Search

Das zeitgenössische Erzählen in Zagreb wird der Gattung nach meistens als Memorate, Fabulate und Kronikate realisiert. Solche Alltagsgeschichten können oft auch mit Gerüchten und Erinnerungen verflochten werden. Das Gemeinsammerkmal dieser Texte ist die Unstabilität des Sujets, Durchdringen mit den Lebensgeschichten, sekundäre esthetische Funktion, Tradierung eines bekannten Motivs zu seinem Torso, Bruchstück, zu einem sprichwörtlichen Spruch oder zum Schwank oder Witz, wobei diese Texte sehr oft ganz neue Bedeutungen übernehmen. Neben den fabulär und inhaltlich reichen und stabilen Texten, früher schon mehrmals in der Tradition bestätigt, sogar auch außer der engen lokalen Gemeinschaft, entstehen auch einfache kurze einepisodische Erzählungen.

Alla fine della Seconda guerra mondiale l'Istria, che era precedentemente l'estrema regione nord-orientale italiana, venne annessa alla neoformata Repubblica Federale di Jugoslavia. Molto rapidamente la maggioranza della popolazione che aveva vissuto lì fino ad allora emigrò, specialmente nelle aree più vicine della confinante Italia, siccome erano loro stessi - gli istriani - per la maggior parte italiani. Popolazioni slave provenienti da altre aree della Jugoslavia ne presero il posto e divennero ben presto la maggioranza etnica nella regione, ottenendo di conseguenza sia il potere politico che sociale. Anche la lingua ufficiale venne ben presto sostituita ed il serbocroato divenne la lingua che la gente doveva saper utilizzare negli uffici pubblici e nella maggioranza delle situazioni quotidiane. Circa ilo 90% della popolazione nella regione (circa l'80% degli italiani d'Istria) si trasferì. Solamente una piccola parte di essi decise di rimanere, non potendo o non volendo trasferisi. Coloro che decisero di "cambiare paese" non lo fecero certamente volentieri. Tuttavia il crescente razzismo ed intolleranza nei confronti di coloro che erano autenticamente italiani erano in forte crescita nell'immediato secondo dopoguerra, tanto che per questi divenne molto spesso troppo difficile - se non addirittura pericoloso - restare all'interno del nuovo contesto jugoslavo. I pochi italiani che decisero di rimanere in Istria dovettero adeguarsi ben presto alla nuova scena polico-sociale e integrarsi in fretta, imparando tra l'altro una nuova lingua. Oggi, a quasi 70 anni dalla fine della Seconda guerra mondiale, ci sono ancora circa 17.000-18.000 italiani che vivono nella moderna Croazia, la maggior parte di essi ancora residenti in Istria. Essi sono oggigiorno assolutamente integrati nel contesto sociale slavofono e nella vita quotidiana croata, sapendosi districare agevolmente nell'utilizzo contemporaneo di diverse lingue e dialetti. Con questo mio lavoro ho voluto fare un'analisi sociolinguistica della minoranza storica italiana ancora oggi residente in Istria, cercando di addentrarmi il più possibile nel panorama linguistico di questa comunità e cercando di capire quale sia il rapporto tra lingua e senso di appartenenza che ancora oggi li contraddistingue. I slutten av andre verdenskrig ble Istria, som før var den nord-østligste delen av Den italienske republikk, ervervet av den nyopprettede føderale republikken Jugoslavia. Plutselig ble mesteparten av befolkningen som bodde der fra før, flyttet til andre land, særlig til de nærmeste områdene i Italia, siden de fleste som bodde der var italienere. Slaviske folk fra andre regioner av Jugoslavia erstattet dem, og ble fort majoriteten i fylket, med politisk og sosial makt. Også det offisielle språket ble snart erstattet, og serbokroatisk ble det eneste språket folk kunne bruke i de offentlige kontorene og i de fleste situasjoner i hverdagslivet. 90 % av befolkningen som bodde der tidligere (80 % av de italienere), flyttet. Men en del av dem bestemte seg for å bli, siden de ikke ville, eller kunne, flytte. De som «måtte endre landet» ved å flytte, gjorde det ikke velvillig. Men det var dessverre en voksende rasisme og intoleranse mot dem som var «ekte» italienere og det ble straks ubehagelig (eller rettere sagt livsfarlig) for dem å fortsette livet i kontakt med den nye sosialistiske republikken av Jugoslavia. Veldig få italienerne ble værende i Istria, og de måtte midlertidig integrere seg i den nye realiteten, og blant annet lære seg et nytt språk. I dag, 70 år etter andre verdenskrig, er det fortsatt rundt 18.000-19.000 italienerne som bor i det moderne Kroatia, og mesteparten av dem bor i Istria. De er i dag grundig integrert i den slaviske befolkningen og de klarer seg godt i det daglige, med flere språk og ulike dialekter. Med denne oppgaven ønsket jeg å undersøke situasjonen i den italienske minoriteten som i dag fremdeles bor i Istria, ved å ta for meg dette folkets språklige verden, og forbindelsen mellom språket og følelsen av tilhørighet. Master i Italiensk MAHF-ITAL ITAL350

