Search

Mikä on paras tapa viestiä kestävyyskysymyksistä? Tässä katsauksessa tarkastellaan kestävyysmurrokseen liittyvää viestintää erityisesti ilmastoviestinnän näkökulmasta. Ilmastoviestintää on arvosteltu ihmisiä liikaa tai tarpeettomasti pelottelevaksi ja syyllistäväksi. Katsauksessa perustellaan viimeaikaisesta kotimaisesta ilmastokeskustelusta otettujen esimerkkien avulla, miksi tällainen arvostelu on pääosin perusteetonta. Katsauksen päätelmänä on, että syyllisyys on hyödyllinen tunne, jota ei ole syytä karttaa, vaan jota tulee rakentavasti hyödyntää ilmasto- ja kestävyysviestinnässä., What is the most optimal way to communicate about sustainability issues? This brief review uses climate communication as an example illustrating some of the key challenges of communication related to sustainability transition. Climate communication has been criticised as unnecessarily alarmist and making people feel overly guilty. With examples from recent Finnish debate, the review argues that such criticism is largely unfounded. The review concludes that guilt is a useful emotion that should not be avoided but constructively fostered in climate and sustainability communication.

On aika siirtyä yksittäisten ympäristöongelmien ratkaisemisesta kokonaisvaltaiseen kestävyysmurrokseen. Kestävyysmurroksella tarkoitetaan yhteiskuntamme kaikkien järjestelmien ripeää sovittamista ympäristön kantokyvyn rajoihin. Vain näin pystymme torjumaan ilmastonmuutosta ja luontokatoa ja takaamaan hyvän tulevaisuuden tuleville sukupolville. Kestävyysmurroksen aikaansaamiseen tarvitaan kaikki mukaan. Muutoksen tulee perustua tutkittuun tietoon, ja se tulee toteuttaa reilusti.

nonPeerReviewed

Valtion tutkimuslaitosten perustehtävä on tuottaa ja välittää tutkimuspohjaista tietoa päätöksentekijöille ja muille tiedon hyödyntäjille. Tässä katsauksessa arvioin tutkimus- ja asiantuntijalaitoksen julkaisemien raporttien käyttöä. Katsaus perustuu tietoihin Suomen ympäristökeskuksen raporttien verkkolatauksista ja Google Scholar -viittauksista. Tietoihin liittyy lukuisia epävarmuuksia, mutta ne ovat hyödyllisiä viestinnän vaikuttavuuden yleiskuvan piirtämisessä. Lataus- ja viittausmäärien perusteella monia raportteja käytetään aktiivisesti, mutta toisaalta suuri määrä raporteista jää melko vähälle huomiolle. Viestinnän vaikuttavuutta arvioitaessa on huomioitava tapauskohtaisesti raportin tarkoitus ja kohderyhmän laajuus.

Hidasta, arvaamatonta ja vaivalloista. Vertaisarvioinnin pullonkaulojen avartaminen vaatii nykyistä kattavampaa ja läpinäkyvämpää tiedonkeruuta siitä, ketkä arvioivat ja mitä arvioidaan.

Mari Pantsar ja Jouni Keronen: Tienhaarassa. Johtajuus ilmastonmuutoksen aikakaudella. Docendo 2019.

