Search

Alle 35-vuotiaiden työssä käyvien aikuisten mielenterveyden haasteet ovat kasvaneet voimakkaasti Suomessa ja muissa länsimaissa. Tutkimus on painottunut työelämän riskitekijälähtöiseen tarkasteluun, ja ratkaisujen etsinnässä on korostunut sekä lääketieteellinen että yksilölähtöinen viitekehys. Tässä artikkelissa tarkastellaan nuorten työntekijöiden työkykyä työelämän ja kulttuurisen muutoksen näkökulmasta. Lisäksi pyritään rakentamaan uudenlaista tutkimusperustaista näkökulmaa mielenterveyteen liittyvän työkyvyn tukemiseksi. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Työterveyslaitoksen ”Mitä jos mielen hyvinvointia rakennettaisiin uudestaan?” -hankkeessa pääkaupunkiseudun kunta-alalta vuonna 2021 kerättyä haastatteluaineistoa (N = 70), jossa on haastateltu nuoria aikuisia, työterveyshuoltojen edustajia sekä esihenkilöitä. Tutkimusaineiston sisältöanalyysissä hyödynnetään Margaret Archerin teoriaa toimijuuden muodostumisesta refleksiivisen harkinnan kautta. Tuloksissa esitellään seitsemän erilaista nuorten työntekijöiden mielenterveyden toimijahahmoa. Kukin toimijahahmo pyrkii mielekkääseen toimintaan ja ratkaisuun omista arvoistaan, normeistaan ja moraalisista lähtökohdistaan käsin. Toimintaa raamittavat käytettävissä olevat resurssit. Hahmotypologia osoittaa, että mielenterveyskategorian alle on kertynyt joukko erilaisia yhteiskuntaan, työelämään ja yksilön elämänkulkuun kietoutuvia haasteita, joita ratkotaan työterveyshuollossa yksilötasolla. Hahmojen sosiaalisen ja rakenteellisen taustan moninaisuus korostaa sitä, kuinka mielenterveyteen liittyvä työkyky jäsentyy osaksi sosiaalista ja institutionaalista toimintaa. Tällöin on syytä myös kysyä, onko perusteltua pyrkiä ratkomaan nuorten työntekijöiden mielenterveyden haasteita pääsääntöisesti yksilötasolla diagnostisin käsittein ja hoitomuodoin. Abstract Social characters of mental health. A qualitative study of young employees in the municipal sector. The mental health challenges faced by working adults aged under 35 have grown rapidly in Finland and other Western countries. Studies have emphasized risk-based observation of work life, and the search for solutions has centered around two frameworks: medical and individual oriented. This article examines the work ability of young employees from the viewpoint of work life and cultural change. It also attempts to build a new kind of study-based viewpoint to support mental health-related work ability. The data used in this study were collected during the What if mental health could be constructed differently? project of the Finnish Institute of Occupational Health, in which young adults, occupational health service representatives, and supervisors (N=70) from the municipal sector in the capital area were interviewed in the year 2021. Content analysis of the study data used formation through reflexive deliberation from Margaret Archer’s theory of agency. Seven different social characters of young employee’s mental health are presented in the results. Every social character strives towards meaningful action and a solution based on their own values, norms, and moral starting points. Action takes place within the limits of available resources. The character typology shows that the mental health category has accumulated many different challenges, which are intertwined with society, work life and the individual life course, and are solved on an individual level by occupational health services. The diversity of a characters’ social and structural background highlights how mental health-related work ability is structured as part of social and institutional action. Thus, we may ask whether striving to resolve the mental health challenges of young employees on mainly an individual level, using diagnostic terms and types of treatment, is justified. Keywords: qualitative research, young adults, mental health, human agency, municipal sector

Tämä tutkimus tarkastelee eri-ikäisten johtamista, työuriin liittyviä tekijöitä sekä työelämän muutosta eri sukupolvien kuntatyöntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on ”Miten eri- ikäisten johtaminen ja työurien moninaisuus nähdään eri sukupolvien kuntatyöntekijöiden keskuudessa?”. Päätutkimuskysymystä tukee kolme alatutkimuskysymystä, jotka ovat: ”Millaisena tekijänä ikäjohtaminen näyttäytyy eri sukupolville?” ja “Millaiset asiat koetaan merkityksellisinä työlle/työuralle ja mihin ura- ankkureihin eri sukupolvet ankkuroivat merkittävämmin?” sekä ”Miten eri sukupolvien kuntatyöntekijät käsittävät työelämän muutoksen?”. Teoreettinen viitekehys rakentuu iän ja sukupolven, monimuotoisuuden johtamisen, ikäjohtamisen sekä työuran, elämänkulun ja työuran ankkureiden käsitteiden ympärille. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jonka tapausorganisaationa on Hollolan kunta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla haastattelemalla yhdeksää kuntatyöntekijää eri sukupolvista (3 suuret ikäluokat, 3 X-sukupolvi & 3 Y-sukupolvi). Lisäksi teemahaastatteluja tuettiin työuran ankkurit ennakkotehtävän avulla. Litterointiaineistoa kertyi yhteensä 86 sivua ja aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisen analyysin avulla. Tutkimustulosten mukaan sukupolvet näkevät eri-ikäisyyden ja monimuotoisuuden työyhteisöissä tärkeänä ja korostavat, että on olennaista ottaa huomioon työntekijöiden erilaiset taustat ja vahvuudet sekä työurien eri vaiheet. Työntekijöiden eri-ikäisyys ja eri elämänvaiheet nähtiin rikkautena jokaiselle yksilölle, työlle, sekä työn vaikuttavuudelle. Nähtiin työyhteisön etuna, kun nuorten ja kokeneempien vahvuudet yhdistyvät työssä. Sukupolvet kuvasivat ikäjohtamista hyvin samankaltaisesti: sitä tarkasteltiin erityisesti yksilöllisyyden, persoonan, osaamisen ja työmotivaation näkökulmasta ja korostettiin, että iällä ei ole merkitystä. Oman työn ja työuran näkökulmasta suuret ikäluokat näkivät tärkeänä erityisesti kokemuksen, tarkkuuden, itsensä kehittämisen ja uteliaisuuden uudelle. X:ät painottivat asiantuntijuuttaan, oman työn hallintaa ja sen merkityksellisyyttä sekä myös tarkkuutta ja uuden oppimista. Y-sukupolven näkökulmasta korostui työn merkityksellisyys ja tuloksellisuus, työn joustavuus, palveluhenkisyys, oma-aloitteisuus sekä itsenäisyys ja tiimityö. Eri sukupolvien kuntatyöntekijöiden keskuudessa havaittiin asiantuntijapätevyyden, elämän alueiden tasapainon, palvelun ja omistautumisen sekä itsenäisyyden nousevan ura-ankkurit tarkastelussa keskiöön. Työelämän muutokseen eri sukupolvet suhtautuivat myönteisesti ja neutraalisti, ja työelämän muutokset nähtiin kehitystä edistävänä asiana. Kuitenkin työelämään liitettiin myös huolta työssä jaksamisen ja muutoksiin sopeutumisen näkökulmasta. Tutkimuksen eri sukupolvien kuntatyöntekijöitä yhdisti uteliaisuus, kiinnostus kehittää omaa osaamistaan ja avoimuus uudelle. Tutkimuksen perusteella työurien eri vaiheet ja sukupolvien mahdolliset erilaiset odotukset on hyvä ottaa huomioon. Hyvään henkilöstöjohtamiseen ja sen käytäntöihin on olennaista panostaa, ja on tärkeää edistää eri-ikäisten yhteistyötä ja tiedon jakamista työyhteisöissä. Jatkotutkimusta voisi tehdä esimerkiksi kvantitatiivisen tutkimuksen keinoin, esihenkilönäkökulmasta tai keskittyen yksityiskohtaisemmin työuriin ja työelämän muutokseen tietyn ammattiryhmän keskuudessa.