Search

Kielitaidon kehittymistä voidaan tutkia mittaamalla oppijankielen sujuvuutta, tarkkuutta ja kompleksisuutta. Kompleksisuus voidaan määritellä oppijankielen monipuolisuudeksi ja kehittyneisyydeksi, mutta syntaktista kompleksisuutta on kansainvälisessä toisen kielen oppimisen tutkimuksessa tyypillisesti mitattu alisteisiin lauserakenteisiin perustuvilla kvantitatiivisilla mittareilla. Tässä artikkelissa syntaktisen kompleksisuuden kehitystä tutkitaan tarkastelemalla rinnastus- ja alistuskonjunktioiden käyttöä suomi toisena kielenä -teksteissä Eurooppalaisen viitekehyksen eri taitotasoilla. Aineistona käytetään Jyväskylän yliopiston Cefling-hankkeen oppijansuomen korpuksen tekstejä. Rinnasteisten ja alisteisten rakenteiden osuutta syntaktisen kompleksisuuden kehityksessä selvitetään tarkastelemalla rinnastus- ja alistuskonjunktioiden käyttöä suhteessa kielitaidon tasoon. Syntaktista kompleksisuutta oppijankielen monipuolisuutena selvitetään tarkastelemalla, mitä eri konjunktioita eri taitotasoilla käytetään. Tulokset kyseenalaistavat käsityksen, että sivulauseet ilmaantuvat oppijankieleen vasta keskitasolla, sillä ne osoittavat, että suomi toisena kielenä -teksteissä käytetään sekä rinnastus- että alistuskonjunktioita jo taitotasolla A1. Lisäksi tulokset osoittavat, että konjunktioiden käyttö saattaa kehittyä eri tavalla aikuisten ja yläkouluikäisten teksteissä., Learner language development is often analysed by measuring complexity, accuracy and fluency. Complexity can be defined as the range and sophistication of the structures available to the learner, yet syntactic complexity is typically analysed using quantitative measures tapping subordination. This article focuses on the development of syntactic complexity in written learner Finnish across the CEFR proficiency levels by exploring changes in the use of conjunctions. The data are drawn from the corpus of the Jyväskylä University CEFLING project. The development of syntactic complexity in terms of coordination and subordination is explored by tracking changes in the use of coordinate and subordinate conjunctions. Syntactic complexity as the range of forms used by the learner is explored by investigating the emergence and frequency of individual conjunctions. The results question the role of subordination in the development of syntactic complexity in learner Finnish, as they show that both coordinate and subordinate conjunctions are already used by learners on the lowest CEFR levels. The results also indicate that development in the use of conjunctions may be different for adult learners and adolescent learners.

Eurooppalaisen viitekehyksen (EVK) merkitys kielikoulutukselle on lisännyt tutkimusta sen taitotasojen kielellisistä piirteistä; tarkempi tieto näistä piirteistä auttaisi EVK:n soveltamista opetusmateriaalien, kurssien ja arviointin laatimiseen. Tutkimuksessa selvitettiin eroavatko EVK:n tasot toisistaan syntaksin kompleksisuuden perusteella. Suomalaiset 14- ja 17-vuotiaat englannin oppijat (N=379) kirjoittivat kolme kirjoitelmaa, jotka arvioitiin EVK:n taitotasoille. Arviointiaineisto tutkittiin monitahoisella Rasch-analyysillä ja tekstien piirteet selvitettiin automaattisilla analyysiohjelmilla. Tuloksien perusteella alimpia EVK-tasoja (A1–A2) erotti selvimmin toisistaan lauseiden ja T-yksiköiden pituus, vaihtelu lauseiden pituudessa, infinitiivirakenteiden määrä, lausekkeiden ja T-yksiköiden määrä lauseissa ja verbirakenteiden määrä T-yksiköissä. Ylempiä tasoja (B1–B2) erottelivat puolestaan määritteiden määrä nominifraaseissa, lausekkeiden pituus, kompleksisten rakenteiden määrä lausekkeissa ja pääverbiä edeltävien sanojen määrä (left embeddedness). Tulokset ovat linjassa aiempien syntaksin kompleksisuuden tutkimusten kanssa siinä, että pidempien tuotosyksikköjen (lauseet, T-yksiköt) pituus ja vaihtelu erottelee selvimmin englannin oppijoita alemmilla EVK-tasoilla, kun taas korkeammilla taitotasoilla erot ilmenevät lausekkeiden ja fraasien käytössä. The increasing importance of the Common European Framework of Reference (CEFR) has led to research on the linguistic characteristics of its levels, as this would help the application of the CEFR in the design of teaching materials, courses, and assessments. This study investigated whether CEFR levels can be distinguished with reference to syntactic complexity (SC). 14- and 17-year-old Finnish learners of English (N=397) wrote three writing tasks which were rated against the CEFR levels. The ratings were analysed with multi-facet Rasch analysis and the texts were analysed with automated tools. Findings suggest that the clearest separators at lower CEFR levels (A1–A2) were the mean sentence and T-unit length, variation in sentence length, infinitive density, clauses per sentence or T-unit, and verb phrases per T-unit. For higher levels (B1–B2) they were modifiers per noun phrase, mean clause length, complex nominals per clause, and left embeddedness. The results support previous findings that the length of and variation in the longer production units (sentences, T-units) are the SC indices that most clearly separate the lower CEFR levels, whereas the higher levels are best distinguished in terms of complexity at the clausal and phrasal levels. peerReviewed

