Search

Suomen mediakentän omistus on keskittynyt 1900-luvun lopulta saakka. Yksityiset perheiden omistuksessa olleet lehdet on myyty kokoaan kasvattaville mediataloille. Tämä on johtanut muun muassa median sisäisen kilpailun kaventumiseen ja useiden lehtien yhteistyöhön. Tämän pro gradu tutkielman tavoite on selvittää toimittajien ajatuksia Suomen mediakentän omistuksen keskittymisestä sekä siitä, pitävätkö toimittajat uutiserämaiden syntymistä keskittymisen mahdollisena seurauksena. Tutkimusta ohjaavat seuraavat kaksi tutkimuskysymystä: 1) Mihin mediamarkkinoiden keskittyminen on Suomessa toimittajien mielestä johtamassa? 2) Ovatko uutiserämaat osa Suomen mediakentän mahdollista tulevaisuutta? Tutkimukseni empiirinen aineisto koostuu yhdeksän toimittajan teemahaastattelusta. Tutkimukseen on haastateltu toimittajia, päätoimittajia ja mediatalojen johtohenkilöitä neljästä toimituksesta Pohjois-Pohjanmaalta ja Kanta-Hämeestä. Haastatteluilla koottua aineistoa on analysoitu laadullisella tutkimusotteella sisällönanalyysin keinoin. Analyysin tuloksena syntyi neljä teemaa, johon median keskittyminen toimittajien mukaan vaikuttaa. Näitä ovat toimittajan työ, mediatalon toiminta, yleisö ja paikallisjulkisuus. Kaikkiin näihin teemoihin median keskittymisellä on toimittajien mukaan useita sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia. Toimittajat pitävät median keskittymistä kehityskulkuna, johon yksittäinen toimittaja tai toimitus eivät juuri voi vaikuttaa. Keskittyminen nähdään median murroksesta ja talouden realiteeteista johtuvana ilmiönä, johon media-alan toimijoiden on sopeuduttava. Toimittajien suhtautuminen median omistuksen keskittymiseen on monilta osin ristiriistaista. Uutiserämaita toimittajat pitävät varsinkin vähäväkisten reuna-alueiden mahdollisena tulevaisuutena, joka johtuu pääasiassa kaupungistumisesta ja kaupallisen median toiminnan lainalaisuuksista.

Tämä tutkielma käsittelee itsesensuuria suomalaisissa paikallislehdissä toimittajien näkökulmasta. Tavoitteenamme oli selvittää, esiintyykö paikallislehdissä toimittajien mukaan itsesensuuria ja mistä se on lähtöisin. Tarkastelimme itsesensuuria mainostajien, lukijakunnan, persoonallisuuden ja toimituskulttuurin näkökulmasta. Teimme väittämiä ja avoimia kysymyksiä sisältävän kyselylomakkeen, jonka lähetimme Sanomalehtien Liiton kautta paikallislehtitoimijoille. Kyselyyn vastasi yhteensä 64 paikallistoimittajaa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että itsesensuuriin suhtaudutaan hyvin eri tavoin. Mainostajista ei jätetä kirjoittamatta negatiivisia uutisia, mutta tarvetta kirjoittaa positiivisia juttuja ilman journalistisia perusteita esiintyy hieman useammin. Selvisi myös, että lukijakuntaa pidetään arvossa, sillä puolet vastaajista on jättänyt kirjoittamatta jostakin aiheesta, koska se saattaisi aiheuttaa lukijoiden keskuudessa pahennusta. Lisäksi yli kaksi kolmasosaa on muuttanut sana- tai tyylivalintojaan lukijakunnan takia. Persoonallisuuden koettiin vaikuttavan toimituksellisiin valintoihin. Toimituksen sisäisiä sanattomia sopimuksia ei juurikaan tunnistettu. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että itsesensuuriin liittyen paikallislehdillä ei ole yhtenäistä linjaa, ja toimittajat kokevat sen eri tavalla.