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin kunta-alan ja yksityisen sektorin palkansaajien välisiä eroja työkyvyttömyyseläkealkavuuksissa ja sitä, miten yksilötason tekijät ovat yhteydessä näihin eroihin. Täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle ja osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä tarkasteltiin erikseen. Tarkasteluissa otettiin huomioon myös työkyvyttömyyden syy ja se, onko työkyvyttömyyseläke alkanut kuntoutustukena vai jatkuvana. Lisäksi otettiin huomioon työnantajan koko. Aineistona oli Eläketurvakeskuksen rekisteriaineisto (kokonaisotos), johon on liitetty tietoja Tilastokeskuksesta ja Digi- ja väestötietovirastosta. Tarkastelun kohteena oli ei-eläkkeellä oleva 30–62-vuotias työeläkevakuutettu väestö vuonna 2013. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä mallinnettiin vuosien 2014–2017 tiedoilla käyttäen Coxin suhteellisten vaarojen mallia ja logistista regressioanalyysiä. Tulokset osoittavat, että kunta-alan ja yksityisen sektorin väliset erot työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä ovat suuremmat osatyökyvyttömyyseläkkeissä kuin täysissä työkyvyttömyyseläkkeissä. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on myös yleisempää suuremmilla kuin pienemmillä työnantajilla. Tämä näkyy erityisesti osatyökyvyttömyyseläkkeiden osalta. Havaitut erot kunta-alan ja yksityisen sektorin palkansaajien välillä osatyökyvyttömyyseläkealkavuuksissa pienenevät, kun yksilötason tekijät otetaan huomioon. Kunta-alalta siirrytään selkeästi useammin osatyökyvyttömyyseläkkeelle kuin yksityiseltä sektorilta. Yksilötason tekijöiden vakiointi pienentää jonkin verran kunta-alan ja yksityisen sektorin työntekijöiden välisiä havaittuja eroja osatyökyvyttömyyseläkealkavuudessa. Abstract Differences in disability retirement between municipal and private sector employees This study examines the differences in disability retirement between municipal and private sector employees and how individual-level factors associate with these differences. Disability retirement on a full and partial pension is studied separately. Differences are also studied by the cause of disability, which is the basis for a pension being granted temporarily or until further notice. In addition, the importance of company size is taken into account. Register data (100 per cent sample of Finns) from the Finnish Centre for Pensions, which include information from Statistics Finland and the Digital and Population Data Services Agency, are used. Analysis is restricted to the non-retired pension-insured population aged 30–62 in 2013. The Cox Proportional Hazard Model and logistic regression analysis are used to analyze disability retirement between 2014 and 2017. The results show that differences in disability retirement between the private and municipal sector employees were greater among those who retired on a partial disability pension than those who retired on a full disability pension. In particular, partial disability retirement was more common in larger than in smaller companies. Differences in partial disability retirement between the municipal and private sector employees were reduced after controlling for all individual-level factors. Disability retirement is more common in the municipal sector than for private sector employees. Differences are particularly large among those who retire on a partial disability pension. Adjustment of individual-level factors reduces the differences in disability retirement between private and municipal sector employees. Keywords: municipal sector, private sector, disability retirement, partial disability pension, full disability pension, temporary pension.

Tutkielma käsittelee työnantajakuvan kehittämistä henkilöstövoimavarojen johtamisen avulla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten henkilöstövoimavarojen johtamisella voidaan tukea kilpailukykyisen työnantajakuvan muodostumista ja millaiset henkilöstökäytännöt vahvistavat työnantajakuvan kilpailukykyä. Tutkimuksen kohdeorganisaationa on Tampereen kaupunki. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmällä ja tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimusta varten haastateltiin kymmentä Tampereen kaupungilla työskentelevää esimiestä. Esimiehet edustavat kaupungin kolmea palvelualuetta ja yhtä liikelaitosta. Tutkimustulokset osoittavat, että henkilöstövoimavarojen johtamisella voidaan kehittää työnantajakuvan kilpailukykyä, kun henkilöstövoimavarojen johtaminen vahvistaa työntekijän kokemusta arvostuksesta, luottamuksesta ja vaikutusmahdollisuuksista. Esimiestyöllä on huomattava vaikutus työnantajakuvan kilpailukykyyn, sillä esimiehet johtavat työhyvinvointia, toimivat työnantajan edustajina ja ovat vastuussa työyhteisön arkisista kohtaamisisista. Inhimillinen esimiestyö on keskeinen työnantajakuvan kilpailukykyä kehittävä osaamisvaatimus. Tutkimustuloksissa havaittuja työnantajakuvan kilpailukykyä vahvistavia henkilöstökäytäntöjä ovat osaamisen kehittäminen, työmotivaation johtaminen työn merkityksellisyyden kautta, henkilöstöviestintä sekä työn joustot. Tutkimustulokset osoittavat, että Tampereen kaupungin panostukset esimiestyön ja henkilöstön kehittäjäroolin tukemiseen voivat vahvistaa Tampereen kaupungin työnantajakuvan kilpailukykyä, ja niitä kannattaa tuoda esiin työnantajakuvaa viestittäessä. Tampereen kaupungin työnantajaviestintää kannattaa vahvistaa sekä organisaation sisäisesti että ulospäin. Panostukset henkilöstön kehittämiseen ja mahdollisuus merkitykselliseen työhön ovat ominaispiirteitä, jotka voivat erottaa Tampereen kaupungin muista työnantajista. Tutkimus osoittaa, että kehitettäessä työnantajakuvaa henkilöstövoimavarojen johtamisen avulla huomion tulee kiinnittyä siihen, millaisen kokemuksen työnantaja tuottaa henkilöstölle. Pohjimmainen kysymys on, miten organisaatio kohtelee henkilöstöä. Työnantajakuvan kehittäminen henkilöstövoimavarojen johtamisen keinoin on alati jatkuva ja kokonaisvaltainen prosessi.

