Search

nonPeerReviewed

Tässä julkaisussa esitän kokonaisvaltaisen mielen hyvinvoinnin määritelmän, jota olemme empiirisesti testanneet Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksen aikuisikäisillä osanottajilla (Kokko ym. 2013). Kokonaisvaltaisen mielen hyvinvoinnin määritelmässä huomioidaan mielen hyvinvoinnin myönteiset ulottuvuudet. nonPeerReviewed

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä varhaiskasvatuksessa ilmenee lasten kertomana. Tutkimus nojaa sosiologiseen lapsuudentutkimukseen. Sen periaatteiden mukaan lapset nähdään aktiivisina yhteiskunnan jäseninä, ja lapsuutta arvostetaan merkityksellisenä ajanjaksona yksilön elämässä. Tutkimuksessa keskityttiin kuuntelemaan 4–5-vuotiaiden lasten kerrontaa varhaiskasvatuksessa ilmenevistä hyvinvoinnin tekijöistä. Aineisto koostuu 38 haastattelusta (seitsemästä parihaastattelusta, 31 yksilöhaastattelusta). Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta eri päiväkodista, seitsemästä eri varhaiskasvatusryhmästä, tammi-helmikuussa 2023. Litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Analyysissä sovellettiin sosiologi Erik Allardtin (1976) hyvinvoinnin mallin kolmea ulottuvuutta: elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen (being). Tulosten perusteella lapset viihtyivät varhaiskasvatuksessa pääsääntöisesti hyvin. Hyvinvoinnin tekijät liittyivät päiväkodin fyysiseen ympäristöön ja olosuhteisiin, lasten perustarpeisiin, varhaiskasvatusympäristössä muodostuneisiin sosiaalisiin suhteisiin ja lasten toimintaan ja vaikutusmahdollisuuksiin varhaiskasvatusyhteisössä. Allardtin (1976) hyvinvoinnin mallin kolme ulottuvuutta rakentuivat suhteessa toisiinsa ja päällekkäisyyttä ulottuvuuksien välillä ilmeni; esimerkiksi leikkitilanteet yhdistivät aineellisten olosuhteiden, sosiaalisten suhteiden ja itsensä toteuttamisen ulottuvuudet toisiinsa. Tutkimuksen tulokset ovat enimmäkseen linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Ne vahvistavat aiemman lapsuudentutkimuksen havaintoa siitä, että alle kouluikäiset lapset kykenevät kertomaan hyvinvointiinsa vaikuttavista tekijöistä, kun heille tarjotaan siihen mahdollisuus. Vaikka subjektiiviset hyvinvoinnin kokemukset ovat aina kontekstisidonnaisia, eivätkä täten sellaisenaan yleistettävissä koko väestöön, voidaan tämän ja aiemman tutkimuksen tuloksissa havaita yhteisiä teemoja. Laajempi tutkimustieto lasten hyvinvoinnin kokemuksista voisi olla avuksi suunniteltaessa ja toteuttaessa lapsilähtöistä ja lasten hyvinvointia tukevaa varhaiskasvatustoimintaa. The aim of this study was to explore children's experiences of well-being in early childhood education and care. The study is based on sociological research on childhood, according to which children are seen as active agents in their communities and childhood is valued as a meaningful period in an individual's life. This study focused on listening to the narratives of 4–5 year old children about their well-being in kindergarten. The research data consists of 38 interviews collected from three different kindergartens, seven different early childhood education groups, during January and February 2023. The transcribed interview data was analysed using content analysis. The analysis was informed by the three dimensions of sociologist Erik Allardt's (1976) model of well-being: having, loving and being. Several elements related to children’s well-being were found. The results showed that children generally were feeling well in ECEC. The elements of well-being were related to the physical environment and conditions of the day care centre, the basic needs and social relationships of the children and the child's participation in the early childhood community. The three dimensions of Allardt's (1976) model of well-being were constructed in relation to each other and overlaps between the dimensions emerged. The results of this study are mostly in line with previous research. Children under 7 years old are able to report on elements related to their well-being when given the opportunity to do so. Although subjective experiences of well-being are always context-specific and thus not generalisable, common themes can be observed in the results of this and previous research. More extensive research on children's well-being experiences could be helpful in designing child-centred ECEC activities that support children's well-being.

Hyvin- ja pahoinvoinnin välinen suhde heijastelee sitä, miten ja kuinka laajana hyvinvointi on milloinkin ymmärretty. Käsitteen merkityksen muutokset ilmentävät myös yhteiskunnassa tapahtuneita sosiaalisia ja taloudellisia sekä myös arvopohjaisia muutoksia. Historiallisesti katsottuna ihmisten vaikeudet saavuttaa riittävä henkinen ja aineellinen hyvinvointi liittyvät niihin elinympäristöihin ja alueisiin, missä he elävät. Heitä voitaisiin auttaa ja tukea erilaisin palveluin, mutta se edellyttäisi heidän yksilöllisten elämäntilanteidensa ja tarpeidensa sekä paikallisten olosuhteiden tarkempaa huomiointia. Myös koulutus on historiallisesti tärkeä hyvinvointia vahvistava tekijä. nonPeerReviewed

The aim of the present study was to identify profiles of elite athlete mental well- and ill-being and study how the profiles (i.e., subgroups of athletes) differed in sport-related demands and resources. A total of 259 Finnish elite athletes (n = 170 active and n = 89 retired) completed quantitative self-report inventories. Through cluster analysis, four profiles of mental well- and ill-being were identified. Profile 1 was overrepresented by retired, older, and male athletes, and characterized by good mental well-being. Profile 2 consisted mainly of active athletes who reported mild risk for alcohol abuse. Profile 3 consisted mainly of women who displayed possible presence of an eating disorder. Profile 4 was typical of young athletes with mental ill-being. The balance between sport-related demands and resources appeared to be the healthiest in Profile 1 and worst in Profile 4. The present findings are beneficial for those who work with and/or provide psychological support to athletes.

