Search

The author examines a large pictorial cycle of Saint Teresa of Ávila; a cycle that was commissioned by Luis Guillén de Moncada, VII Duke of Montalto and Cardinal Co-protector of Spain, and in which Spanish, Italian and Flemish painters participated. Se da a conocer un largo ciclo pictórico consagrado a la figura de santa Teresa y comisionado por Luis Guillén de Moncada, VII duque de Montalto y cardenal coprotector de España, a artistas españoles, italianos y flamencos.

Tässä tutkielmassa keskitytään Oikeusrekisterikeskuksen virkamiesten työntekijälähettilyyttä ja sosiaalista mediaa koskevien asenteiden selvittämiseen. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää konkreettisia kehitysideoita kohdeorganisaatiolle sosiaalisessa mediassa toimimiseen ja työntekijälähettilyyden lanseeraamiseen organisaatiossa. Samalla tutkimus pyrkii laajentamaa tällä hetkellä melko kapeaa akateemista tutkimuskenttää liittyen työntekijälähettilyyteen ja sosiaaliseen mediaan virastokontekstissa. Tässä tutkielmassa työntekijälähettilyys on määritelty Fullerttonin (2011) mukaan viittaamaan työntekijöihin, jotka suosittelevat organisaationsa tuotteita tai palveluita omille sidosryhmilleen. Tässä tutkielmassa työntekijälähettilyyttä tutkitaan nimenomaan sosiaalisen median kontekstissa, ja vielä tarkemmin Twitterin ja LinkedInin yhteydessä. Tutkielman tarkoituksena on vastata kysymykseen: Millaisena Oikeusrekisterikeskuksen työntekijät näkevät roolinsa työntekijälähettiläinä? Tätä tutkimustavoitetta lähestytään mix methods-tutkimuksella, jonka ensimmäisenä osana on teemahaastattelu. Teemahaastattelu mahdollisti syventymisen tutkimuksen teemoihin muutaman työntekijän kanssa. Tästä saatuja tuloksia hyödynnettiin tutkimuksen toisessa vaiheessa eli kyselytutkimuksessa. Kysely suunnattiin kaikille Oikeusrekisterikeskuksen työntekijöille. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että Oikeusrekisterikeskuksen työntekijät eivät ole kovin aktiivisia sosiaalisen median työkäyttäjiä tai työntekijälähettiläitä. Yksi syy tähän on varsinkin kansalais- ja viranomaispalveluiden toimialalla vallitseva kiireinen työtahti. Toinen merkittävä syy oli varsin organisaatiokeskeinen näkökulma työntekijälähettilyyteen. Suurimmat haasteet työntekijälähettilyydelle näiden edellä mainittujen lisäksi löytyvät organisaatiokulttuurista. Sosiaalisen median käyttöä pelätään katsottavan pahalla, eikä organisaatiolta juuri saada tukea asiaan. Tutkielman perusteella tehdään päätelmä, että kohdeorganisaatio voisi parhaiten kehittää työntekijälähettilyyttä keskittymällä pohtimaan, mitä virkamiehet saavat toimimisestaan työntekijälähettiläänä. Lisäksi tärkeää olisi tarkastella organisaation omaa preesensiä sosiaalisessa mediassa sen kannalta millaisen mielikuvan organisaatio haluaa itsestään antaa ja minkälaisen brändin se itselleen haluaa rakentaa. Sosiaalisen median ohjeistuksia ja organisaation omaa sosiaalisen median käyttäytymistä selkiyttämällä voidaan luoda yhtenäinen Oikeusrekisterikeskuksen brändi, johon työntekijälähettilyys istuu nykyistä paremmin.

This article offers a theoretical review of the origin of the concept of restoration in Brandi's view, proposing a critique centered on architectural restoration. Brandi's theoretical trajectory is outlined in his approach to the discernment of art in general and architecture in particular, centered around his Teoria del restauro (1963b). Through phenomenology, Brandi deduced the essence of the artistic phenomenon without including in restoration other human realities that are integrated into the architecture´s existence. His approach was phenomenological in method and ontological in its objectives. The fact that architecture constitutes an important part of human place and its artistic condition, nevertheless broadens the question of what constitutes this human habitable space and which constructions should be conserved.

