Search

Publisher Copyright: © 2023 The Authors The urbanization process leads to changes in bird communities’ taxonomic and functional compositions. Highly urbanized areas generally exhibit a reduced number of bird species sharing few functional traits. However, most urban bird studies focused on vegetation patches in temperate cities. In this study, we investigate how urban environmental attributes – noise, height of buildings, and urban vegetation characteristics – modulate species occurrences and the distribution of functional traits across the streetscape of a tropical metropolis. We predicted diverse trait-environment relationships, but that highly urbanized contexts (e.g., noisy streets with tall buildings) would be mostly occupied b,y a lower number of species sharing generalist traits. We also predicted to observe streets with similar community composition (profiles) shaped by environmental conditions and interspecific interactions. We applied hierarchical modelling of species communities as a flexible framework for analysis of community data. We observed that, increased noise exposure and reduced green cover were negatively related with species richness due to their negative relationships with most species’ occurrences. On the other hand, larger number of trees and higher proportion of green cover presented mostly positive relationships with occurrences, and thus with species richness. Throughout our streetscape, community composition was highly heterogeneous and similar conditions led to similar profiles. For example, noisy streets may favor the presence of omnivorous and large-bodied species, while wooded streets may allow for the presence of smaller-bodied forest specialist species that exploit lower vegetation strata. Our results indicate that streetscapes may have the potential to harbor functionally and taxonomically diverse bird communities.

Spatial co-occurrence patterns are determined by environmental factors, such as food availability or habitat characteristics and by biotic associations. When resources are limited, competition which implies a dominant hierarchy can shape species assemblage. Here, we study space and time co-occurrence of steppe passerines during the breeding season in a natural steppe habitat, its modulation by environmental filtering, potential biotic interactions and random processes. We applied the joint species distribution model of hierarchical modelling of species community (HMSC) to data on species presence–absence and environmental, temporal and spatial covariates acquired from seven plots in a natural steppe in central Spain during two consecutive years. Our results reveal the patterns of bird species co-occurrence and suggest that this assemblage might be competitively structured. The assemblage appears to be configured around one dominant species, the Eurasian skylark, which establishes principally negative associations with many of the coexistent species. Our results contribute to the understanding of how competition and dominance processes, together with ecological constraints and other biotic associations, shape bird assemblages, Academy of Finland - 309581. European Commission - LIFE Connect Ricotí project LIFE20-NAT/ES/000133, LIFE Ricotí project LIFE15-NAT-ES-000802. European Commission - Horizon 2020 Framework Programme, H2020 Excellent Science, H2020 European Research Council, 856506. Jane ja Aatos Erkon Säätiö - Research Council of Norway through its Centres. Remedinal REMEDINAL-3 from CAM

Mielipaikassa oleskelulla on huomattu olevan elvyttäviä eli stressistä palauttavia vaikutuksia. Elpymistä on havaittu tapahtuvan etenkin luontomaisissa ympäristöissä sijaitsevissa mielipaikoissa. Mielipaikkoja löytyy kuitenkin myös kaupunkimaisista ympäristöistä, ja tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin vertailla ulkona sijaitsevia luonto- ja kaupunkimielipaikkoja. Elpymisen lisäksi tarkasteltiin energisyyden ja elossa olemisen kokemusta kuvaavaa elinvoimaisuutta. Tutkittiin, ovatko kaupungeissa sijaitsevat luontomaiset mielipaikat yleisempiä kuin kaupunkimaiset mielipaikat ja koetaanko niissä vahvempaa elpymistä ja elinvoimaisuutta. Lisäksi tutkittiin tarkemmin sitä, millaiset mielipaikkatyypit ovat yleisimpiä luonto- ja kaupunkimielipaikkakategorioiden sisällä ja onko elpymisen ja elinvoimaisuuden kokeminen erilaista näissä yleisimmissä mielipaikkatyypeissä. Lopuksi tutkittiin, ovatko luonto- ja kaupunkisuuntautuneisuus yhteydessä luonto- ja kaupunkimielipaikoissa koettuun elpymiseen ja elinvoimaisuuteen. Tätä tutkittiin sekä luonto- ja kaupunkimielipaikkakategorioita keskenään vertailemalla että erikseen yleisimpiä mielipaikkatyyppejä vertailemalla. Tutkimukseen osallistui yliopiston opiskelijoita ja henkilökunnan jäseniä Suomesta, Espanjasta, Iso-Britanniasta, Alankomaista ja Australiasta, ja heidän tehtävänään oli vastata internet-kyselyyn. Heidän tuli nimetä yksi työ- tai opiskelukaupungissaan sijaitseva ulkomielipaikka sekä sijoittaa se johonkin mielipaikkatyyppejä kuvaavista kategorioista. Lisäksi tutkittavat vastasivat mielipaikoissa elpymistä ja elinvoimaisuutta mittaavan Restoration Outcome Scale -mittarin (ROS) pidennetyn version väittämiin sekä luonto- ja kaupunkisuuntautuneisuutta mittaavan Nature and Urban Orientedness scale -mittarin väittämiin. Kysely sisälsi myös muita osioita ja mittareita, mutta niitä ei käsitellä tässä tutkimuksessa. Tulokset osoittivat, että luontomielipaikat olivat kokonaisuudessaan kaupunkimielipaikkoja yleisempiä ja niissä koettiin myös keskimäärin vahvempaa elpymistä ja elinvoimaisuutta. Tarkasteltaessa erikseen yleisimpiä mielipaikkatyyppejä huomattiin kuitenkin eroja erilaisten luonto- ja kaupunkimielipaikkojen välillä. Elpyminen oli vahvempaa kaikissa yleisimmissä luontomielipaikkatyypeissä verrattuna yleisimpiin kaupunkimielipaikkatyyppeihin, mutta elinvoimaisuuden osalta tulokset olivat erilaisia. Kaupunkimielipaikkoihin lukeutuvissa terassimielipaikoissa koettu elinvoimaisuus ei eronnut merkitsevästi luontomielipaikkoihin lukeutuvissa puistoissa ja vesiympäristöissä koetun elinvoimaisuuden voimakkuudesta. Tulokset osoittivat myös, että vahvempi luontosuuntautuneisuus oli yhteydessä vahvempaan elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemiseen sekä luonto- että kaupunkimielipaikoissa, kun verrattiin koko kategorioita keskenään. Sen sijaan kaupunkisuuntautuneisuus ei ollut yhteydessä elpymiseen tai elinvoimaisuuteen luonto- eikä kaupunkimielipaikoissa. Yleisimpiä mielipaikkatyyppejä verratessa huomattiin, että luontosuuntautuneisuus oli myönteisesti yhteydessä koettuun elpymiseen puisto-, metsä- ja terassimielipaikoissa, mutta koettuun elinvoimaisuuteen vain puistomielipaikoissa. Vahvempi kaupunkisuuntautuneisuus oli yhteydessä ainoastaan puistomielipaikoissa koettuun vahvempaan elinvoimaisuuteen. Tässä tutkimuksessa saatiin uutta tietoa elinvoimaisuuden kokemisesta, johon ei ole aiemmin paljoakaan mielipaikkatutkimuksissa keskitytty. Tutkimus tarjosi myös aiempaa tarkempaa tietoa siitä, millaiset yksittäiset ulkona sijaitsevat mielipaikkatyypit vaikuttavat olevan yleisimpiä, ja mitkä niistä saattavat olla elpymisen ja elinvoimaisuuden kannalta hyödyllisimpiä. Tutkimus antaakin viitteitä siitä, että kaupunkilaisten elpymisen kannalta etenkin luontomaiset mielipaikat ovat tärkeitä, mutta elinvoimaisuuden kannalta ero kaupunki- ja luontomielipaikkojen välillä ei sen sijaan vaikuta olevan yhtä selvä. Sekä elpymisen että elinvoimaisuuden kokeminen oli kuitenkin keskimäärin vahvinta kaupunkimetsämielipaikoissa. Tuloksista voi olla hyötyä esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa, vaikka lisätutkimusta tarvitaankin vielä. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa myös siltä, että luontosuuntautuneisuus voi ennustaa vahvempaa mielipaikassa koettua elpymistä ja elinvoimaisuutta, mutta kaupunkisuuntautuneisuudella ei sen sijaan välttämättä ole merkitystä elpymisen tai elinvoimaisuuden kokemisen kannalta.