Paikallislehdet ovat viime vuosiin asti julkaisseet journalistista sisältöä enimmäkseen printtimuodossa. Monella perinteisellä paikallislehdellä on ollut vahva taloudellinen asema, mikä on ollut seurausta alueellisesti kattavasta, uskollisesta tilaajakunnasta ja paikallisesta yleisöstä kiinnostuneista ilmoittaja-asiakkaista. Digitalisaation vauhdittama median murros on muuttanut tilanteen. Levikkien suunta on laskeva lukijoiden kulutustottumusten muututtua. Myös ilmoittajat ovat siirtäneet mainontaansa omiin kanaviinsa niin verkkoon kuin printtimuotoiseen suorajakeluunkin. Vanha ansaintalogiikka ei toimi yhtä hyvin kuin ennen, ja turvatakseen toimintaedellytyksensä myös paikallislehdet ovat lähteneet verkkoon, vaikka ansaintalogiikkaa ei ole siellä vielä ratkaistu. Pro gradu -tutkielmassani etsin vastausta siihen, millaisella strategialla paikallislehdet toimivat verkossa ja miksi. Samalla selvitän, miten lehtien päätoimittajat kokevat median murroksen oman alansa näkökulmasta, ja miten he uskovat paikallislehdistön selviävän tulevaisuudessa. Toteutin tutkimukseni haastattelemalla kahdeksaa päätoimittajaa. Näin kertynyttä aineistoa käsittelin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Päätoimittajat edustivat keskimäärin melko suuria ja hyvinvoivia paikallislehtiä. Joukossa oli niin suurten konsernien kuin pientenkin yritysten omistamia lehtiä. Tutkimuksessa nousi esiin käsitys nykyhetkestä välitilana. Paikallislehtien on pidettävä samaan aikaan huolta tuloksensa kivijalasta eli printtilehdestä ja kehitettävä verkkoa. Printtilehti hiipuu päätoimittajien mukaan lähes varmasti, verkosta puolestaan voi odottaa kasvua. Haasteeseen vastattiin kolmella eri strategialla, jotka nimesin printin suojelun strategiaksi, yhteisön luomisen strategiaksi ja mobiili ensin -strategiaksi. Printin suojelun strategiassa prioriteettina on printtilehden tuloskunnon ja lukijasuhteen säilyttäminen, mobiili ensin -strategiassa taas haetaan kasvua digitaalisista kanavista maksumuurin takana. Yhteisön luomisen strategiassa verkosta rakennetaan kiinnostavaa muilla kuin vain journalistisilla sisällöillä. Paikallislehdistä ensimmäiset ovat jo löytäneet digitaalisen ansainnan keinoja esimerkiksi sisältömarkkinoinnilla, verkkokaupoilla tai videotuotannolla. Tulot olivat vielä suhteellisen pieniä, mutta niiden odotetaan kasvavan. Eniten digitaalista tulosta tekevistä lehdistä yksikään ei noudattanut printin suojelun strategiaa. Paikallislehtien suurimpina haasteina koettiin jakelun ongelmat ja kulutustottumusten muutos, esimerkiksi kilpailu sosiaalisen median kanssa, sekä mainostajien hidas kiinnostuminen paikallislehtien verkkoversioista. Digitalisaatiossa nähtiin myös suuria mahdollisuuksia kulurakenteen keventämisen ja jakelutarpeen poistumisen näkökulmasta.

In my dissertation I study the language planning knowledge, language planning practices and language planning discourses of the editorial staff. In 2002 and 2004 I sent a questionnaire and got 232 answers via e-mail from local papers, other Finnish newspapers and Finnish Broadcasting Company. I research what kind of language planning knowledge the respondents have, how they regard the language planning of the standard Finnish language, what kind of language planning discourses the editorial staff constructs and what kind of language attitudes can be read from those discourses. The problems with language planning often relate to compounds and commas. The spelling checker of the word processing program is often used. One must sometimes bend the rules, e.g. in the language of advertising. The local dialects and common speech are allowed to be used with some definings. The language feedback is rare and often negative. In some places the language planning atmosphere is getting better. It also might be that there are no language planning principles at all among editorial staff. I study the language planning discourses in the context of folk linguistics analysing the answers with the content analysis and critical discourse analysis. My focus is in the answers to the question Why [do you consider language planning very important, quite important or not so important]? Up to about 97 % of my informants consider language planning either very important or quite important. The discourses of quality, interaction, responsibility, tool, emotion and cherishing are activated. The aspect of interaction and communication gets highlighted. It seems that education effects positively the attitudes concerning language planning, though the opinions vary. Tiivistelmä Tutkin väitöskirjassani toimitushenkilökunnan kielenhuoltotietoja, -käytäntöjä ja diskursseja. Keräsin aineiston vuosina 2002 ja 2004 lähettämällä sähköpostikyselyn suomenkielisten paikallislehtien ja sanomalehtien sekä Yleisradio Oy:n uutis- ja ajankohtaistoimitusten henkilökunnalle. Aineistoni koostuu 232 vastauslomakkeesta. Selvitän tutkimuksessani, millaisia toimitushenkilökunnan kielenhuoltotiedot ovat, miten se suhtautuu suomen kielen standardin huoltoon, millaisia kielenhuoltodiskursseja toimitushenkilökunta rakentaa ja millaisia kieliasenteita niistä voidaan lukea. Yleisimmät kielenhuolto-ongelmat liittyvät yhdyssanoihin ja pilkkuihin, ja useimmin kielenhuollon apuneuvoista on käytössä oikolukuohjelma. Kielenhuoltoperiaatteista joudutaan usein joustamaan ilmoituksenteossa, ja paikalliset murteellisuudet tai puhekielisyydet saavat näkyä teksteissä tietyin rajauksin. Yleisöpalaute kielestä on vähäistä ja usein kielteistä. Joissakin toimituksissa kielenhuoltoilmapiiri on ollut aineistonkeruuhetkellä paranemaan päin. Toisaalta vastauksista ilmenee, että yhteisiä kielenhuoltoperiaatteita ei kaikissa toimituksissa ole. Tarkastelen aineistossani aktivoituvia kielenhuoltodiskursseja kansanlingvistisestä näkökulmasta analysoimalla sisällönanalyyttisesti ja diskurssianalyyttisesti informanttieni vastauksia Miksi [pidätte kielenhuoltoa erittäin, melko tai ei kovin tärkeänä]? -kysymykseen. Peräti noin 97 % vastanneista pitää kielenhuoltoa erittäin tai melko tärkeänä. Vastaajat aktivoivat laatu-, vuorovaikutus-, vastuu-, väline-, tunne- ja vaalimisdiskursseja. Vuorovaikutuksen ja tiedonvälityksen näkökulma korostuu aineistossa. Koulutustaustan arvellaan vaikuttavan myönteisesti kielenhuoltoasenteisiin, vaikka asiasta on myös vastakkaisia mielipiteitä.

