated patients in Finland (study I)). HMGB1 and VEGF were studied in predicting severity of illness, development and type of organ dysfunction and hospital mortality (studies II and III). The long-term outcome and quality of life were assessed and quality-adjusted life years and cost per one QALY were estimated (study IV). A total of 470 patients with severe sepsis were included in the Finnsepsis Study. Patients were treated in 24 Finnish intensive care units in a 4-month period from 1 November 2004 to 28 February 2005. The incidence of severe sepsis was 0.38 /1,000 in the adult population (95% confidence interval 0.34-0.41). Septic shock (77%), severe oxygenation impairment (71.4%) and acute renal failure (23.2%) were the most common organ failures. The ICU, hospital, one-year and two-year mortalities were 15.5%, 28.3%, 40.9% and 44.9% respectively. HMGB1 and VEGF were elevated in patients with severe sepsis. VEGF concentrations were lower in non-survivors than in survivors, but HMGB1 levels did not differ between patients. Neither HMGB1 nor VEGF were predictive of hospital mortality. The QOL was measured median 17 months after severe sepsis and QOL was lower than in reference population., Vaikea sepsis on yleinen tehohoidon ongelma ja siihen liittyvät sekä merkittävä kuolleisuus että korkeat hoidon kustannukset. Vaikean sepsiksen esiintyvyys on vaihdellut 0.5 ja 3 välillä tuhatta asukasta kohden eri tutkimuksissa, mutta vaikean sepsiksen esiintyvyyttä ei ole tutkittu aikaisemmin prospektiivisesti Pohjoismaissa. Maailmanlaajuisen vaikean sepsiksen kampanjan (Severe Sepsis Campaign) hoitosuositukset ja hoito-ohjelmat tähtäävät vaikeaan sepsikseen liittyvän sairastavuuden ja kuolleisuuden vähentämiseen, mutta suositeltujen hoitojen noudattaminen vaihtelee eri teho-osastoilla ja eri maissa. Erilaisia tulehduksen välittäjäaineita, kuten high mobility group box-1 proteiinia (HMGB1) ja endoteliaalista verisuonen kasvutekijää (vascular endothelial growth factor, VEGF) on tutkittu vaikean sepsiksen vaikeusasteen ja hoidon tuloksen ennustamisessa. Pitkän ajan ennustetta yhdistettynä elämän laadun arviointiin voidaan pitää tärkeimpänä vaikean sepsiksen hoidon onnistumisen mittarina. Laatupainotteisia elinvuosia (quality-adjusted life years, QALYs) voidaan käyttää hyväksi kustannus-vaikuttavuus arvioinnissa. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää vaikean sepsiksen esiintyvyys, siihen liittyvien elinhäiriöiden vaikeusaste ja ennuste tehohoidossa olleilla potilailla Suomessa (osatyö I). Tulehduksen välittäjäaineita HMGB1 ja VEGF tutkittiin sairauden vaikeusasteen määrittämisessä, eri elinhäiriöiden kehittymisessä ja sairaalakuolleisuuden ennustamisessa (osatyöt II ja III). Vaikean sepsiksen jälkeinen pitkän ajan ennuste ja elämän laatu selvitettiin, lisäksi tutkimuksessa arvioitiin saavutetut laatupainotteiset elinvuodet ja kustannukset yhtä QALYa kohden (osatyö IV). Finnsepsis-tutkimukseen otettiin 470 vaikeaa sepsistä sairastavaa aikuista potilasta 1.11.2004-28.2.2005 välisenä aikana. Potilaita hoidettiin 24 suomalaisella teho-osastolla. Vaikean sepsiksen esiintyvyys oli 0.38 /1000 aikuista asukasta kohden (95% luottamusväli 0.34-0.41). Se

Lidocaine is a widely used local anaesthetic agent that also has anti-arrhythmic effects. It is classified as a type Ib anti-arrhythmic agent and is used to treat ventricular tachycardia or ventricular fibrillation. Lidocaine is eliminated mainly by metabolism, and less than 5% is excreted unchanged in urine. Lidocaine is a drug with a medium to high extraction ratio, and its bioavailability is about 30%. Based on in vitro studies, the earlier understanding was that CYP3A4 is the major cytochrome P450 (CYP) enzyme involved in the metabolism of lidocaine. When this work was initiated, there was little human data on the effect of inhibitors of CYP enzymes on the pharmacokinetics of lidocaine. Because lidocaine has a low therapeutic index, medications that significantly inhibit lidocaine clearance (CL) could increase the risk of toxicity. These studies investigated the effects of some clinically important CYP1A2 and CYP3A4 inhibitors on the pharmacokinetics of lidocaine administered by different routes. All of the studies were randomized, double-blind, placebo-controlled cross-over studies in two or three phases in healthy volunteers. Pretreatment with clinically relevant doses of CYP3A4 inhibitors erythromycin and itraconazole or CYP1A2 inhibitors fluvoxamine and ciprofloxacin was followed by a single dose of lidocaine. Blood samples were collected to determine the pharmacokinetic parameters of lidocaine and its