From the perspective of female passengers, much remains unknown about institutional or platform trust and the sharing economy. The present study was conducted in an emerging economy context to comprehend the significance of institutional trust. The study aimed to develop a dynamic theoretical model incorporating the perceived effectiveness of platform-based institutional structures (PEPIS) as a dependent variable in sharing economy platforms, examine the antecedents of PEPIS and determine how PEPIS affects female passengers' trust in the institution or platform. Different strata of female passengers were targeted using a quota-cum-purposive sampling method. In total, 413 useable responses to a pre-tested survey questionnaire were collected. Our findings contribute to the literature on institutional structures and trust by demonstrating that four market-driven institutional mechanisms directly and significantly influence PEPIS: perceived effectiveness of feedback mechanism, perceived effectiveness of escrow services, perceived effectiveness of provider certification and perceived effectiveness of urgent rescue; PEPIS is directly related to perceived trust in the platform (TRST); the relationships between TRST and the study's outcome variables (subjective well-being, intention to recommend, and continuous usage intention) were also tested and found significant. It was also found that TRST promotes female users' continuous usage intention, intention to recommend and subjective well-being. peerReviewed

A sense of meaningfulness is one of the most sought?after work characteristics which has been associated with employees’ well-being. This study explored whether meaningful work enhances self-rated health in challenging work context, under the stressors of distractions, unnecessary tasks, and unreasonable tasks. Data was collected from Finnish teachers (N = 1,658) and structural equation modelling was employed with the latent interaction terms. Results showed that meaningful work was associated with better self-rated health and the stressors were associated with poorer self-rated health. Protective potential of meaningful work against stressors was also discovered, as meaningful work mitigated the harm of stressors on self-rated health. These findings indicate that meaningful work acts as an important resource for employees’ self-rated health and helps them to better cope with stressful work conditions, enhancing well-being. The protective quality of meaningful work means that even challenging work context may have less harm for employees’ well-being, if they have a strong sense of meaning in work. The practical implications of the findings for teachers and organizations are discussed. publishedVersion

nonPeerReviewed

Purpose: Assess and describe the physical demands and changes in subjective wellbeing of recruits completing the 12 week Australian Army Basic Military Training (BMT) course. Methods: Thirty-five recruits (24.8 ± 6.8 y; 177.4 ± 10.1 cm, 75.6 ± 14.7 kg) consented to daily activity monitoring and weekly measures of subjective wellbeing (Multi-component Training Distress Scale, MTDS). The physical demands of training were assessed via wrist worn activity monitors (Actigraph GT9X accelerometer). Physical fitness changes were assessed by push-ups, sit-ups and multi-stage shuttle run in weeks 2 and 8. Results: All objective and subjective measures significantly changed (p < 0.05) across the 12 week BMT course. In parallel, there was a significant improvement in measures of physical fitness from weeks 2 to 8 (p < 0.001). The greatest disturbance to subjective wellbeing occurred during week 10, which was a period of field training. Weeks 6 and 12 provided opportunities for recovery as reflected by improved wellbeing. Conclusions: The physical demands of training varied across the Australian Army 12 week BMT course and reflected the intended periodization of workload and recovery. Physical fitness improved from week 2 to 8, indicating a positive training response to BMT. Consistent with findings in sport, wellbeing measures were sensitive to fluctuations in training stress and appear to have utility for individual management of personnel in the military training environment.

Koronapandemian leviämisen estämiseksi asetetut rajoitukset ovat kohdistuneet erityisesti ikäihmisiin, joille tauti on vaarallisin. Miten korona-aika rajoituksineen on näkynyt ikääntyneiden elämässä ja hyvinvoinnissa? Tutkimuksemme aineistona on 31 kesällä 2020 tehtyä puhelinhaastattelua. Korona-aika rajoituksineen oli vaikuttanut haastateltujen arkeen ja hyvinvointiin eri tavoin. Suuri osa koki arkensa muuttuneen vain vähän tai ei ollenkaan, osa taas koki hyvinvointinsa huonontuneen merkittävästi. Jotkut kokivat arkensa jopa parantuneen. Niillä, joilla arki ei ollut juuri muuttunut, elämä oli saattanut olla jo ennestään rajoittunutta huonon toimintakyvyn ja vähäisten sosiaalisten kontaktien vuoksi. Osa haastatelluista oli kyennyt joko yksin tai muiden ihmisten tuella kehittämään uusia tapoja toimia, jolloin oli ollut mahdollista säilyttää arki lähes ennallaan. Ympäristön, kuten kävelyreittien ja viheralueiden, merkitys hyvinvoinnin ylläpitäjänä korostui pandemia-aikana. Yhteydenpito muihin ihmisiin puhelimitse oli tärkeä keino ylläpitää hyvinvointia. Uusi teknologia oli korvannut kasvokkaisia tapaamisia lähinnä niillä, joilla oli ennestään kokemusta sen käytöstä. Ikääntyneiden korona-arjessa korostuivat sopeutuminen, joustavuus ja elämänkokemuksen pohjalta syntyneet valmiudet pandemia-ajan kohtaamiseen.

Background Teachers' self-reported stress is related to the quality of teacher–student interactions and students' learning outcomes. However, it is unclear if teachers' physiological stress is related to child-centred teaching practices in the classroom and whether teaching practices mediate the link between teachers' stress and students' learning outcomes. Aims We studied the effect of teachers' physiological stress and self-reported stress on their teaching practices and thereby on students' learning outcomes in math. Sample A total of 53 classroom teachers and 866 Grade 1 students participated in the study. Methods Salivary cortisol in the middle of the school day and cortisol slope from morning peak to evening were used as indicators of teachers' physiological stress, in addition to self-reported teaching-related stress. Teaching practices were observed with the ECCOM instrument. Students' math skills controlled for gender and previous skills were used as a measure of learning outcomes. Data were analysed with a two-level SEM. Results Teachers' physiological stress did not have an effect on teaching practices or students' math skills. Teachers reporting less stress used relatively more child-centred teaching practices compared with teacher-directed ones. These practices had a marginal effect on classroom-level differences in the gain of students' math skills in Grade 1. There was neither a direct nor indirect effect from teachers' stress on students' math skills. Altogether, our model explained 77% of classroom-level variance in math skills. Conclusions Teachers' self-reported stress has an effect on their teaching practices, which, in turn, have a marginal effect on students' learning outcomes. peerReviewed