Tutkielman aiheena oli selvittää lukijasuhteen syntyä paikallislehti Sydän-Hämeen Lehden uusien pälkäneläisten lukijoiden keskuudessa. Uudet lukijat olivat muuttaneet noin vuoden sisällä Pälkäneelle, missä he eivät olleet asuneet aikaisemmin vakituisesti. Haastateltaviksi valikoitui kahdeksan henkilöä. Selvittääkseni lukijasuhteen syntyä käytin apuna kysymyksiä siitä, miksi ja miten uudet lukijat lukevat Sydän-Hämeen Lehteä, millainen asema Sydän-Hämeen Lehdellä on lukijoiden arjessa, ja miten he kokevat lehden ja sen lukemisen. Selvitin myös miten uudet lukijat parantaisivat Sydän-Hämeen Lehteä. Teoriatausta pohjautui käyttötarve- ja lukemistutkimukseen sekä yleisö- ja mediaetnografiaan. Päätutkimusmenetelmänä käytin teemahaastatteluja, joiden avulla selvitin haastateltavien suhdetta Sydän-Hämeen Lehteen, Pälkäneeseen ja alueen ihmisiin. Apumenetelminä käytin kyselylomakkeita, joissa tiedustelin haastateltavien median käyttöä yleensä, paikallismedioiden käyttöä ja heidän taustatietojaan. Lisäksi tein lukemistutkimuksen, johon sovelsin obsläs-menetelmää. Toisin sanoen selasin haastateltavan kanssa hänen viimeksi lukemansa lehden lävitse ja merkitsin lehteen kaikki kohdat, mitkä haastateltava kertoi huomanneensa tai lukeneensa. Päähavaintoni oli, että uudelle paikkakunnalle muuttajan tiedontarve on suuri, mutta henkilökohtaiset erot lukemisessa ovat merkittäviä. Useat haastateltavat lukivat muuton alussa lehden sisältöä laajasti muodostaakseen kokonaiskuvan paikkakunnasta ja lähialueista. Myöhemmin lukeminen muuttui valikoivammaksi. Lukijat, joiden sosiaaliset suhteet muihin paikkakuntalaisiin jäivät etäisiksi, kertoivat eniten lukemisen vähentymisestä. Ihmiset, joilla oli tai oli syntymässä merkityksellisiä kontakteja muihin Pälkäneen asukkaisiin, suhtautuivat paikkakuntaan ja paikallislehteen kaikkein myönteisimmin. Vaikuttikin siltä, että sosiaalisilla suhteilla oli vahva vaikutus lukijasuhteen syntyyn. Mitä enemmän ja tärkeämpiä kontaktit olivat, sitä innokkaampia lukijat olivat tutustumaan lehden sisältöön. Sisältö tarjosi keskustelunaiheita sekä kodin ulkopuolella että perhepiirissä. Lukijasuhdetta heikensi asioiden, tapahtumien tai paikkojen vieraus. Sydän-Hämeen Lehti ilmestyy sekä Pälkäneellä että Kangasalla, joissa molemmissa on tapahtunut useampia kuntaliitoksia. Esimerkiksi paikannimet, jotka voivat olla toimittajille ja vakituisille asukkaille tuttuja, pitäisi avata paremmin. Toisaalta osa lukijoista näki paljonkin vaivaa täydentääkseen lehden välittämää tietoa esimerkiksi internetistä tai kartoista. Lukijasuhteen syntymistä ja vahvistumista voi helpottaa lukijan opastamisella ja perusteellisella taustoittamisella. Lehtiuudistuksessa Sydän-Hämeen Lehti selkeytti alueiden ja kylien ilmaisemista ja lisäsi faktalaatikoiden käyttöä jutuissaan. Yksi keino auttaa lukijoita kiinnittymään paikkaan ja sen ihmisiin, on järjestää lukijatapahtumia, joissa ihmisillä on mahdollisuus tutustua toisiinsa ja paikkakuntaan.