Kunta-alalla käydään parhaillaan läpi valtavia mullistuksia, kun sekä rakenteelliset uudistukset että globaalit murrokset muokkaavat toimintaympäristöä. Muutokset heijastuvat myös työvoiman saantiin ja osaamistarpeisiin ja edellyttävät organisaatioilta uudenlaista proaktiivista toimintaa. Osaamisen ennakointi on yksi tapa valmistautua näihin muutoksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, missä määrin ja miten ennakointia tehdään kunta-alalla, ja millaisia mahdollisia haasteita siihen liittyy. Tätä kautta haluttiin selvittää, miten organisaatioita voidaan tukea ennakointityön käynnistämisessä ja kehittämisessä. Lisäksi selvitettiin tulevaisuuden osaamistarpeita. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka lähetettiin kuntien, kaupunkien, kuntayhtymien ja kuntaomisteisten yhtiöiden ylimmälle ja virkamiesjohdolle. Kyselyssä käytettiin sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä ja vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Organisaatiot ovat sekä keskenään että sisäisesti hyvin eri vaiheissa ennakointityössä. Paljon on vielä kiinni yksittäisen toimijan asenteista ja osaamisesta. Tietoa on paljon, mutta se on hajallaan ja sen valikointi on haasteellista. Yleisesti ottaen resurssit niin ajan, osaamisen kuin välineidenkin suhteen ovat vähissä. Strategisella tasolla ennakointi on jo varsin hyvällä tasolla, mutta lisäksi näkökulmaa tulisi laajentaa lyhemmän (operatiivisen) ja pidemmän (visionäärisen) tason suuntaan, jolloin saataisiin parempi kokonaiskuva. On oleellista ymmärtää, että ennakointi on menestymisen kannalta välttämätöntä, vaikka päätöksiä joudutaan tekemään myös epävarmaan tietoon perustuen. Keskimäärin kauaskatseisimpia organisaatioita ovat sivistys- ja tekniikka-aloilla toimivat yhtiöt. Yritykset joutuvatkin kiinnittämään muita enemmän huomiota toimintaympäristön muutoksiin. Kuntaorganisaatioissa ennakointia jarruttaa rakenteelliset tekijät kuten sektorien valta, joka hankaloittaa verkostomaista ja poikkihallinnollista toimintatapaa. Tulevaisuuden ihannetyöntekijä nähdään oppimis- ja muuntautumiskykyisenä toimijana, joka on yhdistelmä sosiaalisia sekä digitaalisia taitoja. Loppu viimein on kuitenkin organisaation vastuulla koota resurssit, jotka kokonaisuutena vastaavat tarpeisiin sekä luoda edellytykset yksilöiden kehittymiselle. Yksi jatkotutkimusaihe voisikin olla resursoinnin ja työssä kehittymisen välinen yhteys.

TIIVISTELMÄ Työuran aikaisella fyysisellä työkuormituksella on negatiivisia vaikutuksia terveyteen ja toimintakykyyn vielä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Fyysistä työkuormitusta on tarkasteltu tutkimuksissa yleensä yhtenä kokonaisuutena huomioimatta sen erilaisia piirteitä ja eri piirteiden mahdollisia yhteisvaikutuksia. Toistaiseksi on vähän tietoa siitä, kuinka erilaiset fyysiset työkuormitukset vaikuttavat toimintakykyyn pitkällä aikavälillä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin keski-iän fyysisesti raskaan työn, toistotyön, seisomatyön, istumatyön sekä jalkaisin liikkumista, käsin kantamista ja hankalia asentoja sisältäneiden töiden yhteyksiä eläkeiän koettuun fyysiseen toimintakykyyn kunta-alan toimihenkilö- ja työntekijäasemassa työskennelleillä. Tutkimusaineistona käytettiin Työterveyslaitoksen postikyselynä toteuttamaa Kuntatyöntekijöiden työ- ja toimintakyvyn sekä terveyden 28-vuotisseurantatutkimusta. Tutkimus on toteutettu vuosina 1981, 1985 ja 2009. Työn fyysistä kuormitusta ja eläkeiän koettua fyysistä toimintakykyä mitattiin itsearviointina. Toimihenkilöiden (n=1953) ja työntekijöiden (n=1140) työn piirteiden yksittäisiä ja yhtäaikaisia yhteyksiä eläkeiän koettuun fyysiseen toimintakykyyn tarkasteltiin ordinaalisella regressioanalyysillä. Työntekijöillä riski heikompaan eläkeiän koettuun fyysiseen toimintakykyyn oli kohtalaisen usein fyysisesti raskasta työtä tehneillä 50 prosenttia suurempi (95 % lv 1,1—2,1) ja usein tehneillä 84 prosenttia suurempi (95 % lv 1,30—1,84) verrattuna harvoin fyysisesti raskasta työtä tehneisiin työntekijöihin. Usein seisomatyössä olleilla riski heikompaan fyysiseen toimintakykyyn oli 75 prosenttia (95 % lv 1,18—2,61), melko usein hankalissa asennoissa työskennelleillä 64 prosenttia (95 % lv 1,06—2,52) ja usein hankalissa asennoissa työskennelleillä 98 prosenttia suurempi (95 % lv 1,27—3,09) verrattuna niihin työntekijöihin joiden työssä näitä piirteitä oli ollut harvoin. Kohtalaisen usein kävelyä sisältänyt työ lisäsi riskiä 50 prosenttia (95 % lv 1,10—2,14) ja usein toistuessaan 62 prosenttia (95 % lv 1,11—2,36). Käsin kantaminen taas lisäsi kohtalaisen usein toistuessaan riskiä heikompaan eläkeiän koettuun fyysiseen toimintakykyyn 2,03-kertaisesti (95 % lv 1,37—2,99) ja usein toistuessaan 2,32-kertaisesti (95 % lv 1,55—3,48) verrattuna työntekijöihin, joilla kantamista oli ollut vähän. Toimihenkilöillä ainoastaan kohtalaisen usein tehty istumatyö pienensi riskiä heikompaan eläkeiän koettuun fyysiseen toimintakykyyn 23 prosenttia (95 % lv 0,63—0,95). Työntekijöillä neljän fyysisen kuormitustekijän samanaikaisuus lisäsi riskiä 67 prosentilla (95 % lv 1,10—2,53) ja viiden piirteen samanaikaisuus lisäsi riskiä 2,10-kertaisesti (95 % lv 1,41—3,13). Useat keski-iän työn fyysiset kuormitustekijät ja neljän sekä viiden kuormitustekijän yhteisvaikutus olivat yhteydessä heikompaan koettuun fyysiseen toimintakykykyyn 28-vuotisessa seurannassa työntekijöillä. Ainoastaan kohtalaisen usein toistunut istumatyö vähensi riskiä heikompaan koettuun fyysiseen toimintakykyyn toimihenkilöillä. Tunnistamalla erityisen kuormittavat ja haitalliset työn piirteet voidaan kehittää vaihtoehtoisia työtapoja ja menetelmiä haitallisen kuormittamisen vähentämiseksi ja