This dissertation looks into the meanings of the duodji, Sámi handicrafts. The study approaches duodji as an institution that regulates, defines, and produces the meanings of the duodji in different ways. The research material — Sámi Parliament Statements, Committee Memorandums, Craftsmen’s Seminar Speeches, and Interviews with Duodji Entrepreneurs — are interpreted by means of discourse analysis. The theoretical framework is social constructivism, which is tangibly defined by the concepts of social norms and commercial branding. The research questions are how the duodji institution is built and how it produces the meanings of the duodji, and how the norms and brands of duodji work in this process. The aim is to find out the role of duodji as a mirror and interpreter of the Sámi society and to explore how the Sámi political and economic phenomena are reflected in the meanings of the Duodji. The research shows that in the 1970s a discursive shift was taking place in the duodji, whereby the duodji was incorporated into the Sámi ethnic politics and it became strongly institutionalized. As a consequence, the continuous meaning negotiations of the duodji are the core of the existence of the duodji institution. The formal duodji institution seeks to produce representative and meaningful duodji through, inter alia, duodji picture books and public statements concerning handicrafts. As a social institution, duodji is linked to social norms and their control. The control of norms is not so much the subject of duodji authenticity, but the power relations within the Sámi social interaction. The commercial duodji institution builds brands that utilise norms and norm control as well as representational duodji discourses. Tiivistelmä Väitöskirjan aiheena on duodjin eli saamelaisen käsityön merkitykset. Tutkimuksessa duodjia lähestytään instituutiona, joka säätelee, määrittelee ja tuottaa duodjin merkityksiä eri tavoin. Tutkimusaineistoa eli saamelaiskäräjälausuntoja, komiteamietintöjä, käsityöntekijöiden seminaaripuheenvuoroja ja duodjiyrittäjien haastatteluja tulkitaan diskurssinalyysin keinoin. Teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, jota konkretisoidaan sosiaalisen normin ja kaupallisen brändin käsitteillä. Tutkimuksessa kysytään, miten duodji-instituutio rakentuu, miten se tuottaa duodjin merkityksiä sekä miten duodjin normit ja brändit toimivat tässä prosessissa. Tavoitteena on selvittää duodjin roolia saamelaisen yhteiskunnan peilinä ja tulkkina sekä tutkia, miten saamelaisten poliittiset ja taloudelliset ilmiöt heijastuvat duodjin merkityksissä. Tutkimuksessa käy ilmi, että 1970-luvulla duodjin kohdalla tapahtui diskursiivinen käänne: duodji otettiin osaksi saamelaista etnopolitiikkaa ja se myös institutionalisoitui voimakkaasti. Käänteen seurauksena duodjista käydään jatkuvaa merkityskamppailua. Muodollinen duodji-instituutio pyrkii tuottamaan edustuksellista ja merkityksiltään yhtenäistä duodjia muun muassa duodjin kuvakirjojen ja käsityötä koskevien julkisten lausuntojen kautta. Sosiaalisena instituutiona duodji kytkeytyy sosiaalisiin normeihin ja niiden kontrollointiin. Normikontrolli ei niinkään kohdistu duodjin aitouteen, vaan valtasuhteisiin saamelaisten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Kaupallinen duodji-instituutio rakentaa brändejä, jotka hyödyntävät normeja ja normikontrollia sekä edustuksellisen duodjin diskursseja. Čoahkkáigeassu Nákkosgirjji fáddán leat duoji mearkkašumit. Dutkamuš lahkona duoji institušuvdnan, mii mudde, meroštallá ja buvttada duoji mearkkašumiid sierra vugiiguin. Dutkanmateriála nugo sámediggecealkámušat, kommišuvnnasmiehttamušat, duojáriid seminárasáhkavuorut ja duodjefitnodatdolliid jearahallamat dulkojuvvojit diskursaanalysa vugiiguin. Teorehtalaš refereansarápma lea sosiála konstruktionisma, man sosiála norpma ja gávppálaš brándda doahpagat konkretiserejit. Dutkamuš jearrá, mot duodji institušuvdnan šaddá ja mot dat buvttada duoji mearkkašumiid ja mot duoji norpmat ja bránddat doibmet dan proseassas. Ulbmilin lea čielggadit duoji rolla sámeservodaga speadjalin ja dulkan ja dutkat mot sápmelaččaid politihkalaš ja ekonomalaš ihtagat huksejit duoji mearkkašumiid. Dutkamušas boahtá ovdan ahte 1970-logus dáhpáhuvai duoji buohta diskursiiva nuppástus, goas duodji váldojuvvui sámi etnopolitihka oassin ja dat sakka gievrrui instituhttan. Dan dihte duodji-institušuvnna guovddážis leat leamašan geažos áigge ráđđádallamat duoji mearkkašumiin. Duodji formála institušuvdnan viggá buvttadit ebmos ja mearkkašumiid dáfus oktilaš duoji earret eará duodjegovvagirjjiid ja duodjái guoskevaš almmolaš cealkámušaid bokte. Duodji sosiála institušuvdnan laktása sosiála norpmaide ja daid kontrolleremii. Norbmakontrolla ii nuge čuoza duoji eaktivuhtii muhto sápmelaččaid váldegaskavuođaide vuorrováikkuhusas. Duodji gávppálaš institušuvdna hukse bránddaid, mat atnet ávkin norpmaid ja norbmakontrolla ja epmoš duoji diskurssaid.

Tässä tutkielmassa tutkitaan sitä, miksi Pikku Kakkonen toimii monikanavaisesti, mitä kohderyhmiä Pikku Kakkonen eri kanavillaan tavoittelee ja miten julkisen palvelun tehtävä näyttäytyy Pikku Kakkosen monikanavaisessa toiminnassa. Tämän tutkielman aihe nousi halusta ymmärtää, miksi Pikku Kakkonen toimii muun muassa lapsilta itseltään kielletyillä sosiaalisen median alustoilla. Ajankohtaiseksi tutkimusaiheen teki Pikku Kakkosen 40-vuotisjuhlavuosi vuonna 2017. Menetelmältään tutkielma on laadullinen teoriaa testaava tapaustutkimus. Kirjallisuuskatsauksessa luodaan silmäys muun muassa teoriaan julkisen palvelun mediasta, voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden markkinoinnista, monikanavaisesta asiakkuudenhallinnasta, brändäyksestä ja nostalgiasta, joka korostui Pikku Kakkosen kanavissa sen juhlavuonna. Tutkimustulokset syntyivät yhdistämällä tutkielman kirjallisuuskatsauksen antia sekä Pikku Kakkosen toimintaan sen digitaalisissa kanavissa syyskuun 2017 aikana että Pikku Kakkosen mediatoimittajan teemahaastatteluun. Lisäksi Pikku Kakkosen monikanavaista toimintaa syyskuussa 2017 peilattiin Ylen lastenohjelmien periaatteisiin ja Ylen linjauksiin lasten ja nuorten huomioonottamisesta sisällöissään. Tutkimustuloksissa nousee esiin, että Pikku Kakkonen on brändi ilman kaupallisia tavoitteita. Pikku Kakkonen toimii monikanavaisesti vahvistaakseen pääkanavaansa eli televisio-ohjelmaa. Lasten kohderyhmälle tarkoitetut kanavat ovat televisio-ohjelma Pikku Kakkonen, Pikku Kakkosen sovellus, verkkosivusto yle.fi/pikkukakkonen, Lasten Areena, Yle Areena ja Pikku Kakkosen radio. Aikuisten kohderyhmälle tarkoitetut kanavat ovat verkkosivusto yle.fi/lapset, Facebook, Instagram ja Pinterest. Pikku Kakkosen YouTube-kanava on tarkoitettu sekä aikuisille että lapsille. Julkisen palvelun tehtävä ilmenee Pikku Kakkosen monikanavaisessa toiminnassa siten, että Pikku Kakkonen haluaa pysyä mukana lasten kehittyvässä maailmassa, eli tarjota korkealaatuista sisältöä niissä välineissä, joita alle kouluikäiset lapset käyttävät. Tämän tutkielman valossa julkisen palvelun toimijoiden on perusteltua paitsi levittäytyä uusille media-alustoille, myös käyttää markkinointia ja brändäystä saavuttaakseen kansalaiset ja toteuttaakseen näin julkisen palvelun tehtäväänsä. Tämä legimitoi myös Pikku Kakkosen monikanavaisen toiminnan kaupallisilla alustoilla. Julkisen palvelun toimijoiden kohdalla onkin perusteltua alkaa puhua julkisen palvelun brändäyksestä.