Tutkimuksessa tarkastellaan Sanoma Media Finlandin verkkosivuilla esiintyviä ohjailevia lauseita eli direktiivejä. Tutkimuksella on kaksi tavoitetta: ensinnäkin selvittää, mitä kielellisiä rakenteita verkkosivujen direktiivi-ilmauksissa käytetään, ja toisekseen ottaa selvää, mitä direktiivien sävykategorioita nämä verkkosivuilla esiintyvät direktiivit muodostavat ja missä määrin. Aineisto koostuu 283 kirjallisesta direktiivistä, jotka kerättiin Sanoma Media Finlandin verkkosivuilta. Direktiiveiksi katsottiin kaikki sellaiset lauseet ja otsikot, joiden funktiona oli vaikuttaa lukijan toimintaan tai joissa ilmaistiin, mitä jonkun tai jonkin tahon on esimerkiksi sallittua, kiellettyä, pakollista tai kannattavaa tehdä. Direktiivisyyttä tarkastellaan Ison suomen kieliopin verkkoversion pohjalta hyödyntäen myös erityisesti Yrjö Laurannon väitöskirjassaan esittämiä ajatuksia direktiivisyydestä. Ohjailun sävyn tulkinnassa hyödynnetään myös deonttisen modaalisuuden teoriaa. Aineistossa direktiivisyyttä ilmaistaan kielellisesti monin tavoin ja tavat esiintyvät joskus myös yhdessä. Tutkimuksen perusteella keskeisimmät direktiivisyyden ilmaisimet yrityksen verkkosivujen yhteydessä ovat yksikön 2. persoona, erityisesti imperatiivissa, sekä modaaliverbit. Imperatiivi on spesifeistä rakenteista yleisin, mikä on direktiiviteorian perusteella odotuksenmukaista. Imperatiivi- ja indikatiivimuodot yhteenlaskettuina yksikön 2. persoonaa esiintyy noin 66 prosentissa aineiston direktiivejä. Noin 48 prosentissa direktiiveistä esiintyy modaalisia verbejä, joista ylivoimaisesti yleisin on voida-verbi. Lisäksi tietyt sanat kuten "edellyttää", "suositella", "välttämätön" ja "vapaaehtoista" ohjaavat direktiiviseen tulkintaan niissä lauseissa, joissa ei ole 2. persoonan muotoja eikä modaaliverbejä. Aineistoa käsitellään luokittelumenetelmällä, eli aineiston tapausjoukosta muodostetaan ryhmiä niitä yhdistävien piirteiden perusteella. Tutkimuksen perusteella yleisin tapa ohjata lukijaa on ohjein, neuvoin tai vinkein. Ohjemaisille direktiiveille on yhteistä, että niissä ilmaistiin tapaa tai paikkaa, eli miten tai missä jonkin asian voi tehdä. Toiseksi eniten aineistossa on kehottavia direktiivejä, joita yhdistää imperatiivimodus ja tietynlainen neutraalius. Imperatiivia esiintyy myös muissa direktiiviluokissa, joiden käyttömerkitys on ohjailun kannalta erikoistuneempi. Aineiston lupadirektiiveille on yhteistä modaaliverbit "voida" ja "saada" sekä nesessiivinen rakenne "on mahdollista". Verkkosivuilla esiintyi myös muutamia suosituksia ja toiveita, kieltoja, varoituksia ja muistutuksia sekä kutsuja. Kokonaisuuden kannalta Sanoma Median verkkosivujen direktiivisyyden tavoitteita voisi kuvata auttavaksi, markkinoivaksi ja luvanantavaksi.

Arvioitu teos: Susanna Shore: Lauseita ja vesinokka-eläimiä. Perinteisestä funktionaaliseen lauseoppiin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1460. Helsinki: Suoma-laisen Kirjallisuuden Seura 2020. 655 s. isbn 987-951-858-198-0

This study is about expressing spatial relationships between Figure and Ground in Finnish Sign Language discourse and shows that the variation in this expression is primarily discourse dependent. The main findings are, first, that Ground mainly precedes Figure whether the Figure is new or a known referent within the discourse; the reverse order is possible only when the Figure is known. Second, the lexical signolla(‘have’) appears more frequently in expressing spatial relationships with a new Figure and less frequently with a known Figure but never in a construction with Figure preceding Ground; the formoli(‘had’), referring to the past, appears only in Figure preceding Ground constructions when Figure is known. Finally, the main way to express the spatial relationship between Ground and Figure is either the simultaneous production of the units, or Ground and an adposition sign. A sequential strategy is another way of expressing spatial relationships but this can be used only when the Figure is new within the discourse. The choice of strategy can be attributed to the emphasis put on the Figure’s presence when it is new while with a known Figure, the emphasis is on the location of that Figure.