Paikallislehden päätoimittajan työssä yhdistyy journalisti, esimies ja talousjohtaja. Päätoimittajan tehtävään kuuluu vastuu lehden sisällöstä, mutta monessa paikallislehdessä päätoimittaja kantaa myös taloudellista vastuuta. Työstä tekee erityisen haastavaa se, että paikallislehti on tiiviissä yhteydessä oman alueensa ihmisiin, eikä päätoimittaja pääse irti roolistaan edes vapaa-ajalla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan päätoimittajien suhtautumista omaan työhönsä. Aineisto kerättiin keväällä 2009 lomakekyselyllä, johon vastasi netissä 103 yhdestä kolmeen kertaan viikossa ilmestyvän paikallislehden päätoimittajaa. Kyselyllä selvitettiin päätoimittajan suhtautumista omaan työhönsä monivalinta- ja avointen kysymysten avulla. Lomakkeessa kysymykset oli jaoteltu neljään osa-alueeseen: taloudellinen valta ja vastuu, journalistinen valta ja vastuu, työssä viihtyminen sekä journalisti vai pomo. Päätoimittajat viihtyvät työssään hyvin. Työn vapaus, vaihtelevuus ja hyvä työyhteisö ovat tärkeimpiä syitä, miksi työssä viihdytään. Toisaalta kiire, luovan työn raskaus sekä se, ettei työstä pääse irti maitokaupassakaan, tekevät siitä raskaan. Kaksi kolmesta päätoimittajasta kokee olevansa enemmän journalisti kuin esimies. Valtaosa kyselyyn vastanneista päätoimittajista on ollut tilanteessa, jossa hänen journalistinen päätösvaltaansa on kyseenalaistettu. Raskaimpia ovat olleet tilanteet, joissa päätoimittaja kokee, ettei hänellä ole ollut esimiehensä tai lehden omistajan tukea. Lähes kaikilla paikallislehden päätoimittajista on myös taloudellista valtaa ja useimmat kokevat, että sitä on riittävästi. Lähes puolet kyselyyn vastanneista päätoimittajista kertoi talouteen liittyvien asioiden aiheuttavan heille stressiä. Päätoimittajia huoletti lehden levikin lasku sekä ilmoituseurojen väheneminen. Jotkut vastaajista olivat myös huolissaan siitä, että päätökset tehdään konsernitasolla eikä paikallisia olosuhteita oteta riittävästi huomioon.

Sanomalehtien Liitto järjestää vuosittain paikallislehtikilpailun, jonka tarkoitus on parantaa paikallislehtien laatua. Kilpailussa lehdet saavat raadilta kirjallista palautetta sisällöstään, kuvituksestaan, ulkoasustaan ja mielipidekirjoituksistaan. Pro gradu -työssäni tutkin, millainen käytännön merkitys kilpailulla on paikallisjournalismin kehittäjänä. Samalla pohdin lehtien tavoitteita eli sitä, millaista hyvä paikallisjournalismi on. Vuosina 1994–2009 paikallislehtikilpailua tuomaroivat Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelijat. Selvitän, miten paikallisjournalistit suhtautuivat nuorten tuomareiden palautteisiin. Ovatko lehdet toteuttaneet kehitysehdotuksia ja pitäneet raadin kiittelemistä asioista kiinni? Ajattelevatko kokeneet paikallislehtien tekijät, että alan opiskelijoilla on realistista näkemystä paikallislehden tekemisestä? Selvitin paikallisjournalistien näkemyksiä kyselytutkimuksella. Tutkimusta varten kävin läpi joukon lehtikohtaisia arvioita, jotka kilpailussa on tehty vuosina 2007–2009. Valitsin dokumenttien perusteella lähempään tarkasteluun kaksikymmentä paikallislehteä, joihin lähetin kyselyn. Pyysin jokaisesta lehdestä vastausta sekä päätoimittajalta että yhdeltä kirjoittavalta toimittajalta. Kyselyyn vastasi 28 henkeä, joista 17 oli päätoimittajia ja 11 toimittajia. Tutkimuksen perusteella paikallislehtikilpailulle on tilausta. Kyselyyn osallistuneet lehdet ovat saaneet kilpailusta vinkkejä niin sisältönsä kuin ulkoasunsakin uudistamiseen. Osa toimituksista on järjestänyt kilpailupalautteen perusteella koulutuksia. Sen sijaan tuomariston kokoonpano jakoi vastaajat. Jotkut pitivät nuorta näkökulmaa tarpeellisena, toiset taas vastustivat opiskelijatuomarointia raatilaisten nuoren iän ja vähäisen kokemuksen vuoksi. Jotkut kokivat, ettei opiskelijoiden antamalle kritiikille ollut perusteita. Kyselytutkimusta tehtäessä oli jo tiedossa, että kilpailun järjestäjä luopuu opiskelijatuomaroinnista vuonna 2010. Vastaajista kaksi kolmasosaa kannatti opiskelijoiden vaihtamista ammattitoimittajista