Es wird das Leben und Werk von R. Strohal beschreibt und kritisch analysiert.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Jugoslavian hajoamissotien seurauksena yli puolet Kroatian noin 660 000 serbistä joutui pakenemaan kotimaastaan vuosien 1991 ja 1996 välisenä aikana. Kymmenen vuotta Kroatian ja Bosnian sotien päättymisen jälkeen vain puolet näistä pakolaisista on palannut kotimaahansa. Pro gradu –työssäni tutkin Kroatian serbipakolaisten paluumuuton onnistumista. Samalla etsin syitä sille, miksi pakolaisten paluu on edennyt kovin hitaasti ja on käytännössä jo päättynyt. Keskeisimmät syyt paluumuuton epäonnistumiseen liittyvät Kroatian viranomaisten haluttomuuteen ratkaista paluumuuttoon liittyviä ongelmia. Valtio on hyväksynyt kehityksen, jossa maan väestön etninen koostumus muuttuu olennaisesti. Tätä kehitystä on jopa rohkaistu. Perusturvallisuuden puute, diskriminoiva lainsäädäntö, asumiseen ja omaisuuden takaisinsaantiin liittyvät ongelmat ovat yhdessä epäoikeudenmukaisen hallintokulttuurin kanssa luoneet ympäristön, joka ei ole kannustanut serbipakolaisia palaamaan. Vasta kansainvälisen yhteisön painostus pakotti Kroatian viranomaiset käynnistämään paluumuuttoa tukevia ohjelmia ja muuttamaan lainsäädäntöään siten, että se huomioi eri väestöryhmät tasapuolisesti. Valtaosa paluumuuttoa rohkaisevista toimista kuitenkin toteutettiin vajavaisesti ja vastentahtoisesti vain palvelemaan ulkopoliittisia tarkoitusperiä. Kansainvälinen yhteisö on omalta osaltaan osoittautunut haluttomaksi tai kyvyttömäksi kohtaamaan Kroatian kansallista, paluumuuttoa hidastavaa vastarintaa. Keskeisimpänä lähdeaineistona tutkimuksessa käytin Kroatiassa toimineiden kansainvälisten organisaatioiden raportointia. Eritoten Euroopan unionin tarkkailuvaltuuskunta EUMM ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ ovat tuottaneet runsaasti yksityiskohtaista, vähemmistöjen paluumuuttoa koskevaa aineistoa. Tutkimus kattaa ajanjakson vuodesta 1995 vuoteen 2003.