[FR] Respecter l¿intention de l¿artiste est l¿un des principaux critères en usage dans la conservation artistique, critère dont Werner et McLaren ont dit qu¿il était « sans discussion » (ou « incontestable »). Toutefois on a des raisons de soupçonner que ce critère n¿est pas si solide. Le cas des Harvard Murals de Rothko est choisi à titre d¿exemple pour soutenir que le respect de l¿intention de l¿artiste peut de fait avoir des conséquences non désirées, voire désastreuses. Plusieurs penseurs ont effectivement soutenu que l¿intention de l¿artiste n¿importe pas tant que cela, mettant toute la charge des phénomènes esthétiques du côté du spectateur : ce faisant, ils font écho à la métaphore bien connue de tuer l¿auteur. Cet article entreprend de discuter les positions de certains de ces auteurs : leurs modus operandi sont très différents et même opposés, mais tous sont intéressants et ils contribuent à rendre suspect le fait que le respect de l¿intention de l¿artiste ne devrait justement pas être « sans discussion »., [EN] Abiding by the artist¿s intent is one of the main criteria in art conservation, a criterion that was said by Werner and McLaren to be ¿beyond discussion.¿ However, there are some reasons to suspect that this criterion is not that solid. The case of Rothko¿s Harvard Murals is used as a case example to argue that, indeed, respecting the artist¿s intent may have unwanted, or even dire, consequences. In fact, several thinkers have argued that the artist¿s intent should not matter much and put the weight of aesthetic phenomena on the side of the viewer: In doing so, they echo the well-known metaphor of killing the author. In this paper, the positions of some of these authors are discussed. Their modus operandi are very different, or even opposed, but they are all interesting, and may serve to raise questions about whether abiding by the artist¿s intent should be ¿beyond discussion.¿

Imagotutkimukset ovat nykyään suosittu aihe matkailututkimuksessa, sillä matkakohteen imagon on todettu vaikuttavan olennaisesti matkailijoiden päätöksentekoprosessiin matkakohdetta valittaessa. Imagotutkimuksien avulla saadaan tärkeää tietoa matkakohteen nykytilasta, vahvuuksista ja kehittämiskohteista sekä markkinointitoimenpiteiden tehokkuudesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen Bremenin matkailullinen imago on Suomessa. Saksa on suomalaisten neljänneksi suosituin matkakohde, ja Bremenin matkailun kannalta suomalaiset matkailijat ovat yksi tärkeimpiä kansainvälisiä kohderyhmiä. Tähän on vaikuttanut suuresti edullinen ja nopea lentoyhteys Tampereen ja Bremenin välillä. Tutkimuksessa kartoitettiin, millaisia mielikuvia suomalaiset matkailijat liittävät Bremeniin, eroavatko alueella vierailleiden ja ei-vierailleiden käsitykset olennaisesti toisistaan sekä kuinka hyvin suomalaisten matkailijoiden mielikuvat vastaavat Bremenin matkailuorganisaation edistämää Bremen-imagoa. Aineiston keruuta varten laadittiin kyselylomake, jonka avulla selvitettiin vastaajien yleistä mielikuvaa Bremenistä, spontaaneja assosiaatioita, suhtautumista Bremenin vetovoimatekijöihin liittyviä väittämiä kohtaan sekä eri nähtävyyksien ja tapahtumien tunnettuutta. Lisäksi vastaajia pyydettiin kertomaan, millaiset tietolähteet ovat vaikuttaneet heidän mielikuviinsa Bremenistä. Kyselyt suoritettiin Helsingin matkamessuilla 2015 sekä Tampere-Pirkkalan lentokentällä. Kohdejoukoksi rajattiin pääkaupunkiseudulla sekä Etelä- ja Länsi-Suomessa asuvat suomalaiset matkailijat. Aineisto koostui yhteensä 222:sta lomakkeesta, jotka analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelman sekä Excelin avulla. Tutkimustuloksia verrattiin Bremenin matkailustrategiassa esiin tuotuihin vetovoimatekijöihin, aikaisempiin Bremenistä tehtyihin imagotutkimuksiin sekä Suomessa julkaistujen Bremenistä kertovien artikkelien sisältöön. Tutkimuksen perusteella Bremenissä vierailleilla sekä tulevilla vierailijoilla on myönteinen mielikuva alueesta, ja heidän mielikuvansa vastaavat hyvin Bremenin tavoittelemaa imagoa. Ei-vierailleiden keskuudessa mielikuva on neutraali, sillä Bremen on heille matkakohteena melko tuntematon. Vastaajat pitävät Bremeniä historiallisena, kulttuurihenkisenä, kauniina ja turvallisena matkakohteena, jolla on mielenkiintoinen historia sekä hyvät liikenneyhteydet, majoitus- ja ravintolapalvelut. Tunnetuimmat nähtävyydet ovat joulumarkkinat sekä vanhan kaupungin torilla sijaitseva raatihuone ja Roland-patsas. Suurin osa vierailijoista matkustaa Bremeniin lyhyelle lomalle tai pysähtyy Bremenissä pikaisesti jatkaakseen matkaa muualle.

Tässä tutkimuksessa käsitellään suomalaisen kosmetiikkayritys Lumenen verkkosivujen tuotekuvausten kulttuurisia sisältöjä. Tarkemman tarkastelun ja vertailun kohteina ovat yrityksen suomalaiselle kohdeyleisölle suunnatut ja pohjoisamerikkalaiselle kohdeyleisölle suunnatut tuotekuvaustekstit. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on, eroavatko saman yrityksen eri kohdemarkkinoille suunnatut tuotteita ja brändiä markkinoivat tuotekuvaustekstit kulttuurisilta sisällöiltään toisistaan. Toinen tutkimuskysymykseni on, tuodaanko suomalaista brändiä samanlaisena esiin eri kohdemarkkinoille suunnattujen verkkosivujen tuotekuvauksissa. Tutkimukseni tarkoitus on siis selvittää, millaisia eroavaisuuksia yrityksen eri markkina-alueille suunnattujen tuotekuvaustekstien kulttuurisissa sisällöissä on, ja tuodaanko yrityksen brändi eri markkina-alueiden kuluttajille samanlaisena esiin. Tuotekuvaustekstejä käsitellään markkinointiteksteinä ja osana yrityksen markkinointiviestintää. Tutkimuksen teoriakehys muodostuu markkinoinnin, kulttuuriosaamisen sekä markkinointitekstien ja mainonnan kääntämisen tutkimuksista. Aineisto muodostuu Lumenen suomalaiselle kohdeyleisölle suunnatuista suomenkielisistä tuotekuvausteksteistä sekä pohjoisamerikkalaiselle kohdeyleisölle suunnatuista englanninkielisistä tuotekuvausteksteistä. Analyysimetodina tutkimuksessa käytetään laadullista sisällönanalyysia, jota tukemaan on otettu myös kvantitatiivisia piirteitä. Tutkimuksen analyysirunko on muodostettu aiemman, monikansallisten yritysten verkkosivujen sisältöjä käsittelevän tutkimuksen pohjalta. Analyysirunko muokattiin tutkimuskontekstiin ja tutkimuksen tavoitteisiin sopivaksi aineiston alustavan läpikäynnin ja tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen perusteella. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että suomenkieliset tuotekuvaukset ja englanninkieliset tuotekuvaukset ovat sisällöiltään hyvin samankaltaisia. Erikielisissä tuotekuvauksissa esiintyy samoja teemoja, ja yrityksen brändiä tuodaan esiin samankaltaisten sisältöjen kautta. Suurimpana eroavaisuutena erikielisissä teksteissä on Lumenen brändi-identiteettiin liittyvien teemojen, kuten pohjoismaisuuden ja luonnosta saatavien raaka-aineiden korostaminen, joka on selkeästi voimakkaampaa Pohjois-Amerikan markkinoille suunnatuissa teksteissä. Tuloksista voi päätellä, että brändi-identiteetti on säilytetty eri markkina-alueille suunnatuissa teksteissä samankaltaisena, mutta sitä tuodaan voimakkaammin esiin pohjoisamerikkalaiselle kohdeyleisölle suunnatuissa teksteissä.