koottuun raatiin. Muutoksen toivottiin johtavan laadukkaampaan ja asiantuntevampaan palautteeseen. Vastaajat toivoivat myös, että arviointiperusteiden painoarvoja muutettaisiin paikallislehtien luonnetta paremmin vastaaviksi: Toimittajat halusivat, että mielipidekirjoittelun painoarvoa vähennettäisiin. Päätoimittajien mukaan taas lehtien resurssit pitäisi ottaa arvioinnissa paremmin huomioon. Tutkimus osoitti, että kahdeksan kymmenesosaa vastaajista pitää paikallislehtikilpailua vähintään melko tarpeellisena. Kilpailua ilmoitti arvostavansa runsas puolet vastaajista. Kyselyyn osallistuneiden mukaan paikallislehtikilpailun tehtävä on nostaa paikallislehtien arvostusta ja antaa toimituksille vinkkejä ja rakentavaa palautetta. Kyselyvastausten ja palauteraporttien pohjalta voidaan todeta, että paikallislehtien laatu on kohenemaan päin mutta kehitystyötä on yhä jatkettava. Paikallislehtikilpailu on uudistamisessa käyttökelpoinen apuväline.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Vaikka Suomen vuonna 1995 kuntalaki korostaa kunnan ja asukkaiden vuorovaikutusta, ovat kuntien paikallisen julkisuuden aktiivisiksi osapuoliksi usein jääneet tiedotusvälineiden edustajat ja kuntaorganisaatio. Työssä tarkastellaan näiden osapuolien kautta, millainen osa paikallisessa julkisuudessa jää "tavalliselle" kuntalaiselle. Työ on luonteeltaan tapaustutkimus, jossa pyritään hahmottelemaan paikallisen julkisuuden rakennetta ja toimivuutta Somerolla. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu julkisuusteoriaan ja keskusteluun valtaeliiteistä. Demokratia- ja julkisuustutkimuksen ihanteena on julkisuus, jossa kaikilla on tasavertaisesti mahdollisuus osallistua keskusteluun ja päätöksentekoon. Lähtökohdaksi työssä asettuu Eva Etzioni-Halevyn demoelitismi, jonka mukaan yhteiskunnallinen valta ja vaikutusvalta jakautuvat eliittien, alaeliittien ja yleisön kesken. Demoelitismi hyväksyy sen, että kaikissa yhteiskunnissa on enemmän ja vähemmän valtaa omaavia henkilöitä, mutta korostaa, että yhteiskunnan alimman kerrostuman muodostava yleisökään ei ole vailla valtaa. Etzioni-Halevyn jakoa mukaillen paikallisjulkisuuden vaikuttajat jaetaan työssä päättäjätason vaikuttajiin, mielipidevaikuttajiin ja kansalaisryhmien edustajiin eli ns. tavallisiin kansalaisiin. Etzioni-Halevyn lisäksi keskeisinä lähteinä on käytetty mm. C. Wright Millsin, Jürgen Habermasin, Ilkka Ruostetsaaren, Heikki Heikkilän ja Risto Kuneliuksen kirjoituksia. Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen Viestinnän tutkimuskeskuksessa vuonna 2005 toteutetun Paikallinen julkisuus ja kunnallinen demokratia -tutkimushankkeen tutkimusraportti toimii työssä keskeisenä vertailukohtana. Työn empiirinen aineisto koostuu paikallislehti- ja teemahaastatteluaineistosta. Lehti- ja haastatteluaineiston avulla etsitään vastauksia mm. siihen, ketkä tai mitkä ovat tutkitun paikkakunnan paikallisen julkisuuden keskeisimpiä osallistujia, ketkä pääsevät omalla äänellään keskustelemaan julkisuudessa, millaisista aiheista paikallisessa julkisuudessa keskustellaan ja mikä rooli paikallisella joukkoviestinnällä on tässä julkisuudessa. Paikallislehdessä somerolaisista piirtyi kuva aktiivisina kuntalaisina, jotka osallistuvat paikallisiin tapahtumiin sekä järjestö- ja yhdistystoimintaan. Kansalaisryhmien edustajat nousivat paikallislehdistölle tyypillisesti Paikallislehti Someron käytetyimmäksi lähdeluokaksi. Pelkkiä lähdekäytäntöjä tarkastelemalla näytti siltä, että kuntalaiset ovat Somerolla hyvin sisällä paikallisessa yhteisössä ja sen toiminnassa. Kuva kuitenkin muuttui, kun tarkasteltiin, millaisissa yhteyksissä päättäjätason vaikuttajat, mielipidevaikuttajat ja kansalaisryhmien edustajat pääsivät lehdessä puhumaan. Suurin osa jutuista, joissa oli kuultu kansalaisryhmien edustajia, liittyivät kulttuuriin ja tapahtumiin sekä vapaa-aikaan ja harrastuksiin. Kunnallishallinnon päätöksiä ja siellä valmisteltavia asioita sen sijaan kommentoivat lähinnä päättäjätason vaikuttajat. Haastattelut olivat ns. vaikuttajahaastattelujaa