Search

Mikä on paras tapa viestiä kestävyyskysymyksistä? Tässä katsauksessa tarkastellaan kestävyysmurrokseen liittyvää viestintää erityisesti ilmastoviestinnän näkökulmasta. Ilmastoviestintää on arvosteltu ihmisiä liikaa tai tarpeettomasti pelottelevaksi ja syyllistäväksi. Katsauksessa perustellaan viimeaikaisesta kotimaisesta ilmastokeskustelusta otettujen esimerkkien avulla, miksi tällainen arvostelu on pääosin perusteetonta. Katsauksen päätelmänä on, että syyllisyys on hyödyllinen tunne, jota ei ole syytä karttaa, vaan jota tulee rakentavasti hyödyntää ilmasto- ja kestävyysviestinnässä., What is the most optimal way to communicate about sustainability issues? This brief review uses climate communication as an example illustrating some of the key challenges of communication related to sustainability transition. Climate communication has been criticised as unnecessarily alarmist and making people feel overly guilty. With examples from recent Finnish debate, the review argues that such criticism is largely unfounded. The review concludes that guilt is a useful emotion that should not be avoided but constructively fostered in climate and sustainability communication.

On aika siirtyä yksittäisten ympäristöongelmien ratkaisemisesta kokonaisvaltaiseen kestävyysmurrokseen. Kestävyysmurroksella tarkoitetaan yhteiskuntamme kaikkien järjestelmien ripeää sovittamista ympäristön kantokyvyn rajoihin. Vain näin pystymme torjumaan ilmastonmuutosta ja luontokatoa ja takaamaan hyvän tulevaisuuden tuleville sukupolville. Kestävyysmurroksen aikaansaamiseen tarvitaan kaikki mukaan. Muutoksen tulee perustua tutkittuun tietoon, ja se tulee toteuttaa reilusti.

nonPeerReviewed

Valtion tutkimuslaitosten perustehtävä on tuottaa ja välittää tutkimuspohjaista tietoa päätöksentekijöille ja muille tiedon hyödyntäjille. Tässä katsauksessa arvioin tutkimus- ja asiantuntijalaitoksen julkaisemien raporttien käyttöä. Katsaus perustuu tietoihin Suomen ympäristökeskuksen raporttien verkkolatauksista ja Google Scholar -viittauksista. Tietoihin liittyy lukuisia epävarmuuksia, mutta ne ovat hyödyllisiä viestinnän vaikuttavuuden yleiskuvan piirtämisessä. Lataus- ja viittausmäärien perusteella monia raportteja käytetään aktiivisesti, mutta toisaalta suuri määrä raporteista jää melko vähälle huomiolle. Viestinnän vaikuttavuutta arvioitaessa on huomioitava tapauskohtaisesti raportin tarkoitus ja kohderyhmän laajuus.

Hidasta, arvaamatonta ja vaivalloista. Vertaisarvioinnin pullonkaulojen avartaminen vaatii nykyistä kattavampaa ja läpinäkyvämpää tiedonkeruuta siitä, ketkä arvioivat ja mitä arvioidaan.

Mari Pantsar ja Jouni Keronen: Tienhaarassa. Johtajuus ilmastonmuutoksen aikakaudella. Docendo 2019.

Huumori ympäristönsuojelussa on ensimmäinen yhteenveto, jossa esitellään kattavasti, monitieteisesti ja yleistajuisesti huumoritutkimuksen ja ympäristönsuojelun suhdetta. Teoksessa avataan huumorin ominaispiirteitä ja luodaan yleiskuva huumoritutkimuksen erilaisista lähestymistavoista sekä niiden linkeistä ympäristökysymyksiin. Teos käsittelee klassisia huumorin yhteensopimattomuus-, ylemmyys-, huojennusteorioita sekä sosiologista, lääketieteellistä ja evolutiivista huumoritutkimusta. Huumorin ilmenemistä tarkastellaan ympäristönsuojelun eri osa-alueilla, kuten luonnonsuojelussa, vesiensuojelussa ja ilmasto- ja energiakeskustelussa. Teos osoittaa, että huumori on eri muodoissaan läsnä ympäristönsuojelun kaikilla osa-alueilla, kaupunkiluonnosta luomuviljelyyn. Yhteiskunnallisen kiistelyn eri osapuolet hyödyntävät huumoria eri tavoin niin suurpedoista, vanhojen metsin suojelusta kuin vieraslajeistakin väiteltäessä. Teos perustuu laaja-alaiseen tutkimusten yhteenvetoon sekä koti- ja ulkomaisesta julkisesta keskustelusta poimittuihin esimerkkeihin. Teos pohtii erityisesti huumorin käyttöä asiantuntijatiedon rinnalla ja ehdottaa ekologista ironiaa ympäristönsuojelun ratkaisuksi. Humor i miljöskyddet är den första summeringen där man på ett omfattande, tvärvetenskapligt och lättfattligt sätt presenterar förhållandet mellan humorforskningen och miljöskyddet. Verket beskriver humorns särdrag och ger en översikt över de olika betraktelsesätten inom humorforskningen samt hur de länkas till miljöfrågor. I verket behandlas klassiska inkongruens-, överlägsenhets- och avlastningsteorier inom humorn samt den sociologiska, medicinska och evolutiva humorforskningen. Förekomsten av humor granskas inom olika delområden av miljöskyddet, såsom inom naturskyddet, vattenskyddet och i klimat- och energidebatten. Verket visar att humorn i sina olika former är närvarande inom samtliga delområden av naturskyddet, från stadsnatur till ekologisk odling. De olika parterna i samhällsdebatten använder sig av humor på olika sätt, oavsett om det handlar om stora rovdjur, skydd av gamla skogar eller debatt om främmande arter. Verket grundar sig på en omfattande sammanfattning av olika forskningar samt på exempel som plockats fram ur både den inhemska och den utländska offentliga debatten. Verket resonerar i synnerhet kring användning av humor vid sidan om expertinformation och föreslår ekologisk ironi som en lösning för miljöskyddet. Humour and environmental protection is the first comprehensive and interdisciplinary review focusing on the relationship between humour research and environmental protection, aimed at a wide audience. The book opens up the key characteristics of humour and creates an overall picture of the different humour theories and their links to environmental issues. The book summarises classic humour theories including incongruity, superiority and relief theory, as well as sociological, medical and evolutionary humour studies. Expressions of humour are analysed through different areas of environmental protection, including nature conservation, water protection and climate and energy debates. The book shows that different forms of humour are present in all areas of environmental protection, from urban nature to organic farming. Different parties of social debates utilise humour in various ways, as shown by debates over large carnivores, the protection of old forests and invasive species. The book is based on a summary of an extensive body of research and concrete examples from domestic and foreign environmental debates. In particular, the book examines how humour is utilised in parallel with expert knowledge and suggests that a solution to environmental problems may be found from ecological irony.