[Johdanto] Koloratiivirakenne on laajalti itämerensuomalaisissa tunnettu omaleimainen kahden verbin muodostama konstruktio, jossa semantiikka ja syntaksi nivoutuvat toisiinsa. Neutraali verbi nimeää toiminnan (esim. mennä) ja koloratiivinen verbi kuvaa sitä tarkemmin (esim. körötellä). Rakenne voidaan jakaa neljään tyyppiin sillä perusteella, missä järjestyksessä ja muodossa verbit ovat (ks. myös Hamunen 2017: 103). A: neutraali verbi infinitiivissä ja koloratiivinen verbi finiittisenä, esim. mennä körötteli. B: koloratiivinen verbi finiittisenä ja neutraali verbi infinitiivissä, esim. körötteli mennä. C: neutraali verbi finiittisenä ja koloratiivinen verbi finiittisenä , esim. meni körötteli. D: koloratiiinen verbi finiittisenä ja neutraali verbi finiittisenä , esim. körötteli meni. Tässä työssä esittelen rakennetta eri kielten sanakirjoista kerätyn aineiston perusteella ja pyrin selvittämään, mikä on eri tyyppien levikki, millainen suhde niillä on toisiinsa ja mikä voisi olla niiden historiallinen kehitys. peerReviewed

This paper describes the automatic construction of FinnMWE: a lexicon of Finnish Multi-Word Expressions (MWEs). In focus here are syntactic frames: verbal constructions with arguments in a particular morphological form. The verbal frames are automatically extracted from FinnWordNet and English Wiktionary. The resulting lexicon interoperates with dependency tree searching software so that instances can be quickly found within dependency treebanks. The extraction and enrichment process is explained in detail. The resulting resource is evaluated in terms of its coverage of different types of MWEs. It is also compared with and evaluated against Finnish PropBank. peerReviewed

This title is published in Open Access with the support of the University of Helsinki. In the construction known as left-dislocation, an element appears in a fronted position, before the clause to which it belongs, usually introducing the topic of the sentence. Based on a detailed analysis of syntax, information structure and pragmatic organization, this study explores how left-dislocation is used in republican Latin comedy, prose and inscriptions as a device to introduce topics or other pragmatically prominent elements. Taking into consideration especially relative clause syntax and constraints of each text type, Hilla Halla-aho shows that, in the context of early Latin syntax and the evolving standards of the written language, left-dislocation performs similar functions in dramatic dialogue, legal inscriptions and archaic prose.

This paper investigates the interplay of constructed action and the clause in Finnish Sign Language (FinSL). Constructed action is a form of gestural enactment in which the signers use their hands, face and other parts of the body to represent the actions, thoughts or feelings of someone they are referring to in the discourse. With the help of frequencies calculated from corpus data, this article shows firstly that when FinSL signers are narrating a story, there are differences in how they use constructed action. Then the paper argues that there are differences also in the prototypical structure, linkage type and non-manual activity of clauses, depending on the presence or non-presence of constructed action. Finally, taking the view that gesturality is an integral part of language, the paper discusses the nature of syntax in sign languages and proposes a conceptualization in which syntax is seen as a set of norms distributed on a continuum between a categorial-conventional end and a gradient-unconventional end.