Pro-gradu tutkielma tarkastelee yksilön ekologisuuden ja kestävän elämäntavan yhteyttä koettuun hyvinvointiin sekä sitä, millaisia merkityksiä yksilöt antavat ekologisuudelle ja kestävyydelle psyykkisen hyvinvoinnin kokemisen, itsen toteuttamisen ja omien arvojen mukaisen elämäntavan näkökulmasta. Yksilöiden kokemuksia tutkimalla on tarkoitus lisätä ymmärrystä ekologisen ja kestävän elämäntavan sekä toiminnan vaikutuksesta yksilön subjektiivisesti koettuun hyvinvointiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kestävän kehityksen ja yksilön ekologisuuden määritelmistä sekä hyvinvoinnin näkökulmien tarveteoreettisesta tarkastelusta keskittyen erityisesti yksilön psykologisiin tarpeisiin. Lisäksi teoreettinen viitekehys tarkastelee yksilön toimintaa ohjaavia motiiveja ja toiminnan taustalla vaikuttavia motivaatioita yksilön arvomaailman, toimintamahdollisuuksien, itsen toteuttamisen sekä koetun hyvinvoinnin näkökulmista. Tutkielman aineisto on kerätty seitsemältä informantilta yksilöllisenä puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Yksilöllinen teemahaastattelu mahdollisti pääsyn yksilöiden subjektiivisten kokemusten ja käsitysten äärelle. Aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavana sisällönanalyysina. Tutkittavat kokivat ekologisuuden ja kestävyyden merkittävänä ja tärkeänä asiana, josta oli muotoutunut pysyvä elämäntapa ja elämänarvo. Tutkittavat kokivat, että heillä oli vapaus ja mahdollisuus valita omien arvojensa mukainen elämäntapa ja he kokivat toimintamahdollisuutensa kestävään toimintaan suhteellisen hyvinä. Motivaatio ekologiseen toimintaan ja kestävään elämäntapaan koettiin vahvasti sisäisenä, mikä vahvisti yksilöiden itseohjautuvuuden ja itsen toteuttamisen kokemuksia. Sisäisesti motivoituneen ja omien arvojensa mukaisen toiminnan kautta yksilön oli mahdollista vaikuttaa oman hyvinvointinsa rakentumiseen tyydyttämällä perustarpeitaan kestävästi ja ympäristön hyvinvoinnin kannalta suotuisilla tavoilla. Yksilön kestävän hyvinvoinnin rakentumisen tutkiminen on tärkeää, sillä ilmastonmuutos koskettaa kaikkia maailman ihmisiä. Kansalaisten ekologinen ja kestävä toiminta on merkityksellistä ensinnäkin paikallisten ilmastotekojen ja ympäristön hyvinvoinnin lisäämisen kannalta, mutta myös yksilöiden psyykkisesti koetun hyvinvoinnin kannalta. Toimimalla ekologisesti ja kestävästi yksilö voi vaikuttaa sekä omaan että ympäristön hyvinvointiin positiivisesti.

Hyvinvointi on yhteiskuntamme keskeinen, ellei keskeisin tavoite. Olemme paradoksaalisessa tilanteessa, jossa hyvinvoinnin tavoittelu on vaarantanut sen perustana olevan maapallon biofyysisen systeemin toiminnan ihmiselämällekin suotuisana: maapallon keskilämpötila on noussut jo noin asteella esiteollisesta ajasta, luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja useat luonnonvarat hupenevat. Onkin tärkeää tarkastella, miten voimme tuottaa hyvinvointia kestävästi, planeetan rajojen sisäpuolella. Tätä laajaa kysymystä lähestytään tässä pro gradu -tutkielmassa yksityisten henkilöiden näkökulmasta. Aiemmissa tutkimuksissa ympäristöystävällisen toiminnan ja koetun hyvinvoinnin välillä on havaittu positiivinen yhteys, mutta sen suunnasta tai perusteista ei ole vielä varmuutta. Yhteyksien valaisemiseksi tutkimuksessa haastateltiin viittä henkilöä, jotka kokeilevat ympäristöystävällistä toimintaa osana D-mat oy:n koordinoimaa Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö -kokeilua. Heistä kutakin haastateltiin kolmesti: ennen kokeilun alkua, sen jälkeen ja noin kaksi kuukautta kokeilun päättymisestä. Kiihdyttämö-kokeilussa osallistujat pyrkivät pienentämään elämäntapansa hiilijalanjälkeä kuukauden kokeilujakson ajan. Haastateltavien hyvinvoinnin kokemuksia suhteutetaan heidän hiilijalanjäljissään kokeilujaksolla tapahtuviin muutoksiin. Aiempien tutkimusten kanssa yhteneväisesti ympäristöystävällinen toiminta ja koettu hyvinvointi ovat haastateltavien kokemusten perusteella pääsääntöisesti yhteensopivia. Haastateltavat pienensivät hiilijalanjälkiään kuukauden kokeilujakson aikana noin 6–25 % ilman, että heidän yleinen elämään tyytyväisyytensä tai elämän arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemuksensa muuttui tämän johdosta. Teko kerrallaan kysyttynä neljä viidestä haastateltavasta kertoi kokevansa useiden tekojen tuoneen itselleen tyytyväisyyden ja merkityksellisyyden kokemusta. Tuloksia selitetään hyödyntäen Helneen ja Hirvilammen esittämää kestävän hyvinvoinnin HDLB-mallia, jota täsmennetään tutkimuksessa Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteorian avulla. Näyttää siltä, että toiminnan ympäristöystävällisyys voi tuoda tyytyväisyyden ja merkityksellisyyden kokemusta silloin, kun sitä toteuttava henkilö toimii omaehtoisesti, tiedostaa toimivansa ympäristöystävällisesti ja kokee voivansa vaikuttaa toiminnallaan ympäristöongelmien ratkaisuun sekä kokee ympäristöongelmien ratkaisun tärkeäksi esimerkiksi tulevia sukupolvia tai luontoa kohtaan tuntevansa välittämisen vuoksi. Osaan haastateltavien kokeilemista teoista liittyy myös ympäristöystävällisyydestä riippumattomia tyytyväisyyden ja merkityksellisyyden kokemusta tuottavia oheishyötyjä, kuten sosiaalista kanssakäymistä. Tulokset tukevat käsitystä hyvinvoinnista moniulotteisena ja relationaalisena ilmiönä. Ympäristöpolitiikka voisi hyötyä tästä ymmärryksestä, jonka pohjalta kestävä toiminta voi vahvistaa hyvinvointia paitsi tulevaisuudessa myös tässä hetkessä. Tulevissa tutkimuksissa olisi kiinnostavaa tutkia ympäristöystävällisen toiminnan ja koetun hyvinvoinnin yhteyksiä laajemmalla joukolla.

