Search

In its political discourse, the European Union balances Christian heritage, the secularization of European societies, liberal values and Europe’s culturally and religiously diverse contemporary reality. This article explores how the European Union narrates the story of Europe and the role of Christianity in this narrative. This exploration is based on two qualitative case studies focusing on key heritage and history initiatives of the European Commission and the European Parliament: the European Heritage Label and the House of European History. The article argues that issues related to Christianity become easier to handle for the European Union when they are dealt with as memory, tradition and cultural heritage – and thus linked to the history of Europe.

Building on research highlighting the complex webs of relations between secularism, culture, and religion, this study investigates how the concept of culture was utilized in discourses of laïcité from the newspaper le Monde. Articles (N = 76) published between 2011 and 2014 were analyzed using qualitative content analysis. Results revealed the agency associated with the use of culture as it was strategically – rather than systematically – used in opposition to religion. Overall, culture – and the practices it defined – tended to be represented as normal and invisible. On the other hand, religion tended to be constructed as a disruption to secularism and the corresponding cultural reality. The findings therefore suggested culture could be strategically used to validate and regulate specific practices as well as representations of the imagined community. This study complements previous research on discourses of secularism by drawing attention to the strategic divisions between culture and religion, and their implications. The findings draw attention to the construction of a secular imagined community because of the punctual and strategic use of culture and religion as proxies for ‘us’ and ‘them’. Thus, the findings have practical implications as regards religious minorities’ identification with and belonging to the nation. peerReviewed

Tässä pro gradu -tutkielmassa kysytään, minkälaiset uskontoon kriittisesti suhtautuvat argumentit muodostavat yhdysvaltalaisen vapaa-ajattelun tradition. Tarkoituksena on selvittää, millä tavalla vapaa-ajattelijat ovat eri historiallisissa tilanteissa määritelleet uskontoa yhteiskunnallisena ja yksilöllisenä vaikuttimena. Toiseksi, tarkoituksena on myös vastata kysymykseen, minkälaisia uskonnolle vaihtoehtoisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä vapaa-ajattelijat ovat muotoilleet. Samalla tutkimuksessa otetaan huomioon em. argumenttien rakentama käsitys uskonnollisten ja maallisten arvojen ja uskomusten välisestä historiallisesta kamppailusta. Vapaa-ajattelu viittaa historialliseen traditioon, joka perustuu hyvin voimakkaaseen intellektuaalisen individualismin vaalimiseen ja täydellisen sananvapauden ihanteeseen. Tästä lähtökohdasta vapaa-ajattelu myös vastustaa julkisesti ja aktiivisesti kaikkia vapaata ajattelua ja sananvapautta rajoittavia instituutioita. Vapaa-ajattelu on yhteydessä myös sekularismiin, joka voidaan ymmärtää sekulaareihin ja materiaalisiin arvoihin perustuvana poliittisena ja moraalisena ideologiana. Tutkielma nojaa hermeneuttiseen filosofiaan ja sijoittuu siten yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen humanistiseen perinteeseen. Hermeneuttinen tutkimusote korostaa historiallisen kontekstin huomioon ottamista tutkimuksessa. Se korostaa myös tulkinnan merkitystä kielellisenä prosessina inhimillisen kokemuksen (ontologisessa) keskiössä. Tämä seikka yhdistää sitä uuden retoriikan tutkimusohjelmaan (la nouvelle rhétorique), joka keskittyy ei-formaalien argumenttien logiikan tutkimiseen. Näistä lähtökohdista tutkimuksen menetelmäksi on valittu vertaileva argumentaatioanalyysi. Argumentaatioanalyysin aineisto perustuu kolmen merkittävän yhdysvaltalaisen vapaa-ajattelijan, Thomas Painen, Robert G. Ingersollin ja Christopher Hitchensin teksteihin. Tekstien analyysi paljastaa, että monet 1700-luvun lopulla esitetyistä institutionaalista uskontoa vastustavista argumenteista ovat säilyneet uskontokriittisessä julkisessa keskustelussa 2000-luvulle asti. Vapaa-ajattelusta muodostuu kuva elävästä traditiosta, joka saa uusia retorisia vivahteita historiallisten tapahtumien ja yksittäisten ajattelijoiden vaikutuksesta. Suuret mullistukset tieteellisessä maailmankuvassa ovat kyseenalaistaneet esimerkiksi osan Painen ja Ingersollin uskontokriittisistä argumenteista. Tärkeä huomio on myös se, että vapaa-ajattelijat ovat pyrkineet rakentamaan omia uskonnosta riippumattomia, tai sitä uudelleen määrittäviä uskomusjärjestelmiä. Eri järjestelmiä vaikuttaisi yhdistävän yksilöllisen vapauden turvaamisen ihanne sekä uskonnon täydellinen erottaminen yhteiskunnallisista instituutioista. Vapaa-ajattelu vaikuttaisi tarjoavan erittäin rikkaan ja mielenkiintoisen retorisen tradition. Se ei vaikuta olevan sidottu minkäänlaisiin ennalta määrättyihin ja kyseenalaistamattomiin filosofisiin tai uskonnollisiin käsityksiin. Vapaa-ajattelussa on voimakas usko tieteelliseen tutkimukseen ja sen tuomaan tietoon, mutta vapaa-ajattelijat ovat valmiita hyväksymään tutkimuksen tulokset, vaikka ne järkyttäisivät heidän perususkomuksia.