This thesis discusses the Veps indefinite pronoun system and its development. I show how the long lasting contact effect of Russian can be perceived in the Veps indefinite pronoun system. The approach I have adopted in this study combines insights from multilingualism and linguistic typology. The study is concerned mainly with the synchronic level of the language, but I have also examined the diachrony of the system. The data of this study consist of both sociolinguistic and language data, quantitative and qualitative data, old and new data, and data representing both written as well as spoken registers. The study consists of four separate publications. The first of them is a collaborative publication, Veps in Russia: ELDIA Case-Specific Report. The publication has a sociolinguistic viewpoint: it enlightens the linguistic situation of the Vepsians. In the article The Implicational Semantic Map for Veps Indefinite Pronouns, I describe the Veps indefinite pronouns by means of the semantic map methodology. I show that, despite the numerous similarities between the Russian and Veps pronominal series, the Veps indefinite pronouns actually constitute a distinctive system. In the article Borrowing Morphology: The Influence of Russian on the Veps System of Indefinite Pronouns, I classify the Veps indefiniteness markers as MAT (morpheme transfer) loans or PAT (morphological pattern transfer) loans, according to the manner in which they have been acquired from Russian. I show that the Veps indefinite pronominal system has undergone obvious contact-induced morphological changes. In the article Vepsän kielen paljaiden interrogatiivien indefiniittinen käyttö, I show that in addition to the interrogative-derived indefinite pronouns the use of bare interrogatives as indefinites is common in Veps. I have divided this use into nine different clause and phrase structures. In the study, I show that the diachronically unstable system of indefinite pronouns has undergone many changes in Veps, due to language contact with Russian. From the individual speaker’s mind and speech, the effect of Russian has gradually spread as a part of the linguistic system of the Veps speech community. Thus, the contacts of the Veps and Russian speech communities have resulted in changes in the Veps indefinite pronoun system. Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani vepsän kielen indefiniittipronominijärjestelmää ja sen kehitystä. Osoitan, miten venäjän vuosisatoja jatkunut kontaktivaikutus näkyy vepsän indefiniittipronominien järjestelmässä. Tarkastelun näkökulmat olen omaksunut kontaktilingvistiikasta, monikielisyystutkimuksesta ja typologisesta kielentutkimuksesta. Tutkimus koskee pääosin kielen synkronista tasoa, mutta olen ottanut kantaa myös järjestelmän diakroniseen kehitykseen. Tutkimuksen aineistokokonaisuuteen kuuluu sekä sosiolingvististä että kieliaineistoa, kvantitatiivista ja kvalitatiivista aineistoa, uutta ja vanhaa aineistoa sekä niin kirjoitettua kuin puhuttuakin kieltä. Tutkimus koostuu neljästä erillisestä osajulkaisusta. Ensimmäinen niistä on yhteisjulkaisu, Veps in Russia: ELDIA Case-Specific Report. Julkaisu on näkökulmaltaan sosiolingvistinen: se valottaa vepsäläisten kielellistä tilannetta. Artikkelissa The Implicational Semantic Map for Veps Indefinite Pronouns kuvaan vepsän indefiniittipronomineja semanttisten karttojen metodologian avulla. Osoitan, että lukuisista venäjän ja vepsän kielen pronominisarjojen yhtäläisyyksistä huolimatta vepsän indefiniittipronominit muodostavat omaleimaisen järjestelmänsä. Artikkelissa Borrowing Morphology: The Influence of Russian on the Veps System of Indefinite Pronouns luokittelen vepsän venäjän kielestä lainatut indefiniittisyyden tunnukset niiden lainaustavan mukaan joko MAT- tai PAT-lainoiksi. MAT-lainoissa kielelliset segmentit toisinnetaan toisessa kielessä, PAT-lainoissa funktionaaliset mallit. Osoitan, että vepsän indefiniittipronominien järjestelmässä on tapahtunut selviä kontaktilähtöisiä morfologisia muutoksia. Artikkelissa Vepsän kielen paljaiden interrogatiivien indefiniittinen käyttö osoitan, että tunnuksisten indefiniittipronominien lisäksi käytetään vepsässä yleisesti myös paljaita interrogatiiveja. Olen jaotellut niiden esiintymisympäristöt yhdeksäksi erilaiseksi lause- ja lausekerakenteeksi. Tutkimuksessa osoitan, että indefiniittipronominien diakronisesti epästabiili järjestelmä on vepsässä kokenut venäjän kontaktivaikutuksesta monia muutoksia. Yksittäisen kielenpuhujan mielestä ja puheesta venäjän vaikutus on vähitellen levinnyt osaksi vepsäläisen kieliyhteisön kielen järjestelmää. Näin vepsäläisen ja venäläisen puhujayhteisön kontaktit ovat johtaneet vepsän kielen indefiniittipronominien systeemin muutokseen. Lühenduz Ičein dissertacijas minä tarkištelen vepsän kelen indefinitižiden pronominoiden sistemad i sen kehitoitust. Ozutan, kut äjad voz’sadad olijad kontaktad tuleba sil’mnägubale vepsän kelen indefinitižiden pronominoiden sistemas. Tedotön perspektivaks olen otnu ičelein kontaktkel’oppindan, äikeližuz’oppindan i tipologižuz’oppindan pirdoid. Tedotö om tobjimalaz sinhronine, no olen tarkištanu mugažo erasid problemoid diahronižen kehitoitusen sistemaspäi. Tedotön lähtematerialoihe mülüb sociolingivistižid materialoid, kel’materialoid, kvantitativižid i kvalitativižid materialoid, uzid i vanhoid materialoid paginkelespäi i kirjutadud kelespäi. Neciš tedotös om nel’l’ erilašt kirjutest. Ezmäine niišpäi, Veps in Russia: ELDIA Case-Specific Report, om ühthižkirjutez. Necen kirjutesen nägemuz om sociolingvistine. Sen päazj om tedištada i ezitada vepsän kelen i vepsläižiden oloid nügüd’aigas. Kirjuteses The Implicational Semantic Map for Veps Indefinite Pronouns kuvadan vepsän indefinitižid pronominoid semantižiden kartoiden metodologian abul. Ozutan, miše hot’ venän i vepsän kelen indefinitižiden pronominoiden affiksoiden kogomused oma karthižed, vepsän indefinitižiden pronominoiden sistem om kaiken-se originaline. Kirjuteses Borrowing Morphology: The Influence of Russian on the Veps System of Indefinite Pronouns tarkištan venäkelespäi vepsän kel’he ottud affiksad MAT- i PAT- velgmaneran mödhe. MAT-velg znamoičeb, miše ühten kelen kel’material kopiruidas toižehe kel’he, a PAT-velgoiš kopiruidas vaiše znamoičendoid. Ozutan, miše vepsän indefinitižiden pronominoiden sistemas om sündunu morfologižid vajehtesid, miččed oma sel’ktad kel’kontaktoiden jäl’ged. Kirjuteses Vepsän kielen paljaiden interrogatiivien indefiniittinen käyttö ozutan, miše indefinitižiden pronominoiden ližaks vepsän keles voib kävutada interrogativižid pronominoid indefinitižiden pronominoiden sijas. Olen tarkištanu virkehid, kus nene azjad ezineba i olen mülütanu niid ühesandehe erazvuiččehe gruppaha. Indefinitižiden pronominoiden sistem ei ole diahronijan polespäi seižui. Ičein oppindas ozutan, miše vepsän kelen sistem om lujas vajehtanus venäkelen kontaktpainandan tagut. Ühten kelen pagižijan melespäi i paginaspäi om venäkelen painastuz aigan sirttes levitanus vepsän kelen sistemaha. Muga oma vepsän i venän pagižijoiden keskeižed kosketused vajehtanuded vepsän kelen indefinitižiden pronominoiden sistemad.