Diplomityössäni tutkin kaupunkitilaa muunlajisten näkökulmasta. Esittelen ajatuksen eliötieverkosta, jonka varrelle kasvatetaan eläviä rakenteita. Pohdin miten elävillä rakenteilla ja eliöteillä voidaan pienentää kuilua ihmisen ja muiden kaupunkia käyttävien lajien välillä. Elävien rakenteiden päärakennusmateriaali on elävä puu, joka käyttäytyy aivan eri lailla kuin eloton puu. Käyn läpi kasvavan puun rakenteen, toiminnan ja tarpeet alustuksena elävien rakenteiden muokkaustavoille. Pohjustukseksi eliöteiden ja elävien rakenteiden tutkimukselle käsittelen luonnon monimuotoisuuden kriisiä kaupungissa, kaupungistumisen vaikutusta luonnonsuojeluun ja ihmisen luontosuhteen muutosta. Avaan muunlajisuutta ja siihen liittyvää monilajista käännettä eri tieteenaloilla. Luonnon lisääminen kaupunkiin lisäisi ulkoilun mielekkyyttä ja ihmisen kosketusta luontoon, joka taas parantaisi luontosuhdetta ja näin kiinnostusta luontoa kohtaan. Suhteen tiivistymisestä olisi terveydellisiä etuja sekä ihmiselle suoraan, että muunlajiselle välillisesti elintilan kasvaessa. Ihmisellä on eettinen vastuu pitää huolta ympäristöstä, ja korjata luontoon kohdistamansa hyväksikäytön jäljet. Pohjustuksen ajatukset yhdistyvät elävissä rakenteissa ja eliöteissä, jotka ovat sekä ihmisen että muunlajisen aluetta ja vastaavat ympäristökriisin ja kuudennen joukkosukupuuton avunhuutoon lisäämällä monilajista tilaa kaupunkiin. Elävillä rakenteilla on pitkä ja moninainen historia ympäri maailman, mutta puun kasvattamisesta rakennelmiksi ei juurikaan ole kirjallista perintöä. Vähitellen kasvattamiseen alkaa löytyä toimiviksi todettuja menetelmiä. Elävät pajurakenteet ovat nopeudessaan ja helppoudessaan suosittuja lasten kanssa tehtäviä projekteja. Full Grown kasvattaa huonekaluja pellolla pienimuotoisena massatuotantona. Pooktre-muokkaustekniikkaa on kehitelty monta kymmentä vuotta käytännön kautta. Baubotanik-menetelmällä on mahdollista tehdä monikerroksisia taloja verrattain nopeasti, ja tekniikkaa tutkitaan yliopistotasolla. Monet taiteilijat ovat muokanneet elävää puuta teoksiinsa, ja toimineet näin kokeilun edelläkävijöinä ja inspiraationa. Eliötieverkosto on pelkkänä suunnitelmanakin valmis taideteoksen kaltainen ajatusleikki, jonka tarkoitus on haastaa ihmisen käsitystä omaksi määrittämästään tilasta kaupungissa. Suunnitelmani lähtötietona tarkastelen muun muassa Helsingin kaupungin vihersuunnitelmia ja liikennesuunnittelun suhdetta muunlajisiin. Ihmisen ja muunlajisen tarpeiden tutkiminen luo pohjan elävien rakenteiden sijoittamiseen eliöteille niin, että monet lajit voivat hyötyvät niistä. Nykyiseen kaupunkitilaan ei tarvitse tyytyä. Eliötie on yksi tapa suunnitella kaikkia lajeja huomioivia alueita kaupunkiin, ja eläviä rakenteita voisi rohkeasti kokeilla Suomessakin julkisessa tilassa.

Keskustelu ympäristöön ja ilmastoon liittyvistä ongelmista on lisääntynyt viime vuosina. Aiheiden herättämät tunteet nostavat etenkin nuorten kokeman ympäristöahdistuksen erityiseen asemaan. Vaikka valtaosa nuorista uskoo siihen, että ympäristöongelmiin löydetään kestäviä ratkaisuja maailmanlaajuisesti, tarvitaan nuorille konkreettisia välineitä ympäristöön liittyvien kysymysten käsittelyyn. Pro gradu -tutkielmassani tutkin, miten nuoret määrittelevät seikkailullisuutta luonnonympäristössä toteutetun ympäristöteemaisen leirikoulun kontekstissa. Tutkielmassa selvitin nuorten määritelmiä seikkailullisista tapahtumista, tilanteista ja kokemuksista leirikoulujen aikana, sekä sitä, mitkä luonnossa seikkailemiseen liittyvät tekijät voivat vaikuttaa nuorten suhtautumiseen ympäristöä kohtaan. Tutkielmassani tarkastelen luonnonympäristössä toteutettavaa seikkailukasvatusta ja sen merkitystä ympäristö- ja luontosuhteen, hyvinvoinnin sekä ympäristötoimijuuden vahvistamisessa. Tutkielman tavoitteena on nuorten äänen tuominen mukaan seikkailukasvatuksen teoriaan ja käytäntöihin. Tutkielmani on osa Tampereen yliopiston NYT! Ahdistuksesta nuorten ympäristöpoliittiseen toimijuuteen -tutkimushanketta (2020–2023), jonka aikana tutkitaan luonnon seikkailullisen ja elämyksellisen kokemisen yhteyttä nuorten haluun ja valmiuksiin toimia ympäristön puolesta. Tutkimukseni keskeisimpänä ympäristönä toimi luonnonympäristö ja siellä tapahtuva seikkailukasvatuksen menetelmin toteutettu ympäristökasvatuksellinen ja elämyksellinen toiminta. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu seikkailukasvatuksen, ympäristökasvatuksen sekä laajemmin ympäristöä koskevien käsitteiden ympärille. Tutkielmani on laadullinen toimintatutkimus, jonka empiirisen tutkimusaineiston keruumenetelminä on käytetty ryhmähaastatteluja. Aineisto koostuu kolmen leirikoulupilotin aikana kerätyistä loppu- ja seurantahaastatteluista sekä aktiviteettien jälkeisistä haastatteluista. Tutkimukseen osallistui yhteensä 71 14–15-vuotiasta nuorta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä ja teemoittelua. Analyysin perusteella nuorten määritelmät seikkailullisuudesta jakautuivat neljän pääteeman alle, jotka olivat yhteisöllisyyteen, toiminnallisuuteen, kokemuksellisuuteen ja luonnonympäristöön liittyvät määritelmät. Tulosten perusteella nuorten seikkailullisuutta koskevissa määritelmissä korostui suomalaista seikkailukasvatusta kuvaavat arvot, kuten osallisuus, yhteisöllisyys ja ympäristön arvostaminen sekä sitä kuvaavat tunnuspiirteet, kuten haasteellisuus, osallistavuus, reflektiivisyys, autenttisuus ja yhteistoiminnallisuus. Tulokset osoittivat luonnonympäristön olevan vaikuttava ja tärkeä tekijä seikkailullisessa toiminnassa. Leirikoulujen aktiviteetit jäivät positiivisesti nuorten mieleen, vaikka niiden aikana käsiteltiin vaikeitakin ympäristöasioita. Tulosten perusteella voi todeta, että NYT! -tutkimushankkeessa luotu leirikoulu toteuttaa tavoitteellisen seikkailukasvatuksen periaatteita sekä edistää ja toteuttaa ympäristökasvatusta nuorisotyön kentällä.

Exposure to green environments has been associated with better sleep quality in adults. This study examined whether nature exposure is associated with parent-reported or actigraphy measured sleep quality in children. Against the hypotheses, no differences in sleep quality between the case and control groups or a moderating effect of socioeconomic status or sex were found. Green environment exposure may not serve as an environmental intervention to increase sleep quality in children. peerReviewed

Highlights •We compare the use of PPGIS and Flickr in landscape value assessments. •Landscape values and their spatial patterns are compared across sites. •We find more cross-site differences than similarities both in spatial patterns and value types. •PPGIS elicits a wider spectrum of values, while Flickr mainly elicits relationships to and with landscapes. •We recommend a complementary use in future landscape value studies. Abstract In this study, we bring together participatory mapping and analysis of geolocated social media content from the Flickr platform in an assessment of similarities and differences in their utility for landscape value elicitation. We do so in a Pan-European context comparing types of landscape values and their spatial patterns across 19 case sites in 11 European countries. Across these sites, we find great variety in volume, types and spatial patterns of landscape values elicited from participatory mapping by local people and opportunistic use of tags and image locations crowdsourced from Flickr. Most agreement in spatial patterns across the two data sets are found in densely populated landscapes; however, comparison of types of perceived landscape values is challenged by the differing assumptions of each value elicitation technique. We argue for the complementary potential of both approaches and highlight the strengths and weaknesses of using the two together in landscape research, planning and management. An integrated approach is likely to increase the inclusiveness of landscape value assessments.

Kaupunkikokemukset rakentuvat yksityisistä ja yhteisistä muistoista ja aistitusta ympäristöstä. Tähän perustuen ympäristön kokeminen voidaan ymmärtää ihmissuhteisiin liittyvänä toimintana, joka rakentaa ja pitää yllä ihmisten yhteenkuuluvuutta ja muokkaa siten yhteisön sosiaalisia suhteita. Artikkelissa tarkastellaan eri tyyppisiä taiteellisia ja kaupunkitilapoliittisia interventioita ja erityisesti sitä, kuinka niihin liittyvien kaupunkisuhteiden on mahdollista rakentua dialogissa kahden ympäristöstään kertovan henkilön välillä. Tutkimustehtävänä on tarkastella ylisukupolvisen kaupunkitilan muodostumista kävelyjen ja keskustelujen yhteydessä sekä sitä, kuinka näin saatu tutkimusaineisto voidaan kontekstoida kaupunkia koskevaan kulttuurihistorialliseen tietoon ja tutkimukseen. Teoreettis-metodologisesti artikkeli nojaa yhteisvaranto-käsitteeseen sekä ympäristökokemuksia tutkivaan aistielämäkerralliseen kävelymenetelmään (sensobiographic walking). Artikkeli on osa aistittuja elinympäristöjä, niiden kokemista sekä muistoja tarkastelevaa [anonymisoitu] -tutkimushanketta. Kävelyjen perustella voidaan tulla johtopäätökseen, että yhdessä aistitut, muistellut ja keskustellut ympäristöt rakentavat diskursiivista ja kerroksista kaupunkitilaa, joka näyttäytyy tutkimuksessa enemmän kuin osiensa summana. Lisäksi niiden myöhemmät mentaaliset ja virtuaaliset representaatiot ylläpitävät ja muokkaavat yhdessä ja erikseen koettua kaupunkisuhdetta sekä jatkavat kaupunkipoliittista neuvottelua tilan ja kulttuuritarjonnan symbolisista omistussuhteista., Urban experiences are partly based on individual and shared memories and sensed environment. The experience of the environment can be understood as an interpersonal activity that builds and sustains the cohesion of individuals, thus shaping the social relations of the community. The article examines various types of artistic and political interventions in urban space, in particular how urban relationships are constructed in a dialogue between two people. The research concentrates on the formation of a transgenerational urban space in conjunction with walking and conversations, and how the research material thus obtained can be contextualised into culture-historical research and other contextual information of the city. Theoretically and methodologically article relies on the concept of sensory commons and the sensobiographic walking method for exploring environmental experiences. The article is part of [anonymised] project researching sensed, experienced and remembered environments. One can come to the conclusion that the environments perceived, remembered and discussed together build a discursive and layered urban space that appears in the study more than the sum of its parts. In addition, their later mental and virtual representations constructed individually and together, maintain and shape the urban relationships thus continuing the negotiation of city policies on culture and symbolic ownership.

