Search

Artikkelissa kuvataan verkostomaista alueellisen ammattiosaamis- ja koulutustarpeiden ennakointiprosessia. Kyseinen ennakointityö ei ole ollut tulevaisuuden ennustamista, vaan pyrkimys hahmottaa vaihtoehtoisia tulevaisuuden kehityskulkuja ja niiden muotoilemia mahdollisuuksia jahaasteita alueen työelämässä ja koulutuksissa. Verkostomaisen Varsinais-SuomenEnnakointiakatemian työryhmät koostuivat laajasti asiantuntijoista ja oppilaitostoimijoista. Ennakointiprosessi jäsentyi toimialakohtaisesti kolmeen työvaiheeseen, joita olivat luotaus, merkityksellistäminen ja haltuunotto. Tässä artikkelissa esitellään ennakointiprosessin kahta ensimmäistä vaihetta, jossa toimialoittain tarkasteltiin ulkoisia toimintaympäristön muutoksia ja työstettiin vaihtoehtoisia tulevaisuuden skenaarioita. Artikkelissa ennakointiprosessin havainnollistamisen esimerkkinä käytetään meriklusterin toimialaa, jolle muun muassa ammatillisesta koulutuksesta valmistuu paljon osaajia. Ennakointiprosessin tuntemus on hyödyllistä niin ammatillisten oppilaitosten kuin korkeakoulujen johdolle, asiantuntijoille ja myös kouluttajille, jotka pyrkivät kehittämään koulutuksen prosesseja ja rakenteita.

Artikkelissa esitellään NomadTown, joka on hätätilojen ennakointiin, torjuntaan ja sopeutumiseen sekä myönteisten vaikutusten tuottamiseen toimintansa perustava “resilienssihubi”. Artikkelissa hahmotellaan NomadTowniin kehittyneen alakulttuurin koulutuksellista taustaa ja tehdään syvällinen kuvaus NomadTownia ympäröivästä yhteiskunnasta oppimisen paikkana. Tämä kontekstuaalisointi nojaa tietoisuuteen dispositiivista Foucault'n tarkoittamassa mielessä. Tekstissä arvioidaan yhdistysten yhteiskuntaekologian, jonka puitteisiin tämä resilienssikeskus on asettumassa, soveltuvuutta ilmastonmuutoksen torjunnan edellyttämään suureen yhteiskunnalliseen transitioon. Lisäksi arvioidaan kuinka verkostomainen organisaatioissa oppiminen NomadTownin puitteissa tapahtuu. Tällaiset toimivat yhteydet ilmentävät Nahradan maailmankylähypoteesiin kuuluvaa verkostoituneiden kylien käsitettä. Tutkimuksen loppupäätelmänä on, että toiminta yhdistyneiden verkoston kautta NomadTownin koulutusympäristössä on tehokas tapa muuttaa yhteisöä resilientimmäksi ilmastonmuutokseen valmistautuessa, joskin NomadTown tarvitsee parempia yhteyksiä liike-elämään ja hallintoon. NomadTown a resilience hub based on learning for emergency prevention, positive impact creation, and adaptation is presented. The educative background of the sub-culture found there are outlined. A thick description of the educational milieu NomadTown is situated in is given. A contextualization of this milieu is provided with a Foucauldian awareness of the dispositif (apparatus). Whether the social ecology of associations, this resilience hub is becoming embedded in, is a suitable way to make the great transition needed to deal with climate change; and how organizational learning, manifesting as network learning, is taking place are considered. Such functioning connections are embodying the networked village concept of Nahrada’s Global Village Hypothesis. I conclude that working through connected networks, in NomadTown’s educational milieu, is an effective way to make change for resilience in our human survival situation when faced with climate change. However, NomadTown needs better connections to industry and government. peerReviewed