Tutkimuksessa tarkastellaan kansalaiseksi kasvamisen filosofista perustaa. Tutkimus selvittää käsitteellisesti ideologisia ja katsomuksellisia ulottuvuuksia, jotka liittyvät keskusteluun uskonnosta osana kasvatusta ja julkista tilaa. Kasvatuksen ammattilaiset kohtaavat uskontoon liittyvien kysymysten poliittisen ulottuvuuden käytännön työssään, sillä koulu toimii paikkana, jossa julkisen ja yksityisen kansalaisidentiteetin ehdoista jatkuvasti neuvotellaan. Tutkimuksessa nähdään valtion perustuslaillinen neutraalisuus hyvänä ja välttämättömänä periaatteena, jonka tulee taata erilaisten katsomusten yhdenvertainen kohtelu. Valtio ei ole kuitenkaan neutraali toimija, sillä se ottaa institutionalisoitujen toimijoiden kautta kantaa useisiin sosiaalisiin ja moraalisiin kysymyksiin, sekä ohjaa välillisesti sitä, miten kansalaisten tulisi elää. Tutkimuslähteiden kannalta tutkimuksessa tarkastellaan evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen historiaa kansalaiseksi kasvamisen näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että kuluneen 150 vuoden aikana koulun uskonnonopetus on toiminut välineenä hyvin erilaisten kansalaiskasvatuksen tavoitteiden toteuttamiselle. Uskonnonopetuksen kansalaisihanteen historiasta rakentuu lähteiden pohjalta tarina Jumalan valtakunnan kansalaisuudesta ja kansallisvaltioalamaisuudesta kohti globaalin kansalaisuuden yksilöllistä määrittymistä. Uskonnonopetus on muuttunut luterilaiseen oppiin ja elämänmuotoon sidotun moraalin ja hengellisyyden seuraamisesta kohti moniarvoista, yksilöllistä katsomuksellista etsintää. Niin kansalaisuuden teoreettinen tarkastelu kuin lähteiden analyysi tuovat näkyväksi sen, että kansalaisuutta on mahdotonta pitää katsomuksellisista merkityksistä riisuttuna merkityssisältönä. Kansalaisuudessa otetaan kantaa kysymyksiin, jotka koskettavat poliittis-materiaalisen todellisuuden lisäksi eettisiä ja katsomuksellisia kysymyksiä, kuten hyvää elämää, ihmisen vastuullisuutta, tehtävää maailmassa ja suhdetta toisiin ihmisiin. Tutkimus tuokin lisänäkökulman perinteiseen kansalaisuuden tutkimukseen, jossa kansalaisuutta lähestytään historiallisesti hyvin kapeasta näkökulmasta ja nähdään se puhtaasti maallisena merkityksenä. Koulussa tulisi olla tilaa katsomukselliselle moninaisuudelle. Katsomuksia koskeva kasvatus, joka kapean kompetenssiajattelun tai oppiainejaottelun sijaan koskettaa koko koulua, tuo esiin uskonnon merkityksen ihmisyyden, olemassaolon ja yhteiskunnallisuuden kannalta. Katsomustietoiseksi kasvatukseksi kutsuttu pedagoginen ja intellektuaalinen lähestymistapa voi tukea kasvua yksilöksi, jolla on valmiuksia tulkita poliittisen todellisuuden taakse kätkeytyviä tieto- ja uskomusperinteitä. Länsikeskeisten ajattelutapojen haastaminen voi auttaa näkemään tiedon tuottamisen kolonialistista luonnetta. Ollakseen kriittistä ja muutokseen tähtäävää, kasvatuksen tulisi auttaa ajattelemaan ja toimimaan ’toisin’. Moniarvoisessa maailmassa tarvitaan valmiuksia kyseenalaistaa itse tieto ja sen pohjalta muodostetut asenteelliset toimintatavat. Kyse on ennen muuta siitä, että kasvatus perustuu totuusväittämien selvittelyyn ja tiedon muodostamisen kriittiseen reflektioon, ei reflektoimattomien ja essentialististen totuusnäkemysten välittämiseen. Kasvatus, joka ei ota huomioon tulevien kansalaisten katsomuksellista perustaa, hukkaa kosketuksen myös oman kulttuurisen normiston ymmärtämiseen. Rehellisen ja älyllisen uskontodebatin rakentaminen ei täten ole vain moniarvoisen yhteiskunnan hyve, vaan suoranainen välttämättömyys huomisen maailmankansalaisten kasvattamiseksi. Demokraattisen ja julkisen keskustelun olemassaolo edellyttää kriittisen ajattelukulttuurin edistämistä, johon osallistumisen tulee olla mahdollista erityisesti keskenään eri mieltä oleville kansalaisille. Näköalattomuuden anarkian sijaan tutkimuksessa puolustetaan kasvatuksen tehtävänä kannan ottamista totuuteen, joka on eri asia kuin totuuteen kasvattaminen. Todellinen liberaali kasvatus on toimintaa, joka on vapautta kriittisyyteen omia taustaoletuksia kohtaan. This study investigates religion and civic education in a secular society. Theoretically this research draws on philosophy of education, critical and post-colonial studies and the study of religious education. The qualitative data of the study consists of pedagogical and administrative documents between the years 1882–2005. These are National Core Curricula for Basic Education and didactical textbooks of religious education used in