main metabolites monoethylglycinexylidide (MEGX) and 3-hydroxylidocaine (3-OH-lidocaine). Itraconazole and erythromycin had virtually no effect on the pharmacokinetics of intravenous lidocaine, but erythromycin slightly prolonged the elimination half-life (t½) of lidocaine (Study I). When lidocaine was taken orally, both erythromycin and itraconazole increased the peak concentration (Cmax) and the area under the concentration-time curve (AUC) of lidocaine by 40-70% (Study II). Compared with placebo and itraconazole, erythromycin increased the Cmax and the AUC, Lidokaiini on laajasti käytetty puudutusaine, jota käytetään myös suonensisäisesti kammioperäisten rytmihäiriöiden hoidossa. Lidokaiini poistuu elimistöstä pääasiassa hajoamalla (metaboloitumalla) sytokromi P450 (CYP) entsyymien välityksellä. Useat lääkkeet voivat estää (inhiboida) näiden entsyymien kautta tapahtuvaa lääkeainemetaboliaa nostaen siten muiden lääkeaineiden pitoisuuksia ja mahdollisesti lisäten niiden tehoa ja myös haittavaikutuksia. Ennen tätä väitöstutkimusta lidokaiinin yhteisvaikutuksista oli vain vähän julkaistua tutkimustietoa. Tässä työssä tutkimme lidokaiinin yhteisvaikutuksia terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä käyttäen vaihtovuoroista koeasetelmaa. Koehenkilöille annettiin CYP1A2- ja/tai CYP3A4-entsyymiä estävää lääkitystä muutaman päivän ajan ja tämän jälkeen kerta-annos lidokaiinia joko suonensisäisesti, suun kautta tai hengittäen. Koehenkilöiltä otettiin useita verinäytteitä, joista määritettiin lääkeainepitoisuudet. CYP3A4-estäjillä itrakonatsolilla ja erytromysiinillä ei ollut juurikaan vaikutusta suonensisäisesti annetun lidokaiinin pitoisuuksiin. Kun lidokaiinia annettiin suun kautta, nostivat nämä CYP3A4-estäjät lidokaiinin pitoisuuksia 40-70%. Itrakonatsolilla ei ollut vaikutusta hengitetyn lidokaiinin pitoisuuksiin. Voimakas CYP1A2- ja heikompi CYP3A4- estäjä fluvoksamiini pienensi suonensisäisesti annetun lidokaiinin puhdistumaa n. 40% ja nosti sen pitoisuuksia n. 70%. Fluvoksamiinin ja erytromysiinin yhdistelmän vaikutus oli vielä suurempi, lidokaiinin puhdistuma pieneni puoleen ja pitoisuudet yli kaksinkertaistuivat. Kun lidokaiinia annettiin suun kautta, nosti fluvoksamiini lidokaiinin pitoisuuksia 120-200%. Fluvoksamiinin ja erytromysiinin yhdistelmä nosti lidokaiinin pitoisuuksia 150-260%. Vain CYP1A2:ta estävä siprofloksasiini pienensi suonensisäisesti annetun lidokaiinin puhdistumaa n. 20% ja vaikutus lidokaiinin pitoisuuksiin oli vain kohtalainen. Tulokset viittaavat siihen, että aiemmasta käsityksestä poiketen lidokai

Septic shock is a common killer in intensive care units (ICU). The most crucial issue concerning the outcome is the early and aggressive start of treatment aimed at normalization of hemodynamics and the early start of antibiotics during the very first hours. The optimal targets of hemodynamic treatment, or impact of hemodynamic treatment on survival after first resuscitation period are less known. The objective of this study was to evaluate different aspects of the hemodynamic pattern in septic shock with special attention to prediction of outcome. In particular components of early treatment and monitoring in the ICU were assessed. A total of 401 patients, 218 with septic shock and 192 with severe sepsis or septic shock were included in the study. The patients were treated in 24 Finnish ICUs during 1999-2005. 295 of the patients were included in the Finnish national epidemiologic Finnsepsis study. We found that the most important hemodynamic variables concerning the outcome were the mean arterial pressures (MAP) and lactate during the first six hours in ICU and the MAP and mixed venous oxygen saturation (SvO2) under 70% during first 48 hours. The MAP levels under 65 mmHg and SvO2 below 70% were the best predictive thresholds. Also the high central venous pressure (CVP) correlated to adverse outcome. We assessed the correlation and agreement of SvO2 and mean central venous oxygen saturation (ScvO2) in septic shock during first day in ICU. The mean SvO2 was below ScvO2 during early sepsis. Bias of difference was 4.2% (95% limits of agreement 8.1% to 16.5%) by Bland-Altman analysis. The difference between saturation values correlated significantly to cardiac index and oxygen delivery. Thus, the ScvO2 can not be used as a substitute of SvO2 in hemodynamic monitoring in ICU. Several biomarkers have been investigated for their ability to help in diagnosis or outcome prediction in sepsis. We assessed the predictive value of N-terminal pro brain natriuretic peptide (NT-proB, Septisessä sokissa määritelmän mukaisesti potilaalla todetaan infektion aiheuttamana yleinen tulehdusreaktio sekä sepsikseen liittyen matala verenpainetaso ja riittämätön verenkierto nestehoidosta huolimatta. Kuolleisuus septiseen sokkiin on suuri, 30 60% ja se on eräs yleisimmistä kuolinsyistä teho-osastoilla. Väitöstutkimuksen tavoiteena oli arvioida eri näkökohtia septisen sokin hemodynamiikkaan, hoitoon ja ennusteeseen liittyen suomalaisilla potilailla. Väitöstutkimus koostuu yhdestä retrospektiivisestä ja kolmesta prospektiivisesta kohorttitutkimuksesta. Kaksi tutkimuksista oli kansallisen sepsistutkimuksen Finnsepsiksen osatöitä. Tutkimuksissa oli yhteensä 401 potilasta 24:ltä suomalaiselta teho-osastolta vuosina 1999-2005. 