Roadmap for implementing environmental DNA (eDNA) and other molecular monitoring methods in Finland – Vision and Action Plan for 2022-2025 Technological development in molecular methodology has been extremely fast in the past two decades, and groundbreaking new approaches have been introduced. It is now possible to detect and quantify DNA or RNA of target species or even map the whole species community in environmental samples of water, sediment, soil, air or assemblages of whole organisms. Moreover, the costs of high-throughput sequencing and other advanced molecular methods have decreased and methodological pipelines from sampling to data analysis developed sufficiently to allow large-scale, routine application of the new methods in environmental monitoring. This presents a huge opportunity to improve the coverage, accuracy and cost-efficiency of monitoring, enabling a much more complete picture of biodiversity and the state of the environment and their trends. As the new European Biodiversity Strategy for 2030 and other international policies to halt biodiversity loss and the degradation of habitats are translated into concrete measures, the quality of the monitoring data will play a crucial role in determining their success or failure. In this roadmap commissioned by the Finnish Ministry of the Environment, we assess the state-of-the-art in molecular monitoring methods in Finland within the international context, identify challenges and development areas that remain to be addressed and propose an action plan for promoting the coordinated implementation of molecular methods in national monitoring programs. Apart from the most recent scientific literature, our analysis is based on survey results, direct enquiries and interviews. Participation of the national community of experts from different sectors was enabled and invited at several stages of the roadmap preparation. Internationally, molecular monitoring methods are being actively developed and are routinely implemented in monitoring across different taxa and ecosystems. In Finland, molecular monitoring methods have been tested and piloted by all major institutions responsible for environmental monitoring, and the methods are already applied routinely in the monitoring of individual game species such as the wolf and European and Canadian beaver. However, other areas such as the monitoring of biodiversity, threatened species, non-mammalian invasive species or emerging plant or animal pests remain less developed, and national efforts and expertise are scattered across different organizations. Funding and know-how are perceived as the most important factors limiting molecular monitoring method implementation. We estimate that extensive, routine implementation of a wide range of molecular monitoring methods is conceivable in Finland before 2030. As the primary development areas for reaching this goal, we identify (i) international coordination and standard development, (ii) networking across sectors, (iii) education, (iv) infrastructure, (v) reference sequence libraries and the mapping of whole genomes, and (vi) modelling and analysis tool development. For concrete actions in 2022–2025, we propose (1) a cross-governmental funding instrument, (2) a permanent working group responsible for national and international coordination, (3) a national network and (4) an online platform to enhance interaction and knowledge transfer, as well as (5) a national data management system with collectively agreed data and metadata formats and standards. ---------- Kansallinen tiekartta ympäristö-DNA:n ja muiden molekyylibiologisten seurantamenetelmien käyttöönotolle – visio ja toimenpidesuunnitelma vuosille 2022-2025 Molekyylibiologisten menetelmien teknologinen kehitys on ollut ennennäkemättömän nopeaa kahden viime vuosikymmenen aikana. Uudet menetelmät mahdollistavat kohdelajien DNA:n tai RNA:n havaitsemisen ja runsausmäärityksen tai koko eliöyhteisön kartoittamisen esimerkiksi vesi-, sedimentti-, maaperä- tai ilmanäytteistä tai kokonaisia yksilöitä sisältävistä kokoomanäytteistä. Massiivisen rinnakkaissekvensoinnin ja muiden menetelmien kustannukset ovat merkittävästi laskeneet ja menetelmäketjut näytteenotosta tulosten tulkintaan kehittyneet asteelle, joka mahdollistaa niiden laajamittaisen, rutiininomaisen käytön ympäristön seurannassa. Uusien menetelmien avulla voimme parantaa seurannan kattavuutta, tarkkuutta ja kustannustehokkuutta ja siten täydentää seurannan kautta muodostuvaa kuvaa luonnon monimuotoisuudesta ja sen muutoksista. Tälle tiedolle on suuri tarve – laadukas seuranta on keskeinen edellytys sille, että EU:n uuden biodiversiteettistrategian ja muiden luontokadon ja elinympäristöjen tilan huonontumisen pysäyttämiseen tähtäävien kansainvälisten sitoumusten toimeenpano onnistuu. Tässä ympäristöministeriön tilaamassa tiekartassa arvioimme molekyylibiologisten seurantamenetelmien nykytilaa Suomessa osana laajempaa kansainvälistä kenttää, tunnistamme huomiota vaativia haasteita ja kehityskohteita ja ehdotamme konkreettisia toimenpiteitä molekyylibiologisten seurantamenetelmien koordinoidun käyttöönoton edistämiseksi lähivuosien aikana. Selvityksemme perustuu uusimman tieteellisen kirjallisuuden lisäksi kyselytutkimukseen sekä suoriin tiedusteluihin ja haastatteluihin. Yhteiskunnan eri sektoreita edustava kansallinen asiantuntijayhteisö osallistui tiekartan valmisteluun työn eri vaiheissa. Molekyylibiologisia seurantamenetelmiä kehitetään parhaillaan aktiivisesti ympäri maailmaa eri eliöryhmille ja ekosysteemeille, ja yksittäisiä menetelmiä on useissa maissa otettu myös rutiininomaiseen käyttöön. Suomessa menetelmiä on kehitetty ja pilotoitu kaikissa keskeisissä ympäristön seurantaa koordinoivissa laitoksissa, ja yksittäisten riistaeläinten kuten suden ja kanadan- ja euroopanmajavan seurannassa ne ovat jo rutiinikäytössä. Biodiversiteetin, uhanalaisten lajien, vieraslajien (nisäkkäitä lukuun ottamatta) ja muiden haitallisten lajien kansallisessa seurannassa molekyylibiologisten menetelmien käyttö on kuitenkin vielä kokeiluasteella, ja kehittämishankkeiden ja asiantuntijuuden kenttä on hajanainen. Riittämätöntä rahoitusta ja osaamista pidetään alan asiantuntijoiden keskuudessa tärkeimpinä menetelmien käyttöönottoa rajoittavina tekijöinä. Arviomme mukaan laaja kirjo molekyylibiologisia seurantamenetelmiä olisi mahdollista ottaa laajamittaiseen rutiininomaiseen käyttöön vuoteen 2030 mennessä. Tärkeimmiksi kehityskohteiksi nousivat (i) kansainvälinen koordinaatio ja menetelmien standardointi, (ii) organisaatioiden ja sektoreiden välinen verkostoituminen, (iii) koulutus, (iv) infrastruktuuri, (v) referenssisekvenssikirjastot ja kokonaisten genomien kartoittaminen sekä (vi) malli- ja analyysityökalujen kehittäminen. Konkreettisiksi toimenpiteiksi vuosille 2022-2025 esitämme (1) poikkihallinnollista rahoitusohjelmaa molekyylibiologisten seurantamenetelmien käyttöönottoa edistäville tutkimus- ja kehityshankkeille, (2) pysyvää työryhmää kansallisen ja kansainvälisen koordinaation edistämiseksi, (3) olemassa olevan kansallisen asiantuntijaverkoston laajentamista, (4) internet-pohjaista alustaa vuorovaikutuksen ja tiedonjaon tehostamiseksi sekä (5) kansallista, yhdessä sovittuja data- ja metadatastandardeja noudattavaa molekyylibiologisten seuranta-aineistojen tiedonhallintajärjestelmää.

Työn tarkoituksena on tutkia rakennetun ympäristön päästöjen hallinnan johtamisen käsitettä suomalaisissa kunnissa. Nykyinen tutkimus aiheesta on hyvin vaihtelevaa, mikä johtaa kysymykseen, miten päästöjä voidaan hallita systemaattisesti, kun pohjatieto on erilaista eri kunnissa. Tutkimustietoa on niin rakennetusta ympäristöstä, rakentamisesta, yleisesti päästöjen hallinnasta ja kuntajohtamisesta, mutta perusteellinen tutkimus aiheesta puuttuu. Siksi tutkimuskysymykseksi muodostettiin ”Kuinka rakennetun ympäristön päästöjen hallintaa johdetaan suomalaisissa kunnissa?” ja kahdeksi alatutkimuskysymykseksi ”Millaiset työkalut ja menetelmät ovat kriittisiä menestyksekkääseen päästöjen hallinnan johtamiseen?” ja ”Millaisia näkemyksiä ja intressejä päästöjen hallinnan johtamiseen liittyy?” Tutkimus toteutettiin kahdessa osassa: systemaattisen tiedonhakuprosessin mukaisesti kirjallisuuskatsauksena, jonka jälkeen muodostettiin kyselytutkimus suomalaisiin kuntiin. Kohderyhmäksi valittiin 82 hiilineutraalisuutta tavoittelevaa kuntaa (Hinku) valtakunnallisesta Hinku-verkostosta, joka on asettanut osallistuville kunnille yhteisen hiilineutraalisuuden tavoitteen. Kuntien Hinku-verkoston yhteyshenkilölle lähetettiin kysely, jossa oli väittämiä ja avoimia kysymyksiä. Vastausprosentti oli 22 % ja vastaukset olivat monipuolisia. Teoriaosuudelle saatiin hyvin tukea myös suomalaisten kuntien kontekstissa ja näistä saatiin rakennettua suomalaiselle kunnalle sopiva rakennetun ympäristön päästöjen hallinnan johtamisen viitekehys. Merkittävimmät tulokset liittyivät tiedon johtamiseen ja hyödyntämiseen. Päästöjen hallinnan johtamisesta tulisi saada hajautettua ja systemaattista, mikä johtaa päästöjen syntymisen, torjunnan ja hiilen sitouttamisen hallintaan. Tämä vaatii kuitenkin sosiaalisen paineen ja yleisen kiinnostumisen päästöjen hallintaa kohtaan ja myös teknologisten toteutuksien kasvun. Työkaluja kunnissa hyödynnetään vain muutamia, vaikka kokonaisvaltainen päästöjen hallinnan johtaminen edellyttää useampien työkalujen samanaikaista hyödyntämistä. Työkalut tyypillisesti olivat asiantuntijapalveluiden hyödyntäminen ja päästöjen raportointi. Rakennetun ympäristön päästöjen hallinnan johtamisen viitekehyksessä yhdistyy strategia, pitkän aikavälin suunnitelma, lyhyen aikavälin suunnitelmat ja näiden vaatimat työkalut nyt ja tulevaisuudessa. Tällä hetkellä tulisi hyödyntää erityisesti tietokantoja, päästölaskentaa, viestintää ja kouluttamista. Tämän hetken näkymän mukaan seuraavaksi tulisi kehittää verkostoja ja yhteistyökanavia, kokonaisvaltaista päästöjen seurantaa ja vertailua, tutkimuksen lisäämistä ja innovointia ja kuntalaisten osallistamista.