Miten tavaratuotanto ja tuotteiden mainonta vaikuttavat televisiotuotantoon? Kaupallisen television ansaintalogiikka on kaksivaiheinen: televisio tuottaa sisältöjä houkuttelemaan katsojia, joita se myy mainostajalle tuotteiden potentiaalisina kuluttajina. Tässä mediahistoriallisessa artikkelissa analysoidaan, miten ja mitä MTV myy mainostajille eli miten kuluttajaa määritellään ja arvotetaan myytävänä tuotteena. MTV rakensi 1990-luvulla mainosmyynnissään yleisöstä tuotteita luokittelemalla heitä erilaisiksi segmenteiksi ja kuluttajatyypeiksi. MTV:n mainostajille ja mainostoimistoille suunnattuja Media Manager -mediaoppaita ja tutkimusjulkaisuja analysoidessani havaitsin aineistosta arvoja ja ihanteita 1990-luvun kulutuskulttuurista. Kuluttaja alettiin nähdä entistä yksilöidympänä massa-ajattelun sijaan, kun yksilökeskeisyyden arvo nousi kilpailutalouden ja uusliberalistisen ideologian myötä. Analyysini tuloksena havaitsin, että kiinnostavimpia kohderyhmiä yhdistivät 1990-luvulla hyvän ostovoiman lisäksi nuoruus, edelläkävijyys ja aktiivisuus. Brändien ja nuorten kohderyhmän nousu kytkeytyvät globalisoituvaan halpatuotantoon, jossa tuotteita myydään myös immateriaalista arvoa tuottamaan elämäntavan ilmaisemiseksi. Katsojien rakentaminen myytäviksi tuotteiksi asettaa kuluttajien maun ja elämäntyylit tiettyihin markkinoinnin tarkoituksiin sopiviin ja kulutusvalintojen määrittämiin kategorioihin, jotka rakentavat kulutusyhteiskunnan valtarakenteita.

Tutkimus tehtiin Pirkanmaan Hoitokodin toimeksiantona. Tutkimuksen tehtävänä oli kerätä tietoa, jonka avulla Pirkanmaan Hoitokoti voi jatkossa kehittää terminaalivaiheen potilaille ja heidän omaisilleen suunnattua viestintää. Pirkanmaan Hoitokoti tarjoaa saattohoitoa terminaalivaiheen potilaille sekä heidän omaisilleen, jotka myös lasketaan Hoitokodin asiakkaiksi. Päätöksen saattohoitoon siirtämisestä tekee aina lääkäri yhdessä potilaan kanssa. Potilaan on hyväksyttävä tehty saattohoitopäätös ja hän saa itse valita, missä lopunajanhoito toteutetaan. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisia asenteita ja odotuksia Pirkanmaan Hoitokodin asiakkailla oli Pirkanmaan Hoitokodista ja saattohoidosta. Tämän kautta tavoitteena oli arvioida, millainen rooli viestinnällä oli asenteiden ja odotusten syntyyn. Tutkimusongelmaan lähdettiin hakemaan vastauksia kahdella tutkimuskysymyksellä: 1) Mistä Pirkanmaan Hoitokodin potilaat ja heidän omaisensa ovat saaneet tietoa saattohoidosta sekä Pirkanmaan Hoitokodista ja miten he arvioivat saamaansa tietoa? 2) Millainen brändikohtaaminen tapahtui, kun Pirkanmaan Hoitokodin palveluita alettiin käyttää? Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus ja aineiston keruu suoritettiin kerronnallisen haastattelun avulla. Haastattelut toteutettiin avoimella kysymyksellä ja haastateltaviksi valikoitui Pirkanmaan Hoitokodin kotihoidon potilaita sekä omaisia. Aineisto käsiteltiin rakentamalla kerronnallisesta haastatteluaineistosta juonirakenteita sekä tyyppikertomuksia, joista teemoittelun ja luokittelun avulla etsittiin vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkimustulosten perusteella terminaalivaiheen potilaan ja hänen omaistensa Pirkanmaan Hoitokotia kohtaan oleviin asenteisiin vaikuttivat 1) henkilön aikaisemmat tiedot saattohoidosta sekä Pirkanmaan Hoitokodista 2) henkilön suhtautuminen omaan tai läheisen kuolemaan sekä 3) terminaalivaiheen diagnoosin jälkeen saatu tieto hoitokodista sekä tiedon laatu. Mitä positiivisempia asenteita tai odotuksia henkilöllä oli Pirkanmaan Hoitokodista sekä tarjotuista palveluista, sitä vähemmän hän koki epävarmuutta ja pelkoa hoitosuhdetta aloittaessa. Positiivisia asenteita ja odotuksia on tutkimuksen tulosten mukaan mahdollista tukea sekä järkeen vetoavia perusteluita sisältävällä viestinnällä että tunteisiin vetoavia perusteluita sisältävällä viestinnällä. Erityisesti jälkimmäisen vaikutus potilaan ja omaisen hyvinvointiin oli merkittävä, sillä tunnetasolla tapahtunut positiivinen muutos vähensi pelkoa ja epävarmuutta, jota potilailla ja omaisilla hoitosuhteen aloittamisen alla saattoi olla.