Der Kommunismus gab schon bei seiner Entstehung zu erkennen, dass die Beseitigung der Religion eine seiner Prioritäten ist, ohne Rücksicht auf die Form ihrer Erscheinung. In Bezug auf diese fundamentale Einstellung der kommunistischen Ideologie war es klar, dass es zu einem harten Kampf zwischen der Kirche und dieser nicht nur atheistischen, sondern auch antitheistischen Ideologie kommen sollte. Die katholische Kirche war nach der Denkart der Kommunistischen Ideologen eines der gröβ ten Hindernisse bei der Verwirklichung der kommunistischen Bestrebungen oder, besser gesagt, der gröβ te Feind des Kommunismus. In diesem utopischen Kampf kamen Millionen von Menschen unterschiedlicher Religionen in aller Welt um.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu-työni käsittelee yhdistyneen Saksan päätöstä tunnustaa Jugoslavian liittovaltiosta eroamaan pyrkineiden Slovenian ja Kroatian tasavallat itsenäisiksi valtioiksi joulukuussa 1991. Tutkimuskohteeni liittyy kiinteästi sekä Jugoslavian sodan puhkeamiseen että hiljattain yhdistyneen Saksan ensiaskeliin ulkopolitiikassa. Saksan tuolloinen ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher on kuvannut Slovenian ja Kroatian tunnustamista ”eurooppalaiseksi päätökseksi”. Genscherin määritelmä perustuu siihen, että Saksan politiikkaa ohjasivat Genscherin mukaan yhdistyneen Saksan ulkopolitiikassa keskeisestä roolia näytelleet moraaliset ja poliittiset arvot kuten itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen sekä väkivallattomuuden korostaminen konfliktien ratkaisussa. Monet tutkijat ja poliitikot ovat kuitenkin haastaneet Genscherin perustelut ja he ovat yrittäneet selittää Saksan aktiivista roolia Slovenian ja Kroatian tunnustamiseksi sisäpoliittisella painostuksella ja Saksassa asuneen kroaattiyhteisön vaikutuksella Saksan politiikan suuntaan. Etsin työssäni Saksan aktiivisen politiikan takana olleita motiiveja punniten ja arvioiden samalla kriittisesti tämän politiikan selitysyrityksiä. Argumentoin, että Saksan moraalisilla arvoilla ja periaatteilla perustelema politiikka oli vailla uskottavaa pohjaa, koska näitä arvoja ja periaatteita sovellettiin Jugoslavian kriisin yhteydessä valikoiden eikä Saksa ollut valmis asettamaan takeita politiikkansa tueksi. Väitän myös, ettei Saksan politiikan selittäminen pelkästään sisäpoliittisella painostuksella ole mahdollista. Lisäksi tuon esiin myös sen, että Saksan politiikkaan vaikuttivat kylmän sodan jälkeisen Itä-Euroopan vakauteen liittyvät näkökohdat sekä Jugoslavian kriisin näkeminen ennakkotapauksena. Tutkimukseni koostuu neljästä pääluvusta sekä loppuluvusta, jossa esitetään saavutetut johtopäätökset. Luku 2 käsittelee Jugoslavian sisäisen tilanteen kehitystä ja ulkopoliittista asemaa kylmän sodan aikana sekä Saksan liittotasavallan ja Jugoslavian kahdenvälisiä suhteita toisen maailmansodan jälkeen. Luvussa 3 kuvataan Saksan osuutta EY:n sovitteluyrityksissä syksyn 1991 aikana sekä Saksan pyrkimyksiä taivutella muut EY-maat Slovenian ja Kroatian tunnustamisen kannalle. Samassa luvussa pohdin myös myyttejä Saksan ulkopoliittisesta sooloilusta ja tunnustamisen ennenaikaisuudesta. Luku 4 pureutuu kriittisesti Saksan tunnustamispolitiikan virallisiin selityksiin ja myös pohtii tunnustamispäätöstä yhdistyneen Saksan ulkopoliittisten prioriteettien ja tavoitteiden kannalta. Luvussa 5 tarkastellaan tunnustamiskysymyksestä käytyä sisäpoliittista kädenvääntöä. Tutkimuksessa käytetään hyväksi monipuolisesti erityyppistä lähdemateriaalia. Tutkimuskirjallisuuden (kirjat ja artikkelit) lisäksi lähteet koostuvat muistelmateoksista, saksalaisista ja kroatialaisista sanomalehdistä, dokumenttikokoelmista, saksalaisten ja kroatialaisten poliitikkojen ja diplomaattien haastatteluista sekä Saksan ulkoministeriön arkiston ja Saksan hallituksen tiedotustoimiston avoimesta arkistomateriaalista.