Sustainable environmental management often involves long-term time horizons and multiple conflicting objectives and, by nature, is affected by different sources of uncertainty. Many sources of uncertainty, such as climate change or government policies, cannot be addressed using probabilistic models, and, therefore, they can be seen to contain deep uncertainty. In this setting, the variety of possible future states is represented as a set of scenarios lacking any information about the likelihood of occurring. Integrating deep uncertainty into multiobjective decision support increases complexity, calling for the elaboration of appropriate methods and tools. This paper proposes a novel interactive multi-scenario multiobjective approach to support decision-making and trade-off analysis in sustainable forest landscape planning under multiple sources of uncertainty. It includes new preference simulation models aimed at reducing the decision-maker’s cognitive load and supporting the preference elicitation process. The proposed approach is applied in a case study of long-term forest landscape planning with four sustainability objectives in 12 scenarios and a forestry expert as the decision-maker. The approach is demonstrated to be efficient in exploring trade-offs in different scenarios, helping the expert gain deep insights into the problem, understand the consequences of alternative strategies, and find the most preferred robust strategy.

Rakennettu luonnonmukainen elinympäristö voi edistää vaelluskalojen poikastuotantoa vesivoimalaitoksen tai muun patorakenteen yhteydessä. Elinympäristö toimii samalla kokonaisen ekosysteemin perustana. Tyypillisesti vesivoiman rakentamisessa on menetetty huomattavasti virtavesien eliöstölle soveltuvaa elinympäristöä, jota luonnonmukaiset ratkaisut voivat korvata osana ekologista kompensaatiota. Toimenpiteellä voidaan siis parantaa rakennetun vesistön ekologista arvoa ja tilaa. Tässä raportissa kuvataan Imatran kaupunkipuron suunnittelu- ja rakennusvaiheet sekä raportoidaan seurannan tulokset rakennusvaiheen jälkeen. Imatran kaupunkipuron suunnittelussa korostettiin puron soveltuvuutta taimenelle sopivana elinympäristönä. Vaikka kaupunkipuroa ei ole suunniteltu vaellusreitiksi, käytettyjä suunnitteluperiaatteita voi soveltaa suoraan myös luonnonmukaisiin ohitusuomiin. Imatran kaupunkipuro valmistui vuonna 2014 puistomaiselle alueelle ja joutomaalle Imatrankosken voimalaitoksen läheisyyteen. Puro on noin yhden kilometrin mittainen ja sen leveys vaihtelee 2–10 metrin välillä. Uoman suunnittelussa huomioitiin erilaisten elinympäristöjen ja taimenen kutu- ja poikasalueiden lisäksi myös maisemalliset tekijät ja soveltuvuus virkistyskäyttöön. Imatrankosken padon putouskorkeus, 24 m, ja käytettävissä oleva alue pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman hyvin. Lisäksi mutkittelemalla uomaa sen pituus voitiin maksimoida. Uoman materiaalina käytettiin (vaihtelevan kokoista) soraa, isompia kiviä sekä puumateriaalia. Kaupunkipuron virtaama on kesäaikaan noin 250 l/s ja talvella noin 100 l/s. Tavoite purosta taimenen lisääntymisympäristönä näyttää toteutuneen, sillä taimen ja muutkin kala- ja eliölajit ovat ottaneet puron käyttöönsä. Imatran kaupunkipurossa taimenen lisääntyminen on onnistunut jopa odotuksia paremmin ja poikastiheys on korkeampi kuin vastaavissa luonnonpuroissa. Kaupunkipuron pinta-ala on huomattavan vähäinen verrattuna valtavaan määrään patoamisen seurauksena menetettyä koskipinta-alaa. Rakennettu luonnonmukainen elinympäristö kuitenkin tarjoaa uhanalaiselle taimenelle soveltuvaa elinympäristöä. Jokaista luonnossa syntynyttä yksilöä voidaan pitää lajin kannalta tärkeänä. Pohjaeläimistö on runsastunut lajirikkaudeltaan joka vuosi. Samalla pohjaeläinten lukumäärä on moninkertaistunut neljän tarkkailuvuoden aikana. Luonnolle, lajistolle ja ekosysteemeille aiheutettujen haittojen vähentäminen on tulossa myös olemassa olevan vesivoiman vastuulle. Pelkät kalataloudelliset kompensaatiot tai pelkkä kalatie eivät riitä ratkaisemaan ongelmia, jotka vesirakentaminen ja vesivoima ovat aiheuttaneet erityisesti soveltuvien elinympäristöjen määrälle ja laadulle. Imatran kaupunkipurolta saadut tulokset rohkaisevat jatkossa nostamaan erilaiset rakennetut luonnonmukaiset elinympäristöt ja kompensaatiohabitaatit toimivaksi vaihtoehdoksi virtavesien tilan parantamisessa. Abstract Nature-like habitat as ecological compensation in streams Built nature-like habitat can promote the juvenile production of migratory fish in vicinity of a hydropower plant or a distinct dam structure. At the same time, the habitat serves as the basis for the entire ecosystem. Typically, the construction of hydropower has resulted in a significant loss of habitat suitable for aquatic life, which can be replaced by nature-like solutions as part of ecological compensation. The measure can therefore improve the ecological value and status of the human-modified water body. This report describes the design and construction phases of the Imatra City Brook and reports the results of monitoring after the construction phase. The design of the Imatra City Brook emphasized that the brook will become suitable habitat for trout. However, brook is not designed as a bypass, albeit the design principles used can be applied directly to natural bypasses. The Imatra City Brook was completed in 2014 in a park-like area in the vicinity of the Imatrankoski power plant. The brook is about one kilometer long and varies in width from 2 to 10 meters. In addition to different habitats and spawning and juvenile areas for trout, landscape design and suitability for recreational use were also taken into account in the design of the area. The height of the Imatrankoski dam, 24 m, and the available area were utilized to make the best possible use, and by meandering the brook, its length could be maximized. Gravel of varying sizes, larger stones and wood were used as the base material for the structures. The flow of the brook is about 250 l/s in summer and about 100 l/s during winter. The goal of the stream being a spawning and rearing ground for trout seems to have been achieved, as trout and other species of fish and organisms have taken over the stream. In the Imatra City Brook, trout reproduction has been even better than expected and the density of juvenile fish is higher than in the compared natural streams. The total area of the brook is remarkably small compared to the huge amount of rapids and riverine habitats lost for hydropower production and construction of dams. However, the built natural-like habitat provides a suitable habitat for trout as an endangered species and any individual born in the wild can be considered important for the population of the species. The species richness of benthic macroinvertebrates increases every year. At the same time, the number of macroinvertebrate individuals has multiplied during the four years of observation. Reducing damage to nature, species and ecosystems is becoming the responsibility of existing hydropower. Fisheries compensation alone (stockings) or the technical fishways alone are not enough to solve the problems that hydropower and damming have caused, especially for the quantity and quality of suitable habitats. In the future, the results from the Imatra City Brook will encourage the upgrading of various built natural-like habitats or compensatory habitats as one viable option for improving the status of the water bodies.

Funding Information: We want to thank Dr. Marjo Valtanen, Dr. Olli Ruth and all the other partners in the URCA research consortium for contributing with the data collection and analysis. This work was funded by the Academy of Finland (Project URCA within the AKVA program, project numbers 263308 , 263320 , and 263335 ), European Union Life + program (2009–2011), and Maa- ja Vesitekniikan Tuki Ry . We acknowledge the Environmental Laboratory at the Department of Geosciences and Geography, University of Helsinki for assistance in study design and sample analysis. Additionally, we thank Ms. Amy Fallon for the language check. Publisher Copyright: © 2022 The Authors Urban hydrology is characterized by increased runoff and various pollutant sources. We studied the spatio-temporal patterns of stormwater metal (Al, V, Cr, Mn, Fe, Cu, Zn, and Pb) concentrations and loads in five urbanized and one rural catchment in Southern Finland. The two-year continuous monitoring revealed a non-linear seasonal relationship between catchment urban intensity and metal export. For runoff, seasonal variation decreased with increasing imperviousness. The most urbanized catchments experienced greatest temporal variation in metal concentrations: the annual Cu and Zn loads in most of the studied urbanized catchments were up to 86 times higher compared to the rural site, whereas Fe loads in the urbanized catchments were only circa 29% of the rural load. Total metal levels were highest in the winter, whereas the winter peak of dissolved metal concentrations was less pronounced. The collection of catchment characteristics explained well the total metal concentrations, whereas for the dissolved concentrations the explanatory power was weaker. Our catchment-scale analysis revealed a mosaic of mainly diffuse pollutant sources and calls for catchment-scale management designs. As urban metal export occurred across seasons, solutions that operate also in cold conditions are needed.