This paper presents a descriptive and comparative study of existential sentences in Flemish Sign Language and Finnish Sign Language. Existential sentences are used to express the existence or presence of something or someone. This study investigates how expressions of existence or presence are constructed and what the order of Figure and Ground is in existential sentences in both languages. Existential sentences can be formed around the lexical signs HEEFT (‘have’) in Flemish Sign Language and OLLA (‘have’) in Finnish Sign Language or the lexical signs can be omitted from the construction. The number of existential sentences with an overt HEEFT/OLLA is higher in Finnish Sign Language than Flemish Sign Language, while the omission of such lexical signs appears more in Flemish Sign Language than Finnish Sign Language. This sentence type exhibits the specific order of Ground preceding Figure in both languages. The Ground is often omitted from the construction when it can be retrieved from the context. Adposition signs, depicting signs and localized lexical signs are used in both sign languages to mark the spatial relationship between Figure and Ground. Flemish Sign Language uses adposition signs more often than does Finnish Sign Language. peerReviewed

3.3.2014 E. N. Setälän 150-vuotisseminaarissa pidetty puheenvuoro

Deze studie vanuit een dynamisch perspectief onderzoekt de ontwikkeling van acht beginnende leerders Fins als vreemde (VT; Nederland; focus: grammatica) en tweede (T2; Finland; focus: communicatie) taal. De studie onderzoekt variabelen die syntactische en morfologische complexiteit en accuraatheid uitdrukken in geschreven data en bekijkt verschillen in uitkomsten tussen de groepen en verschillen in ontwikkelingspatronen en interacties door de tijd (9 maanden) tussen variabelen (één hoofdpersoon per groep). De groepstudie toont overeenkomsten in syntactische en morfologische complexiteit door de tijd heen maar verschillen in het gebruik van naamvallen en van enkele daaraan gerelateerde variabelen die complexiteit en correctheid uitdrukken. De individuele studie toont verschillen in variabelen, gerelateerd aan naamvallen, tussen de T2 groep en haar hoofdpersoon maar verscheidene overeenkomsten tussen de twee hoofdpersonen. Echter, de VT leerder vertoont een grotere mate van ontwikkeling en meer complexiteit en accuraatheid in het begin; de focus op grammatica helpt om vormen te ontdekken en meteen te gebruiken. Voor de T2 leerder duurt het proces langer maar wanneer eenmaal de vormen worden gebruikt, dan worden zij relatief correcter toegepast. De studie toont overeenkomsten in interacties tussen variabelen, voorzichtig beschouwd als algemene ontwikkelingspatronen voor Finse taalleerders. Ook laat de studie verschillen in interacties tussen variabelen zien. Dit ondersteunt het idee dat de manieren waarop de naamvallen worden geleerd, verschillend zijn; de VT leerder leert complexiteit en naamvalgebruik niet tegelijkertijd waar de T2 leerder deze holistisch in de context leert, voorzichtig beschouwd als veroorzaakt door het instructietype of de context waarin men de Finse taal leert.