Huumori ympäristönsuojelussa on ensimmäinen yhteenveto, jossa esitellään kattavasti, monitieteisesti ja yleistajuisesti huumoritutkimuksen ja ympäristönsuojelun suhdetta. Teoksessa avataan huumorin ominaispiirteitä ja luodaan yleiskuva huumoritutkimuksen erilaisista lähestymistavoista sekä niiden linkeistä ympäristökysymyksiin. Teos käsittelee klassisia huumorin yhteensopimattomuus-, ylemmyys-, huojennusteorioita sekä sosiologista, lääketieteellistä ja evolutiivista huumoritutkimusta. Huumorin ilmenemistä tarkastellaan ympäristönsuojelun eri osa-alueilla, kuten luonnonsuojelussa, vesiensuojelussa ja ilmasto- ja energiakeskustelussa. Teos osoittaa, että huumori on eri muodoissaan läsnä ympäristönsuojelun kaikilla osa-alueilla, kaupunkiluonnosta luomuviljelyyn. Yhteiskunnallisen kiistelyn eri osapuolet hyödyntävät huumoria eri tavoin niin suurpedoista, vanhojen metsin suojelusta kuin vieraslajeistakin väiteltäessä. Teos perustuu laaja-alaiseen tutkimusten yhteenvetoon sekä koti- ja ulkomaisesta julkisesta keskustelusta poimittuihin esimerkkeihin. Teos pohtii erityisesti huumorin käyttöä asiantuntijatiedon rinnalla ja ehdottaa ekologista ironiaa ympäristönsuojelun ratkaisuksi. Humor i miljöskyddet är den första summeringen där man på ett omfattande, tvärvetenskapligt och lättfattligt sätt presenterar förhållandet mellan humorforskningen och miljöskyddet. Verket beskriver humorns särdrag och ger en översikt över de olika betraktelsesätten inom humorforskningen samt hur de länkas till miljöfrågor. I verket behandlas klassiska inkongruens-, överlägsenhets- och avlastningsteorier inom humorn samt den sociologiska, medicinska och evolutiva humorforskningen. Förekomsten av humor granskas inom olika delområden av miljöskyddet, såsom inom naturskyddet, vattenskyddet och i klimat- och energidebatten. Verket visar att humorn i sina olika former är närvarande inom samtliga delområden av naturskyddet, från stadsnatur till ekologisk odling. De olika parterna i samhällsdebatten använder sig av humor på olika sätt, oavsett om det handlar om stora rovdjur, skydd av gamla skogar eller debatt om främmande arter. Verket grundar sig på en omfattande sammanfattning av olika forskningar samt på exempel som plockats fram ur både den inhemska och den utländska offentliga debatten. Verket resonerar i synnerhet kring användning av humor vid sidan om expertinformation och föreslår ekologisk ironi som en lösning för miljöskyddet. Humour and environmental protection is the first comprehensive and interdisciplinary review focusing on the relationship between humour research and environmental protection, aimed at a wide audience. The book opens up the key characteristics of humour and creates an overall picture of the different humour theories and their links to environmental issues. The book summarises classic humour theories including incongruity, superiority and relief theory, as well as sociological, medical and evolutionary humour studies. Expressions of humour are analysed through different areas of environmental protection, including nature conservation, water protection and climate and energy debates. The book shows that different forms of humour are present in all areas of environmental protection, from urban nature to organic farming. Different parties of social debates utilise humour in various ways, as shown by debates over large carnivores, the protection of old forests and invasive species. The book is based on a summary of an extensive body of research and concrete examples from domestic and foreign environmental debates. In particular, the book examines how humour is utilised in parallel with expert knowledge and suggests that a solution to environmental problems may be found from ecological irony.