The open spaces of a city are its lungs. They are places for people to exercise and carry out social activities, they influence the water cycle, and have considerable impact on air quality. In the developed world, companies are attracted to locations that offer well-designed, well-managed public spaces and these in turn attract customers, employees, and services (Byrne and Sipe 2010) . The presence of green parks, squares, gardens, and other public spaces in urban areas have therefore become vital marketing tools. Well-planned areas with green open spaces offer benefits to the local economy in terms of raising real-estate prices (ibid. ) . Open spaces facilitate social communication, relaxation and recreation, and promote trade and tourism (Thompson 2002) . Open spaces are among a city’s most valuable assets that are threatened by rapid urban transformation. Protecting these open spaces and maintaining sustainable... peerReviewed

This document is a methodological guide for using a genomic ecosystem survey technique (eDNA metabarcoding) to supplement conventional phytoplankton monitoring of the Finnish marine monitoring program. The guidelines describe the detection of eukaryotic and prokaryotic phytoplankton with 18S and 16S rDNA gene primers, using high-throughput sequencing. The document includes information on sampling, sample processing, molecular biological work, quality control, and bioinformatics so that the method can be applied in addition to standardized light microscopy. The guidelines are based on a first pilot project testing the integration of eDNA metabarcoding in Finnish marine phytoplankton monitoring and will be developed further, according to evolving genetic methods and international guidelines and standards. Suggestions on steps towards introducing eDNA methodology in phytoplankton monitoring are included in the guidelines. Using eDNA metabarcoding to complement standardized light microscopy advances conventional monitoring and research of phytoplankton communities to assess biodiversity and the status of the marine environment. Menetelmäohje DNA-viivakoodaustekniikan käyttöön meren kasviplanktonseurannassa Tässä julkaisussa kuvataan menetelmäohje DNA-viivakoodeihin perustuvan eDNA (ympäristö-DNA) -metaviivakoodaustekniikan käytöstä Suomen merenhoidon seurantaohjelmaan kuuluvan kasviplanktonseurannan tukena. Aitotumaisen kasviplanktonin (mikrolevät) tunnistamiseen soveltuvan 18S rDNA -menetelmän lisäksi ohjeessa kuvataan esitumaisten syanobakteerien (sinilevät) analysointi 16S rDNA -menetelmällä käyttäen korkean käsittelytehon sekvensointia (high-throughput sequencing). Ohje sisältää yksityiskohtaiset tiedot eDNA -näytteiden keräämisestä, näytteiden käsittelystä, molekyylibiologisista työvaiheista, bioinformatiikka-analyyseistä ja laadunvarmennuksesta. Ohje perustuu ympäristöministeriön rahoittaman hankkeen tuloksiin. Ohjeistusta tullaan kehittämään jatkossa sitä mukaa, kun uusia tutkimustuloksia, kansainvälisiä ohjeita ja standardeja julkaistaan. Ohjeistus sisältää ehdotuksen etenemisvaiheista, jotka kannattaa huomioida, kun eDNA-menetelmää ryhdytään ottamaan mukaan kasviplanktonseurantaan. eDNA-menetelmää voidaan käyttää valomikroskopointimenetelmän ohella tarkentamaan ja tehostamaan kasviplanktonyhteisöjen biodiversiteetin seurantaa ja tutkimusta meriympäristön tilan arvioita varten.

PurposeGreen innovation can promote both environmental sustainability and economic growth. However, its development and implementation can be complex due to the need to align innovation activities within and across companies. In this study, the authors examined how this complexity can be managed by analyzing how individual companies combine different innovation activities to develop green innovation, and how companies along the value chain align to implement these innovations.Design/methodology/approachThe dataset comprises both interviews and a survey of senior executives from the Swedish wood construction industry. These data were first analyzed by using fuzzy set qualitative comparative analysis (fsQCA) to identify innovation activity configurations at the level of the individual company. The interviews were then analyzed to identify alignment mechanisms enabling the implementation of green innovation along the value chain.FindingsAt the company level, the authors found three innovation activity configurations with varying levels of complexity: (1) systemic innovation by proactive companies, (2) process innovation by reactive companies and (3) inaction by technology-independent companies. On the value chain level, the authors found three alignment mechanisms that facilitate the implementation of green innovation along the value chain. These mechanisms promote cooperation by increasing efficiency, opening up new market opportunities and increasing the level of servitization.Originality/valueThis paper analyzes the complexity of green innovation and provides novel insights into how complexity is managed at the level of both the individual company and the value chain.

Neo-Darwinism characterises biological adaptation as a one-sided process, in which organisms adapt to their environment but not vice versa. This asymmetric relationship – here called Williams’ asymmetry – is called into question by Niche Construction Theory, which emphasises that organisms and their environments often mutually affect each other. Here we clarify that Williams’ asymmetry is specifically concerned with (quasi-) directed modifications towards phenotypes that increase individual fitness. This directedness – which drives the adaptive fit between organism and environment – entails far more than the mere presence of cause-effect relationships. We argue that difficulties with invoking fitness as the guiding principle of adaptive evolution are resolved with an appropriate definition of fitness and that objections against Williams’ asymmetry reflect confusions about the nature of biological adaptation. peerReviewed

This article examines the capacity of management plans to respond to conflicts arising in conservation planning and management. As a widely adopted policy tool for nature conservation, management plans are often prepared in situations with diverging interests. Our starting point is that these plans inevitably influence planning situations, and the conflicts emerging in these situations, even though conflict resolution may not be their primary purpose. Inspired by Lucy Suchman's work on plans in technology development, we analyse the situated effects of four management plans dealing with wildlife and land-use conflicts. Based on the analysis, we identify features that increase the sensitivity of management plans to power asymmetries in planning situations. We suggest that attentiveness to power effects is a step towards ‘uncomfortable planning’, a principle identified by Rafael Ramirez and Jerome Ravetz to be key in responding to the possibility that plans in uncertain, complex and controversial situations make things worse. Uncomfortable planning seeks to involve the peripheral voices and experiences that plans tend to neglect and that often form the roots of conflicts in planning. Adhering to uncomfortable planning is thus a way to enhance the aptitude of management plans as tools in contentious conservation planning situations.

Current global environmental change calls for comprehensive and complementing approaches for biodiversity conservation. According to recent research, consideration of the diversity of Earth's abiotic features (i.e. geodiversity) could provide new insights and applications into the investigation and management of biodiversity. However, methods to map and quantify geodiversity at local scale have not been developed although this scale is important for conservation planning. Here, we introduce a field methodology for observing plot-scale geodiversity, pilot the method in an Arctic–alpine tundra environment, provide empirical evidence on the plot-scale biodiversity–geodiversity relationship and give guidance for practitioners on the implementation of the method. The field method is based on observation of geofeatures, that is, elements of geology, geomorphology and hydrology, from a given area surrounding a location of species observations. As a result, the method provides novel information on the variation of abiotic nature for biodiversity research and management. The method was piloted in northern Norway and Finland by observing geofeatures from 76 sites at three scales (5, 10 and 25 m radii). To explore the relationship between measures of biodiversity and geodiversity, the occurrence of vascular plant species was recorded from 2 m × 2 m plots at the same sites. According to the results, vascular plant species richness was positively correlated with the richness of geofeatures (Rs = 0.18–0.59). The connection was strongest in habitats characterized by deciduous shrubs. The method has a high potential for observing geofeatures without extensive geological or geomorphological training or field survey experience and could be applied by conservation practitioners. Synthesis and applications. Consideration of geodiversity in understanding, analysing and conserving biodiversity could facilitate environmental management and ensure the long-term sustainability of ecosystem functions. With the developed method, it is possible to cost-efficiently observe the elements of geodiversity that are useful in ecology and biodiversity conservation. Our approach can be adapted in different ecosystems and biodiversity investigations. The method can be adjusted depending on the abiotic conditions, expertise of the observer(s) and the equipment available. publishedVersion

Artikkelissa tarkastelemme sitä, miten ympäristöpolitiikan käsitteistö ja termistö ovat muuttuneet ja kuinka niiden hallinnasta ja oikeasta käyttötavasta on käyty kamppailua eduskunnan täysistuntokeskusteluissa vuosina 1960–2020. Artikkelin aineistona ovat eduskunnan digitoidut täysistuntopöytäkirjat, joita analysoimme yhdistämällä laskennallisten yhteiskuntatieteiden tekstinlouhinnan ja eksploratiivisen data-analyysin menetelmiä perinteiseen laadulliseen analyysiin. Artikkelissa esitellyt tulokset osoittavat eduskunnassa käydyn ympäristöteemaan liittyvän keskustelun muuttuneen merkittävästi sekä määrällisesti että sisällöllisesti. Keskustelun intensiteetti ja volyymi ovat kasvaneet tasaisesti, mutta samalla aikasarja-analyysi heijastelee politiikan aikapelitiloja, joka näkyy etenkin keskusteluintensiteetin melko voimakkaana vaihteluna. Sisällöllisesti keskeinen muutos näkyy siirtymisenä luontokeskeisestä puhunnasta ilmastonmuutosvetoiseen retoriikkaan. Erityisesti 2000-luvulla ilmastonmuutos-johdannaisista käsitteistä on muodostunut yläkäsitteitä, mikä nähdäksemme ilmentää ilmastonmuutos- vetoisen retoriikan valtavirtaistumisen heijastumista parlamenttipuheeseen: ilmastonmuutoskeskustelu on nykyisin metakeskustelu, jonka alla keskustellaan niin ympäristönsuojelusta, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä kuin konkreettisista toimista maapallon lämpenemisen hillitsemiseksi., In this article we analyse how concepts and terminologies related to environmental politics used in plenary debates of the Finnish Parliament (eduskunta) have changed between 1960 and 2020. Our primary material consists of digitised plenary session minutes of the Finnish eduskunta. In the analysis we combine computational methods like text mining and exploratory data analysis with traditional qualitative analysis. The results evidence that parliamentary debates on environmental issues have significantly changed as regards both intensity and amount, but also concerning the content. The intensity and volume of these debates have increased steadily. However, a time series analysis evidences a strong variation in intensity, thus reflecting differences in the room of manoeuvring for environmental debates over time. As regards the content, the main change is illustrated by the transition from a nature-centric parole towards climate change driven rhetoric. Especially in the 21st century concepts related to climate change have become central meta-concepts. According to our interpretation, this change evidences the mainstreaming of climate change driven public discourses during the past two decades. Parliamentary debates for their part reflect this change: current debates on climate change are a meta-discussion, a discursive umbrella, under which politicians debate on environmental protection, preservation of biodiversity, as well as on concrete measures to control the global warming.