Background Despite numerous studies providing evidence for positive effects of physical activity and physical fitness, evidence for association between physical fitness and health-related quality of life (HRQoL) in young adults is limited. The aim of the present cross-sectional study was to investigate the association of cardiorespiratory and muscular fitness with HRQoL from the perspective of its physical and mental components among young adult Finnish males. Methods The sample consisted of 754 men, with the mean age of 26 years (SD 6.7 years), who participated in the military refresher training. HRQoL was measured using the Finnish RAND 36-item health survey. Cardiorespiratory fitness was determined by a bicycle ergometer test, and muscular fitness by various tests measuring maximal strength and muscular endurance. Logistic regression modelling was used to compare low, moderate and high physical and mental component of HRQoL scores to the respective levels of muscular and cardiorespiratory fitness. Results The findings of the adjusted (age, educational level, marital status, employment status, smoking, use of alcohol and BMI) analysis showed that cardiorespiratory and muscular fitness are positively associated with both physical and mental components of HRQoL. In terms of the physical component of HRQoL, even a moderate fitness level was positively associated with better HRQoL. In terms of the mental component of HRQoL, the impact was seen only in the group with the highest fitness level. Conclusions The findings suggest a positive contribution of physical fitness to mental health and highlight the importance of both muscular and cardiorespiratory fitness in the promotion of HRQoL. Even lighter forms of physical activity that result in moderate physical fitness could contribute to the physical component of HRQoL. In terms of the mental component of HRQoL, higher levels of physical fitness may be needed to gain higher levels of HRQoL among young males.

Aims To identify what factors are associated with the caregiver burden of spouse caregivers, adult child caregivers, and parent caregivers. Background Caregivers often feel stressed and perceive caregiving as a burden. The caregiver burden has been little studied from the perspective of the personal relationship between caregiver and care recipient. Design Cross-sectional study. Methods A random sample of 4,000 caregivers in Finland was drawn in 2014 and those who remained either spouse, adult child, or parent caregivers at data collection were included in the analysis (N = 1,062). Data collection included recipients' characteristics. Caregivers' perceived burden was measured using the Caregivers of Older People in Europe index. General linear models were used to explain perceived caregiver burden. Results Care recipients' low level of cognitive function was associated with greater perceived burden. Higher quality of support was associated with lower perceived burden among female and male spouse caregivers, daughter caregivers, and mother caregivers. Low cognitive function explained 3-6% and high quality of support 2-5% of the total variation in the burden explained by the models, which ranged between 45-55%. Conclusion Because cognitive challenges of care recipient are associated with greater perceived burden and high quality of support with lower burden among most of the caregiver groups, high-quality tailored nursing interventions will be needed especially for the caregivers of the most frail care recipients.

Tässä kymmenestä artikkelista koostuvassa kokoomateoksessa tarkastellaan Varkautta rakennemuutoksen kanssa kamppailevana pienenä kaupunkina historiallisia dokumentteja sekä vuosina 2016–2017 kerättyjä kysely- ja haastatteluaineistoa hyödyntäen. Pitkän teollisuushistorian omaava Varkauden kaupunki on tämän vuosituhannen ensimmäisinä vuosikymmeninä menettänyt suuren osan teollisista työpaikoistaan ja sen väestö on supistunut voimakkaasti. Kuitenkin koko aikuisväestöä edustava kysely kertoo, että varkautelaiset ovat tyypillisesti tyytyväisiä työhönsä, sosiaalisiin suhteisiinsa ja elämäänsä muutenkin. Varkaus nähdään turvallisena ja hyvän elämän puitteet tarjoavana asuinpaikkana. Hyvinvoinnin tärkeitä osatekijöitä ovat parisuhde ja muut sosiaaliset suhteet. Hyvinvoinnin puutteet liittyvät työttömyyteen, pienituloisuuteen sekä ulkopuolisuuden tunteisiin suhteessa asuinpaikkaan. Nuoret aikuiset arvostavat omaa asuinpaikkakuntaansa sekä perhe- ja sukulaisuussuhteitaan, mutta arkielämään liittyy jännitteitä työn ja toimeentulon osalta. Varkauden rauhallisuutta ja luonnonläheisyyttä arvostetaan, mutta monet toivoivat siltä myös enemmän kaupunkimaista sykettä. Teos on saatavilla painettuna verkkokirjakaupoista (mm. Booky.fi, Suomalainen.com ja Adlibris.com). Sisällys: Esipuhe Johdanto: Varkautta tutkimassa / Pekka Kuusela, Vilma Hänninen & Antti Kouvo Varkaus yhteiskunnallisten murrosten näyttämönä 1900-luvun alusta nykypäivään / Hannu Itkonen & Arto Nevala Varkautelaiset töissä: Työn piirteet ja tulevaisuudennäkymät pikkukaupungissa / Antero Puhakka Perhe ja perhesuhteet naisten ja miesten hyvinvoinnin perustana Varkaudessa / Anna-Maija Castrén & Antti Kouvo Varkautelaisten sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin osatekijöinä / Vilma Hänninen & Katja Lötjönen Varkautelaisten hyvinvointi ja sen vaihtelua selittävät yhteiskunnan sosiaalisen laadun tekijät / Reeta Kankaanpää, Tomi Mäki-Opas & Marja Vaarama Paikkasidoksen ja hyvinvoinnin suhde sosiaalisen riskin tilanteissa / Aini Pehkonen & Timo Toikko Onko Varkaudessa Y-sukupolvea? / Pekka Kuusela, Katja Lötjönen & Mikko Saastamoinen Kotikaupungin merkitys varkautelaisen nuoren aikuisen elämänkulussa ja arjessa / Mervi Issakainen & Vilma Hänninen Nuorten aikuisten turvallisuuden kokemukset pikkukaupungissa / Janissa Miettinen, Taru Kekoni, Riitta Vornanen & Juha Hämäläinen Päätteeksi: Varkaus sinnittelevänä pienenä teollisuuskaupunkina / Vilma Hänninen The ten articles in this edited volume examine the city of Varkaus as a small city struggling with structural change using historical documents as well as survey and interview data. The city of Varkaus, which has a long industrial history, has lost a large part of its industrial jobs in the first decades of this millennium and its population has fallen sharply in recent years. However, a survey of the adult population shows that the inhabitants of Varkaus are typically satisfied with their work, with their social relationships and their lives in general. Varkaus is seen as a safe and good living environment. A central element of well-being is couple relationship, as well as other social relationships. The lack of well-being often stems from unemployment, low income and feelings of not belonging to the place of residence. Young adults value their place of residence as well as their family relationships, but there are tensions in their life regarding work and income. The tranquility and proximity to nature of Varkaus are appreciated, but there are also many who long for more urban heartbeat in their hometown. Available in print from online bookstores (e.g. Booky.fi, Suomalainen.com and Adlibris.com).