Ruokavaliota ja ruokailutottumuksia muuttamalla voidaan vaikuttaa merkittävästi ruoan tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuviin ympäristövaikutuksiin. Tässä selvityksessä tarkastelemme ilmastovalintamerkinnän soveltuvuutta ruoan ympäristövaikutuksista viestimiseen ja ruokavalintojen ohjaamiseen lounasruokailussa. Tarkastelemme miten ilmastovalinnan käyttöönotto Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) henkilöstöravintolassa on vaikuttanut ruokailijoiden lounasvalintoihin sekä ravintolakeittiön toimintaan vuoden aikana. Lähtöoletuksemme on, että aiemmat tottumukset ja rutiinit ohjaavat vahvasti lounasruokailua. Tarkastelemme miten ilmastovalintamerkintä tiedollisen ohjauksen muotona voi vaikuttaa tällaiseen rutinoituneeseen toimintaan. Selvityksen pohjalta arvioimme merkinnän toimivuutta ja tunnistamme keskeisiä kehittämiskohteita. Asiakaskyselystä ja ryhmähaastatteluista saatujen tulosten mukaan ilmastovalinnan käyttöönotto on saanut aikaan joitakin positiivisia muutoksia. Se on nostanut ruoan ympäristö- ja ilmastovaikutukset keskusteluun sekä lisännyt merkin kriteerit täyttävien annosten määrää henkilöstöravintolan lounastarjonnassa. Merkintä on kuitenkin vain harvoin tärkein lounasvalintaa ohjaava tekijä. Asiakkaiden merkintään kiinnittämä huomio on jopa heikentynyt ajan myötä. Sekavaksi koettu ja osin huomaamaton viestintä ovat vahvistaneet tätä ilmiötä. Ilman viestinnällisiä väliintuloja ja herätteitä ilmastovalintamerkintä katoaa muun ravintolassa olevan informaation sekaan. Asiakaskyselyn mukaan SYKEn henkilöstöravintolassa on kasvispainotteisen ruokavalion noudattajia enemmän kuin Suomen väestössä keskimäärin. Kyselyn tulosten mukaan kasvisruokavaliota noudattavat ja ympäristöystävällisyyttä ruokavaliossaan painottavat asiakkaat huomioivat ilmastovalintamerkin muita aktiivisemmin. He kuitenkin näkivät kasviruokareseptien ja monipuolisuuden kehittämisen tärkeämpänä kuin merkinnän sinänsä. Keittiön henkilökunnan mukaan ilmastovalintamerkin välivaiheeseen kehitetyt tiukat raaka-ainepohjaiset kriteerit kuitenkin rajoittavat monipuolisen kasvisruoan kehittämistä. Selvityksen tulokset korostavat aistinvaraisen arvioinnin merkitystä kasvisten käytön edistämisessä. Ilmastoystävällisten ruokien valinnasta on tehtävä helppoa ja viesti ilmastovalinnasta on vietävä konkreettisesti linjastolle, lämpimien ruokien ääreen. Lisäksi on panostettava kasvisruokien herkullisuuteen. Merkin kriteerejä on kehitettävä, jotta kasvisten monipuolinen käyttö olisi mahdollista. Parhaimmillaan ilmastovalintamerkintä voi kannustaa ravintoloita kasvisruokareseptien kehittämiseen ja luovuuteen, ja asiakkaita hyödyntämään merkin välittämää tietoa ilmastoystävällisestä ruoanlaitosta myös kotona.

Ruokailu kuuluu asumisen ja liikkumisen ohella eniten ympäristövaikutuksia aiheuttaviin arkisen kulutuksen muotoihin. Ruoan ympäristövaikutusten vähentämisessä pääpaino on ollut alkutuotannossa, mutta viime vuosina myös ravinnon kulutus on noussut näkyvästi esiin. Tästä kielivät erilaiset kuluttajille suunnatut ympäristömerkinnät, luomumerkistä hiilijalanjälkiin.

Environmental problems are usually interpreted as socio-ecological phenomena that must be taken seriously. However, various humorous aspects can be found from many environmental issues. For instance, humor can be intentionally used to ridicule opponents’ arguments in environmental disputes or humor can be used to forestall environmental initiatives that are feared to cause economic losses. Humor can also be a tool that helps to find new approaches, create innovations and aid conflict management. On a personal level, humor can help to cope with anxiety created by the increasing awareness about environmental degradation. This article gives an overview of the different traditions of humor research from the perspective of environmental problems. The examples, aimed to illustrate the many facets of humor, are drawn from the Finnish environmental debates, concentrating especially on the debates on climate change and biodiversity. Conclusions are made in order to identify promising directions for future research.

Eeva-Liisa Hallanaro ja Kirsti Loukola-Ruskeeniemi: Arseenia kalliossa! ja mitä siitä sitten seuraa… Geologian tutkimuskeskus, erikoisjulkaisut. Helsinki. http://tupa.gtk.fi/julkaisu/erikoisjulkaisu/ej_089.pdf

Tässä raportissa esitellään Sivuvaikutukset hallintaan: monitieteisen tiedon hyödyntäminen ympäristönsuojelussa -hankkeen tuloksia. Raportin päätarkoituksena on hahmottaa keinoja, joiden avulla viestintää ja vuorovaikutusta voidaan hyödyntää nykyistä tehokkaammin ympäristönsuojelun haitallisten sivuvaikutusten ehkäisyssä ja hyödyllisten edistämisessä. Aluksi esitellään vaikutuksen käsitettä sekä avataan arvioinnin ja tiedeviestinnän suhdetta. Seuraavaksi esitellään viestinnän ja vuorovaikutuksen kehittämisen kannalta oleellisimmat tulokset verkkokyselystä, jossa selvitettiin kansalaisten näkemyksiä ympäristösääntelystä. Lopuksi kootaan yhteen suosituksia viestinnän ja vuorovaikutuksen käytäntöjen kehittämiseksi.