fyysisen toimintakyvyn heikkenemisen välttämiseksi. Avainsanat: fyysinen työkuormitus, fyysinen toimintakyky, keski-ikä, ammattiryhmä ABSTRACT Physical work strain can have long-term negative effects on health and functional ability even after retirement. Holistic physical work strain has been used in research earlier, but little is known about the specific physical strains and their long-term effects on functional ability. The purpose of this study was to investigate whether physically demanding work, repetitive work, awkward work postures, carrying, occupational standing, sitting or walking in midlife was associated with self-rated functional ability in old age among municipal blue- and white-collar workers. The data for this study is from the Finnish Longitudinal Study on Municipal Employees, which was initiated by the Finnish Institute of Occupational Health. The 28-year prospective follow-up study data was collected with postal questionnaires in years 1981, 1985 and 2009. Physical work strain was assessed in 1981 and in 1985 and self-rated functional ability in 2009. The association between physical work strains in midlife and self-rated functional ability in old age among white-collar (n=1953) and blue-collar (n=1140) workers were tested using ordinal regression. In blue-collar workers the risk for weaker functional ability in old age was 50 percent higher (95 % CI 1,10—2,10) among those whose work was physically demanding quite often and 84 percent higher (95 % CI 1,30—1 ,84) among those whose work was often physically demanding. Work that included often occupational standing increased the risk by 75 percent (95 % CI 1,18—2,61). Working in awkward postures quite often increased the risk by 64 percent and often by 98 percent (95 % CI 1,27—3,09). The risk was 50 percent higher among those blue-collar workers whose work included walking often (95 % CI 1,10—2,14) and 62 percent higher among those whose work included walking quite often (95 % CI 1,11—2,36). The risk was 2,03 times higher if work included carrying quite often (95 % CI 1,37—2,99) and 2,32 times higher if work included carrying often (95 % CI 1,55—3,48) compared to those blue-collar workers who had done these only rarely. In white-collar workers moderate occupational sitting (OR 0,77, 95 % CI 0,63—0,95) was associated to a better functional ability in old age compared to those who had occupational sitting only rarely. In blue-collar workers, four (OR 1,67, 95 % CI 1,10—2,53) and five (OR 2,10, 95 % CI 1,41—3,13) simultaneous physical work strains were associated with risk for weaker functional capacity in old age. Several physical work strains and four and five simultaneous strains in midlife were associated with weakened functional ability in a 28-year follow-up in blue-collar workers. Only moderate occupational sitting predicted better self-rated functional ability among white-collar workers. The alternative working methods can be improved and harmful work strains for functional ability can be avoided by recognizing the most harmful types of physical work strain. Keywords: physical work strain, functional ability, midlife, occupational class

Tilintarkastusalan on pystyttävä vastaamaan jatkuvasti muuttuviin haasteisiin. Tämän teoksen artikkeleissa sekä eri alojen akateemiset että käytännön asiantuntijat käsittelevät monia ajankohtaisia ja tärkeitä tarkastuksen kysymyksiä. Ne liittyvät tilintarkastuksen uudistumiseen, tarkastukseen eri sektoreilla sekä tilintarkastuksen ja raportoinnin tutkimukseen. Lisäksi kirjoittajat ottavat esille sekä kansainvälisiin standardeihin ja niiden kansalliseen toteutukseen liittyviä kysymyksiä. Kirja on suunattu alan ammattilaisille, opiskelijoille ja tutkijoille.

Silenced bad leadership: A critical study of municipal leadership discourses This qualitative study compares the views of subordinates and leaders about bad leadership in Finland’s municipalities. The material of the study includes a study report, representing the subordinate discourse, and seminar proceedings, representing the leader discourse. During the seminar, the two discourses meet and collide. This article describes and analyzes the discourses and the consequences of their encounter. The main results are fourfold: first, the representations of bad leadership, discursively presented by leaders and subordinates, are different. Subordinates tend to emphasize the role of the leader, while leaders consider the context (including the subordinates) as the main explanation for bad leadership. Secondly, bad leaders do not exist in the leader discourse. Instead and thirdly, leaders represent themselves as victims of contextual factors: the dual context of the municipal manager enables the leader to withdraw from the challenges of the operative context. Finally, the victim representation is used both to legitimize bad leadership and to silence the related subordinate discourse. Limitations and suggestions for further study are discussed. Key words: bad leadership, discourse, discourse analysis, municipality, silence, legitimization peerReviewed