Previous studies have shown that participation in leisure time physical activity is related to better mental well-being and subjective health. However, the associations between different types of leisure time physical activities and different dimensions of mental well-being have rarely been studied. In addition, longitudinal research, analyzing possible causal relations between these variables, is lacking. To investigate these research questions, data gathered at ages 42 and 50 (present N = 303) for the Finnish Jyväskylä Longitudinal Study of Personality and Social Development were used. Physical activity was assessed as frequency of participation at ages 42 and 50, and at age 50 also as frequency of participation in different types of physical activities. Mental well-being was captured by emotional, psychological and social well-being and subjective health by self-rated health and symptoms. Cross-sectionally, different types of physical activities were related to different dimensions of well-being. Walking had positive associations with psychological and social well-being, rambling in nature with emotional and social well-being, and endurance training with subjective health. Rambling in nature was also positively related to subjective health but only among men. Longitudinally, mental well-being predicted later participation in leisure-time physical activity, whereas no longitudinal associations between subjective health and physical activity were found. The results suggest that leisure time physical activities are related to current mental well-being and subjective health in midlife. Across time, good mental well-being seems to be a resource promoting engagement in physical activity. peerReviewed

Tässä kyselytutkimuksessa (N=1000) selvitettiin koronavirusepidemiasta johtuvien rajoitusten vaikutusta työikäisten (18-65 vuotta) suomalaisten kuluttajien käyttäytymiseen arjessa sekä koronarajoitusten vaikutusta heidän taloudelliseen tilanteeseensa ja koettuun hyvinvointiin. Lisäksi tutkittiin kuluttajien arviota kulutuksesta rajoitusten purkaannuttua. Tutkimustuloksista käy ilmi, että valtaosa vastaajista koki koronarajoitukset tarpeellisiksi. Vain harvat ajattelivat, että arkea rajoittavista määräyksistä, kuten kauppojen ja palvelujen aukiolojen rajoituksista tai liikkumisrajoituksista oli suurta haittaa. Miehet kokivat haittoja naisia yleisemmin. Liikkumis- ja matkustusrajoitukset haittasivat hieman enemmän Uudellamaalla kuin muualla Suomessa asuvia. Useimmat vastaajat kannattivat juhlien ja tilaisuuksien perumista kesän ja monet jopa syksyn osalta. Naiset olivat miehiä enemmän huolissaan lähes kaikesta koronaviruksen liittyvästä haitasta. Erityisesti nuoret olivat huolissaan koronavirusajoitteiden vaikutuksesta heidän omaan henkiseen hyvinvointiinsa. Myös huoli toimeentulosta ja työurasta korostui nuorten ja myös pienituloisten vastauksissa. Keskimäärin vastaajat olivat kuitenkin enemmän huolissaan Suomen talouden kuin oman taloutensa kehityksestä siitäkin huolimatta, että yllättävän moni ennakoi jäävänsä työttömäksi tai lomautetuksi lähiaikoina. Nuorten keskuudessa työttömyys oli vielä yleisempää kuin muilla ja moni oli menettänyt luvatun kesätyön. Taloutensa sopeuttamiseksi erityisesti yrittäjät velkaantuivat muita enemmän, ja työttömistä moni oli lahjoitusten ja ruoka-avun varassa. Toisaalta taas moni keskituloinenkin pystyi sijoittamaan osakkeisiin niiden hintojen ollessa alhaalla. Fyysisissä kaupoissa käyminen väheni koronarajoitusten vuoksi huomattavasti. Verkkokaupoista ostaminen yleistyi silti yllättävän vähän, mutta ostaminen painottui aiempaa enemmän elintarvikkeisiin ja ravintoloiden noutoruokapalveluihin. Erityisesti hyvätuloiset suosivat ravintolaruoan tilaamista kotiin. Kotimaisen verkkokaupan käyttäminen lisääntyi kuitenkin enemmän kuin ulkomaisten. Digitaalisten viihdepalvelujen käyttö oli korona-aikaan hyvin yleistä. Digipalveluiden tottumattomat käyttäjät lisäsivät muita enemmän verkko-ostojaan ja digitaalisten viihdepalvelujen käyttöä. Kulutuksensa nopeaan palautumiseen vähintään ennalleen uskoi vain noin kolmannes vastanneista. Merkille pantavaa oli, että monet uskoivat tulevaisuudessa ostavansa vähemmän tavaraa ja palveluja, koska ovat huomanneet tulevansa toimeen vähemmälläkin. Myöskään ulkomaanmatkailun nopeaan palautumiseen ei uskottu. Hyvätuloiset vastaajat olivat selvästi yleisimmin valmiita palauttamaan kulutustaan ennalleen. Monet vastaajista kaipasivat fyysisiä kauppoja ja erityisesti lähikauppoja ja aikoivat jatkossa panostaa niihin. Verkkokaupasta ostamisen sen sijaan yllättävän harva vastaaja arveli lisääntyvän. Erityisesti kiinalaisia verkkokauppoja ajateltiin jatkossa vältettävän. Monet vastaajat etenkin vanhemmissa ikäryhmissä aikoivat jatkossa ylipäätään välttää kiinalaisia tuotteita.