Sosiaalisen median myötä brändeihin liittyvää sisältöä voi tehdä kuka tahansa. Kuluttajat luottavat toistensa kokemuksiin enemmän kuin perinteiseen mainontaan, joten kuluttajien tekemä positiivinen sisältö on brändille arvokasta. Kuluttajia voidaan kannustaa sisällön luomiseen monella eri tavalla, kuten erilaisten kilpailujen avulla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kuluttajan motivaatioita osallistua brändiin liittyvän sisällön luomiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mihin tarkoitukseen kuluttajat käyttävät sosiaalista mediaa, ja millaista sisältöä he siellä jakavat ja miksi. Lisäksi pyritään määrittelemään millaista on hyvä sisältö. Tutkimuksen tavoitteena on myös selvittää miksi kuluttajat osallistuvat sosiaalisessa mediassa oleviin kilpailuihin. Lopuksi tutkitaan myös sitä, vaikuttaako yhteisöllisyys kuluttajan käyttäytymiseen sosiaalisessa mediassa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja sen aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä aktiivista sosiaalisen median käyttäjää. Aineiston analysointiin käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimustuloksissa huomattiin, että yleisimmät kuluttajan motivaatiotekijät ovat tiedonhaku, viihde, sosiaalinen vuorovaikutus ja identiteetti. Sosiaalista mediaa käytettiin aina silloin, kun haluttiin kuluttaa aikaa tai rentoutua. Kil-pailuihin osallistuttiin palkinnon ja voitonhalun takia. Hyvät kilpailut sopivat kuluttajien identiteettiin ja elämäntyyliin. Tässä tutkimuksessa yhteisöllisyyttä ei juuri havaittu, mutta muiden osallistujien olemassaolo tiedostettiin sisältöjä tehdessä. Erityisesti negatiivisten yhteisöjen syntyminen vaikuttaa myös mui-den kuluttajien käyttäytymiseen ja sisältöjen seuraamiseen.

This study examines the formation of brand loyalty and disloyalty behaviours among consumers of short life-cycle technology products. Today, the life cycle of technology products have become shortened due to rapid pace of innovation leading to introduction of new and innovative products at shortened intervals. Such technological changes create a dynamic market, induce uncertainties among the consumers in the usage leading to stress and anxiety and development of coping strategies to deal with such situations. This study attempts at an understanding of the formation of brand loyalty and brand disloyalty behaviours from the consumer’s lived consumption experiences. The importance of loyalty and disloyalty have long been recognized in marketing, by academic and practitioners alike and assumes even more salience in today’s highly dynamic and competitive market environment. This study adopts the qualitative approach based on a constructivist and interpretive perspective using narrative strategy of inquiry through semi-structured and open-ended interviews to bring forth the experiences and meanings emanating from the consumption narratives. A theoretical framework was developed and employed to aid in the analysis of the empirical data. Based on the lines of the theoretical framework, three different phases of consumption, pre-adoption, adoption and post-adoption were examined which brought forth rich details of consumption experiences and outcomes during each consumption phase. This study interestingly finds consumers to be more brand loyal than disloyal. This supports a school of thought which endorses the existence of brand loyalty and contradicts another school of thought which profess the decline of brand loyalty. The study also reveals the factors which cause brand loyalty, brand disloyalty, divided brand loyalty and no brand loyalty tendencies in the context of short life-cycle technology products providing insights to both practitioners and academics. And more interestingly, this study finds short life-cycle products influencing the brand disloyalty and divided brand loyalty tendencies significantly, if not most significantly. This is important in view of today’s highly changed, dynamic and competitive marketplace and in the context of short life-cycle technology products. Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan brändilojaaliuden ja -epälojaaliuden kehittymistä teknologiaintensiivisten kuluttajatuotteiden käyttäjien keskuudessa. Sellaisten tuotteiden käyttöikä on lyhentynyt uusien tuoteinnovaatioiden ja -ratkaisujen tullessa markkinoille yhä nopeammalla tahdilla. Teknologiamuutokset johtavat dynaamisiin markkinoihin ja samalla kuluttajien huoli ja pyrkimykset hoitaa tuotteiden valinta- ja käyttötilanteita kasvavat. Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan brändilojaaliuden ja -epälojaaliuden muodostumiseen liittyviä tekijöitä. Se on yhä tärkeämpää paitsi tutkijoille, myös liiketoiminnan harjoittajille. Tutkimukseen otetaan konstruktiivinen mutta tulkitseva ote, perustuen kuluttajien kertomiin kokemuksiin, joita kerättiin sekä avoimilla että puoliavoimilla haastatteluilla. Hankittu narratiivinen tutkimusaineisto analysoitiin aiempien tutkimusten perusteella muodostetun teoreettisen viitekehyksen avulla niin, että tuotteen valinta, hankinta ja käyttö jaettiin kolmeen periaatteelliseen vaiheeseen. Ne ovat käyttöön omaksumista edeltävä, käytön omaksumisen ja käyttöön omaksumisen jälkeinen vaihe. Tutkimusaineistosta saatiin kehikon avulla analysoituna esille rikas tuotteen valintaan ja käyttöön liittyvä kulutuskokemusten joukko koskien brändilojaaliutta ja -epälojaaliutta. Tutkimuksen mielenkiintoinen tulos on, että kuluttajien brändilojaalius on suurempi kuin epälojaalius. Se vahvistaa näkemyksen, että brändilojaaliuden merkitys ei ole vähentynyt eikä etenkään loppunut. Tutkimuksesta tulee silti esiin myös tekijöitä, jotka vaikuttavat lojaaliuden ohella jakaantuneeseen lojaaliuteen tai lojaaliuden puuttumiseen lyhytikäisten kuluttajatuotteiden tapauksessa. Kaiken kaikkiaan tekijöiden jäsentäminen, näkyväksi tekeminen ja analysointi tarjoavat kiinnostavia näkemyksiä tutkijoille, liiketoiminnan harjoittajille ja muille tahoille. Erityisesti jakaantuneeseen lojaaliuteen ja epälojaaliuteen vaikuttavat tekijät ovat tärkeitä lyhytikäisille teknologiaintensiivisille kuluttajatuotteille, joiden markkinat ovat erittäin dynaamiset ja kilpaillut.