eli lumipallomenetelmää käyttäen haastateltaviksi valikoitui seitsemän näkyvää paikallista päätöksentekijää ja mielipidevaikuttajaa. Haastattelut ja paikallisten merkittävien päätöksentekijöiden ja mielipidevaikuttajien etsintä toivat esiin somerolaisen paikallisjulkisuuden neuvottelumekanismit. Vaikka vallanverkosto osoittautui keskittyneen varsin pienelle poliitikkojen, korkeimpien virkamiesten ja muiden näkyvien henkilöiden ryhmälle, ei somerolaisen paikallisjulkisuuden voi sanoa olevan suljettu. Paikallisjulkisuuden keskeisiksi toimijoiksi nousivat ns. luottovaltuutetut, jotka toimivat välittäjinä päätöksentekijöiden ja kansalaisryhmien edustajien välillä. Kuntalaisilla on valtaa luottovaltuutettujensa kautta, sillä näiden on huomioitava yleisön toiveet, mikäli haluavat säilyttää asemansa luottovaltuutettuna. Kuitenkin itsenäisesti ja ilman luottovaltuutettujen kaltaisia "välikäsiä" toimiva kuntalainen joutuu Somerolla etsimään paikkaansa ja vaikuttamisväyläänsä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa tarkastellaan paikallislehtien päätoimittajien käsityksiä rikosuutisoinnin määrästä, kehityksestä ja sosiaalisista vaikutuksista. Tutkimus liittyy viime aikojen kriminologiseen tutkimukseen koskien suomalaisten medioiden rikosuutisointia ja sen vaikutuksia sosiaaliseen todellisuuteen. Aineisto koostuu kyselystä, johon vastasi 121 paikallislehden päätoimittajaa, vastausprosentin ollessa tasan 50. Kyselylomake oli strukturoitu, mutta sisälsi myös avovastaustilaa. Päätoimittajat kommentoivat pääosin paikallislehdistön rikosuutismäärää, laatua ja siinä tapahtunutta muutosta. Tutkimuksen myötä syntyi deskriptiivisiä tuloksia siitä, onko paikallislehdistön rikosuutisointi muuttunut samaan suuntaan kuin sanoma- ja iltapäivälehtien rikosuutisointi vai onko paikallislehdillä omanlaisensa rikosuutisointilinja. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin päätoimittajien näkemyksiä rikosuutisoinnin sosiaalisista seurauksista. Paikallislehtien päätoimittajat näkivät paikallislehtien rikosuutisointimäärien kasvaneen, tosin paikallislehdistössä ylipäätänsä enemmän kuin omassa lehdessä. Rikosuutisointimäärät vaihtelivat merkittävästi. Yhdessä paikallislehden numerossa rikosuutisia oli keskimäärin 12. Kymmenesosa paikallislehdistä ei uutisoinut rikoksista lainkaan. Paikallislehtiin otettiin yhteyttä rikosuutisointiin liittyen melko harvoin, ilmoittajien taholta ei juuri lainkaan. Avokysymysten myötä nousi esille, että rikoksen tekijä tai tekijän omaiset olivat ottaneet yhteyttä noin viidennekseen paikallislehdistä. Päätoimittajat näkevät paikallisen rikosuutisoinnin vaikutukset voittopuolisesti myönteisinä: niiden koettiin estävän huhujen ja paisuteltujen tietojen leviämistä, auttavan kansalaisia välttämään vaarallisia paikkoja sekä suojautumaan rikoksilta. Tosin myös vastakkaisia näkemyksiä esiintyi, ja rikosuutisoinnin haitallinen vaikutus alueen maineeseen tunnustettiin laajasti. Oman toimintansa päätoimittajat näkevät ensisijaisesti journalistisena, paikallislehti kirjoittaa asioista niin kuin ne ovat. Päätoimittajat tiedostavat kuitenkin rikosuutisoinnin vaikutukset sekä omat mahdollisuutensa vaikuttaa. Tutkimuksen taustana toimi aiempi kansainvälinen sekä suomalainen kriminologinen tutkimus, joka käsittelee rikosmedian ja pelon yhteyksiä. Keskeisenä teoreettisena polttopisteenä on Frank Furedin ajatus pelon kulttuurista. Aikalaisteorioita ei tutkimuksessa testattu, vaan niiden avulla tutkimuskohde kontekstualisoitiin yleisyhteiskunnalliseen kehitykseen. Tutkimus viittaa yhdessä muiden tutkimusten kanssa, että myös suomalaista todellisuutta voidaan hahmottaa pelon kulttuurin kautta eikä kyse ole siten vain anglosaksisen maailman ilmiöistä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Undersökningens syfte är att beskriva valdebatten inför valet till Europaparlamentet och kommunalvalet 1996 i lokal- och regionpressen och undersöka om tidningarna har en tendens att koncentrera sig på ettdera valet. Mediebevakningen täcker tidningarna