This work studies how ninth grade students of Finnish secondary school interpret sentences using the tools offered by school grammar. My research maps out the ability of students to analyse the content and structure of the sentences. The study is also part of text skills research. Both reading and writing are part of text skills. In order to acquire these, knowledge of language and grammar are required. The material used for the research has been the written tests and interviews of ninth grade secondary school students. I have combined the material acquired by a written test and interviews and I will use them as complimentary forms of material. The written test was taken by hundred students and twenty students were interviewed. The analysis of the material shows that ninth grade secondary school students are able to analyse sentences both in a syntactic and semantic form. They are able to use the knowledge they have learned at school in their interpretations. They however base their interpretations on the general contextual knowledge of the world. Their natural sense of language is also clearly combined into thinking about the semantic and syntactic structure of the sentences. The study also reveals how different models of grammar and researchers have offered different kinds of solutions to sentence analysis and that there are no simple answers to these problems. This diversity and duality is also apparent in pedagogic grammar. The research puts an emphasis on the dialogic approach in teaching and learning of knowledge of language. In order for the student to be able to use the acquired knowledge of language, he or she should be able to use it by application and discussion. This way he or she would learn to analyse and separate texts and would be habituated into a critical reader. Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani sitä, miten peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaat tulkitsevat lauseita koulukieliopin tarjoamien välineiden avulla. Tutkimukseni kartoittaa oppilaiden kykyä analysoida lauseiden sisältöjä ja rakenteita. Liitän aiheen myös osaksi tekstitaitojen tutkimusta. Tekstitaitoihin kuuluvat sekä hyvä kirjoitus- että lukutaito. Näiden saavuttaminen puolestaan edellyttää sekä kielen että kieliopin tuntemusta. Tutkimusaineistona ovat peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten tekemät kirjalliset testit ja heidän haastattelut. Olen yhdistänyt kirjallisen testin ja haastattelun avulla kerätyn aineiston ja käytän niitä toisiaan täydentävinä aineistomuotoina. Kirjallisen testin on tehnyt 100 oppilasta ja haastatteluun on osallistunut 20 oppilasta. Aineistoni analyysi osoittaa, että peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaat kykenevät analysoimaan lauseita sekä syntaktisesti että semanttisesti. He osaavat käyttää koulussa oppimaansa tietoa hyväksi tulkinnoissaan. Oppilaat kuitenkin nojautuvat tulkinnoissaan yleiseen kontekstuaaliseen tietoonsa maailmasta. Lisäksi heidän luontainen kielitajunsa yhdistyy selkeästi lauseiden semantiikasta ja syntaktisesta rakenteesta lähtevään pohdiskeluun. Tutkimukseni tuo esiin myös sen, miten eri kielioppimallit ja tutkijat ovat päätyneet erilaisiin ratkaisuihin lauseiden analyysissa ja miten yksiselitteisiä vastauksia lauseanalyysin ongelmiin ei ole. Tämä kirjavuus ja kaksijakoisuus näkyvät myös pedagogisessa kieliopissa. Tutkimuksessani korostuu keskusteleva ote kielitiedon opettamisessa ja oppimisessa. Jotta oppilas pystyisi parhaiten hyödyntämään oppimaansa kielitietoa, hänen pitäisi saada käyttää sitä soveltaen ja keskustellen. Näin hän itse oppisi analysoimaan ja erittelemään tekstejä ja harjaantuisi kriittiseksi lukijaksi.

Suomen kielen subjektia on kuvailtu eri kieliopeissa ja tutkimuksissa kieliopillisesta, semanttisesta ja diskursiivisesta näkökulmasta. Tutkimuksessani pyrin syventämään semanttista määrittelyä. Toisin sanoen tutkin sitä, mikä semanttinen rooli sillä osallistujalla on, joka kielennetään lauseen kieliopilliseksi subjektiksi. Kognitiivisen kieliopin mukaisen käyttöpohjaisen lähestymistavan vuoksi on luontevaa, että tutkimusaineistoni perustuu kielenpuhujilta kerättyyn aineistoon. Sellainen aineisto ei tarjoa vain monipuolista tietoa tutkittavasta asiasta vaan saattaa myös nostaa esiin sellaisia asioita, joita tutkija ei olisi muuten tullut ajatelleeksi tai saanut selville. Tutkimusaineistonani on 20:n suomea äidinkielenään puhuvan informantin selostukset kielitieteilijä R. S. Tomlinin FishFilm-animaatiosta. Kukin informantti katsoi animaatiota, jossa kalat syövät toisiaan, ja selosti samanaikaisesti näkemänsä tapahtumat mahdollisimman tarkasti. Jaoin selostukset ilmaisutyyppeihin nähdäkseni, millä eri tavoin tapahtumat ja erityisesti agentti kielennettiin ja missä suhteessa eri ilmaisutyyppejä käytettiin. Tutkin myös sitä, mitkä seikat vaikuttivat ilmaisutyypin valintaan. Ilmaisutyypeistä A1 eli x syö y:n -tyyppi oli ylivoimaisesti suosituin, sillä sen osuus syöntilauseista oli 87 prosenttia. B:nkin (y joutuu x:n syömäksi -rakenteen yms.) käyttö oli melko yleistä silloin, kun nuoli osoitti syötävää kalaa eli kun puhujan huomio kohdistui patienttiin. Kuitenkin patienttisubjektillisten passiivilauseiden muodostus oli monille hankalaa. Näiden kahden ilmaisutyypin lisäksi oli neljä muutakin tapaa ilmaista tapahtumat, mutta niiden käyttö jäi vähäiseksi. Teoriassa on siis monia mahdollisuuksia kielentää asiaintila, mutta muut kuin A1-rakenteet ovat niin epätyypillisiä, etteivät ne ole tasaveroisia kyseisen tyypin kanssa. A1:tä voi käyttää vasta, kun osallistujien roolit ovat selvillä. Tämä näkyy siten, että 96 % syöntilauseista aloitettiin syöjän paljastuttua. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että subjektiksi valitaan referentti, joka on agentti tai johon huomio kohdistuu. Koska ei kuitenkaan ole varmaa, viekö informantin huomion nuoli, kalan väri vai semanttinen rooli, olisi hyödyllistä tutkia, mihin huomio milloinkin kohdistuu, eli kerätä tiedot informantin silmien liikkeestä ja verrata niitä puheen ajankohtaan. Tutkimusta voisi laajentaa myös vertaamalla tuloksia sellaisten informanttien tuloksiin, joille suomi ei ole äidinkieli vaan toinen tai vieras kieli, ja lisäksi muiden kielten FishFilm-tutkimustuloksiin.

