Search

Johdannon mukaan puolustusvoimiemme viestitoiminta on tällä hetkellä monitahoisen kehityksen alaisena. "Virikkeen tähän ovat antaneet puolustusdoktriinimme muuttumisesta johtuva viestitoiminnallisten tehtävien laajentuminen ja lisääntyminen sekä viestitekniikan ja sen sotilassovellutusten alalla tapahtunut kehitys." Tämän johdosta on tullut tarve "tarkistaa viestitoimintamme taktillisia ja viestiteknillisiä menetelmiä sekä mukauttaa organisaatio, koulutusjärjestelmä ja materiaalinen suorituskyky tämän hetken sekä tulevaisuuden asettamiin puitteisiin. Tässä esityksessä tarkastellaan viestitoiminnan tehtäväkentän ongelmia suoritusvaatimusten pohjalta ensisijaisesti sellaisina kuin kirjoittaja on ne nähnyt toimiessaan usean vuoden ajan Sotakorkeakoulun viestiopettajana. Tarkastelun painopiste on sotatoimiin välittömästi liittyvässä viestitaktiikassa ja -tekniikassa, koska sotilasviestitoiminnan ongelmat keskittyvät juuri tälle alueelle." Ensimmäisessä luvussa tarkastelun kohteena on viestitoiminnan tehtäväkenttä ja seuraavassa luvussa käsitellään viestitoiminnan suoritevaatimuksia eri osatekijöineen. Kolmas luku käsittelee viestitoiminnan menetelmiä sisältäen muun muassa viestiyhteysjärjestelmien ratkaisumallit. Viimeisessä luvussa tarkastellaan viestitoiminnan suorituskykyä organisatorisesta, koulutuksellisesta ja materiaalisesta näkökulmasta.

Artikkelin johdannossa todetaan, että "Teletekniikan kehitys on kaikilla aloilla nopeaa ja laaja-alaista, joten sen tarkastelussa on rajoituttava vain eräisiin oleellisimpiin ja yleistä mielenkiintoa omaaviin kohteisiin." Ensimmäisessä luvussa "teleteknillinen kehitys ulkomailla" tarkastellaan aluksi viestinsiirtotekniikan osalta radioyhteyksien laadun parantamista todeten, että "HF-alueen ahtauden ja kasvaneen informaatiomäärän takia ollaan vähitellen siirtymässä digitaaliseen viestinsiirtoon." Toisena tarkasteluun on otettu RADA-järjestelmä (Random Access Discreate Address), jossa leveä kaista vartaan monelle käyttäjälle samanaikaisesti. Seuraavana käsitellään elektronisia keskuksia ja yhdistettyjä puhelinverkkoja. "Ensimmäiset elektroniset puhelinkeskukset on jo otettu kokeilumielessä yleiseen liikenteen käyttöön." Uusista viestivälineistä mainitaan muun muassa näköpuhelin ja kuvataan lyhyesti ionosfääritutkimuksen kohteita sekä ydinräjähdysten vaikutusta radioyhteyksiin. Katsauksessa käsitellään seuraavaksi lyhyesti mikroelektroniikan kehittymistä ja laaja-alaisesti tietoliikenteen yleistä kehitystä, tuoden esille muun muassa puhelin- ja telextilastoja maailmanlaajuisesti, puhelinliikenteen automatisoinnin ja valtamerikaapeleiden sekä tietoliikennesatelliittien tilannetta. Lisäksi käsitellään, digitaalisten tietojen kaukosiirtoa, yleisradio- ja televisiotoimintaa sekä yksityiskohtana nk. "kuumaa linjaa". Luvun lopussa tarkastellaan sotilaallisia viestijärjestelmiä, kuten muun muassa USA:n strategista viestiverkkoa sekä eräitä ulkomaisia viestivälineitä. Luvussa, "Teletekniikan kehitys kotimaassa", käsitellään ensin lyhyesti kehitystä puolustuslaitoksessa todeten esimerkiksi yhtenä uutena välineenä kenttäsuuntaradiot. Seuraavana tarkastellaan siviilisektorin radiotoiminnallisen ja -teknillisen kehityksen puitteissa muun muassa Posti- ja lennätinlaitosta ja Yleisradion toiminnan kattavuutta. Puhelin- ja lennätintoiminnan puitteissa esitellään Posti- ja lennätinhallitus ja muut toimiluvan saaneet puhelinlaitokset. Artikkelin lopuksi tarkastellaan lyhyesti viestialan teollisuuden toimijoita tuotteineen ja totaalista viestitoimintaa todeten yhtenä esimerkkinä, että asetus viestialan neuvottelukunnasta annettiin vuoden 1962 lopussa.