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Euroopan unionin resilienssikäsitystä sekä eri resilienssimerkitysten tuottamaa politiikkaa Euroopan komission strategisten ennakointiraporttien kontekstissa. Viime vuosikymmenen kuluessa resilienssistä on kehittynyt yhä vaikutusvaltaisempi käsite Euroopan unionin politiikassa. Euroopan unioni nosti resilienssin politiikkansa keskiöön ja uudeksi suunnannäyttäjäksi syyskuussa 2020 covid-19-pandemian seurauksena julkaistussa strategisessa ennakointiraportissaan. Kansainvälisten suhteiden kentällä resilienssillä viitataan usein valtioiden kriisinsietokykyyn ja kriisin jälkeiseen mukautumisprosessiin. Resilienssin käsitteellä on kuitenkin kansainvälisten suhteiden piirissä tulkinnallista laveutta, mikä on herättänyt keskustelua erityisesti turvallisuudentutkimuksen piirissä. Resilienssillä ja turvallisuudella on toisiinsa nähden monimutkainen ja linkittynyt yhteys. Turvallisuus on enemmän kuin resilienssi, mutta resilienssi muokkautuu tietynlaisessa turvallisuusympäristössä painottamaan eri politiikkoja. Tämän teeman tarkasteluun kohdentuu myös tämän tutkielman tutkimusongelma. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisena Euroopan unionin käsitys resilienssistä Euroopan komission ennakointiraporteissa vuosilta 2020–2022 näyttäytyy sekä kriittisesti tarkastella, millaista politiikkaa ja valta- asetelmia eri resilienssimerkitysten korostuminen aineiston kontekstissa tuottaa. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu Philippe Bourbeaun resilienssitypologioiden jakoon säilyttävän ja uudistavan resilienssin kategorioista, joihin nojautuen tutkielman analyyttinen viitekehys on rakennettu. Säilyttävän resilienssin strategia korostaa vallitsevien olosuhteiden säilyttämistä, kun taas uudistava resilienssi painottaa kriisien kautta oppimista ja kehittymistä. Lisäksi teoreettista viitekehystä rakentavat neoliberaalin hallinnan käsite ja kriittisen turvallisuustutkimuksen näkemykset resilienssin turvallisuussitoumuksista. Tutkielman kaksivaiheisessa analyysissä käytän diskurssianalyyttistä tulkitsevaa ja kriittistä analyysiotetta. Analyysin ensimmäisessä, tulkitsevassa vaiheessa, tarkastelen tekstiä kokonaisuutena ja sen resilienssimerkityksiä kontekstissaan. Analyysin kriittisessä vaiheessa liikun tekstin taakse tarkastellen millaista politiikkaa resilienssimerkitykset aineistossa tuottavat sekä millaisia valta-asetelmia ja hierarkioita Euroopan unionin resilienssidiskursseissa ilmenee. Tutkielman konstruktivistisena lähtökohtana on, että Euroopan unionin resilienssidiskurssit heijastelevat syvempiä näkemyksiä Euroopan unionin käsityksistä turvallisuudesta, tulevaisuuden uhkakuvista, vallasta ja hallinnasta. Tutkimustulokset tukevat tutkielman hypoteesia siitä, että sekä säilyttävän että uudistavan resilienssin strategiat ilmaantuvat ennakointiraporttien diskursseissa. Säilyttävän strategian mukainen uhkakuvasidonnainen puhe painottuu aineistossa uudistavaa resilienssistrategiaa enemmän eikä resilienssi saavuta turvallisuudesta itsenäistä asemaa. Tämä on ristiriidassa Euroopan unionin diskursiivisen tavoitteen kanssa, joka pyrkii uudistavaan resilienssiin. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että Euroopan unionin resilienssikäsitys on muotoutunut ylhäältä alaspäin jättäen resilienssin lokaalin tiedon sekä yksilön näkökulman varjoon. Kansalaiset ovat resilienssidiskurssien objektipositiossa. Resilienssin säilyttävän strategian korostuminen saattaa poliittisesti tuottaa yhteiskunnallista epätasa-arvoa ja korostaa jo olemassa olevia alueellisia tai sosio-ekonomisia eroja sekä heikentää marginalisoitujen ryhmien asemaa. Säilyttävän resilienssin strategia ei avoimesti haasta yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia, vaan korostaa niissä selviytymistä.

Korona oli akuutti terveyskriisi, joka kärjisti samalla suuren määrän muita kriisejä. Globaalit turvallisuusuhat ja ilmastonmuutos johdannaisineen kasvattivat kriisisuman monihäiriötilaksi. Saamme koronakriisin hoidosta arvokasta oppia tulevien päällekkäisten häiriötilojen hallintaan, kirjoittaa Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen PANDEMICS-ryhmä. nonPeerReviewed

Artikkeli pohjautuu väitöstutkimukseen ”Osaava ammatillinen opettaja 2020”, jossa käsitellään ammatillisen opettajan tulevaisuuden työnkuvaa. Tutkimusaineisto tulevaisuutta koskevista käsityksistä toisen asteen ammatillisten opettajien osaamisesta kerättiin asiantuntijaverkostossa delfoimenetelmällä ja eDelfoi verkko-ohjelman avulla. Osaavan ammatillisen opettajan työnkuva muodostettiin heikkojen signaalien, tulevaisuuskuvien, työskenaarioiden ja osaamisen kehityssuuntien perusteella. Artikkelissa käsitellään ammatillisten opettajien tulevaisuuden osaamisen haasteita ammatillisen koulutuksen, työelämän, koulutuksen ja työelämän yhteistyön, sekä opiskelijoiden osallisuuden lisäämisen ja oppimisympäristöjen näkökulmista. Lisäksi tarkastellaan tutkimustulosten sovelluksena toimintamallia, jolla voidaan ennakoida ja johtaa ammatillisen opettajan osaamista ja kehittämistä koulutusorganisaatiossa.

