Search

Simple Summary Although the prognosis of acute lymphoblastic leukemia (ALL) has improved significantly during the past decades, ALL remains a major cause of pediatric cancer mortality, and more accurate risk-stratification is required. We investigated IGF2BP3, which has previously been associated with aggressive cancers, and found high and subtype-specific expression of IGF2BP3 in B-cell ALL, that was associated with good outcome in high-risk patients. Results suggest that IGF2BP3 could be useful to improve stratification and prognosis of B-ALL. Abstract The oncofetal protein insulin-like growth factor 2 mRNA-binding protein 3 (IGF2BP3) belongs to a family of RNA-binding proteins involved in localization, stability, and translational regulation of target RNAs. IGF2BP3 is used as a diagnostic and prognostic marker in several malignancies. Although the prognosis of pediatric B-cell acute lymphoblastic leukemia (B-ALL) has improved, a subgroup of patients exhibits high-risk features and suffer from disease recurrence. We sought to identify additional biomarkers to improve diagnostics, and we assessed expression of IGF2BP3 in a population-based pediatric cohort of B-ALL using a tissue microarray platform. The majority of pediatric B-ALL cases were positive for IGF2BP3 immunohistochemistry and were associated with an increased proliferative phenotype and activated STAT5 signaling pathway. Two large gene expression data sets were probed for the expression of IGF2BP3—the highest levels were seen among the B-cell lymphomas of a germinal center origin and well-established (KMT2A-rearranged and ETV6-RUNX1) and novel subtypes of B-ALL (e.g., NUTM1 and ETV6-RUNX1-like). A high mRNA for IGF2BP3 was associated with a proliferative “metagene” signature and a high expression of CDK6 in B-ALL. A low expression portended inferior survival in a high-risk cohort of pediatric B-ALL. Overall, our results show that IGF2BP3 shows subtype-specificity in expression and provides prognostic utility in high-risk B-ALL.

English summary

Tässä raportissa esitetään “Pilaantuneen maaperän ja pohjaveden riskinhallintaratkaisujen ekotehokkuus” projektin toisen vaiheen (PIRRE2) tulokset. Projekti oli jatkoa työlle (PIRRE1), jossa kehitettiin internet-pohjainen tukijärjestelmä (www.ymparisto.fi/syke/pirre/). Tukijärjestelmä sisältää tietoa, ohjeita ja suosituksia koskien riskien, kustannusten ja ympäristövaikutusten arviointia, riskiviestintää ja kommunikointia sekä laskentatyökalun, jonka avulla voidaan kohdekohtaisesti vertailla eri riskinhallintavaihtoehtojen ekotehokkuutta. PIRRE2-projektissa ekotehokkuustarkastelu laajennettiin alueelliselle tasolle. Tätä varten tehtiin kirjallisuusselvitys, jonka pohjalta kehitettiin alueellisen ekotehokkuuden määrittämiseen soveltuvat mittarit. Työn tuloksena päädyttiin seuraaviin mittareihin: alueen kokonaispinta-ala, keskiväkiluku, väestöntiheys, kunnostettujen kohteiden lukumäärä, käytetyt puhdistusmenetelmät, kunnostus paikalla, poiskuljetetun pilaantuneen maa-aineksen kokonaismäärä, poiskuljetettujen maa-ainesten haitta-aineet ja niiden pitoisuudet, pilaantuneisuuden toimialat, neitseellisen puhtaan täyttömaa-aineksen tarve, kuljetusmatka, ilmastonmuutos, vedenkulutus ja “ekotehokkuusmittari”. Mittareita testattiin kolmella esimerkkialueella eli Helsingin kaupungin sekä Pirkanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten toimialueilla. Testaus tehtiin kokoamalla mittarien arvojen määrittelyyn tarvittavat tiedot vuosilta 2004, 2005 ja 2006. Alueiden erilaisuus näkyi eroina etenkin pilaantuneiden maa-alueiden ja käsittelypaikkojen lukumäärässä sekä kunnostettavien kohteiden pinta-alassa ja muodostuvissa pilaantuneiden maa-ainesten määrissä. Tulosten perusteella ekotehokkuuden toteutumisessa ei millään alueella kuitenkaan ollut havaittavissa selkeitä eroja tarkasteluvuosien välillä. Myös kustannuksia ja riskejä kuvaavien mittarien lisääminen todettiin tärkeäksi jatkokehitystarpeeksi. Tiedonpuute esti näiden tekijöiden huomioon ottamisen tässä työssä. Etenkin kustannusten osalta ekotehokkuuden mittaaminen edellyttää systemaattista tietojen kokoamista ja seurantaa alueellisella tasolla. Ekotehokkuuden toteutumiseen pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinnassa tulevaisuudessa vaikuttavat useat tekijät. Näistä tärkeimpiä ovat lainsäädäntö ja ohjeet, markkinatilanne, väestön liikkuminen sekä kunnostus-, arviointi- ja suunnittelumenetelmien ja -käytäntöjen kehittyminen. Nämä tekijät vaikuttavat osaltaan myös siihen, minkälaisia alueita (sijainti, koko, haitta-aineet) tulevaisuudessa tullaan kunnostamaan ja minkälaisilla menetelmillä ja mihin kaivetut tai käsitellyt pilaantuneet maa-ainekset ohjautuvat. Tehdyn arvion perusteella tekeillä olevat muutokset ohjauskeinoissa, ympäristöpolitiikkaan kirjatut tavoitteet ja menetelmien kehitystyö ja käyttöönotto tulisivat toteutuessaan kukin osaltaan ohjaamaan pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallintaa ekotehokkaampaan suuntaan.