Am Beispiel der numinosen/daemonologischen Wesen aus dem Buch von E. Schneeweis werden die Grenzen des Balkans ueberprueft.

U istraživanju najranije povijesti hrvatskoga školstva često se susrećemo s podatcima koji govore u prilog tezi da se hrvatsko školstvo, vodeći se prije svega gospodarskim i kulturnim interesima, vezivalo uz školstvo na Zapadu, ponajprije uz školstvo u Veneciji i drugim talijanskim trgovačkim gradovima koji su svoje materijalne interese pretpostavljali svemu drugom. Potreba za pismenim i školovanim građanima osjećala se u dalmatinskim, primorskim i otočnim gradovima (u kojima su se trgovina, obrt i zanatstvo razvijali gotovo ravnopravno i istodobno kao i u spomenutim mjestima na Zapadu), a pogotovo u Dubrovniku, u kome se školstvo razvija prije nego u svim drugim mjestima u Hrvatskoj. Prelamali su se na ovim dalmatinskim prostorima različiti politički interesi (od mletačkih i austrijskih pa sve do francuskih i turskih) u kojima je svatko tražio svoj dio, odnoseći mnogo, ali ne ostavljajući gotovo ništa. I ostali dijelovi Hrvatske u sastavu Austrije i Mađarske imali su tijekom gotovo četiri stoljeća, bar što se tiče školstva, istu ili sličnu sudbinu. U ovom se radu govori o tim vezama i o pitanju u čemu se one danas mogu prepoznati., In researching the early history of Croatian education we can very often find data which supports the theory that Croatian education was led by many economical and cultural interests was connected to western education, mostly with Venice and other Italian merchant towns which always had materialistic interests to the front of their mind. There was a need for educated citizens in Dalmatian, coastal and island towns where trade, arts and crafts were developing in the same way as in similar towns in the west. The need for educated people arose also in Dubrovnik where the schools were more developed than in other places in Croatia. Dalmatia was also the region where different political interests crossed, from Venetians, Austrians, French and Turkish, of them looking after their interests without giving anything to the locals. The other parts of Croatia under Austro-Hungarian government for more than 400 years had the same history in their education., In den Erforschungen der frühen Geschichte des kroatischen Schulwesens stoßen wir an Daten die die These unterstützen, dass das kroatische Schulwesen mit dem Schulwesen am Westen verknüpft war, hauptsächlich mit dem Schulwesen in Venedig und anderen italienischen Städten. Bedürfnisse nach geschulten Bürgern fühlten sich in dalmatinischen, Küsten- und Inselstädten in denen Handel und Gewerbe auf dem Niveau der europäischen Länder war. Das galt besonders für Dubrovnik als einen bekannten kulturellen Mittelpunkt. Auf diesen Räumen waren verschiedene Interesse entgegengesetzt, und jedermann suchte seinen Teil. Andere Teile Kroatiens hatten in dieser Hinsicht ein gleiches oder ähnliches Schicksal. In dieser Arbeit werden vierhundertjährige Schulwesensverbindungen zwischen der kroatischen und ausländischen Städte beschrieben.

Internationale Volkskundliche Bibliographie für das Jahr 1997 mit Nachträgen für die vorausgehenden Jahre, hrsg. von Reiner Alsheimer und im Verlag "Dr. Rudolf Habelt GmbH" aus Bonn. Lj. Marks ist Herausgeberin fuer gesamte kroatische folkloristische und volkskundliche Bibliographie.

Internationale Volkskundliche Bibliographie für das Jahr 1996 mit Nachträgen für die vorausgehenden Jahre; hrsg. fuer Kroatien ist lj. Marks