Borgåbladet, Kotkansilmä, Kymen Sanomat, Poiju och Östra Nyland-Kotka Nyheter. Här granskas insändare och ledare. Avsikten är också att undersöka hur dagordningsteorin och teorin om andra hands val fungerar. Jag undersöker vilka valteman har lyfts upp i dagordningen, om det finns speciella finlandssvenska sakfrågor och hurdan debatten kring EU har varit. Syftet är också att beskriva regionala socioekonomiska bakgrundsfaktorer i södra Kymmenedalen och östra Nyland och fundera över deras möjliga inverkan på debatten. Metoden som används i undersökningen är kvantitativ innehållsanalys kombinerad med en pro-et-contra-analys av några mest debatterade sakfrågorna och frågor om EU. Den viktigaste källan som används i undersökningen i synnerhet för EP-valets del är Reifs och Schmitts (1980) undersökning om EP-valen. Undersökningen visar att ledarna och insändarna i de undersökta tidningarna hade en tydlig tendens att koncentrera sig på kommunalvalet. Nästan tre av fyra artiklar behandlade primärt kommunalvalet. Ledarna försökte dock lyfta upp EP-valet: Över 40 procent av ledarna behandlade primärt EP-valet. De mest diskuterade sakfrågorna i valen 1996 var arbetslösheten, frågor om social- och hälsovårdstjänster och åldringarnas och pensionärernas ställning. En pro-et-contra-analys har gjorts av ett par av de mest diskuterade sakfrågorna. Finlandssvenska sakfrågor togs upp i Borgåbladet och Östra Nyland-Kotka Nyheter. Den viktigaste finlandssvenska sakfrågan var tryggandet av sfp-mandatet. Tidningarna verkade ha makten över dagordningen, i synnerhet i några sakfrågor. Den partipolitiska bakgrunden verkade spela en större roll i valdebatten i östra Nyland än i södra Kymmenedalen. De socioekonomiska bakgrundsfaktorerna torde ha gjort att till exempel arbetslöshetsfrågan låg på dagordningen. Reifs och Schmitts teori fungerade delvis i båda valen. Valdeltagandet blev lågt, intresset för EP-valet var lamt men valkampanjen i kommunalvalet var mycket större. Små och nya partier fick mera röster i EP-valet men i kommunalvalet röstades dock enligt gamla vanor - regeringspartierna förlorade inte särskilt mycket. Antalet förkastade röster var också mycket större än i kommunalvalet.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Median maantiede Talouskriisi ja sanomalehti alueellisessa kontekstissa Tämä tutkimus käsittelee alueellisuuden ja alueellisten sanomalehtien journalistisen sisällön suhdetta 1990-luvun talouskriisin aikana Suomessa. Lisensiaatintyö on osa Suomen Akatemian rahoittamaa '1990-luvun talouskriisi' -tutkimusohjelmaa, ja sen mediatutkimusprojektia 'Näin media sen näki, näin kansa sen koki'. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut tarkastella sanomalehtien, alueellisuuden ja talouden suhdetta lehtien sisältöön vaikuttavana tekijänä. Lehtiä on tarkasteltu alueellista yhteisöllisyyttä ja identiteettiä luovina organisaatioina, joiden kautta talouskriisille ja sen seurauksille annetaan eriäviä tulkintoja. Tutkimuksessa on vertailtu neljää alueellista päivälehteä (Etelä-Suomen Sanomat, Karjalainen, Ilkka ja Lapin Kansa). Tutkimuslehdiksi valittiin alueiden päivälehtiä, jotka toimivat sekä kulttuurisesti että taloudellisesti erilaisilla alueilla. Tutkimuskysymystä lähestytään vuosien 1988-1997 alueellisella sanomalehtiaineistolla. Tutkimusmetodeina on alueaineiston agendan tasoisen temaattisen jakautumisen vertailu, pääkirjoitusten lähiluku sekä päätoimittajien haastattelujen analyysi. Sanomalehtiaineiston lisäksi tutkimuksessa on käytetty Tilastokeskuksen ja Suomen Gallupin tuottamaa materiaalia. Tutkimus osoittaa, että laman jäsentyminen alueellisessa julkisuudessa on yhtälö, johon vaikuttavat useat eri muuttujat. Alueellisen agendan muotoutuminen heijastaa alueen poliittista, kulttuurista, spatiaalista ja taloudellista jäsentymistä sekä alueellisella että kansallisella tasolla. Siihen vaikuttavat lehden sisäinen journalistinen kulttuuri, lehden linja ja aiemmat taustasidokset. Erityisesti siihen vaikuttavat alueellinen vauraus, valtion harjoittama aluepolitikka