teacher training. The study also uses auto-ethnographic material of the researcher that has been collected during the research project. The first part of the research concerns a theoretical analysis of secularism and citizenship that is combined with the idea of democratic socialization and the political dimension of education. Special emphasis is placed on the critical analysis of liberalist tradition as a basis for public life. The second part of the work consists of a historical study of Finnish Lutheran religious education during the last 150 years. The scope of the historical analysis is to discover the ideals of good citizenship that have been constructed through religious education in different decades. The last part of the study combines the historical and theoretical perspectives into a philosophical reflection on education that takes the role of religion as being important in building a society that is not based only on the ideological hegemony of a liberalist-secularist worldview. Through recognizing religious worldviews as a plausible basis for a political identity, the study defends the importance of the critique of secularism in thinking and acting ’otherwise’. The role of religious education has been interpreted in a highly political and ideological light all through its history in the Finnish state schools. In order to understand first, the wider European discourse of religion in public sphere and second, a school as a part of that ‘public’, the historical perspective helps to understand the current difficulty of taking seriously the idea of multiple worldviews in education. The study investigates whether the liberalist and secularist worldview is the best imaginable frame of reference for grounding the political identities of citizens who live in the reality of diverse value-laden ways of looking at the world. The study takes the neutrality principle of a state as a good and necessary aim with which to treat all citizens in a democratic and just manner. However, the state can never be fully neutral in its actions towards moral and social issues that it touches upon through institutional actions. Ideological power controlled by education is effectively telling the citizens of the state how they should live. Philosophically this study offers interpretative tools to grasp critical and diverse meanings of religion, secularism and citizenship. The results of this research indicate that citizenship cannot be interpreted as entities free of both value and worldview connections. This study argues that we need transformative and alternative ways of thinking about civic education in a society that is widely considered as ‘post-secular’. Social and societal issues will always touch on questions of morality and the meaning of life. As a pedagogical synthesis the research suggests principles for a religiously informed educational approach that is not just about gaining competence or knowledge of different worldviews. The ‘critique of roots’ is used as a metaphor to acknowledge the epistemological violence of ethnocentric and doctrinal worldviews. The study illustrates that the ideological control practiced by religious and non-religious worldviews is alike and thus, the secularist answer is no less a problematic foundation for global citizenship. Rather than silencing certain worldviews from public debate on a good and sustainable life and society, the study suggests the visibility of religious worldviews in secular school education. Life in a pluralist society is about learning to live respecting and recognizing the other instead of liberal conformism or the consensus of values. True liberal education does not necessitate freedom from religion, but rather being free to be critical towards presumptions made from different epistemological grounds. Väitöskirja löytyy sähköisenä HELDAsta: http://hdl.handle.net/10138/39132