Ruokavaliota ja ruokailutottumuksia muuttamalla voidaan vaikuttaa merkittävästi ruoan tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuviin ympäristövaikutuksiin. Tässä selvityksessä tarkastelemme ilmastovalintamerkinnän soveltuvuutta ruoan ympäristövaikutuksista viestimiseen ja ruokavalintojen ohjaamiseen lounasruokailussa. Tarkastelemme miten ilmastovalinnan käyttöönotto Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) henkilöstöravintolassa on vaikuttanut ruokailijoiden lounasvalintoihin sekä ravintolakeittiön toimintaan vuoden aikana. Lähtöoletuksemme on, että aiemmat tottumukset ja rutiinit ohjaavat vahvasti lounasruokailua. Tarkastelemme miten ilmastovalintamerkintä tiedollisen ohjauksen muotona voi vaikuttaa tällaiseen rutinoituneeseen toimintaan. Selvityksen pohjalta arvioimme merkinnän toimivuutta ja tunnistamme keskeisiä kehittämiskohteita. Asiakaskyselystä ja ryhmähaastatteluista saatujen tulosten mukaan ilmastovalinnan käyttöönotto on saanut aikaan joitakin positiivisia muutoksia. Se on nostanut ruoan ympäristö- ja ilmastovaikutukset keskusteluun sekä lisännyt merkin kriteerit täyttävien annosten määrää henkilöstöravintolan lounastarjonnassa. Merkintä on kuitenkin vain harvoin tärkein lounasvalintaa ohjaava tekijä. Asiakkaiden merkintään kiinnittämä huomio on jopa heikentynyt ajan myötä. Sekavaksi koettu ja osin huomaamaton viestintä ovat vahvistaneet tätä ilmiötä. Ilman viestinnällisiä väliintuloja ja herätteitä ilmastovalintamerkintä katoaa muun ravintolassa olevan informaation sekaan. Asiakaskyselyn mukaan SYKEn henkilöstöravintolassa on kasvispainotteisen ruokavalion noudattajia enemmän kuin Suomen väestössä keskimäärin. Kyselyn tulosten mukaan kasvisruokavaliota noudattavat ja ympäristöystävällisyyttä ruokavaliossaan painottavat asiakkaat huomioivat ilmastovalintamerkin muita aktiivisemmin. He kuitenkin näkivät kasviruokareseptien ja monipuolisuuden kehittämisen tärkeämpänä kuin merkinnän sinänsä. Keittiön henkilökunnan mukaan ilmastovalintamerkin välivaiheeseen kehitetyt tiukat raaka-ainepohjaiset kriteerit kuitenkin rajoittavat monipuolisen kasvisruoan kehittämistä. Selvityksen tulokset korostavat aistinvaraisen arvioinnin merkitystä kasvisten käytön edistämisessä. Ilmastoystävällisten ruokien valinnasta on tehtävä helppoa ja viesti ilmastovalinnasta on vietävä konkreettisesti linjastolle, lämpimien ruokien ääreen. Lisäksi on panostettava kasvisruokien herkullisuuteen. Merkin kriteerejä on kehitettävä, jotta kasvisten monipuolinen käyttö olisi mahdollista. Parhaimmillaan ilmastovalintamerkintä voi kannustaa ravintoloita kasvisruokareseptien kehittämiseen ja luovuuteen, ja asiakkaita hyödyntämään merkin välittämää tietoa ilmastoystävällisestä ruoanlaitosta myös kotona.

Ruokailu kuuluu asumisen ja liikkumisen ohella eniten ympäristövaikutuksia aiheuttaviin arkisen kulutuksen muotoihin. Ruoan ympäristövaikutusten vähentämisessä pääpaino on ollut alkutuotannossa, mutta viime vuosina myös ravinnon kulutus on noussut näkyvästi esiin. Tästä kielivät erilaiset kuluttajille suunnatut ympäristömerkinnät, luomumerkistä hiilijalanjälkiin.

Eeva-Liisa Hallanaro ja Kirsti Loukola-Ruskeeniemi: Arseenia kalliossa! ja mitä siitä sitten seuraa… Geologian tutkimuskeskus, erikoisjulkaisut. Helsinki. http://tupa.gtk.fi/julkaisu/erikoisjulkaisu/ej_089.pdf