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuntaesimiesten käsityksiä osaamisen johtamisesta osana toiminnan johtamista ja omasta roolistaan henkilöstön osaamisen kehittäjinä. Tutkimus tuki kohdekunnan tavoitetta tehostaa osaamisen kehittämistä ja monipuolistaa esimiestyön tukimuotoja. Tutkimus oli kohdekunnalle tarpeellinen, koska vuoden 2014 alussa voimaan astunut laki taloudellisesti tuetusta osaamisen kehittämisestä (1136/2013) velvoittaa kuntia suunnitelmalliseen henkilöstösuunnitteluun, jossa on huomioitu myös ammatillisen osaamisen kehittämisen toimenpiteet. Tutkimustulokset antoivat lisäinformaatiota esimiesvalmiuksien kehitystoimien suunnitteluun. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisesti. Ensimmäinen vaihe oli määrällinen ja toinen laadullinen. Ensimmäisessä vaiheessa aineisto kerättiin sähköisenä kyse- lynä ja tulokset analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Tilastollisista menetelmistä käytettiin frekvenssejä, prosenttijakaumia, keskiarvoja, faktorianalyysia, reliabiliteettianalyysia, riippumattomien otosten t-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysia ja Tuckeyn testiä sekä Mann-Whitneyn U-testiä ja Kruskal-Wallisin testiä. Toisessa vaiheessa aineisto kerättiin ryhmäkeskusteluilla ja yksilöhaastatteluilla, jotka analysoitiin litteroinnin jälkeen teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimus osoitti, että kuntaesimiehet kokevat hallitsevansa ammatillisen osaamisen johtamisen jokseenkin hyvin. Helpompia ammatillisen osaamisen johtamisen tehtäviä olivat esimiesten mielestä henkilöstötyön rutiinit ja henkilökohtaiset keskustelut alaisten kanssa. Suurimmaksi haasteeksi esimiehet kokivat oman ajankäytön esimiestyön ja hallinnollisten velvoitteiden välillä. Kehittymishaluisten ja aktiivisten alaisten ammatillisen osaamisen kehittäminen oli esimiesten mukaan helpointa, mutta kehittämistyöstä hankaloittaviksi tekijöiksi koettiin rahan puute ja joidenkin alaisten kehittymishaluttomuus. Vaikka kyselytutkimuksen perusteella suurin osa yli 20 keinosta oli esimiesten mukaan käytössä kohdekunnassa, laadullisen tutkimuksen perusteella yleisimmät kehittämisen keinot olivat selkeästi kehityskeskustelut ja koulutus. Parhaimpia esimiehen työtä tukevia tuen muotoja olivat vertaistuki, oman esimiehen tuki, työnohjaus, esimiesvalmennus ja hallinnolliset palvelut. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että ammatillisen osaamisen johtamisen hallintaan liittyvä epävarmuus johtuu pääasiassa esimiesten kokemasta ajan riittämättömyydestä, joka on seurausta operatiiviseen työhön ja muuhun hallintoon menevästä ajasta. Toiseksi ammatillisen osaamisen kehittäminen edellyttää sekä esimiehen että alaisten aktiivisuutta ja koulutuksen lisäksi myös työssä oppimisen keinojen hyödyntämistä. Työnantajalla on oikeus vaatia esimiehiltä vastuunottoa, mutta samalla työnantajalla on velvollisuus huolehtia, että työtehtävien hoitoon on käytettävissä riittävät aika- ja valtaresurssit sekä tarvittava tuki muun muassa avoimen keskustelun ja valmennusten muodossa.

Tutkimuksen päätavoitteena oli tutkia lähijohtamisen ja työntekijöiden hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä. Tutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta (Rewarding and sustainable health-promoting leadership, Re-Su-Lead), joka toteutettiin samanaikaisesti Suomessa, Saksassa ja Ruotsissa. Tämä mahdollisti myös maiden välisten erojen tarkastelun tutkituissa ilmiöissä: johtajuus, työn vaatimukset ja voimavarat, hyvinvointi. Lisäksi selvitettiin suomalaisten työntekijöiden ja lähiesimiesten arvioiden eroja ja työntekijöiden arvioissa tutkittujen ajankohtien välillä tapahtuneita muutoksia. Tutkimus on tehty kyselynä, johon työntekijät ja heidän lähiesimiehensä vastasivat yhteensä kolme kertaa vuosien 2011–2013 aikana. Suomessa seurantatutkimukseen osallistui neljän kaupungin työntekijöitä ja esimiehiä. Kyselyyn vastanneita työntekijöitä oli eri mittauskerroilla 294 (T3) – 557 (T1) ja esimiehiä 43 (T3) – 63 (T1). Kaikkiin kolmeen kyselyyn vastanneita työntekijöitä oli kaikkiaan 189. Naiset olivat vastanneissa enemmistönä ja suurimman ikäryhmän muodostivat 46–55-vuotiaat. Tulokset osoittivat, että systemaattisimmin työntekijöiden ja esimiesten näkemykset erosivat johtajuutta koskevissa arvioissa: työntekijöiden arviot olivat esimiesten itsearvioita kriittisempiä jokaisella johtajuuden ulottuvuudella. Erityisesti ensimmäisellä, keskimäärin 14 kuukauden aikavälillä työntekijöiden työssä, johtajuusarvioissa ja hyvinvoinnissa tapahtui useita merkitseviä muutoksia, jotka koko aineiston tasolla näyttäytyivät useammin myönteisinä kuin kielteisinä. Kolmen maan työntekijöiden vertailussa oli nähtävissä, että johtajuutta arvioitiin myönteisimmin Ruotsissa ja kielteisimmin Saksassa. Suomi sijoittui johtajuuden arvioinnissa tyypillisesti Saksan ja Ruotsin välille. Lähijohtamisen ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä koskevat tulokset osoittivat, että erityisesti puutteet lähijohtamisen oikeudenmukaisuudessa ennakoivat työntekijän pahoinvointia, kuten uupumusasteista väsymystä, työstä irrottautumisen vaikeutta ja depressio-oireita. Kaikkiaan lähijohtamisen yhteydestä työntekijöiden hyvinvointiin voidaan todeta, että vaikka tutkitut johtajuustyylit olivat johdonmukaisesti yhteydessä myöhemmin arvioituun hyvinvointiin, ne selittivät kuitenkin heikosti hyvinvoinnin tasossa tapahtuvaa muutosta. Sen sijaan työntekijän hyvinvoinnin ulottuvuuksista erityisesti työstä irrottautumisen vaikeus selitti myönteisten johtajuustyylien (transformationaalisen, autenttisen, oikeudenmukaisen ja työhyvinvointia edistävän johtajuuden) heikkenemistä ja loukkaavan johtajakäyttäytymisen lisääntymistä. Vastaavasti hyväksi arvioitu tiimi-ilmasto selitti puolestaan myönteisten johtajuustyylien lisääntymistä. Tutkitut mediaattorimallit tukivat ajatusta siitä, että lähijohtaminen voi edistää työntekijöiden hyvinvointia työn voimavaratekijöiden kautta. Koska vähäisen oikeudenmukaisen johtamisen ja loukkaavan johtajakäyttäytymisen sekä yksilön pahoinvoinnin, etenkin työstä irrottautumisen vaikeuden, välillä näytti ilmenevän vastavuoroinen, negatiivinen kehä, se olisi luonnollisesti tärkeä pystyä murtamaan. Työpaikoilla olisi edistettävä paitsi johtamisen oikeudenmukaisuutta myös sitä, että työntekijät pystyisivät irrottautumaan työstään vapaa-ajallaan. Lisäksi työyksikön yhteiset tavoitteet sekä jokaisen osallistumista tukeva ja toiminnan kehittämiseen suuntautuva ilmapiiri ovat merkittäviä tekijöitä hyvinvointia edistävän johtajuuden näkökulmasta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kunta-alan hoitohenkilöstön eettistä kuormittuneisuutta ja eettisten dilemmojen sisältöjä kahden eri dilemmatyypin suhteen. Eettistä kuormittuneisuutta kuvattiin eettisten dilemmojen useudella ja niistä johtuvalla stressillä. Dilemmatyypeistä ensimmäinen kuvasi tilanteita, joissa hoitaja ei tiennyt oikeaa toimintatapaa (A-tyypin dilemma) ja toinen tilanteita, joissa hoitaja joutui toimimaan sääntöjen, normien tai omien arvojensa vastaisesti (B-tyypin dilemma). Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, joka kohdistui kaupunkiorganisaation sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tutkitut (n = 622) olivat terveyspalveluissa työskenteleviä perushoitajia (17 %), lähihoitajia (53 %) ja sairaanhoitajia (30 %). Vastanneista suurin osa oli naisia (96 %) ja vakituisessa työsuhteessa (78 %). Vastaajista nuorimmat olivat alle 25-vuotiaita ja vanhimmat yli 60-vuotiaita. Tulokset osoittivat, että hoitajista 53 % koki A-tyypin eettisiä dilemmoja ja 29 % B-tyypin eettisiä dilemmoja vähintään muutaman kerran viikossa. Hoitajista 31 % koki A-tyypin eettisistä dilemmoista ja 40 % B-tyypin eettisistä dilemmoista stressiä vähintään melko paljon. Hoitajat siis kokivat A-tyypin eettisiä dilemmoja huomattavasti B-tyypin eettisiä dilemmoja useammin. He kuitenkin kokivat B-tyypin eettisistä dilemmoista stressiä enemmän kuin A-tyypin eettisistä dilemmoista. Tyypillisin sekä A- että B-tyypin eettisten dilemmojen sisältö oli kiire ja resurssipula. A-tyypin eettisten dilemmojen sisällöistä toiseksi tyypillisin oli hoitolinjojen ja menetelmien sekä hoitopaikkojen valinta; kolmanneksi tyypillisin oli ristiriidat työyhteisössä tai yhteistyötahojen kanssa. B-tyypin eettisten dilemmojen sisällöistä toiseksi tyypillisin oli arvoristiriidat eri tahojen välillä ja kolmanneksi tyypillisin oli itsemääräämisoikeus ja potilaan fyysinen rajoittaminen. Johtopäätöksenä suosittelemme huomioimaan hoitajien kokemat eettiset dilemmat hoitoalan työyhteisöjen kehittämisessä, sillä eettiset dilemmat aiheuttavat stressiä, jonka voidaan ajatella heikentävän hoitajien työhyvinvointia. Tulostemme perusteella suosittelemme erityisesti kiinnittämään huomiota kunta-alan hoitohenkilöstön resurssien riittävyyteen ja kiireen vähentämiseen.

Suuri eläkepoistuma vaatii kunnilta uusia ratkaisumalleja Kunta-alan eläkepoistuma kasvaa lähivuosina jyrkästi ja on suurimmillaan 2013-2017. Vuoteen 2030 mennessä kaksi kolmasosaa kunta-alan työntekijöistä siirtyy eläkkeelle. Seuraavan parinkymmenen vuoden aikana joistakin yksiköistä tai työyhteisöistä saattaa jopa koko henkilöstö eläköityä. Työvoimavajeen korvaamisessa tärkeimpiä keinoja ovat rekrytointi, työhyvinvoinnin kehittäminen, yhteistyö yksityisen sektorin, kolmannen sektorin ja kuntien välillä, toimintojen ulkoistaminen sekä teknologian kehittäminen. Väestön ikärakenteen vuoksi nuoria työntekijöitä ei välttämättä riitä kaikkiin kuntiin täyttämään eläkkeelle siirtyvien paikkoja. Vaihtoehtoisesti kunnat voivat rekrytoida myös jo eläkkeellä olevia tai maahanmuuttajia. Työvoimakilpailussa kunnat voivat menestyä työhyvinvointia kehittämällä. Sen avulla voidaan myös pidentää työuria ja parantaa tuottavuutta. Kuntien rakenteita muuttamalla pyritään kuntatyön tuottavuuden kasvuun. Vähenevällä henkilöstömäärällä pystytään tuottamaan samat palvelut kuin ennenkin, tai ainakin tärkeimmät palvelut yhtä laadukkaasti kuin aikaisemmin. Rakenteellisissa muutoksissa yksityisen sektorin, kolmannen sektorin ja kuntien välisen yhteistyön merkitys korostuu. Ulkoistaminen ja yksityistäminen saattavat olla tehokkaita tapoja, kun haetaan todellista tuottavuuden kasvua. Toisaalta myös yksiköiden ja tehtävien yhdistämiset, tehtävien karsiminen sekä työnjaon ja tehtäväkuvien muutokset tehostavat kuntatyön tuottavuutta. Pitkällä aikavälillä teknologian kehittäminen voi tehostaa hyvinvointipalveluja ja siten parantaa kuntatyön tuottavuutta merkittävästi. Uudet palvelumuodot saattavat tulla mahdollisiksi, ja nykyiset parantua henkilöstön vähenemisestä huolimatta. Retirement attrition in local government: challenges and solutions This study examines retirement attrition trends in the local government sector in Finland from both past and future perspectives, assesses its impacts, anticipates future challenges and seeks potential solutions to the attendant problems. The study aims to identify challenges posed by and solutions to retirement attrition and how retirement attrition rates can be predicted. The retirement attrition rate in the Finnish local government sector will increase rapidly in the coming years, peaking between 2013 and 2017. Thereafter, the rate is expected to stabilise but will remain at a significantly higher level than for example in the 1990s. Regional and sectoral variation will be high. Challenges include the increasing size of the retiring generations, retirement and workforce replacement. These are expected to pose difficulties for local authorities already faced with budgetary pressures and population ageing. Solutions to retirement attrition are defined as the measures needed to replace the labour contribution made by the retiring workforce. It is not limited to workforce replacement but also incorporates the structural and qualitative organisational and task-specific changes required to restore the labour deficit resulting from retirement attrition. Key measures include recruitment, enhanced working conditions, partnering and outsourcing and technological advances.