Valosaaste on häiritsevää, terveydelle haitallista tai luontohaittoja aiheuttavaa yöaikaista ulkotiloihin kohdistuvaa keinovalaistusta. Tämän raportin tarkoituksena on arvioida tarvetta yhteiskunnalliselle ohjeistukselle, jonka avulla voitaisiin vähentää valosaastetta Suomessa. Tarve tälle arvioinnille on nostettu esiin vuoden 2011 hallitusohjelmassa. Raportti kytkeytyy muuhun hallinnon ja lainsäädännön kehittämistyöhön, erityisesti maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuden arviointiin. Raportissa esitellään lyhyesti valosaasteeseen liittyvää viimeaikaista tutkimusta, tarkastellaan olemassa olevaa kotimaista ohjeistusta ja sääntelyä, kartoitetaan tilannetta kansainvälisesti sekä arvioidaan tarvetta uuden valosaasteeseen keskittyvän ohjeistuksen ja sääntelyn kehittämiselle. Raportissa tarkastellaan erityisesti informaatio-ohjausta valosaasteen vähentämiskeinona.

Maxwell T. Boykoff: Who speaks for the climate? Making sense of media reporting on climate change. Cambridge University Press 2011.

Kaikilla yhteiskunnan sektoreilla on toteutettu kestävään kehitykseen eri tavoin liittyviä ohjelmia, suunnitelmia ja päätöksiä. Yhteiskunnallisen epävarmuuden lisääntyessä tarve päätösten vaikutusten etukäteisarviointiin kasvaa. Kestävään kehitykseen liittyvät laaja-alaiset ja kauaskantoiset näkökohdat jäävät kuitenkin usein vähälle huomiolle, koska käytännön päätöksenteossa päädytään herkästi ratkaisuihin, jotka näyttävät parhaiten tukevan oman hallinnonalan välittömiä tavoitteita, mutta jotka eivät välttämättä ole optimaalisia yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Tämän takia tarvitaan sektorirajat ylittävää vaikutusten arviointia, jossa pyritään ennakoimaan mahdollisia ristiriitoja ja tekemään näkyväksi pitkän aikavälin vaikutuksia. Tässä raportissa pohditaan kestävään kehitykseen liittyvän arvioinnin haasteita ja esitetään ehdotus kansalliseksi arvioinnin työvälineeksi. Parhaimmillaan tällainen työkalu auttaa päätöksentekijöitä tekemään valistuneempia päätöksiä, joissa tavoitteiden tai toimenpiteiden vaikutukset ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen voidaan huomioida kattavasti ja ennakoivasti.

Lampinen, Ari: Uusiutuvan liikenne-energian tiekartta. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja B: 17. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, Joensuu 2009. Ladattavissa verkkosivulta: http://www.pkamk.fi/julkaisut/ sahkoinenjulkaisu