To build a forecasting tool for the state of eutrophication in the Archipelago Sea, we fitted a Generalized Additive Mixed Model (GAMM) to marine environmental monitoring data, which were collected over the years 2011–2019 by an automated profiling buoy at the Seili ODAS-station. The resulting “Seili-index” can be used to predict the chlorophyll-α (chl-a) concentration in the seawater a number of days ahead by using the temperature forecast as a covariate. An array of test predictions with two separate models on the 2019 data set showed that the index is adept at predicting the amount of chl-a especially in the upper water layer. The visualization with 10 days of chl-a level predictions is presented online at https://saaristomeri.utu.fi/seili-index/. We also applied GAMMs to predict abrupt blooms of cyanobacteria on the basis of temperature and wind conditions and found the model to be feasible for short-term predictions. The use of automated monitoring data and the presented GAMM model in assessing the effects of natural resource management and pollution risks is discussed.

Scientists have warned decision-makers about the severe consequences of the global environmental crisis since the 1970s. Yet ecological degradation continues and little has been done to address climate change. We investigated early-career conservation researchers' (ECR) perspectives on, and prioritization of, actions furthering sustainability. We conducted a survey (n=67) and an interactive workshop (n=35) for ECR attendees of the 5th European Congress of Conservation Biology (2018). Building on these data and discussions, we identified ongoing and forthcoming advances in conservation science. These include increased transdisciplinarity, science communication, advocacy in conservation, and adoption of a transformation-oriented social–ecological systems approach to research. The respondents and participants had diverse perspectives on how to achieve sustainability. Reformist actions were emphasized as paving the way for more radical changes in the economic system and societal values linked to the environment and inequality. Our findings suggest that achieving sustainability requires a strategy that (1) incorporates the multiplicity of people's views, (2) places a greater value on nature, and (3) encourages systemic transformation across political, social, educational, and economic realms on multiple levels. We introduce a framework for ECRs to inspire their research and practice within conservation science to achieve real change in protecting biological diversity.

Abiotic variables subject to global change are known to affect plankton biomasses, and these effects can be species-specific. Here, we investigate the environmental drivers of annual biomass using plankton data from the Gulf of Finland in the northern Baltic Sea, spanning years 1993–2016. We estimated annual biomass time-series of 31 nanoplankton and microplankton species and genera from day-level data, accounting for the average phenology and wind. We found wind effects on day-level biomass in 16 taxa. We subsequently used state-space models to connect the annual biomass changes with potential environmental drivers (temperature, salinity, stratification, ice cover and inorganic nutrients), simultaneously accounting for temporal trends. We found clear environmental effects influencing the annual biomasses of Dinobryon faculiferum, Eutreptiella spp., Protoperidinium bipes, Pseudopedinella spp., Snowella spp. and Thalassiosira baltica and indicative effects in 10 additional taxa. These effects mostly concerned temperature, salinity or stratification. Together, these 16 taxa represent two-thirds of the summer biomass in the sampled community. The inter-annual variability observed in salinity and temperature is relatively low compared to scenarios of predicted change in these variables. Therefore, the potential impacts of the presented effects on plankton biomasses are considerable.

On aika siirtyä yksittäisten ympäristöongelmien ratkaisemisesta kokonaisvaltaiseen kestävyysmurrokseen. Kestävyysmurroksella tarkoitetaan yhteiskuntamme kaikkien järjestelmien ripeää sovittamista ympäristön kantokyvyn rajoihin. Vain näin pystymme torjumaan ilmastonmuutosta ja luontokatoa ja takaamaan hyvän tulevaisuuden tuleville sukupolville. Kestävyysmurroksen aikaansaamiseen tarvitaan kaikki mukaan. Muutoksen tulee perustua tutkittuun tietoon, ja se tulee toteuttaa reilusti.

Shared socioeconomic pathways (SSPs), developed at global scale, comprise narrative descriptions and quantifications of future world developments that are intended for climate change scenario analysis. However, their extension to national and regional scales can be challenging. Here, we present SSP narratives co-developed with stakeholders for the agriculture and food sector in Finland. These are derived from intensive discussions at a workshop attended by approximately 39 participants offering a range of sectoral perspectives. Using general background descriptions of the SSPs for Europe, facilitated discussions were held in parallel for each of four SSPs reflecting very different contexts for the development of the sector up to 2050 and beyond. Discussions focused on five themes from the perspectives of consumers, producers and policy-makers, included a joint final session and allowed for post-workshop feedback. Results reflect careful sector-based, national-level interpretations of the global SSPs from which we have constructed consensus narratives. Our results also show important critical remarks and minority viewpoints. Interesting features of the Finnish narratives compared to the global SSP narratives include greater emphasis on environmental quality; significant land abandonment in SSPs with reduced livestock production and increased plant-based diets; continued need for some farm subsidies across all SSPs and opportunities for diversifying domestic production under scenarios of restricted trade. Our results can contribute to the development of more detailed national long-term scenarios for food and agriculture that are both relevant for local stakeholders and researchers as well as being consistent with global scenarios being applied internationally.

Julkiset hankinnat liittyvät käytännössä jokaisen julkisorganisaation toimintaan jollain tavalla ja hankinnat muodostavat suuren osan niiden budjetista. Julkisten hankintojen sääntelyn päätavoitteena on varmistaa julkisten varojen tehokas käyttö. Valtavan volyyminsa vuoksi julkisilla hankinnoilla on myös suuri vaikutus ympäristöön ja sen vuoksi viime vuosina onkin entistä enemmän kiinnitetty huomiota hankintojen ympäristöystävällisyyteen. Julkisille hankinnoille asetetaan entistä enemmän ympäristöllisiä tavoitteita ja ne tunnistetaan yhdeksi merkit- täväksi ympäristöpolitiikan työkaluksi. Hankintalainsäädäntö ei juurikaan aseta velvoitteita ympäristönäkökohtien huomioimiseksi, mutta tähän saattaa olla tulossa muutos, sillä painetta lisätä hankintalainsäädännön velvoittavuutta ympäristönäkökohtien huomioimiseen on niin kansallisella, kuin Euroopan unionin tasolla. Tämän tutkielman tavoitteena on tunnistaa ne mahdollisuudet ja rajat, joita nykyinen hankintalainsäädäntö asettaa ympäristönäkökohtien huomioimiselle julkisissa hankinnoissa. Hankintalainsäädäntö ja sen tulkinta on tältä osin muuttunut merkittävästi sallivampaan suuntaan viime vuosikymmeninä samalla, kun ympäristöpolitiikka on noussut merkittävämpään asemaan. Lisäksi tavoitteena on tarkastella mahdollisesti tulossa olevan ympäristönäkökohtien huomioimiseen velvoittavan hankintalainsäädännön tarkoituksenmukaisuutta. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota niihin näkökulmiin, joita lainsäätäjän on syytä huomioida, mikäli hankintalainsäädäntöä muutetaan velvoittavampaan suuntaan. Samalla esiin nousee kysymys siitä, ovatko julkiset hankinnat ylipäätään tehokas väline toteuttaa ympäristöpoliittisia tavoitteita. Tutkielmassa käytetään sekä lainopillisia, että oikeustaloustieteen metodeja. Nykyistä hankintalainsäädäntöä ja sen antamia mahdollisuuksia tutkitaan hankintaprosessin näkökulmasta tunnistaen keskeisimmät hankinta- prosessin kohdat, joissa ympäristönäkökohtia voidaan huomioida. Ennen tätä kuitenkin luodaan katsaus menneeseen ja tarkastellaan, kuinka hankintalainsäädäntö on muuttunut eräiden keskeisten oikeustapausten kautta ympäristönäkökohtien huomioimisen laajasti mahdollistavaan nykymuotoonsa. Tarkasteltaessa tulevaa, mahdollisesti enemmän velvoittavaa lainsäädäntöä, otetaan avuksi oikeustaloustieteen työkalut, sillä pelkkä lainoppi ei riitä metodiksi tutkittaessa lainsäädännön tarkoituksenmukaisuutta tai taloudellisia näkökulmia. Tutkielman keskeisimpiä huomioita on se, että nykyinen hankintalainsäädäntö antaa hankintayksiköille melko vapaat kädet tehdä entistä ympäristöystävällisempiä hankintoja, kunhan hankinnassa huomioidaan hankinta- lain periaatteet. Nykyinen hankintalainsäädäntö kuitenkin ainoastaan mahdollistaa, eikä juurikaan velvoita ympäristönäkökohtien huomioimiseen. Oikeustaloustieteellinen tarkastelu puolestaan paljastaa monia kriittisiä havaintoja velvoittavuuden lisäämisen tarkoituksenmukaisuudesta, sekä yleisesti julkisista hankinnoista ympäristöpolitiikan työkaluna. Tarkastelu pakottaa pohtimaan erityisesti sitä, onko ympäristönäkökohtia järkevää huomioida yleisesti kaikissa hankinnoissa vai olisiko tarkoituksenmukaisempaa keskittyä ympäristön kannalta merkittävimpiin hankintakategorioihin.