ja alueen peruselinkeinot. Tutkimuksen tuloksia tarkastellaan neljän alueita erottelevan sfäärin kautta. Nämä ovat poliittinen, spatiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen sfääri. Tutkimuksessa kehitetty merkitystalouden käsite pyrkii kokoamaan alueellisen suhdejärjestelmän edellisten sfäärien tuloksena ja pohtimaan alueellisten muuttujien roolia journalismiin vaikuttavana tekijänä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Selvitin, miten käytetyn runsasaktiivisen ydinpolttoaineen loppusijoituksesta ja ydinvoimasta kirjoitettiin Loviisan Sanomien ja Östra Nylandin journalistisessa aineistossa ja yleisönosastoissa. Tutkin mistä aiheista ja kenestä kirjoitettiin, kuka aiheet määritteli sekä pääsivätkö eri näkökulmat julkisuuteen. Näkökulmani oli yhteiskuntatieteellinen, koska loppusijoituksella on yhteiskunnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Näin ydinvoiman ympäristöasiana, mutta sanouduin irti lähteideni taustaoletuksesta, jonka mukaan ydinvoima on ongelma. Lähestyin aihettani Suhosen ympäristöjournalismiteorian sekä Teikarin ja Kuneliuksen agenda setting -muotoilujen kautta. Yhdistin määrällisen ja laadullisen tutkimusotteen menetelmätriangulaation periaatteella. Selvitin sisällön erittelyllä aineiston rakenteen, joka auttoi laadullisen tutkimuksen kohdentamisessa. Hahmotin vakiintuneet kielenkäyttötavat diskurssianalyysillä. Arvioin tutkimukseni luotettavaksi. Agenda setting -teorian väite viestinnän vaikutuksettomuudesta kumoutui osittain; seuratessaan pitkäkestoista prosessia lukijat oppivat täyttämään kerronnan aukkokohdat aiemmalla tiedolla aiheesta. Eri mieltä olevat eivät kuitenkaan lähentyneet toisiaan. Kritisoin Suhosen ympäristöpolitiikan kehämallia, koska siinä tieteeseen vaikuttaa vain ympäristö. Aineistossani epäiltiin tutkimusten ja tiedon puolueettomuutta, koska tutkimuksia tehtiin toimeksiantajan intressistä ja asioilla oli taloudellinen puolensa. Aineistoni ei noudattanut yhtä tarkkarajaisia vaiheita kuin Suhosen huomiosyklit. Sykli jakautui pääsyklin sisällä sisällön mukaan eteneviin pikkusykleihin. Lehdet rakensivat juttunsa yleensä menneen, nykyisen ja tulevaisuuden yhdistelmästä. Kuvien vähyys johtui runsaasta yleisönosastokirjoitusten määrästä. Ruotsinkielinen aineisto vaikutti keskustelevammalta kuin suomenkielinen. Lehdet käsittelivät ydinvoima-asioita eniten viestinnän, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden sekä käytetyn runsasaktiivisen ydinpolttoaineen näkökulmasta. Kirjoittajat olivat yleensä lehden toimittajia, yksityishenkilöitä tai järjestöjä. Lähteitä oli jutuissa yleensä yksi, useimmiten yksityishenkilö, järjestö, kunnan hallintoelimet tai ydinvoimayritys. Hyvän journalismin vaatimus täyttyi molemmissa aineistoissa. Eri näkökulmat pääsivät pitkällä tähtäimellä lehdissä esiin. Lehtien pääkirjoituksissa argumentointi oli monipuolista. Östra Nylandin pääkirjoitukset olivat kannaltaan ja sanastoltaan negatiivisempia kuin Loviisan Sanomien. Yleisönosastot täyttivät tehtävänsä keskustelun vapaina foorumeina, mikä lisäsi lehtien paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä eri ryhmien sisällä, muttei niiden välillä. Kielikysymys oli esillä vain ruotsinkielisessä aineistossa. Loppusijoituksen teknisten ratkaisujen sijasta kirjoitettiin paljon tulevista, mahdollisista seurauksista, jotka vastustajat ja kannattajat näkivät erilaisina. Yleisönosastoissa puhuttiin pelosta, muttei pelottomuudesta. Pelottomuus tuli esiin implisiittisesti kannattajien uskoessa tieteeseen ja talouteen. Diskursseilla esitettiin mielipiteitä ja sovitettiin niiden välisiä eroja. Entä jos ei olekaan? -diskurssilla epäiltiin Näin on -diskurssin väitteitä. Kokonaisvaltaisuus sekä Tutkimus ja keskustelu sillanrakentajana -diskursseilla soviteltiin eroja. Rintamalinjat pitävät ja Ruotuun palauttaminen -diskursseilla rakennettiin identiteettiä. Moninaisella moraalilla perusteltiin tunteisiinkin vedoten asioita. Asia on niin kuin se halutaan nähdä -diskurssi kuvasi keskustelun jakautuneisuutta.