La controverse sur l'attribution de « La Chute d'Icare » des Musées Royaux des Beaux-Arts de Bruxelles a été alimentée a plusieurs reprises, notamment par une datation au radiocarbone de la première toile dont il ressort que P. Bruegel l'Ancien ne peut pas en être l'auteur ; et plus récemment par la publication d'un livre de D. Allart et C. Currie, ainsi que d'un article de ces mêmes auteures publié dans ces pages. Il me semble que la désattribution de cette œuvre n'est pas compatible avec certains résultats d'examen de laboratoire publiés dans la littérature. Dès lors, je propose de passer en revue les différentes études qui ont été menées sur cette œuvre et de dégager une conclusion qui se base sur leur ensemble. Prenant en compte l'analyse d'un échantillon de la peinture, je donnerai en particulier une interprétation des réflectogrammes du dessin sous-jacent qui tient compte d'une probable transposition. Je montrerai enfin comment les différents examens convergent vers la conclusion que « La Chute d'Icare » des Musées Royaux des Beaux-Arts est vraisemblablement un panneau authentique de P. Bruegel, père ou fils, qui a été fortement dénaturé par la transposition sur toile. The controversy about the attribution of « The Fall of Icarus» at the Brussels Museum of Fine Arts has been heightened many times, namely by a radiocarbon dating of the first canvas, from which it is concluded that P. Bruegel the Elder cannot have painted this canvas ; and more recently by the publication of a book by D. Allart and C. Curri, as well as a paper from these authors published in this Journal. It seems to me that the desattribution of this painting is not compatible with some results of scientific examination that were previously published in the literature. Therefore, I propose to review the different studies about this painting in order to draw a conclusion that takes all of them into account. In particular, taking into account the analysis of a paint sample, I will provide an interpretation of the reflectograms of the underlying drawing that takes into account a probable transposition. I will finally demonstrate how different analyses lead to the conclusion that ``The Fall of Icarus´´ at the Royal Museum of Fine Arts is probably an authentic pannel by P. Bruegel, Father or Son, that has been heavily altered by a transposition on canvas.

Le doute est une vertu en conservation-restauration. L'auteur, au travers d'exemples empruntés à la pratique, démontre ses liens avec le principe de réversibilité, l'évolution, le progrès des techniques ainsi que la recherche. The doubt is a virtue in preservation-restoration. The author, through examples borrowed from the practice, demonstrates his links with the principle of reversibility, the evolution, the progress and the research.

Decision-making regarding the aesthetic treatment of wall paintings can be a difficult and complex process due to the multifaceted issues that influence the choices. In addition, local views and national value assignations make it difficult to apply general guidelines for retouching. This paper describes general theoretical concerns presented on the backdrop of specific examples, illustrating a wide range of aesthetic solutions for wall paintings. La prise de décision concernant le traitement esthétique des peintures murales peut être un processus difficile et complexe en raison des multiples facettes des questions qui influencent les choix. En outre, les attributions d'opinions locales et de valeurs nationales rendent difficile l'application de lignes directrices générales pour les retouches. Cet article décrit des préoccupations théoriques générales à la lumière d'exemples spécifiques, illustrant un large éventail de solutions esthétiques pour les peintures murales.

En matière d'expertise et de conservation, il n'y a qu'une seule obédience valable, à savoir celle des œuvres. Tout simplement parce que ce sont en dernier lieu les œuvres qui ont raison. Roger Marijnissen Quelques jalons biographiques Roger Marijnissen est né en 1923, à Gand. Enfant ouvert et curieux, il sera dès son enfance en butte à un handicap de taille. Il perdra, à la suite d'un mauvais ulcère, la vue de l'œil droit. Mais regarder et voir sont des choses bien différentes, écrira Oscar ...

Depuis toujours, la restauration en France cherche son identité et sa fonction dans les institutions. Quelle est donc la place du restaurateur ? Son profil ? Ses compétences ? Ses enjeux ? Son rôle dans la conservation du Patrimoine et l’avenir professionnel qui se dessine? La sensibilité artistique et l’intérêt pour la matière relient les restaurateurs aux peintres du passé, qui furent d’ailleurs les premiers à restaurer leurs maîtres. Une compétence artistique, qui serait dénuée de toute velléité d’expression résume cependant le restaurateur idéal d’aujourd’hui. De l’apprentissage aux formations scientifiques, des ateliers aux instituts, il aura toujours été essentiel de mettre en pratique la théorie, pour rendre celle-ci efficace en évitant les malentendus. Historically in France, conservation-restoration has sought its identity and function in institutions. What therefore is the place of conservator-restorers? What are their profiles, skills and challenges and what is their role in the preservation of culture heritage and the emerging professional future? By their artistic sensitivity and interest in materials they resemble the painters of the past, who were also the first to restore the works of their masters. Today however, the ideal restorer must have artistic skills devoid of any hint of self-expression. From apprenticeship to scientific training, from workshops to institutes, it has always been essential to put theory into practice to make it effective and avoid misunderstandings. conservation, restauration, formation, science, esthétique, atelier

Le polyptyque de l’Agneau Mystique a survécu une histoire violente et divers traitements dans le passé ont laissé leurs traces. L’approche interdisciplinaire du traitement de 1950-51 est encore aujourd’hui exemplaire pour le traitement entamé en 2012 par l’équipe de l’IRPA. Roger Marijnissen a participé à la recherche, et a suivi de près les deux traitements. The Ghent altarpiece has survived a traumatic history and succesive treatments in the past have left their traces. The interdisciplinary approach to the treatment in 1950-51, is still exemplary for the present campaign, started by a team of IRPA in 2012. Roger Marijnissen participated in the research and followed closely both treatments.

Throughout his life Marijnissen has often advocated the significance art education as an important aspect of a museum’s mission. He even provided some valid suggestions as to how the public can be enticed to engage more closely with a museum. In this article we get an insight into Marijnissen’s views on museum education and his answers to the question: how to safeguard the museum collection in the minds of humanity? Marijnissen a souvent préconisé l'éducation à l'art comme un des aspects les plus importanst de la mission d'un musée. Il a même fourni quelques suggestions sur la façon dont le public peut être appelé à s'engager plus étroitement avec celui-ci. Dans cet article, nous donnons un éclairage quant aux opinions de Marijnissen sur l'éducation au musée et évoquons quelques unes de ses réponses à la question fondamentale: comment maintenir et sauvegarder les collections de musées parmi les goûts et aspirations de l'humanité?