The study examined how far students’ perceptions of the psychosocial school environment are associated with self‐rated health, life satisfaction and subjective health complaints. Students’ perceptions were associated with one or more indicators of subjective health. Perceived health was better in direct proportion to positive perceptions. Student relations and school strain were the factors that stood out in both genders, with regard to all the health indicators. School engagement, parental support and educational aspiration were found to be important for overall perceived health of the students. This study indicates the importance of the psychosocial school environment for students’ health. peerReviewed

Yksinäisyyttä pidetään yleisesti vakavana yhteiskunnallisena ongelmana. Yksinäisyys kuitenkin ymmärretään monin eri tavoin, mikä herättää filosofisia kysymyksiä siitä, minkälaisena ilmiönä sitä tulisi tutkia. Artikkelissa käsittelen erilaisia yksinäisyyden muotoja erityisesti koetun yksinäisyyden näkökulmasta. Tutkin yksinäisyyttä sellaisten tunteiden filosofian nykysuuntausten avulla, jotka painottavat tunteiden ja ilmapiirien vuorovaikutuksellista muodostumista. Väitän, etteivät koetun yksinäisyyden näkökulma ja tunteiden filosofinen lähestymistapa tarkoita ilmiön yhteiskunnallisten tekijöiden sivuuttamista. Koska yksinäisyyttä ei voi erottaa yhteiskunnallisesta tilanteestaan ja tavoista, joilla ihmissuhteet kulttuurisesti järjestyvät, käsittelen artikkelissa koettua yksinäisyyttä myös poliittisen filosofian konteksteissa.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten ikääntyneet pirkanmaalaiset kokevat oman hyvinvointinsa, mitkä asiat vaikuttavat siihen eniten ja miten ikääntymiseen koettiin vaikuttavan hyvinvointiin. Hyvinvointia tarkasteltiin fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin muodostamana kokonaisuutena, ja lisäksi otettiin huomioon ympäristöllinen ulottuvuus eli se, miten ympäristö ja sen tarjoamat mahdollisuudet vaikuttavat hyvinvointiin. Lisäksi saatiin selville joitain eroavaisuuksia maaseudulla ja kaupungissa asuvien hyvinvoinnin kokemuksesta. Myös nuorimpien ja vanhimpien sekä naisten ja miesten vastauksien välillä oli joitain eroavaisuuksia. Tutkielmassa pyrittiin tuomaan esiin nimenomaan ikääntyneiden itsensä näkemyksiä ja kokemuksia. Ikääntyneiden hyvinvoinnin tutkiminen on tärkeää, sillä ikääntyneiden määrä on Suomessa kasvussa. Tutkielman kohdejoukko koostui 18 pirkanmaalaisesta 65-93 vuotiaasta henkilöstä. Ryhmäkeskusteluiden avulla kerätty aineisto on peräisin Tampereen yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksen syksyllä 2018 käynnistämästä tutkimushankkeesta ”Vanheneminen ja sosiaalinen hyvinvointi (SoWell)”. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että ikääntyneet tässä tutkimuksessa kokivat voivansa keskimäärin hyvin. Tutkielmassa tunnistettiin monia ikääntyneiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Vastaukset kuitenkin vaihtelivat. Tutkittavat kokivat hyvinvointinsa kannalta tärkeäksi hyvän terveydentilan ja hyvän olon, perusasiat kuten asumisen, ruuan ja vaatteet, tasapainoisen taloudellisen tilanteen, toimintakyvyn ja arjessa jaksamisen, sosiaaliset suhteet perheeseen, ystäviin ja muihin tuttaviin, yleisen turvallisuuden tunteen ja asuinympäristön turvallisuuden, osallistumisen ja aktiivisuuden sekä luontokokemukset. Tutkittavat kokivat, että ikääntyminen vaikuttaa omaan hyvinvointiin, mutta se on myös asennekysymys. Tulokseksi saatiin myös, että suurin osa tutkittavista oli varautunut ikääntymiseen aiheuttamaan muutoksiin. Tutkielman tuloksia voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi ikääntyneiden hyvinvointia edistäviä palveluita suunniteltaessa. Tutkielman pohjalta nousi myös jatkotutkimuksen aiheita.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää 4.-, 6.- ja 7.-luokkalaisten hyvinvointikäsityksiä. 4.-luokkalaisilta selvitetään käsityksiä liikunnan terveellisyydestä, kun taas 6.- ja 7.-luokkalaisilta selvitetään käsityksiä liikunnan merkityksestä koettuun hyvinvointiin. Tutkimusaineisto on kerätty kahdessa osassa. Ensimmäinen tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2015 jyväskyläläisessä alakoulussa oppilaiden tekemistä käsitekartoista. Tutkittavat olivat neljännen luokan oppilaita, joista tyttöä oli 9 ja poikia 11. Toinen tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2017 jyväskyläläisessä yhtenäiskoulussa oppilaiden kirjoitelmista. Tutkittavat olivat 6. ja 7. luokan oppilaita, joita oli yhteensä 34. Tutkimuksen molemmat osat on tehty laadullisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimus osoitti, että 4.-luokkalaisilla on tietoa liikunnan terveellisyydestä, vaikka eroja ymmärryksen ja tiedon laajuudessa esiintyi. Keskeisimmiksi käsitteiksi nousivat hyvä kunto ja jaksaminen. Terveyden osa-alueita tarkastellessa yhteydet painottuivat fyysisen terveyden alueelle psyykkisen ja etenkin sosiaalisen puolen jäädessä vähemmälle huomiolle. 6.- ja 7.-luokkalaisten osalta liikunnan hyvinvointimerkitykset painottuivat fyysiseen jaksamiseen, hyvään kuntoon ja liikunnan iloon. Suurimmalle osalle tutkittavista liikunta oli merkityksellinen asia omalle hyvinvoinnille. Liikuntaa harrastamattomat ja vähän liikkujat eivät antaneet liikunnalle suurta hyvinvointimerkitystä. Koululaiset ymmärtävät sekä liikunnan terveellisyyden että sen hyvinvointimerkitykset, mutta tärkeä on tukea siinä, että liikunta-aktiivisuus ja sen hyvinvointimerkitykset säilyvät myös tulevaisuudessa murrosikään tultaessa.