Tommi Jantunen tarkastelee tutkimuksessaan kahden kielitieteen peruskäsitteen, tavun ja lauseen, olemusta suomalaisessa viittomakielessä. Jantunen selvittää äänne- ja lauseopillisia perusasioita vähän tutkitun vähemmistökielen kieliopista. Etenkään lauseoppia ei ole suomalaisen viittomakielen tutkimuksessa kartoitettu. Työn aihepiiri lienee omiaan saattamaan monet turhautuneisuuden tilaan. Kielioppi on monelle kouluajoilta tuttu kirosana, ja esimerkiksi tavusta keskustelu viitotun kielen yhteydessä voi ehkä vaikuttaa alkavan houretilan oireelta. Pohjimmiltaan tutkimuksessani on kuitenkin kyse hyvin yksinkertaisista asioista: Miten mitata viittomien pituutta ja miten viittomat järjestyvät suomalaisen viittomakielen lauseissa, Jantunen määrittelee.Viitotun kielen tavut eivät vastaa muodollisesti puhutun kielen tavuja, vaan identifioituvat käden tai muun artikulaattorin, esimerkiksi pään, tekemiksi liikejaksoiksi. Viittomien pituuden luonnehtiminen onnistuu parhaiten tällaisiin liikejaksoihin, siis tavuihin, viittaamalla. Suurin osa suomalaisen viittomakielen viittomista on perusmuodossaan yksi- tai kaksitavuisia. Tietyissä hyvin kuvailevissa viittomissa ei taas ole lainkaan tavuja, Jantunen selittää.Viittomien järjestymisen suhteen suomalaisessa viittomakielessä ei ole yhtä yksiselitteistä sääntöä. Tutkimukseni perusteella konteksti vaikuttaa viittomien järjestykseen suuresti. Laboratorio-olosuhteissa tuotetuissa yksinkertaisissa lauseissa viittomat pyrkivät järjestymään samalla tavalla, kuin mikä on esimerkiksi suomen kielen perussanajärjestys, mutta jo heti astetta luonnollisemmissa tilanteissa variaatiomahdollisuuksien määrä kasvaa. Täysin vapaata viittomien järjestyminen ei silti tällaisissakaan tilanteissa ole: esimerkiksi verbimäiset viittomat eivät koskaan aloita suomalaisen viittomakielen lausetta.Tutkimustuloksia voi hyödyntää suomalaisen viittomakielen kieliopetuksessa. Suomea koulussa opiskellut henkilö pystyy melko vaivatta luonnehtimaan esimerkiksi sanaa kissa pituudeltaan viisikirjaimiseksi tai kaksitavuiseksi ja englantia koulussa opiskelleelle englannin sanajärjestyssääntö subjekti–predikaatti–objekti on tarjolla lähes välittömästi. Suomalaisen viittomakielen opetuksessa vastaavaa tietoa viittomien ja lauseiden rakenteesta ei toistaiseksi ole ollut saatavilla. Kieliopetuksessa on turvauduttu parhaimmassakin tapauksessa vain opettajien vaihtelevaan kieli-intuitioon.Jantusen tutkimus antaa mahdollisuuden verrata suomalaista viittomakieltä entistä tarkemmin myös muihin kieliin. Monelle voi olla yllättävää, että suomalaisella viittomakielellä ei ole rakenteellisesti kovinkaan paljoa yhteistä meille tuttujen eurooppalaisten kielten ja esimerkiksi suomen kielen kanssa. Sen sijaan suomalainen viittomakieli näyttäisi muistuttavan rakenteellisesti hyvinkin paljon esimerkiksi mandariinin kiinaa. This study, which consists of the introductory part and five articles, investigates the nature of two sequential basic units, the syllable and the sentence, in Finnish Sign Language (FinSL). As a whole, the study situates in the framework of Basic Linguistic Theory and grounds its arguments on the material collected from the Basic Dictionary of FinSL, as well as on elicited data. The main aims of the study are (i) to define the notions of syllable and sentence in FinSL, (ii) to determine the role these units have in FinSL, and (iii) to pave the way for basic research into sequential structure of FinSL phonology and syntax. Implicit aim of the study is to relate FinSL to the general linguistic discussion concerning the syllable and the sentence.The study has six research questions of which the following three deal with the syllable: How is the syllable defined in FinSL? What kinds of syllable structures are there in FinSL? What can be said about the role of the syllable in FinSL? The questions dealing with the sentence are: From what perspective should the sentence be approached in FinSL? What kinds of sentence structures are there in FinSL? What can be said about the role of the sentence in FinSL?The syllable is defined as a sequence of sign stream that corresponds to one manual and/or non-manual sequential phonological movement. The argument is supported by evidence from phonetics, phonology, and language acquisition. There are four structural syllable types in FinSL: syllables with one, two, three, and four weight units. The number of weight units correlates with the number of joints and articulators involved in the production of phonological movement. The syllable has a crucial role in FinSL because it is the only unit that can be used to determine the phonological length of signs (1–2 syllables). Verbals having a gestural movement do not contain syllables.The sentence should be approached in FinSL from the perspective of semantically motivated predicate thinking, supported with prosodic and morphological evidence. Purely formal criteria (e.g. the presence of a verbal, or sign order) cannot be used to define the sentence in FinSL. Existing sentence types in FinSL include a clausal structure and a topic-comment structure. Clauses (e.g. transitive clause) are pauseless units that contain a verbal or nominal predicate. Topic-comment structure is characterised by a post-topic pause; topic is a left-detached, clause-external constituent setting an interpretative framework. Structurally maximal clause is not that central unit in FinSL yet (cf. core argument omission) but diachronically its importance is predicted to increase