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The topic of my Master's thesis is the contest of Indian secularism after the independence of India. As challengers of the Indian secularism I examine Hindu nationalism, Sikh nationalism and Kashmiri nationalism, which either try to secede from the Indian union, like Sikh and Kashmiri nationalism, or to change it into a Hindu state. These nationalisms are also often referred to as communalism. The purpose of secularism was to guarantee the different religious groups inside the Indian union a possibility to function equally. This did not work out, which led first to the contest of secularism, and then to the crisis of the Indian secularism, the nation-state and the Congress Party of India, with secularism as its main principal. My aim is to study how and why the nationalisms have been able to contest the secularism. I examine the political development of the nationalisms and their conjuncture with the Indian politics led by the Congress Party. Further, I examine why the separatist nationalisms turned against the nation-building project of India and started to demand the recognition as own nations. I have divided this thesis into three main chapters. In the first part, I study the concept of secularism and how it evolved into a special Indian version. In the second part, I first present different conceptions of nationalism and communalism, and how I use them. Then, I study how the nationalisms have developed to a situation, in which they have been able to contest the Indian secularism. In the last chapter, I apply two theories to the Indian context, and I come to the result that the Indian secularism is in a state of crisis. In my research, I come to the conclusion that the contest of Indian secularism did not happen solely because of the rise of the communalist powers, but it also took place because of the Congress Party surrendering its secular role by succumbing to opportunistic politics, and its failure to answer to the demands of the nationalisms. The main sources of my thesis are researches in Indian history. I have concentrated on comparing the findings of these researches and to set the information they provide into a new, more comprehensive and historical perspective. By comparing the different nationalisms, I provide a new perspective to the research of the topic. Other sources, that I have used, are the Lok Sabha Debates, the Internet pages of the communalist parties and material from the Archives of the Ministry for Foreign Affairs, Finland. Pro graduni käsittelee Intian sekularismin haastamista Intian itsenäisyyden aikana. Sen haastajina käsittelen hindu-, sikhi- ja kashmirilaista nationalismia, jotka joko vaativat Intian valtion hajoamista, kuten sikhi- ja kashmirilainen nationalismi, tai sen muuttamista hinduvaltioksi. Näitä nationalismeja voidaan myös kutsua kommunalistisiksi liikkeiksi. Sekularismin tarkoituksena oli taata mahdollisuus kaikille Intian eri ryhmittymille toimia tasavertaisesti valtion sisällä. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, mikä johti aluksi sekularismin haastamiseen ja sen jälkeen sekä Intian sekularismin että kansallisvaltion kriisiin. Sekularismi oli Intian kongressipuolueen pääperiaate, joka on myös tämän seurauksena ajautunut kriisiin. Tavoitteeni on selvittää kuinka ja miksi nationalismit haastoivat sekularismin. Teen sen tarkastelemalla nationalismien kehittymistä ja niiden yhteenliittymiä Intian kongressipuolueen johtaman politiikan kanssa. Selvitän, miksi nationalismit kääntyivät Intian kansallisvaltioideaa vastaan ja alkoivat vaatia oikeutta omina kansakuntina. Olen jakanut pro graduni kolmeen pääosaan. Ensimmäisessä osassa tarkastelen sekularismin käsitettä, ja kuinka siitä muotoutui omanlainen intialainen versio. Toisessa osassa esittelen aluksi erilaisia käsityksiä nationalismista ja kommunalismista ja kuinka itse käytän niitä työssäni. Sen jälkeen tutkin kuinka hindu-, sikhi- ja kashmirilainen nationalismi ovat kehittyneet siihen pisteeseen, että ovat haastaneet Intian sekularismin. Viimeisessä osassa sovellan kahta teoriaa Intian tilanteeseen ja päädyn tulokseen, että Intian sekularismi on kriisissä. Tutkimuksessani tulen siihen johtopäätökseen, että Intian sekularismin haastaminen ei tapahtunut yksinomaan kommunalististen voimien noususta vaan siihen oli myös syynä Intian kongressipuolueen luopuminen sen sekularistisista periaatteista alentumalla opportunistiseen politiikkaan sekä sen epäonnistuminen vastata nationalismien asettamaan haasteeseen. Tärkeimpinä lähteinäni olen käyttänyt aiheesta jo tehtyjä tutkimuksia. Olen erityisesti keskittynyt vertailemaan näiden tutkimusten löydöksiä sekä asettamaan niissä olevaa tietoa uuteen, kokonaisvaltaiseen historialliseen perspektiiviin. Vertailen myös hindu-, sikhi- ja kashmirilaista nationalismia keskenään ja näin tuon uuden näkökulman aikaisemman tutkimuksen rinnalle. Muina lähteinä olen käyttänyt Intian parlamentin Lok Sabhan keskusteluraportteja, kommunalististen puolueiden internetsivuja sekä Ulkoasiainministeriön arkiston materiaalia.