L’Antiphonaire d’Oosteeklo, conservé à la bibliothèque du Musée des Beaux-Arts de Gand, a peu retenu l’attention des historiens d’art, en dépit de son importance pour l’histoire de l’enluminure flamande. Un remarquable colophon révèle l’identité de sa commanditaire, Quentine de Mastaing, abbesse des cisterciennes d’Oosteeklo ; il donne le nom de deux copistes et l’année de réalisation du manuscrit (1498). Ses scènes historiées aussi peuvent être rattachées à une enlumineresse documentée : la fameuse Cornelia van Wulfschkercke, carmélite de Sion à Bruges, à qui un œuvre assez important a pu être donné. Cette nouvelle attribution est l’occasion de présenter deux autres manuscrits peints par la même main et d’examiner la validité d’une identification qui reste, à ce stade des recherches, une hypothèse de travail. Despite its importance for the history of Flemish book painting, the Oosteeklo Antiphonal, kept at the library of the Ghent Museum of Fine Arts, has been largely neglected by art historians. A remarkable colophon discloses the identity of its patroness, Quentine de Mastaing, abbess of the Cistercian convent of Oosteeklo. It also mentions the name of the two scribes and the year of completion of the manuscript (1498). Moreover, the historiated initials can be related to a documented artist: the celebrated Cornelia van Wulfschkercke, Carmelite of the Sion convent in Bruges, to whom an important body of works has been attributed. Two other manuscripts by the same hand are presented, an ideal opportunity to assess the validity of an identification that remains, at this stage of research, a working hypothesis.

There is only one valid authority when it comes to expertise and conservation, namely that of the works. Quite simply because in the end it is the works that are right. Roger Marijnissen I would like to thank Joyce Stoner for valuable comments and for editing this English translation. A few biographical milestones Roger Marijnissen was born in Ghent in 1923. He was an open-minded and curious child, but suffered from a major disability from childhood, losing the sight in his right eye followin...

Cet extrait présente les réflexions préliminaires à l'ouvrage Dégradation, conservation, restauration de l'œuvre d'art, Bruxelles, Arcades, 1967. This extract presents the preliminary reflections to the book Degradation, preservation, restoration of the work of art, Brussels, Arcades, 1967.

Ce chapitre récent de l'histoire de la conservation-restauration peut illustrer le progrès de la conservation du patrimoine bâti en Allemagne durant les années 70. Celui-ci se caractérise par un changement de paradigme, une amélioration qualitative en termes de théorie et de méthodologie, en raison d'une meilleure situation légale et de l'extension du concept de monument historique, en ce compris compris des exemples aussi modestes que des habitations domestiques et des fermes. This recent chapter of conservation history can illustrate the improvement in the preservation of built heritage in Germany in the 70s. It was characterized by a paradigm change, with a remarkable increase of quality in theory and methodology, due to a better legal situation and to a broader concept of historical monument, including also modest examples of dwellings and farmhouses.

During the current conservation of the Ghent Altarpiece, carried out by a team of KIK-IRPA, a large amount of old overpaint has been discovered. These are studied with a number of innovative analytical techniques. It is argued here that the introduction of these techniques allows for a re-evaluation of the conservation theoretical and ethical dimensions of coping with such phenomena. Pendant la conservation-restauration actuelle du Retable du Gand, effectuée par une équipe de l'IRPA, on a découvert un grand nombre de surpeints anciens. Ceux-ci sont étudiés par le biais d'un certain nombre de techniques analytiques novatrices. Il est discuté ici que l'introduction de ces techniques réclame une re-évaluation des dimensions théoriques et éthiques de la conservation-restauration pour faire face à de tels phénomènes.

The Foundation of the American Institute for Conservation oral history archive, which began in 1975, contains almost 300 interviews with pioneer conservators, conservation scientists, and art historians. Technical examination and technical art history, as exemplified by Roger H. Marijnissen’s publications, has undergone many changes since the 1950s; this article briefly surveys the field, focusing on the examination of easel paintings, with the aid of voices and personal observations from the interviews available in the international oral history archive of the Foundation of the American Institute for Conservation. La Fondation de l'Institut américain de Conservation pour les archives de la tradition orale (Foundation of American Institute for Conservation - oral history archive), qui a débuté ses travaux en 1975, rassemble près de 300 entretiens avec des conservateurs pionniers, des scientifiques de la conservation et des historiens de l'art. Examens techniques et histoire de l'art technique, comme donnés en exemple par Roger H. Marijnissen dans ses publications, ont subi beaucoup de changements depuis les années 1950; cet article examine brièvement ce champ, se concentrant sur l'examen de peintures de chevalet, par le biais des observations personnelles et des entretiens disponibles dans les Archives de Tradition orale internationales de la Fondation de l'Institut américain pour la Conservation.

L'auteur examine l'usage contemporain du terme "valeur" en rapport avec le patrimoine, et revient sur l'emploi théorique et pratique qu'en fait Aloïs Riegl. The author examines the contemporary use of the term "value", in touch with the heritage, and returns on the theoretical and practical employment by Aloïs Riegl.

The city oldest core is usually considered as the urban part where environmental, architectural and historical evidence values are recognized: they are identifiable in the urban fabric continuity. Even the energetic character of each historic building flows from the choral behavior which every unit has, both in itself and in relation to other constructed organisms, to satisfy distribution-planning rules and art of building principles, dictated by local building methods experienced over time. This study highlights the importance of the indivisible relationship between the parts and the whole in the historic cities old center: it is the principal analysis factor to investigate for the evaluation of historic-monumental architecture energetic behavior and its environmental sustainability gradient after restoration. The paper shows the results of a survey made for Ceglie Messapica historic center (Brindisi). It was carried out with an interdisciplinary methodology, in order to activate a research project aimed to provide good practice guidance for the critical-conservative restoration of old buildings surfaces covered with thin “latte di calce” (milk of lime) layers.