Ammianus Marcellinus oli 300-luvun jälkipuoliskolla elänyt roomalainen historioitsija ja sotilas, jonka äidinkieli oli kreikka. Hän kirjoitti laajan historiateoksensa Res gestae kuitenkin latinaksi, joka oli armeijan ja hallinnon virallinen kieli. Teoksessa oli alun perin 31 kirjaa, joista kuitenkin vain kirjat 14–31 ovat säilyneet. Historiateoksessaan Ammianus muun muassa kuvaa aikansa sotia germaaneja ja persialaisia vastaan, antaa värikkäitä kuvauksia hallitsijoista ja poikkeaa usein myös varsinaisesta tarinastaan kuvatakseen luonnonilmiöitä, kansoja ja paikkoja. Ammianuksen omat kokemukset ovat teoksessa keskeisellä sijalla. Sotilasurastaan huolimatta hän käytti suuren osan elämästään opiskeluun ja kirjoittamiseen. Tässä työssä tarkastelen Ammianuksen käyttämiä sivulauseita ja lauseenvastikkeita Res gestae -teoksen kirjoissa 17 ja 18. Tutkittava aineisto on laajuudeltaan noin 80 sivua. Keskeisiä kysymyksiä ovat, miten myöhäistä latinaa edustava Ammianus käyttää sivulauseita ja lauseenvastikkeita, millä tavalla hänen käyttämänsä rakenteet poikkeavat klassisesta normista (vai poikkeavatko ne), miten hän käyttää tapaluokkia, ja miten hän ilmaisee aikasuhteita. Erityisen tärkeäksi tutkimuskohteeksi tässä työssä nousee sivulauseen ja lauseenvastikkeen välinen vaihtelu epäsuoria tahdonilmauksia ja epäsuoria väitteitä ilmaistaessa. Epäsuora tahtomuslause esiintyy aineistossa suhteellisen harvoin. Sen on suurimmaksi osaksi syrjäyttänyt ”käskyä osoittava” infinitiivirakenne, joka klassisessa latinassa oli erittäin harvinainen. Kirjoissa 17 ja 18 on 51 esiintymää tällaisesta infinitiivirakenteesta 16 eri verbin yhteydessä. Klassinen epäsuora tahtomuslause sitä vastoin esiintyy aineistossa ainoastaan 15 kertaa 13 eri verbin yhteydessä. Accusativus cum infinitivo tai muu infinitiivirakenne esiintyy epäsuoraa väitettä ilmaisemassa 133 kertaa tutkitussa aineistossa. Quod-konjunktiolla alkava epäsuoraa väitettä ilmaiseva alisteinen sivulause on erittäin harvinainen: se esiintyy vain kuusi kertaa, ja tällöin quod lähes aina saa neutrisukuisen korrelaatin päälauseessa. Infinitiivirakenteiden yleisyys selittyy todennäköisesti Ammianuksen pyrkimyksellä tiiviiseen ilmaisuun. Lisäksi Ammianuksen kielelle tyypillisiä piirteitä ovat pitkät ja vaikeaselkoiset virkerakenteet, erilaisten rakenteiden vuorottelu vaihtelun aikaansaamiseksi, sekä post-rakenteen (post + nomini + partisiipin perfekti) suosiminen erityisesti tietyissä semanttisissa yhteyksissä. Partisiippirakenteita on erittäin runsaasti, mikä saattaa olla Ammianuksen äidinkielen kreikan vaikutusta. Aikasuhteita ei aina ilmaista klassiselle kielelle tyypillisellä tarkkuudella. Esimerkiksi partisiippirakenteet eivät klassisen funktionsa mukaisesti ilmaise Ammianuksella aina suhteellista aikaa vaan vastaavat usein finiittimuotoisia verbejä ja vievät tarinaa eteenpäin. Jotkut sivulausetyypit, kuten finaaliset adverbiaalilauseet, konsekutiiviset sivulauseet ja epäsuorat tahtomuslauseet, ovat johdonmukaisesti klassisten consecutio-sääntöjen mukaisia. Sitä vastoin poikkeamia klassisesta normista esiintyy erityisesti temporaalisissa dum-lauseissa, jotka esiintyvät usein klassisen cum historicum -lauseen funktiossa.

The trees in the Penn Treebank have a standard representation that involves complete balanced bracketing. In this article, an alternative for this standard representation of the tree bank is proposed. The proposed representation for the trees is loss-less, but it reduces the total number of brackets by 28%. This is possible by omitting the redundant pairs of special brackets that encode initial and final embedding, using a technique proposed by Krauwer and des Tombe (1981). In terms of the paired brackets, the maximum nesting depth in sentences decreases by 78%. The 99.9% coverage is achieved with only five non-top levels of paired brackets. The observed shallowness of the reduced bracketing suggests that finite-state based methods for parsing and searching could be a feasible option for tree bank processing.