Kaupungistuminen ja maahanmuutosta seuraava monikulttuuristuminen ovat merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Kaupunkiluonnon merkitys ihmisten hyvinvoinnille korostuu väestön keskittyessä kasvaville kaupunkiseuduille, mutta kaupunkiluonnon merkitystä maahanmuuttajien integroitumisessa ei ole juurikaan tutkittu. Tässä raportissa: - Kartoitetaan, miten eri maahanmuuttajaryhmien määrä on kehittymässä Helsingin seudulla ja mitkä ovat suuria tai kasvavia ja siten erityisesti huomionarvoisia ryhmiä. - Selvitetään, mitä tietoa on saatavilla ihmisten luontosuhteen vaihtelusta eri kulttuureissa. - Selvitetään, millainen merkitys kaupunkiluonnolla on maahanmuuttajien integroitumisessa uuteen elinympäristöön ja yhteisöön. - Muodostetaan käsitys keskeisistä tiedon puutteista ja tutkimustarpeista. Maahanmuuttajien määrän kehitystä Helsingin seudulla tarkastellaan tilastojen avulla. Lisäksi arvioidaan tilastojen käyttöön liittyviä haasteita. Eri kulttuuritaustaisten ryhmien luontoon liittämiä merkityksiä ja luonnon käytön tapoja tarkastellaan aiempien tutkimusten perusteella. Maahanmuuttajien luontosuhteeseen keskittyvää kotimaista tutkimusta ei juuri löytynyt, mutta aiheeseen liittyvistä tutkimuksista käy ilmi arvojen ja kokemusten vaihtelu kulttuurien välillä. Julkaisussa esitellään esimerkkitapauksia luonnon merkityksistä maahanmuuttajien integroitumisessa ja pohditaan integroitumisen edistämisen mahdollisuuksia Helsingin seudulla. Pyrittäessä edistämään yksilöiden ja ryhmien integroitumista on tärkeää tunnistaa luontoalueiden mahdollisuuksia symbolisen tunnistamisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen luomisessa. Tietoa tarvitaan myös siitä, millä tavoin näitä mahdollisuuksia voidaan tukea luontoalueiden maankäytön ja hoidon suunnittelun kautta. Maahanmuuttajien näkemysten ja kokemusten hyödyntäminen voi auttaa kaupunkien suunnittelua löytämään muuttuviin olosuhteisiin sopivia toimintatapoja ja ratkaisuja.

Ekosysteemien toimintaan liittyviä kynnysarvoja on usein vaikea havaita ennen kuin ne on ylitetty. Tämän takia on tärkeä kehittää erityisiä indikaattoreita, joiden avulla voidaan kuvata niitä systeemin ulkoisia ja sisäisiä tekijöitä, jotka altistavat kynnysarvojen ylitykselle.

Vesistöjen rehevöityminen on noussut yhdeksi eniten esillä olevista aiheista suomalaisessa ympäristökeskustelussa. Tässä raportissa pyritään luomaan yleiskuva sanomalehtien rehevöitymiskeskustelusta sekä hahmottamaan oleellisia keskustelun teemoja. Tutkimuksen aineistona on suomalaisten sanomalehtien uutisointi vuonna 1998 ja heinäkuussa 2005. Aineistoa tarkastellaan konstruktionistisesta näkökulmasta ympäristönsuojelun kokonaiskehikon avulla. Aineistosta ilmenee, että rehevöitymisuutisoinnin painopisteenä on ympäristöongelman hallinta. Uutisten otsikoissa sinilevät ovat näkyvin yksittäinen aihepiiri. Rehevöitymisen taustalla oleviin reunaehtoihin kiinnitetään vain vähän huomiota, samoin kuin rehevöittäviin päästöihin. Viranomaisten ja tutkijoiden tuottaman tiedon asema rehevöitymisuutisoinnissa on vahva. Uutisoinnin perussävy on maltillinen ja asiallinen. Kiistelyä ei aineistossa juuri esiintynyt.

Kuusisto, Esko & Käyhkö, Jukka: Globaalimuutos. Suomen Akatemian FIGARE-ohjelma. Otava, 2004. 169 s. Tutkimusta popularisoivia ympäristökirjoja on tapana kirjoittaa kuivan asiallisesti, ympäristötieteen neutraalisuutta asiantuntevasti korostaen. Tuloksena on usein latistavia ja tylsiä kirjoja, joita eivät arvatenkaan lue juuri muut kuin opiskelijat kurssikirjallisuutenaan. Esko Kuusiston ja Jukka Käyhkön työstämä Globaalimuutos on ilahduttava poikkeus ympäristökirjojen harmaassa massassa.

Tutkimusta popularisoivat kirjat ovat olleet tärkeitä ympäristönsuojelussa, vaikka laajaa keskustelua herättäneitä teoksia ei viime vuosina ole juuri ilmestynyt. Ainoa merkittävä poikkeus on tanskalaisen Bjørn Lomborgin teos The Sceptical Environmentalist (2001). Miksi juuri tämä tilastoihin tukeutuva, yli 500-sivuinen tiiliskivi herätti kiihkeän kansainvälisen keskustelun?