218:lla potilaista todettiin septinen sokki ja 192:lla vaikea sepsis. Hemodynamiikan hoidon tavoitteista septisessä sokissa on useita erilaisia suosituksia, joiden ennusteellinen merkitys on puutteellisesti tunnettu. Tässä tutkimuksessa arvioitiin yleisesti mitattujen ja monitoroitujen hemodynaamisten muuttujien ennusteellista vaikutusta. Totesimme, että keskiverenpaine (MAP) ja sekoittuneen laskimoveren happisaturaatio (SvO2) ovat ennusteellisesti erittäin merkityksellisiä. Nykyisin yleisesti käytetyt tavoiterajat (MAP>65mHg, SvO2>70%) ovat ennusteen kannalta optimaaliset. Korkea keskuslaskimopaine viittaa potilaan huonontuneeseen ennusteeseen. Kansainvälisessä sepsiksen hoitosuosituksessa keskuslaskimon happisaturaatio (ScvO2) ja SvO2 rinnastetaan vertailukelpoisiksi toisiinsa nähden. Väitöstutkimus selvensi että saturaatioiden rinnastaminen ei kuitenkaan ole suositeltavaa septisessä sokissa näiden huomattavan vaihtelun ja eroavaisuuden vuoksi. Useista biomarkkereista on odotettu diagnostista tai ennusteellista apua sepsiksessä. Me selvitimme sydämen erittämän hormonin, natriureettisen peptidin (NT-proBNP) ennustevaikutusta vaikeassa sepsiksessä ja septisessä sokissa. Havaintomme mukaan NT-proBNP ennustaa merkittävästi mortaliteettia mutt

Between January 1998 and December 2001, 38 children aged between 1-15 years were admitted to the UCTH with the history of motorcycle related abdominal trauma. A male preponderance was observed and incidence of trauma increases with age. It was lowest at preschool age under five years (16%) but peaked at post elementary school age of 11-14 years (45%). Children were injured as passengers (61%) and as pedestrians (38%). Majority of the children presented with blunt abdominal injury (79%) while 21% sustained penetrating abdominal injury. Laporatomy was carried out in all cases of penetrating injury while increasing abdominal tenderness; haemodynamic instability or a positive abdominal paracentesis was considered in blunt abdominal injuries. With blunt injuries, the solid viscera were commonly injured, whereas penetrating injuries involve hollow organs. Motorcycle related injuries are preventable conditions and require the enforcement of traffic regulations, provision of basic but necessary footpaths and public enlightenment on the dangers of child abuse as pedestrian child hawker. Mary Slessor Journal of Medicine Vol.3(2) 2003: 47-50

– Purpose. The aim of this study was to identify common trends in the deficiencies identified in the quality part of the dossier during the evaluation of marketing authorisation applications for medicinal products for human use submitted through the EU’s centralised procedure. Methods. We analysed all the adopted Day 120 list of questions on the quality module of 52 marketing authorisation applications for chemical entity medicinal products submitted to the European Medicines Agency and evaluated by the Committee for Medicinal Products for Human Use (CHMP), during 12 consecutive plenary meetings held in 2007 and 2008. Subsequently we calculated the frequency of common deficiencies identified across these applications. Results. Frequencies and trends on quality deficiencies have been recorded and presented for 52 marketing authorisation applications. 32 “Major Objections” originated from 13 marketing authorisation applications. 13 concerned were raised regarding drug substances and 19 for drug products. Furthermore, 905 concerns on drug substance and 1,054 on drug product were also adopted. Conclusions. The impact of the frequencies and trends in quality deficiencies that were identified are discussed from a regulatory point of view. It is expected that the results of this study will not only be of interest to pharmaceutical companies but will also aid regulators’ in obtaining consistent information on drug products based on transparent rules safeguarding the necessary pharmaceutical quality of medicinal products.