РЕЦЕПТ ВКУСНОГО ДОМАШНЕГО БРЕНДА : мультимодальное исследование финских потребительских брендов на российских интернет - сайтах

Pro gradu -tutkielmani on tapaustutkimus siitä, miten faniutta tuotetaan 2010-luvulla. Tutkimuksen kohteeni on Lady Gaga ja hänen faniyhteisönsä. Tutkielmani sijoittuu fanitutkimuksen, musiikintutkimuksen, sekä media- ja kulttuurintutkimuksen kentille. Tutkimuskysymykseksi muodostui: Miten Lady Gaga tuottaa faniutta? Tutkimuskysymystä jäsennän kolmella teemalla: Miten Lady Gaga viestii faniensa kanssa? Miten Lady Gagan toiminta eroaa häntä edeltävien tähtien toiminnasta? Millaista fanituottajuutta Lady Gagan fanit esittävät? Tutkimusmetodina olen käyttänyt tapaustutkimusta, sekä laadullista audiovisuaalista sisällönanalyysiä. Aineisto koostuu internetistä kerätystä materiaalista. Osa tästä materiaalista on Lady Gagan tuottamaa, osa fanien tuottamaa. Analyysiin olen valinnut yhdeksän tapausta, jotka kuvaavat parhaiten keräämääni materiaalia kokonaisuudessaan. Luokittelin nämä yhdeksän aineistoesimerkkiä kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäisessä kategoriassa käsitellään kahta Lady Gagan julkaisemaa videota, joissa hän puhuu faneistaan. Toisessa kategoriassa käsitellään Lady Gagan perustamaa Born This Way Foundation -säätiötä, jonka tarkoitus on muuttaa maailmaa fanien avustuksella. Kolmannessa kategoriassa käyn läpi esimerkein sitä miten fanit käyttävät internetiä ja sosiaalista mediaa ilmaistaakseen faniuttaan. Tärkeimpänä tuloksena selvisi Lady Gagan pyrkimys osallistaa faninsa markkinointikoneiston osaksi. Faneille myös tarjotaan löyhää ideologiaa siitä miten maailmaa voidaan parantaa. Tutkimus avaa myös ikkunan fanien maailmaan ja siihen miten syvästi he Lady Gagaa kohtaan tuntevat. Lady Gaga on yhteydessä faneihinsa sosiaalisessa mediassa. Hän myös rinnastaa fanit itseensä ja pitää heitä vertaisinaan. Tämän kaltainen diskurssi on omiaan luomaan fanien ja tähden väliin kiinteän siteen.

L'articolo è una lettura del libro di Brandi che si riferisce principalmente al ruolo dello spazio e al rapporto tra spazio interno ed esterno, con una riflessione finale sull'architettura italiana contemporanea

Brändien luomisessa korostetaan yhä enemmän brändin kehittämistä vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa. Yritykset tiivistävät yhteistyötä pystyäkseen vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin entistä koko-naisvaltaisemmilla palveluilla, joista viestitään yhteisbrändeillä. B2B-brändin luomista ja yhteisbrändejä on tutkittu vasta erittäin vähän. Vaikka yritykset yhdistävät voimavarojaan, voidaan samaan aikaan liike-elämän ja yhteiskunnan nähdä ideologisesti erkanevan toisistaan. Yhteisarvon tuottaminen on liiketoi-mintamalli, joka pyrkii liike-elämän keinoin ratkaisemaan yhteiskunnan suuria haasteita, kuten vesistöjen suojelua. Tätä nousevaa mallia ei vielä juurikaan ole tieteellisesti tutkittu. Tämän tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä B2B-yhteisbrändin mahdollisuuksista tukea organi-saation yhteisarvon tuottamista. Tutkimusongelmaan pyrittiin vastaamaan kahden tutkimuskysymyksen avulla, jotka käsittelivät avainkumppaneiden näkemystä yhteisarvon tuottamisesta ja avainkump-paneiden osallistumista B2B-yhteisbrändin luomiseen. Teoriaosuus muodostuu B2B-yhteisbrändin luo-misesta ja yhteisarvon tuottamisesta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja edellä mainittuja ilmiöitä tarkastellaan tapaustutkimuksena vesiosaamiskeskuksen avulla. Empiirisen tutkimuksen aineisto kerät-tiin Delfoi-menetelmää hyödyntäen sekä verkkopaneelilla että puolistrukturoiduilla sähköposti- ja puhe-linhaastatteluilla. Analysoinnissa käytettiin teoriasidonnaista menetelmää. Tutkimustulosten mukaan kohdeorganisaation avainkumppaneilla on hyvät edellytykset tuottaa yhteis-arvoa vesiosaamiskeskuksessa. Yhdessä avainkumppanit voivat tarjota kattavampia ja laadukkaampia vedenhallintaratkaisuja ja palveluita sekä vesiosaamiskeskuksen yhteistoimintaa edistäviä palveluita. Avainkumppanit näkivät toimintaan osallistumisessa verraten paljon mahdollisuuksia, kuten innovaati-ot ja uudet markkinat, mutta vain vähän riskejä tai esteitä. Tulosten perusteella avainkumppanit voivat vesiosaamiskeskuksen yhteisbrändiä kehittämällä edistää vesisolidaarisuuden rakentamista ja ympäris-tömyönteistä elinkeinotoimintaa. Yhteisarvon tuottamista tukevassa brändissä on suositeltavaa korostaa brändin merkityksellisyyttä, ei teknologiaa. Vuorovaikutuksellisuus sidosryhmien kanssa lisää brändin toivottua dynaamisuutta. Interaction with stakeholders is increasingly emphasized in creating brands. Organizations increase co-operation in order to be able to respond to customers’ needs with more comprehensive services that are communicated through co-brands. Studies of B2B branding and co-brands are still scarce. Though com-panies are combing their resources, businesses and society can still be seen drifting apart ideologically. Creating shared value is a business model that aims at solving great societal challenges, such as protect-ing waters by the means of business life. This rising model is still very little researched. The objective of this study is to enhance the understanding on how an organization’s creating shared val-ue can be supported by a B2B co-brand. The research problem was aimed to be answered with the assistance of two research questions that dealt with the key partners’ perception on creating shared value and their participation on creating a B2B co-brand. The theoretical part of this study consists of creating a B2B co-brand and creating shared value. This is a qualitative study and the above mentioned phenomena are put into practice in a case study in a water centre of expertise. The empirical data was collected with the Delphi method, using web panel as well as email and phone enquiries. An abductive approach was employed to analyze the data. According to the findings of the study, the key partners of the case organization have good preconditions to create shared value with the water centre of expertise. Together the key partners can offer more comprehensive and higher quality water management solutions and services as well as services promot-ing the co-operation of the water centre of expertise. The key partners saw relatively many opportunities in participating in such cooperation, such as innovations and new markets, and they found only little risks or obstacles. On the basis of the results the key partners can improve the building of water solidarity and environmentally friendly trade by developing the co-brand of the water centre of expertise. In a brand that supports creating shared value, it is recommended to emphasize the meaning of the brand, not the technology. Interaction with the stakeholders increases the dynamics desired of the brand.