This chapter explores how growing up environments and landscapes are remembered, described and depicted in autobiographies written by people who experienced the reconstruction era in northern Finland in their childhood and youth. The article is based on a collection of submissions to the essay called “Generations of Youth” in 2010 and archived in the Finnish Folklore Archives. The texts provide an interesting opportunity to investigate the cultural meanings attached to growing up environments, mindscapes, and places of childhood and youth in post-war Finland. The chapter combines approaches from the fields of history as well as humanistic geography. It addresses the question of how children and youth of the 1950s and 1960s built and reconstructed their identities and memories through different environments, places, and landscapes. The narratives depict the rural landscape and northern nature as particularly emotional sites, ones through which memories and emotions attached to childhood are articulated. The rural landscape becomes emblematic of safety, tranquillity, and happiness, even though rural life is also described in terms of poverty, shortages, and hardship. peerReviewed

Hyvinvointi on yhteiskuntamme keskeinen, ellei keskeisin tavoite. Olemme paradoksaalisessa tilanteessa, jossa hyvinvoinnin tavoittelu on vaarantanut sen perustana olevan maapallon biofyysisen systeemin toiminnan ihmiselämällekin suotuisana: maapallon keskilämpötila on noussut jo noin asteella esiteollisesta ajasta, luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja useat luonnonvarat hupenevat. Onkin tärkeää tarkastella, miten voimme tuottaa hyvinvointia kestävästi, planeetan rajojen sisäpuolella. Tätä laajaa kysymystä lähestytään tässä pro gradu -tutkielmassa yksityisten henkilöiden näkökulmasta. Aiemmissa tutkimuksissa ympäristöystävällisen toiminnan ja koetun hyvinvoinnin välillä on havaittu positiivinen yhteys, mutta sen suunnasta tai perusteista ei ole vielä varmuutta. Yhteyksien valaisemiseksi tutkimuksessa haastateltiin viittä henkilöä, jotka kokeilevat ympäristöystävällistä toimintaa osana D-mat oy:n koordinoimaa Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö -kokeilua. Heistä kutakin haastateltiin kolmesti: ennen kokeilun alkua, sen jälkeen ja noin kaksi kuukautta kokeilun päättymisestä. Kiihdyttämö-kokeilussa osallistujat pyrkivät pienentämään elämäntapansa hiilijalanjälkeä kuukauden kokeilujakson ajan. Haastateltavien hyvinvoinnin kokemuksia suhteutetaan heidän hiilijalanjäljissään kokeilujaksolla tapahtuviin muutoksiin. Aiempien tutkimusten kanssa yhteneväisesti ympäristöystävällinen toiminta ja koettu hyvinvointi ovat haastateltavien kokemusten perusteella pääsääntöisesti yhteensopivia. Haastateltavat pienensivät hiilijalanjälkiään kuukauden kokeilujakson aikana noin 6–25 % ilman, että heidän yleinen elämään tyytyväisyytensä tai elämän arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemuksensa muuttui tämän johdosta. Teko kerrallaan kysyttynä neljä viidestä haastateltavasta kertoi kokevansa useiden tekojen tuoneen itselleen tyytyväisyyden ja merkityksellisyyden kokemusta. Tuloksia selitetään hyödyntäen Helneen ja Hirvilammen esittämää kestävän hyvinvoinnin HDLB-mallia, jota täsmennetään tutkimuksessa Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteorian avulla. Näyttää siltä, että toiminnan ympäristöystävällisyys voi tuoda tyytyväisyyden ja merkityksellisyyden kokemusta silloin, kun sitä toteuttava henkilö toimii omaehtoisesti, tiedostaa toimivansa ympäristöystävällisesti ja kokee voivansa vaikuttaa toiminnallaan ympäristöongelmien ratkaisuun sekä kokee ympäristöongelmien ratkaisun tärkeäksi esimerkiksi tulevia sukupolvia tai luontoa kohtaan tuntevansa välittämisen vuoksi. Osaan haastateltavien kokeilemista teoista liittyy myös ympäristöystävällisyydestä riippumattomia tyytyväisyyden ja merkityksellisyyden kokemusta tuottavia oheishyötyjä, kuten sosiaalista kanssakäymistä. Tulokset tukevat käsitystä hyvinvoinnista moniulotteisena ja relationaalisena ilmiönä. Ympäristöpolitiikka voisi hyötyä tästä ymmärryksestä, jonka pohjalta kestävä toiminta voi vahvistaa hyvinvointia paitsi tulevaisuudessa myös tässä hetkessä. Tulevissa tutkimuksissa olisi kiinnostavaa tutkia ympäristöystävällisen toiminnan ja koetun hyvinvoinnin yhteyksiä laajemmalla joukolla.

Mining and related industries are a major source of metal pollution. In contrast to the well-studied effects of ex-posure to metals on animal physiology and health, the impacts of environmental metal pollution on the gut mi-crobiota of wild animals are virtually unknown. As the gut microbiota is a key component of host health, it is important to understand whether metal pollution can alter wild animal gut microbiota composition. Using a combination of 16S rRNA amplicon sequencing and quantification of metal levels in kidneys, we assessed whether multi-metal exposure (the sum of normalized levels of fifteen metals) was associated with changes in gut microbiota of wild bank voles (Myodes glareolus) from two locations in Finland. Exposure to increased metal load was associated with higher gut microbiota species diversity (alpha-diversity) and altered community composition (beta-diversity), but not dispersion. Multi-metal exposure and increased levels of several metals (Cd, Hg, Pb and Se) were associated with differences in the abundance of microbial taxa, especially those within the families Clostridiales vadinBB60 group, Desulfovibrionaceae, Lachnospiraceae, Muribaculaceae and Ruminococcaceae. Our data indicate that even low-level metal pollution can affect the diversity of microbiota and be associated with deterministic differences in composition of host gut microbiota in wild animal populations. These findings highlight the need to study a broader range of metals and their cocktails that are more representative of the types of environmental exposure experienced by wild animals. (c) 2021 The Authors. Published by Elsevier B.V. This is an open access article under the CC BY license (http:// creativecommons.org/licenses/by/4.0/).

Tensions between the well-being of present humans, future humans, and nonhuman nature manifest in social protests and political and academic debates over the future of Earth. The increasing consumption of natural resources no longer increases, let alone equalises, human well-being, but has led to the current ecological crisis and harms both human and nonhuman well-being. While the crisis has been acknowledged, the existing conceptual frameworks are in some respects ill-equipped to address the crisis in a way that would link the resolving of the crisis with the pivotal aim of promoting equal well-being. The shortcomings of the existing concepts in this respect relate to anthropocentric normative orientation, methodological individualism that disregards process dynamics and precludes integrating the considerations of human and nonhuman well-being, and the lack of multiscalar considerations of well-being. This work derives and proposes the concept of planetary well-being to address the aforementioned conceptual issues, to recognise the moral considerability of both human and nonhuman well-being, and to promote transdisciplinary, cross-cultural discourse for addressing the crisis and for promoting societal and cultural transformation. Conceptually, planetary well-being shifts focus on well-being from individuals to processes, Earth system and ecosystem processes, that underlie all well-being. Planetary well-being is a state where the integrity of Earth system and ecosystem processes remains unimpaired to a degree that species and populations can persist to the future and organisms have the opportunity to achieve well-being. After grounding and introducing planetary well-being, this work shortly discusses how the concept can be operationalised and reflects upon its potential as a bridging concept between different worldviews. peerReviewed

It is time to move beyond solving environmental problems one by one, to systemic sustainability transformations. Sustainability transformations are about rapidly fitting societal systems to match the carrying capacity of ecosystems. This is paramount for combating climate change and biodiversity loss and for securing a good future for generations to come. Making sustainability transformation happen needs everyone to join these efforts. The change should be based on research and it should be carried through in a just manner.

Artikkelissa hahmottelemme ympäristökriisit huomioivaa ja ympäristön suhteen vastuullista toimijuutta tuottavaa feminististä pedagogiikkaa tiedontuotannon kysymyksenä. Tarkastelemme ensinnäkin feministisen pedagogiikan eri keskusteluperinteitä ja niiden mahdollisuuksia ympäristökriisien ymmärtämisessä ja käsittelyssä. Toiseksi hahmottelemme queer-pedagogiikan pohjalta ympäristökysymykset huomioivaa erojen pedagogiikkaa, jossa sovellamme tuottavan hämmennyksen käsitettä ympäristökysymyksiin. Esitämme, että tuottava hämmennys auttaa ymmärtämään erilaisten erojen ja epämukavuuksien vaikutuksia tiedontuotantoon sekä kyseenalaistamaan niitä käsitteitä, ilmiöitä ja ymmärryksiä, joista ”ympäristö” ja sen kriisiytyminen muodostuvat. Lopuksi pohdimme, millaista yliopistoinstituutioon kohdistuvaa kritiikkiä feministisen pedagogiikan ja ympäristökriisien risteyksissä syntyy. In this article we examine feminist pedagogy as a question of knowledge production that acknowledges environmental crises and aims at producing ecologically responsible agency. We focus, first, on different feminist pedagogical approaches and the ways in which they enable different kinds of knowledge production on environmental issues. Second, building on queer pedagogy, we outline a pedagogy of differences that takes into account environmental questions and approaches them through acknowledging their unsettling epistemic potential. We propose that this kind of unsettlement in the face of knowledge facilitates the understanding of the ways in which various differences and uneasy affects contribute to knowledge production. It therefore helps to challenge the concepts, phenomena and understandings of which ‘environment’ and the crises related to it consist. Finally, we offer a critical discussion on how the university institution functions as a framework for producing knowledge at the crossroads of feminist pedagogy and environmental crises. peerReviewed

50-vuotias Professoriliitto vastasi sosiaaliseen tilaukseen ottamalla juhlavuotensa 2019 teemaksi rohkeasti sivistyksen, tunnuslauseena ”Sivistyksen puolesta”. Keskustelua olivat pohjustaneet professorit Sari Kivistö ja Sami Pihlström teoksellaan Sivistyksen puolustus (2018). Tarkastelen kysymystä oman alani, estetiikan, kannalta ympäristösivistykseen ja sen esteettiseen ulottuvuuteen keskittyen. Esteettisen, laajassa mielessä kauneuden, näen yhdeksi arvoalueeksi eettisen, emotionaalisen, ekologisen ja ekonomisen tapaan, samalla kun se on näiden muodostaman synteesin ominaisuus.

