Search

Tiivistelmä Tässä julkaisussa esitetään, miten lasketaan metsien ekologinen kompensaatio tieteellisesti uskottavalla tavalla. Tapausesimerkkinä toimii Jyväskylän Kauramäkeen rakennettava pientaloalue, jonka tieltä tuhoutuu ja heikentyy kivennäismaan metsiä. Tässä esimerkissä pientaloalue hyvitetään suojelemalla kivennäismaan metsiä muualla. Kun metsiä hyvitetään suojelemalla, kannattaa suojella ekologiselta tilaltaan mahdollisimman korkealaatuisia eli käytännössä uudistuskypsiä tai sitä vanhempia metsiä, joissa on jo luonnontilaisen metsän piirteitä, kuten lahopuuta ja kerroksellisuutta. Kauramäen tapauksessa varttuneen kasvatusmetsän suojelu kasvattaa hyvityspinta-alan 1,6-kertaiseksi verrattuna uudistuskypsään metsään. Nuoren kasvatusmetsän hyvityspinta-ala on 3-kertainen ja taimikon noin 9-kertainen verrattuna uudistuskypsään metsään. Tämä johtuu kolmesta tekijästä. Mitä nuorempaa suojeltava metsä ensinnäkin on, sitä kauemmin kestää, että se kehittyy vanhaksi, runsaasti luontoarvoja sisältäväksi metsäksi. Toiseksi vanhoissa ja varttuneissa metsissä hakkuupaine on suurempaa kuin nuoremmissa. Mitä nuorempaa metsä on, sitä pidempään se on joka tapauksessa turvassa päätehakkuulta, joka taas on metsäluonnon kannalta kaikkein eniten metsän ekologista tilaa heikentävä toimi. Kolmanneksi nuoren metsän kohdalla hyvityksen epäonnistumisen riski on suurempi kuin vanhemmassa metsässä, sillä mitä kauempana tulevaisuudessa metsän ekologisen tilan ennustetaan nousevan korkeaksi, sitä suuremmalla todennäköisyydellä jokin menee pieleen. Voi esimerkiksi olla, että jotkin vanhaa metsää elinympäristökseen vaativat lajit ehtivät kadota maisemasta. Nämä kolme tekijää johtavat siihen, että jos suojellaan nuoria metsiä, on hyvityksen pinta-alaa on kasvatettava, jotta hyvittämällä olisi mahdollisuus tuottaa keskimääräinen kokonaisheikentymättömyys ekologisen kompensaation vaatimassa 30 vuoden aikaikkunassa. Jotta hyvityksestä saadaan muodostettua hallinnollisesti käytännöllinen ja ekologisesti yhtenäinen kokonaisuus, voi olla välttämätöntä sisällyttää siihen myös sellaisia luontotyyppikuvioita, joita ei yksittäisinä kuvioina kannattaisi ottaa hyvitykseen mukaan. Kauramäen tapauksessa hyvityksen sijoittamiseen vaikuttavat metsälakikohteiden sijainti, virkistysarvot sekä olemassa olevien ja tulevien kaavojen vaatimukset. Käytännössä törmättäneenkin melko usein tilanteeseen, jossa hyvityksen pinta-alaa on kasvatettava siksi, että eri maankäytön arvoja ja näkökulmia joudutaan sovittamaan yhteen. Tässä julkaisussa esitetty laskelma vahvistaa nyrkkisäännön, jonka mukaan rakentaminen kannattaa aina pyrkiä sijoittamaan alueille, joilla luonto on jo valmiiksi tuntuvasti heikentynyttä, ja että eritoten suojeluhyvitys kannattaa tehdä alueilla, joilla luonnon ekologinen tila on valmiiksi melko korkea. Näillä keinoilla luonnon tila todennäköisimmin säilyy kokonaisheikentymättömänä ja hyvityksen pinta-ala pysyy mahdollisimman pienenä. Tämä säästää paitsi luontoa, myös kompensaation kustannuksia. On huomattava, että laskelma on tehty sellaisilla kompensaatiolaskennan työkaluilla, joita kehitetään jatkuvasti. Tällä hetkellä ne vaativat käyttäjältään runsaasti huolellisuutta ja työkaluja tullaankin päivittämään käyttöliittymältään selkeämmiksi. Lisäksi laskureiden tieteellistä sisältöä tullaan päivittämään tarkemmaksi: esimerkiksi ennallistamisvasteita korjataan sitä mukaa, kun empiiristä aineistoa ennallistamisesta kertyy. On myös huomattava, että tässä laskelmassa luontotyyppien ekologista tilaa ei ole määritetty tuoreiden ekologisen tilan mittaristojen avulla (BOOST & SYKE 2023), koska mittareita tai niiden vaatimaa maastokartoitusta ei ollut käytettävissä tätä laskelmaa tehtäessä. Kauramäen heikennysalueella ja suunnitellulla hyvitysalueella tehdään syksyn 2023 aikana maastokartoitus, jossa metsien ekologinen tila määritetään ko. mittaristoja käyttäen. Päivitysten ja maastokartoituksen myötä tässä julkaisussa esitettyihin lukuihin tullee muutoksia. Joka tapauksessa julkaisussa esitetty tapa käyttää kompensaatiolaskureita ja itse laskurit esittelevät tieteellisesti uskottavan kompensaatiolaskennan osa-alueita. Laskentatapaa ja laskureita saakin hyödyntää vapaasti.

Scientists have warned decision-makers about the severe consequences of the global environmental crisis since the 1970s. Yet ecological degradation continues and little has been done to address climate change. We investigated early-career conservation researchers' (ECR) perspectives on, and prioritization of, actions furthering sustainability. We conducted a survey (n = 67) and an interactive workshop (n = 35) for ECR attendees of the 5th European Congress of Conservation Biology (2018). Building on these data and discussions, we identified ongoing and forthcoming advances in conservation science. These include increased transdisciplinarity, science communication, advocacy in conservation, and adoption of a transformation-oriented social–ecological systems approach to research. The respondents and participants had diverse perspectives on how to achieve sustainability. Reformist actions were emphasized as paving the way for more radical changes in the economic system and societal values linked to the environment and inequality. Our findings suggest that achieving sustainability requires a strategy that (1) incorporates the multiplicity of people's views, (2) places a greater value on nature, and (3) encourages systemic transformation across political, social, educational, and economic realms on multiple levels. We introduce a framework for ECRs to inspire their research and practice within conservation science to achieve real change in protecting biological diversity.

Scientists have warned decision-makers about the severe consequences of the global environmental crisis since the 1970s. Yet ecological degradation continues and little has been done to address climate change. We investigated early-career conservation researchers' (ECR) perspectives on, and prioritization of, actions furthering sustainability. We conducted a survey (n = 67) and an interactive workshop (n = 35) for ECR attendees of the 5th European Congress of Conservation Biology (2018). Building on these data and discussions, we identified ongoing and forthcoming advances in conservation science. These include increased transdisciplinarity, science communication, advocacy in conservation, and adoption of a transformation-oriented social-ecological systems approach to research. The respondents and participants had diverse perspectives on how to achieve sustainability. Reformist actions were emphasized as paving the way for more radical changes in the economic system and societal values linked to the environment and inequality. Our findings suggest that achieving sustainability requires a strategy that (1) incorporates the multiplicity of people's views, (2) places a greater value on nature, and (3) encourages systemic transformation across political, social, educational, and economic realms on multiple levels. We introduce a framework for ECRs to inspire their research and practice within conservation science to achieve real change in protecting biological diversity.