Johdannon mukaan rauhanaikaisen valtakunnallisia ja alueellisia yhteystarpeita varten rakennetun kantaviestiverkon merkitys puolustusvoimien sodan ajan toiminnassa on parin vuosikymmenen aikana muuttunut merkittävästi. Perusteiksi todetaan muun muassa sen voimakas kehittyminen liikenteellisesti ja teknisesti, sodankäyntimenetelmistä johtuen yhteystoiminnan tarvealueen laajentuminen ja puolustusvoimien viestimateriaalin verrattain vähäinen kehitys. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan kantaviestiverkon tilannetta ja lähivuosien kehittämissuuntia eritellen se posti- ja lennätinlaitoksen hallinnoimaan kaukoverkkoon ja puhelinlaitosten omistamiin paikallisverkkoihin. Toisessa luvussa tuodaan esille sotilaskäyttöön otettavien yhteyksien vaatimuksia. Seuraavassa luvussa, "Kantaviestiverkon sotilaskäyttö", tarkastellaan käyttötapoja, joita ovat yhteyksien irrottaminen olevasta verkosta, verkon käyttö sellaisenaan sekä henkilövälitteisen varakeskusjärjestelmän muodostaminen. Näitä käyttötapoja tarkastellaan jokaista erikseen yksityiskohtaisemmin ml. automatisoidun puhelinverkon sotilaskäyttö. Viimeisessä luvussa käsitellään kantaviestiverkon toimintavarmuutta ja rakenteellisia suojaustoimia. Artikkelin yhdistelmässä korostetaan muun muassa rauhan aikana tehtävää suunnittelua ja valmisteluja sekä selvää vastuiden jakamista poikkeusoloja ajatellen.

Johdannossa todetaan, että kehityksen nopeus ja toimintojen nopeutunut rytmi ovat lisänneet myös tietojen vaihtotarvetta ja tietojen siirron menettelytavat ovat muuttuneet. Aiheen käsittely on sen laaja-alaisuudesta johtuen rajattu "olennaisimpia ja maanpuolustuksen kannalta merkityksellisimpiä toimintoja koskevaksi". Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan yleistä teleteknillistä kehitystä, sen suuntaviivoja ja teknillisiä ratkaisumalleja. Telealan kotimaista kehitystä käsiteltäessä, todetaan ensin kehittymisen suuntaviivat ja luetellaan keskeiset kehitystä kuvaavat toiminnat. Tämän jälkeen käsitellään yleistä puhelinverkkoa erilaisine mittalukuineen kaukoyhteys-, paikallisverkkojen ja autoradiopuhelinjärjestelmän puitteissa. Lisäksi käsitellään telex-verkkoa, tietojen siirtoverkkoa, yleisradiotoimintaa sekä julkista ja yksityisiä radioyhteysjärjestelmiä. Luvun lopussa tarkastellaan teleteknistä teollisuutta ja elektroniikkakoulutusta. Viimeisessä luvussa käsitellään teletekniikan sotilaallista kehitystä, sen yleisiä suuntaviivoja ja esimerkkejä sotilaallisten viestintäjärjestelmien ratkaisumalleista. Käsittelyssä ovat kenttäradiokalustot, radioyhteysjärjestelmät, puhelinyhteysjärjestelmät sekä maailmanlaajuiset erikoisyhteydet. Suomen puolustusvoimien teletekniikan kehitystä käsitellään lyhyesti kiinteiden ja kenttäviestijärjestelmien osalta. Artikkelin yhdistelmässä muun muassa todetaan koordinoivaa toiminta suorittavan, asetuksella määrätyn viestialan neuvottelukunnan merkitys.

Two main cell types, spindle-shaped and large flattened cells, were identified in fibroblast cultures from synovial tissue explants. Type I collagen and fibronectin were visualized by indirect immunofluorescence and the hyaluronic acid coat around the cells by the erythrocyte exclusion method. Collagen was detected as intracellular granules which varied greatly in their number with no correlation to the cell shape. Hyaluronic acid coat was seen only around the spindle-shaped cells, whereas the intercellular fibronectin was found throughout the cultures. Morphological alterations in synovial fibroblasts were detected when subjected to mononuclear cells isolated from peripheral blood. The fibroblast became thinner and branched and stellate cells with numerous extensions appeared. Hyaluronic acid synthetase activity increased by about 50% and was obviously related to the appearance of the stellate cells, whereas no evident change was detected in collagen synthesis. The stellate cells were full of collagen granules. The hyaluronic acid coat around these cells did not differ from that around normal spindle-shaped cells. Synovial fibroblasts cocultured with mononuclear cells lost the intercellular fibronectin network, but other main cell surface glycoproteins studied with the periodate-borohydride method and electrophoresis remained unaltered in spite of morphological alterations.