Based on a case study from the Chimanimani National Reserve in Mozambique, this article analyses to what extent different types of operational practices can contribute to the sustainability of protected areas in relatively unfavourable external conditions. While current conservation policies highlight community participation and market-based approaches, the same “best practices” are not equally valid under different conditions. Where unfavourable natural conditions, lack of infrastructure, difficult access and political instability limit the potential for upmarket ecotourism, actors should focus on community empowerment, diversification of livelihoods, and building joint conservation ideology, where they have direct influence through operational practices. peerReviewed

Featuring original artworks and writings of 34 prominent artists and researchers, ‘Eco Noir: A Companion for Precarious Times’ is a textual and visual collaborative exploration of interspecies relations in time of crisis. In light of the escalating climate emergency we are facing, with its immanent future extinctions, pandemic waves and their vast influence, ‘Eco Noir’ suggests new readings into the fragile and complex ways in which we inhabit and share our environment with other species. This expanded reader offers engaging meeting points formed by the tension and correlation between texts and visual artworks. It acts as a cartography for the cultural and artistic strategies we can suggest for emancipating our perception from viewing other species merely as subjects for politics of consumption or as objects of fascination. ‘Eco Noir’ shows how relations with other species correspond with ancient tales and rumours while offering new ways in which humans and animals can unite to create a contemporary common story.

Ympäristösäätely eli tiettyyn paikkaan meneminen tunteiden säätelyn keinona on vähän tutkittu aihe. Mielipaikkaan menemistä ja kaupungilla tai luonnossa kävelyä käytetään tunnesäätelyyn jonkin verran ja kohtalaisella menestyksellä. Luontoympäristöjä on pidetty urbaaneja kohteita lupaavampina paikkoina tehokkaaseen tunnesäätelyyn, sillä luonnossa oleminen laskee stressiä, palauttaa tarkkaavuusresursseja ja lisää positiivisia tunteita enemmän kuin kaupungissa oleskelu. Onnistunut luontosäätely voi eri teorioiden perusteella parantaa myös muuta tunnesäätelyä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa ympäristösäätelyn yhteyksiä muihin tunnesäätelykeinoihin ja selvittää, välittävätkö muut tunnesäätelykeinot luontosäätelyn hyvinvointivaikutuksia. Tutkimus perustui kyselyaineistoon, joka käsitti 507 henkilöä (372 naista) 9 eri maasta, ja tutkittavat olivat pääosin nuoria korkeakouluopiskelijoita (mediaani-ikä 23 vuotta). Tunnesäätelytapojen tehokkuutta mitattiin Measure Of Affect Regulation Styles- kyselyllä, koettua elämäntyytyväisyyttä Satisfaction With Life Scale -kyselyllä ja emotionaalista hyvinvointia Rand 36-Item Health Survey -kyselyn osamittarilla. Tunnesäätelykeinot jaoteltiin aiemman tutkimuksen perusteella luontosäätelyn, urbaanin sääntelyn, ongelmasuuntautuneen toiminnan, positiivisen ajattelun sekä vetäytymisen ja huomion siirtämisen kategorioihin. Luontosäätelyn ja urbaanin säätelyn yhteyksiä muihin tunnesäätelykeinoihin sekä hyvinvointimuuttujiin tutkittiin korrelaatiotaulukolla, ja muiden tunnesäätelykeinojen välittäviä vaikutuksia luontosäätelyn ja urbaanin sääntelyn hyvinvointiyhteyksiin tarkasteltiin mediaatioanalyysien avulla. Luontosäätely ja urbaani säätely olivat yhtä voimakkaasti positiivisessa yhteydessä muihin tunnesäätelykeinoihin sekä hyvinvointimuuttujiin. Poikkeuksen muodosti emotionaalinen hyvinvointi, jossa yhteyttä luontosäätelyyn ei ollut ja yhteys urbaaniin sääntelyn oli negatiivinen. Mediaatiotarkasteluissa sekä ongelmasuuntautunut toiminta että positiivinen ajattelu välittivät luontosäätelyn yhteyttä elämäntyytyväisyyteen, ja efekti oli samanlainen myös urbaanin sääntelyn kohdalla. Ongelmasuuntautunut toiminta muodosti epäsuoran vaikutuspolun luontosäätelyn ja emotionaalisen hyvinvoinnin välille, kuten myös urbaanin sääntelyn ja emotionaalisen hyvinvoinnin välille. Kaiken kaikkiaan luontosäätelyä pidettiin tehokkaampana tunnesäätelykeinona kuin urbaania sääntelyä, mutta hajonta tehokkuudessa oli suurta. Tulokset kyseenalaistavat käsityksen, jonka mukaan luontoympäristöllä on lähtökohtaisesti elvyttävämpi vaikutus kuin rakennetulla ympäristöllä, ja tukevat mielipaikkatutkimuksen ajatusta ympäristön subjektiivisen miellyttävyyden tärkeydestä. Jatkotutkimuksissa ympäristösäätelyn vaikutuksia muuhun tunnesäätelyyn olisi mielekästä tutkia pitkittäisasetelmalla, ja säätely-ympäristöjä voisi erotella binääristä luonto-kaupunki-jaottelua tarkemmin.

Innovations related to social, economic and environmental grand challenges are common targets not only for societies as a whole, but also for the universities and business schools in them. This paper studies an example of how an intensive intervention via a local implementation of a global 3-day design hackathon (IFTP= Invent for the Planet) on global needs has impacted participants' understanding and motivation towards sustainability issues and solving them. The paper approaches the research objective by studying via a qualitative research approach the motivation letters that the participants submitted when applying for the event, learning outcome -report immediately after the event and their self-reported orientation to the issue area one month after the event. In addition, the views of the impacts were collected from the local facilitators and coaches to reflect their considerations to the views of the learners. The theory base of the paper discusses the approaches and models of behavioural change (nudging, planned behaviour, functional triad, etc.). The analysis offers insight on whether short-term interventions can have an effect on a sample that is already exposed and interested in the topic, since a course is a non-obligatory element of studies for all participants (from both business and engineering schools). peerReviewed

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Tuotteita valmistavilta yrityksiltä vaaditaan enenevissä määrin kykyä seurata ja kommunikoida oman toimintansa ympäristövaikutuksia. Yksi yleisesti hyväksytyimmistä ja luotettavimmista menettelyistä tuotteen elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten selvittämiseen ja kuvailuun on ISO-standardoitu elinkaaritutkimus (Life Cycle Assessment, LCA). LCA-tutkimuksen tekeminen on työläs ja haastava prosessi, jonka haastavuus korostuu dynaamista, alati muuttuvaa toimitusketjua tutkiessa. Toiminnanohjausjärjestelmät (Enterprise Resource Planning, ERP) ovat yleisimmin käytettyjä ohjelmallisia ratkaisuja toimitusketjujen mallinnukseen ja hallintaan. ERP-järjestelmät suoriutuvat dynaamisen toimitusketjun hallinnasta hyvin, mutta toimitusketjun hallintaan kuuluvat vakiotoiminnallisuudet ja tietomallit eivät kata ympäristövaikutusten mallinnusta. Ympäristövaikutusten mallinnukseen on olemassa erillisiä LCA-sovelluksia, mutta niiden käyttämän tietomallin ja ERP-järjestelmien toimitusketjuja kuvailevan tietomallin välillä on semanttinen etäisyys, joka tekee ERP-järjestelmien ja LCA-sovellusten integroimisesta vaikeaa. Tämä tutkielma etsii ratkaisua LCA-tiedon jatkuvaan mallintamiseen ERP-järjestelmissä dynaamisen toimitusketjun mallintamisen ohella. Suunnittelutieteellinen tutkimusprosessi alkaa ongelma-alueen kartoituksella, jonka perusteella tehdään LCA- ja ERP-käsitteistöjen synteesi. Käsitesynteesin pohjalta rakennetaan tietomalli, joka osoittaa LCA:lle ominaisen tavan mallintaa ympäristövaikutuksia olevan yhteensopiva ERP-tietomallin kanssa. Ratkaisuna jatkuvan mallinnuksen ongelmaan dynaamisen toimitusketjun muuttuessa, tutkielma esittää ympäristövaikutusten mallinnus- ja tarkastelutavan, joka perustuu tuotteen logistisen tilan muutosten yhteydessä tehtäviin varastopaikkakohtaisiin kirjauksiin. Esitetty mallinnustapa mahdollistaa tuotenimike- ja varastopaikkakohtaisen ympäristövaikutusten tarkastelun, jonka avulla voidaan muodostaa erillisiä, fyysiseen sijaintiin sidottuja arvioita tuotteen toimitusketjun ympäristövaikutuksista, tuottaa markkina-aluekohtaista ympäristövaikutusraportointia ja kehittää toimitusketjujen ympäristöllistä tehokkuutta sekä alue- että tuotenimikekohtaisesti.