Seksuaalivalinta aiheuttaa yksilöiden välille kilpailua parittelukumppaneista, minkä johdosta osa yksilöistä lisääntyy toisia enemmän. Elinkiertoteorian mukaan yksilöt eivät niukkojen resurssien vuoksi pysty tehokkaasti kohdentamaan energiaa samanaikaisesti useisiin toimintoihin, kuten kasvuun, selviytymiseen ja lisääntymiseen. Ikä, suuri koko ja näyttävät seksuaaliornamentit ovat seksuaalivalinnassa menestyvän yksilön merkkejä, sillä tällaisilla yksilöillä riittää energiaa elintärkeiden toimintojen lisäksi myös lisääntymiseen. Tavallisesti ne menestyvätkin parhaiten kilpailussa parittelukumppaneista. Nuoret tai huonokuntoiset yksilöt voivat kuitenkin turvautua vaihtoehtoisiin lisääntymisstrategioihin välttääkseen suoraa kilpailua dominoivien yksilöiden kanssa ja parantaakseen lisääntymismenestystään. Tässä tutkimuksessa perehdyttiin nuorten teerikukkojen (Tetrao tetrix) soidinvireyden ajoittamiseen vertaamalla 1-vuotiaiden ja aikuisten kukkojen soidinkäyttäytymistä eli läsnäoloa ja tappeluaktiivisuutta, sekä morfologisten ominaisuuksien eli ruumiinpainon ja pyrstön pituuden vaikutusta soidinkäyttäytymiseen. Mittava pitkäaikaisaineisto kerättiin vuosina 2003–2013 kolmelta keskisuomalaiselta soitimelta. Aineisto analysoitiin lineaarisia sekamalleja (GLMM) hyväksikäyttäen. Eniten soitimella läsnä olleiden nuorten kukkojen havaittiin ajoittavan soidinvireytensä aikuisia kukkoja myöhemmin. Tätä vaihtoehtoista lisääntymisstrategiaa noudattavat nuoret kukot olivat paitsi ahkerasti läsnä soitimella, myös aktiivisia tappelijoita ja kooltaan suurempia kuin muut 1-vuotiaat kukot. Todennäköisesti nämä nuoret kukot pystyivät panostamaan soidinkauteen huomattavasti ikätovereitaan enemmän, mutta kuitenkin aikuisia kukkoja vähemmän, minkä johdosta ne ehkä hyötyivät myöhemmästä soidinvireyden ajoituksesta eniten. Nuorten kukkojen vaihtoehtoinen lisääntymisstrategia voi asettaa lisää valintapaineita myös aikuisille kukoille hidastamalla kilpailun vähenemistä soidinkauden lopulla. Tämä tutkimus osoittaakin epäsuorasti, että niin sanotulla kestävyyskilpailulla (”endurance rivalry”) voi olla sijansa teeren seksuaalivalinnassa. Sexual selection generates competition over mates producing differences in reproductive success between individuals. The life history theory predicts that because of scarce resources individuals face the problem in allocating energy to different functions such as growth, survival, and reproduction. As a consequence, older age, large body size, and impressive sexual ornaments are the common characters of dominant individuals, who are often superior in competition over mates thus enjoying the highest reproductive success. Nevertheless, young or unfit individuals may have alternative mating strategies which assist them to avoid competition with superior individuals and increase their reproductive success. In this study timing of reproductive effort as a potentially alternative mating strategy of young lekking black grouse (Tetrao tetrix) males was investigated. The behavioural (lek attendance and fighting rate) features of yearling and adult males were compared, and the effect of morphological (body mass and tail length) traits on the behaviour were studied. The large long-term dataset was gathered in years 2003–2013 from three study sites, and analysed by generalized linear mixed effects models (GLMM). Yearling males, who were the most present on the lek arena, scheduled their reproductive effort later in the lekking season compared to adult males. The yearling males showing this alternative mating strategy proved to be of a high quality: compared to other yearlings, they were diligently present on the lek arena, fought actively and had larger body mass. Probably they were able to invest substantially more to the lekking season than most of the yearlings, but less than adults, and therefore profited from the alternative mating strategy. Later timing of effort in yearling males may also set more selection pressure for adult males by delaying the decrease of intensive competition in the end of the lekking season. Hence, this study supports indirectly the idea that endurance rivalry may operate on black grouse leks.