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen aihe liittyy 1990-luvulta alkaen runsaasti esillä olleeseen ja edelleen ajankohtaiseen varhaiseläkeaikomuksia selittävään keskusteluun. Tutkimus kietoutuu kolmen teeman ympärille, jotka ovat työhyvinvointi-, johtamis- ja eläketeema. Tutkimuksen kohteena ovat kunta-alan työntekijöiden kokemukset esimiesten työskentelystä ja esimiestyön yhteys varhaiseläkeaikomuksiin. Poikkileikkaustutkimuksen aineisto kerättiin postikyselynä keväällä 2003 osana Kuntatyö 2010 -tutkimusta. Aineisto muodostuu Kuntien eläkevakuutuksen palvelussuhderekisterissä 31.12.2001 olleista henkilöistä, joista tutkin kyselyhetkellä työssä olleita (2612) vastaajia. Tutkimus on kvantitatiivinen. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen varhaiseläkkeelle siirtymistä selvittäviä ja työhyvinvointia koskevia tutkimuksia, joihin esimiestyötä ja johtamista koskevat tutkimukset lukeutuvat. Tutkimustehtäviä on selvittää kunta-alan työntekijöiden tyytyväisyyttä johtamisen ulottuvuuksiin ja näiden ulottuvuuksien merkitystä työntekijöiden varhaiseläkeaikomuksiin. Tutkimusmenetelminä käytän suoria jakaumia, ristiintaulukointeja, korrelaatiota ja monimuuttujamenetelmää (logistista regressioanalyysia). Keskeiset tulokset: Suurin osa kunta-alan työntekijöistä on tyytyväisiä johtamiseen. Parannettavaakin löytyy. Päätöksistä ja niiden vaikutuksista tiedottaminen, työntekijöiden mielipiteiden kuunteleminen tärkeissä asioissa ja myönteisen palautteen saaminen työssä onnistumisesta edistävät työhyvinvointia ja auttavat jaksamaan töissä pidempään. Johtaminen vaikuttaa työntekijöiden eläkeaikeisiin. Varhaiseläke ei ole vain ikääntyneiden mielessä. Vahvin yhteys johtamisen ja ennen aikaisen eläkkeen harkitsemisen väliltä löytyi yli 55-vuotiaiden ja toiseksi vahvin 34-44-vuotiaiden ryhmästä. Työelämässä tarvitaan eri elämänvaiheet huomioivaa johtamista eli ikäjohtamista, jotta pitkä työura voisi toteutua. Esimiehillä on muita paremmat mahdollisuudet vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin. Tulevaisuudessa olisi kiinnitettävä enemmän huomioita esimiesten sosiaalisiin taitoihin.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä on sanomalehti Keskisuomalaisen rooli Jyväskylän kaupungin ja Jyväskylän maalaiskunnan kuntaliitoskeskustelussa, ja kuinka Keskisuomalainen tuossa roolissaan vaikuttaa demokratian toteutumiseen. Tutkielman poliittinen aspekti löytyy kysymyksinä tiedotusvälineiden vallasta ja niiden vaikutuksista päivän politiikkaan ja demokratian toteutumiseen. Työ yhdistää valtioopilliseen tutkimukseen mediatutkimusta. Tutkielman aineiston muodostaa 66 Keskisuomalaisessa vuonna 2006 ilmestynyttä artikkelia, jotka käsittelevät kuntaliitosta edellä mainittujen kuntien välillä. Joukossa on pääkirjoituksia ja mielipidekirjoituksia yhteensä 33 kappaletta sekä uutisartikkeleita samoin 33 kappaletta. Artikkeleista yhteensä 43 suhtautui liitokseen myönteisesti ja kahdeksan kielteisesti. Artikkeleista 15 kappaleessa ei otettu liitoksen kantaa tai molemmat näkemykset olivat esillä. Sanomalehtiaineiston lisäksi aineisto käsittää neljän kuntajohtajan haastattelut. Haastattelut ovat luonteeltaan aihetta taustoittavia teemahaastatteluja. Aineiston analysoinnissa olen käyttänyt ensisijaisesti Norman Faircloughin menetelmiä. Tutkimustuloksenani esitän, että sanomalehti Keskisuomalainen on ottanut Jyväskylän kaupungin ja Jyväskylän maalaiskunnan kuntaliitoskeskustelussa aktiivisen toimijan roolin. Lehti ei ole vain tyytynyt seuraamaan tapahtumia sivusta ja representoimaan todellisuutta. Keskisuomalainen ajaa kuntaliitosta. Tämä näkyy siinä, että liitokseen myönteisesti suhtautuvia artikkeleita on enemmän kuin kielteisesti suhtautuvia, mutta myös siinä, että lehden pääkirjoituksissa otetaan liitoksen puolesta kantaa. Liitokseen myönteisesti suhtautuvien todellisuus pääsee lehdessä paremmin esille. Kaikilla eri mielipideryhmillä ei ole kuntaliitoskysymyksessä yhtäläistä pääsyä julkisuuteen sanomalehti Keskisuomalaisen kautta. Demokratiassa median tehtävänä nähdään kansalaisten informointi heitä koskevissa asioissa niin monipuolisesti ja avoimesti kuin mahdollista. Demokratia toteutuu parhaiten, kun kansalaiset voivat tehdä valintansa kaiken saatavilla olevan tiedon pohjalta ja kun kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet oman mielipiteen muodostamiseen. Eri näkökulmat liitoksen tarpeellisuudesta eivät pääse Keskisuomalaisessa yhtäläisesti esiin. Tasavertaisuus ei toteudu, eikä näin ollen kansalaisilla ole mahdollisuutta vapaaseen mielipiteen muodostukseen lehteä seuraamalla.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämän hetken merkittävä yhteiskunnallinen tavoite on työurien pidentäminen. Tähän on ensisijaisena syynä Suomen väestön ikärakenne ja sen muuttuminen tulevaisuudessa. Tämä muutos on erityisen nopeaa suurten ikäluokkien saavuttaessa vanhuuseläkeikänsä. Työelämän muutokset heijastuvat epävarmuuden kokemiseen. Työssä ilmenevien epävarmuus- ja uhkatekijöiden on taas havaittu olevan yhteydessä esim. varhaiseläkeaikeisiin. Työelämän uhkatekijöiden tarkastelu on näin ollen tärkeää työssäpysymistavoitteen kannalta. Tämän pro gradu –tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten työelämässä ilmenevät uhkatekijät vaikuttavat työtyytyväisyyteen ja työssä pysymisen suunnitelmiin. Työelämän uhkatekijöiden oletettiin olevan negatiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen ja työssä pysymiseen. Lähtökohtaisena ajatuksena oli: mitä vähemmän uhkaavia asioita työntekijä kokee työelämässä, sitä tyytyväisempi hän on työhönsä ja sitä halukkaampi hän on pysymään työssä. Aineisto perustuu Kuntien eläkevakuutuksen tekemään Kuntatyö 2010 –tutkimukseen, joka toteutettiin vuonna 2003. Tässä tutkielmassa tutkittiin 20–64-vuotiaita kuntatyöntekijöitä (N = 2715). Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia (X²-testi), korrelaatioanalyysia, yksisuuntaista varianssi- ja kovarianssianalyysia ja logistista regressioanalyysia. Selitettävinä muuttujina olivat työtyytyväisyys sekä työssä pysyminen, jota mitattiin varhaiseläkeaikeilla ja työssä yli 63-vuotiaana jatkamisen suunnitelmilla. Selittävinä muuttujina olivat työelämässä ilmenevät uhkatekijät (vastentahtoinen siirto toisiin tehtäviin, lomautus-, irtisanomis- tai työttömyysuhka, työkyvyttömyysuhka, uhka työmäärän lisääntymisestä yli sietokyvyn ja uhka työtehtävien liiallisesta vaikeutumisesta) sekä erilaiset vakioitavat taustamuuttujat, kuten sukupuoli, ikä, koulutus ja toimiala. Tutkielman päähypoteesit saivat vahvistusta. Työelämän uhkatekijöistä kaikki muut, paitsi työttömyyteen liittyvä uhka, olivat negatiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen. Kun eri taustamuuttujat vakioitiin, työn vaatimustason liiallisen kasvun uhka (= työn liiallinen lisääntyminen ja vaikeutuminen) säilyi edelleen työtyytyväisyyttä huonontavana tekijänä. Uhkatekijöiden vaikutus työssä pysymiseen oli myös oletuksen mukainen: kaikki uhkatekijät työttömyysuhkaa lukuun ottamatta lisäsivät varhaiseläkeaikeita. Kun taustamuuttujat huomioitiin, työn vaatimustason nousuun liittyvän uhkan yhteys varhaiseläkeaikeisiin säilyi. Lisäksi ilmeni, että työkyvyttömyyden ja työn vaatimustason liiallisen nousun uhka olivat käänteisessä yhteydessä työssä jatkamisen suunnitelmiin yli 63-vuotiaana, mutta näiden uhkatekijöiden yhteys ei enää säilynyt, kun muut taustamuuttujat vakioitiin. Tuloksissa positiivista oli se, että kunta-alalla suurin osa työntekijöistä on tyytyväisiä työhönsä. He myös kokevat työnsä varsin turvatuksi, ja työkyvyttömyyden uhkaakin ilmeni melko vähän. Suurin uhkakuva kuntatyössä on työn vaatimustason liiallinen kasvu, erityisesti työmäärän lisääntymisen suhteen. Tämä uhka voi hyvinkin konkretisoitua lähivuosina ennustetun työvoimapulan vuoksi. Hyvä työn organisointi ja tulevaan muutokseen perusteellinen valmistautuminen voivat kuitenkin lieventää kunta-alalla työskentelevien huolia työelämän suunnasta ja näin edesauttaa kuntatyöntekijöiden pysymistä työssä mahdollisimman pitkään. Keskeiset lähteet: Argyle, M. (1989), 'Forma, P. & Väänänen, J. (toim.)' (2004), Hakanen, J. (2004), Tuominen, E. (toim.) (2004).

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielma käsittelee KTV:n ruohonjuuritason naisjäsenten ay-jäsenyyskokemuksia ja niiden merkityksiä muistelukerronta-aineistossa. Aineistona on käytetty KTV:n muistitietokeräykseen vuonna 2000 kertyneitä naisjäsenten kirjoituksia. Analysoitavaksi on valittu sellaiset, joissa käsiteltiin ammattiyhdistysjäsenyyttä ja toimintaa 1970-luvulla KTV:n jäsenkunnan naisvaltaistumisen kaudella. Täydentävänä aineistona on käytetty aiempia tutkimuksia ja tilastomateriaalia. Aineistoa on käsitelty ATLAS ti -ohjelmalla väljästi tulkitun grounded theoryn periaatteita soveltaen. Aineistolähtöisen analyysin avulla on pyritty ymmärtämään ja selittämään KTV:n naisten omakuvaa ja muisteluissaan tulkitsemia kokemusmaailmoja. Teoreettisina apuvälineinä tulkinnassa on käytetty identiteetin ja sosiaalisen pääoman käsitteitä. Identiteetit on tulkittu liittyviksi ay-jäsenyyskokemuksessa yksilön tarpeeseen sosiaalistua ja kokea olevansa osa symbolista ryhmää 'me', johon kuuluminen tarjosi jäsenilleen turvallisuuden ja yhteisöllisyyden tunteita, mutta toisaalta edellytti rajanvetoja ja erontekoja suhteessa 'toisiin'. Ammattiyhdistysliikkeen kollektiiviset toiminnalliset resurssit on oletettu riippuvaisiksi kollektiivisesta identiteetistä, johon vähintäänkin aktiivijäsenet samastuvat. Sosiaalinen pääoma on tulkittu ay-jäsenyyskokemusten merkityksissä kytkeytyväksi yksilön resursseihin, jotka voimistuivat jäsenen kiinnittyessä ammattiyhdistykseensä. Sosiaalinen pääoma näytti tutkimusaineistossa kasautuneen pitkään ammattiyhdistyksensä luottamustehtävissä toimineille aktiiveille. Muistelmien perusteella ei voida puhua kaikilta osin jaetuista kokemuksista ja merkityksistä. Yhdistäviä olivat naiseuteen liittyvät kokemukset, eräänlainen kunnallinen työntekijyys ja yhteisöllisyyden kaipuu. Yhteisöllisyyteen liittyi erilaisia yhteensitovia ja ulossulkevia erontekoja, jotka jakoivat kertojia aktiiveihin ja satunnaisosallistujiin. KTV:n paikallisyhdistysten toimintakulttuuri näytti 1970-luvun naisvaltaistumiskehityksestä huolimatta muuttuneen melko hitaasti. Naisia oli valittu luottamustehtäviin vähemmän kuin heidän suhteellinen määränsä olisi edellyttänyt. Muistelukerronnan valossa näyttää siltä, että naisten oli pitänyt sopeutua KTV:n vanhaan toimintakulttuuriin päästäkseen mukaan aktiiviseen toimintaan ja vaikuttajan rooliin. Poikkeuksen muodostivat uudet KTV:n yhdistykset, joita naiset olivat olleet perustamassa. Paikallisia yhteisöllisyyttä rakentaneita toimintamuotoja olivat muistelukerronnan mukaan olleet virkistys- ja koulutustoiminta, jotka satunnaisemminkin osallistuneet olivat kokeneet omakseen. Sen sijaan erityisesti kokoukset rutiineineen näyttäytyivät muistelukerronnassa aiheuttaneen ulkopuolisuuden kokemuksia. Aineiston perusteella jäsensuhde näyttää kehittyneen prosessina, jossa myönteiset ja kielteiset kokemukset olivat keskeisiä. Vastaanotto paikallisen yhdistyksen kokouksissa oli vaikuttanut naisten tulevaan rooliin toiminnassa, sillä positiiviset kokemukset näyttivät vahvistaneen todennäköisyyttä päätyä ammattiyhdistysaktiiviksi.