peerReviewed

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella nuorten opiskelijoiden kokemuksia hyvinvoinnistaan sekä sitä, millaisista ulottuvuuksista opiskelijat kokevat hyvinvointinsa rakentuvan. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten opiskelijat kokevat VALMA-koulutuksen tukevan heidän hyvinvointiaan näiden eri ulottuvuuksien kautta. Tutkimukseni toteutettiin fenomenologisella tutkimusotteella, käyttäen kahta eri aineistonkeruumenetelmää. Aineistonkeruu toteutettiin keväällä 2016 keräämällä kirjoitelma-aineisto Keski-Suomessa sijaitsevan VALMA-koulutuksen eri opiskeluryhmissä sekä haastattelemalla siellä opiskelevia nuoria opiskelijoita teemahaastattelumenetelmällä. Kirjoitelma-aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastatteluaineisto analysoitiin puolestaan temaattisella sisällönanalyysillä johtamalla teemat kirjoitelma-aineiston analyysin tuloksena syntyneistä luokista. Tutkimustulosten mukaan opiskelijat kokevat hyvinvointinsa koostuvan useista eri ulottuvuuksista: ihmissuhteista ja osallisuuden kokemuksesta, itseen liittyvistä kokemuksista, harrastuksista ja vapaa-ajasta, elämäntavasta, tulevaisuusajatuksista sekä koulunkäynnistä ja työelämästä. Opiskelijat kokivat näiden ulottuvuuksien merkityksen elämässään keskenään eri tavoin. Ihmissuhteet näyttäytyivät opiskelijoiden kokemuksissa erityisen merkityksellisinä hyvinvoinnin kannalta. Opiskelijat kokivat VALMA-koulutuksen tukevan hyvinvointiaan erityisesti sen kautta, että siellä saa selvyyttä tulevaisuusajatuksille. Myös VALMA-koulutuksessa työskentelevät opettajat tukevat opiskelijoiden kokemusten mukaan heidän hyvinvointiaan. Tulokset antavat tukea VALMA-koulutuksessa tehtävään työhön, avaten näkymää nuorten opiskelijoiden koetusta hyvinvoinnista moninaisena, yksilöllisiä painotuksia saavana ilmiönä, jota opinnoissa voidaan tukea.

Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa nuorten koetusta hyvinvoinnista ja siihen liittyvistä tekijöistä sekä ymmärtää paremmin perheen vaikutusta nuoren hyvinvoinnin kokemuksessa, kaverisuhteissa ja koulunkäynnissä. Tulosten mukaan valtaosa nuorista oli tyytyväisiä elämäänsä. Tytöt ja 9.-luokkalaiset vastaajat kärsivät poikia ja 7.-luokkalaisia enemmän pahaolosta. Tietyt arvot, kuten vahva itsenäisyyden tunto, sisäinen tasapaino, turvalliset perhesuhteet ja huumori elämänvoimana liittyivät nuorten elämäntyytyväisyyteen. Myös koulutyytyväisyys, tyytyväisyys painoon ja itsearvioitu hyvä terveys vahvistivat nuorten tyytyväisyyttä. Nuorten ja heidän vanhempansa käsitykset perheen toimivuudesta erosivat merkittävästi toisistaan: vanhemmat arvioivat perheen toimivan pääosin paremmin kuin heidän murrosikäiset lapsensa. Ne nuoret, jotka pitivät perheensä tilannetta pysyvänä ja kokivat yhteenkuuluvaisuutta perheenjäsenten välillä, olivat tyytyväisimpiä elämäänsä muutenkin. Tunne perheen hajaannuksesta taas yhdistyi nuorten pahaolon kokemuksiin. Nuoret ilmaisivat sekä myönteisiä että kielteisiä tekijöitä perheessä luonnollisena osana arkeaan. He olivat erityisen tyytyväisiä perheessä rakastavaan ilmapiiriin, perheen toiminnalliseen tukeen ja avoimeen kommunikaatioon. Nuorelle oli myös tärkeää tuntea itsensä merkittäväksi jäseneksi perheessä. Nuoren elämäniloa vahvisti tunto siitä, että on mukava koti, mutta myös mahdollisuus kodin ulkopuoliseen elämään. Huolta ja murhetta nuoren elämään toivat epäsopu tai ristiriidat perheenjäsenten välillä, vanhempien avioero, perheenjäsenen kuolema tai sairaus sekä liiallisen riippuvuuden tunne. Nuoret kuvasivat perheen suhtautumista heidän koulunkäyntiinsä ja kavereihinsa monitahoisesti. Perhe nähtiin toisaalta mahdollistajana, keskustelijana, tukijana ja toimijana nuoren koulunkäyntiin ja kaverisuhteisiin liittyvissä kysymyksissä. Toisaalta perhe saattoi toimia välinpitämättömästi, kriitikkona, rajoittajana tai pakottajana koulunkäynnissä ja kaverisuhteissa. Näitäkin rooleja nuoret kuvasivat pääosin tarpeellisina, osa jopa välttämättöminä, tämän hetken elämäntilanteessaan. Tutkimus tuotti uutta tietoa nuorten koetun hyvinvoinnin ja arvojen, koulun ja perheen välisistä vahvoista ja monimutkaisista yhteyksistä. Tulosten pohjalta voidaan arvioida nuorten hyvinvointia ja mm. terveyskäyttäytymistä sekä ymmärtää nuoren hyvinvoinnin monitahoisuutta. Tutkimuksen aineisto koostui ensimmäisessä vaiheessa 245 eteläsuomalaisesta 7.- ja 9.-luokkalaisesta nuoresta ja heidän 239 vanhemmastaan. Vastausprosentti oli 48 nuorilla ja 47 vanhemmilla. Nuorista vastaajista 51 prosenttia oli tyttöjä ja 7.-luokkalaisia. Vanhemmista 86 prosenttia oli äitejä. Nuorten kyselylomake sisälsi taustamuuttujia, nuorten koettua hyvinvointia, arvokäyttäytymistä ja perheen toimintaa kartoittavat mittarit sekä kysymyksiä perhesuhteista, ystävistä, koulusta ja terveyskäyttäytymisestä. Vanhempien lomakkeessa kysyttiin arviota perheen toiminnasta ja taustatietoja. Toisen vaiheen otos syntyi niistä 19 nuoresta, jotka vastasivat kyselytutkimukseen ja halusivat (ja saivat luvan vanhemmaltaan) osallistua myös teemahaastatteluun. Aineistot analysoitiin tilastollisesti ja sisällön analyysilla. The purpose of this study was twofold: to gain more information about adolescent subjective well-being and the factors related to this, and to understand more profoundly the familial contribution to adolescent well-being and life. First, three original papers examined adolescent subjective well-being (SWB) and the relationships between this and realised values, health behaviour, school satisfaction and family dynamics using quantitative data. Second, the remaining two papers scrutinised familial contribution to adolescent SWB, peer relations and school attendance using qualitative data. The study is based on an ecological framework and it used nursing, psychological and family theories. The focus is on the individual s well-being. The samples in the first phase of the study consisted of 245 adolescents from 7th and 9th grades (12-17 year olds) and 239 parents. The response rate among teenagers was 48 % and among parents 47 %. Fifty-one percent of the adolescents were females and seventh graders. Eighty-three percent of the parents were mothers. The structured self-report adolescent questionnaire consisted of demographic data, the Berne Questionnaire of Subjective Well-being (BSW/Y), the Family Dynamics Measure (FDM II) as well as items concerning relations with family members and friends, school satisfaction and health behaviour. Additionally the questionnaire included a 52-item Finnish Questionnaire on Adolescent Values and Subjective Well-being (FVSW) developed by the researcher. The parental questionnaire comprised the Family Dynamics Questionnaire (FDQ) and the Family Dynamics Measure (FDM II). The sample in the second phase of the study was a subsample of 19, selected from among the 245 pupils who participated in the first phase. The subsample consisted of twelve girls and seven boys, and ten participants were 7th graders, and nine 9th graders. The data gathering method was a semi-structured interview concentrating on adolescent subjective experiences and perceptions of the familial factors related to their well-being. The data analysis consisted of statistical analysis (e.g. multiple regression analysis) and content analysis. The results showed that the majority of the adolescents participating in the study were satisfied with their lives. Nevertheless one out of ten participants experienced no joy of life. Ill-being was experienced more frequently by girls and 9th graders than by boys and 7th graders. Certain realised values, such as a strong sense of personal autonomy, equilibrium, safe family relations and humour were associated with adolescent global satisfaction, whereas a weak sense of equilibrium and poor family relations were connected to ill-being. School satisfaction, body satisfaction and self-rated good health contributed to female satisfaction, and in addition to these, low-intensity drinking contributed to global satisfaction among boys. The associations were significantly stronger among girls than among boys. Adolescents and their parents perceptions of family dynamics differed significantly from each other. Parents evaluated the family dynamics mostly better than did their adolescent children. Additionally, parental and adolescent evaluations of family dynamics did not correlate with each other. Familial stability and mutuality perceived by teenagers were related significantly to their life satisfaction, whereas disorganisation within the family perceived by adolescents was associated with their ill-being. The adolescents interviewed experienced both positive and negative familial elements and involvement as a natural part of their daily lives. They were especially satisfied with the loving atmosphere, supportive familial involvement and open communication in the family. Familial expression of affection, adolescents perception of their significant roles in family or comparisons to other family members demonstrated that the teenagers were important persons in the family. The sense of having a comfortable home and still the opportunity for external relations contributed to their joy of life. Familial discord, conflicts and parental divorce, as well as illness or death of a family member or excessive dependency on the family members were responsible for adolescent worries and negative feelings in the family. Conflicts in the family stemmed from e.g. curfew, use of money, poor school achievement or breaking the rules at home. Positive familial involvement in adolescent peer relations and school attendance was described by the interviewees as enablement, continuing conversations about adolescent activities, actual support and taking an active role in adolescent activities. Negative involvement included negligence, criticism, restrictiveness or coercion. The study generated new knowledge of the intense and complex relations between adolescent subjective well-being, values, school and family. The findings provide a basis for the assessment of adolescent subjective well-being and realised values and for understanding the diversity of personal, familial and social well-being in adolescence.

Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Hankkeen tavoitteena on ollut selvittää, millä tiedoilla, toimintamalleilla ja rakenteilla sosiaalista hyvinvointia edistetään kunnissa ja maakunnissa. Hankkeen tulosten avulla annetaan toimintasuosituksia päätöksenteon tueksi sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen ja seuraamiseen eri väestöryhmissä. Tutkimuksessa tehdyn systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perustella voidaan havaita, että sosiaalinen hyvinvointi on määritelty eri tutkimuksissa monenlaisilla tavoilla, yleisimmin yksilön suhtautumisella ympäröivään yhteiskunnan toimintaan ja omaan rooliinsa yhteiskunnassa. Tutkimuksen mukaan näyttäisi siltä, ettei sosiaalinen hyvinvointi selity alueellisesti materiaalisen tai koetun hyvinvoinnin tai koetun terveydentilan kautta. Sosiaalista hyvinvointia on paljon alueilla, joissa materiaalista hyvinvointia on vähemmän. Hyvinvointikertomusten dokumenttianalyysissa havaittiin, että terveyteen liittyvät asiat ovat hyvinvointikertomuksissa usein ensisijaisia koettuun hyvinvointiin ja sosiaaliseen hyvinvointiin verrattuna. Kunnilta ja maakunnilta puuttuu laadukkaita ja ajantasaisia sosiaalisen hyvinvoinnin indikaattoreita. Tarve sosiaalisen hyvinvoinnin tutkimukselle ja niistä johdetuille indikaattoreille on suuri. Sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen on monimutkainen haaste, jossa kuntien, sote-kuntayhtymien ja maakuntien yhteistyön tarve korostuu. Sosiaalisen hyvinvoinnin kehittämiseksi tarvitaan riittävästi tietopohjaa, avoimia yhdyspintoja, tieto-osaamista sekä taitoa kokonaisuuden johtamiseen.