Kaupunkilaisten näkemysten hyödyntäminen kaupunkien strategioissa ja päätöksenteossa on haasteellista. Strategiatyö jää usein pienen joukon toteuttamaksi, ylhäältä alaspäin johdetuksi prosessiksi, joka heijastelee heikosti kaupungin inhimillistä todellisuutta. Ehdotamme tässä kirjoituksessa strategiatyön kehittämistä hyödyntämällä kaupunkilaisten erilaisista lähtökohdista ammentavaa, tulevaisuusorientoitunutta skenaariomenetelmää. Skenaariot tukevat kolmella eri tavalla kaupunkien tulevaisuudesta käytävän keskustelun moniäänisyyttä: Ensiksi, skenaarioiden hyödyntäminen auttaa ihmisiä hahmottamaan paremmin tulevaisuuden mahdollisia polkuja tiivistämällä tulevaisuutta koskevan informaatiotulvan ymmärrettäviksi tulevaisuuskuviksi. Toiseksi skenaariot toimivat myös kaupungin yhteisenä kielenä, jonka avulla kaupunkiorganisaatio ja kaupunkilaiset voivat käydä tulevaisuuskeskustelua jaetuin käsittein. Kolmanneksi skenaariot auttavat arvioimaan strategiaan liittyviä valintoja peilaamalla päätöksiä ja niiden mahdollisia seurauksia suhteessa erilaisiin tulevaisuuksiin. Skenaariopohjaisen ja moniäänisen kaupunkistrategian tuloksena voidaan luoda ominaispiirteensä tiedostava ja monimuotoinen kaupungin kehittämisprosessi, joka toimii asukkaitaan kuunnellen, toimintaympäristön muutoksia ennakoiden sekä ketterästi eri mahdollisuuksiin ja muutostarpeisiin tarttuen.

Syntyvyyden väheneminen on kiivaasti keskusteltu aihe. Vähenemisen syitä on etsitty esimerkiksi työelämän epävarmuudesta, työn ja lastenhoidon yhteensovittamisen hankaluuksista ja lapsiperhe-elämän vähäisestä houkuttelevuudesta pidentyneen nuoruuden kulttuurissa. Tätä sekä mediassa että tutkimuskirjallisuudessa käytyä keskustelua täydennämme tarkastelemalla ennakoinnin teorian ulottuvuuksia Helsingin Sanomissa vuosina 2018–2019 julkaistuissa syntyvyyden vähenemistä koskevissa kantaaottavissa kirjoituksissa. Diskurssianalyyttisiä välineitä käyttäen osoitamme, miten kirjoituksissa tuotetaan yksilöistä ennakoivia toimijoita ja miten ennakoinnista tuotetaan, erityisesti nuorille naisille, normatiivisesti oikea tapa suhtautua lastensaamiseen. Kirjoituksissa varsinkin työelämään liitetään epävarmuutta, joka lastensaannin epävarmuuteen yhdistyessään luo tulevaisuuden ennakoinnista haastavan ja affektiivisesti latautuneen projektin. Lopuksi visioimme yhteiskuntaa, jossa elämää ylläpitävien suhteiden luominen riittäisi tulevaisuuden suunnitelmaksi sukupuolesta riippumatta. publishedVersion

Syntyvyyden laskua pidetään julkisessa keskustelussa vakavana uhkana. Vastuu tilanteen korjaamisesta langetetaan yksilöille, erityisesti lisääntymisikäisiksi naisiksi tulkituille. Heihin kohdistuu tulevaisuuden ennakoinnin vaade, joka voi olla mahdottomuudessaan lähes lamauttavaa. nonPeerReviewed

Athletes extract kinematic information to anticipate action outcomes. Here, we examined the influence of linguistic information (experiment 1, 2) and its underlying neural correlates (experiment 2) on anticipatory judgment. Table tennis experts and novices remembered a hand- or leg-related verb or a spatial location while predicting the trajectory of a ball in a video occluded at the moment of the serve. Experiment 1 showed that predictions by experts were more accurate than novices, but experts’ accuracy significantly decreased when hand-related words versus spatial locations were memorized. For nonoccluded videos with ball trajectories congruent or incongruent with server actions in experiment 2, remembering hand-related verbs shared cognitive resources with action anticipation only in experts, with heightened processing load (increased P3 amplitude) and more efficient conflict monitoring (decreased N2 amplitude) versus leg-related verbs. Thus, action anticipation required updating of motor representations facilitated by motor expertize but was also affected by effector-specific semantic representations of actions, suggesting a link from language to motor systems. peerReviewed

Organisations need to improve their information security practices, given the volume of successful cyberattacks and crimes. To enhance security in an organisation, information security must be considered a business issue, instead of a technical problem. Hence, organisations must change the security protocol from reactive action to proactive operation; must develop information security strategies that support the business; should implement better controls, systems, and services; and must create a process to proactively gather information about the possible threats and adversaries. This study proposes a novel method for combining a zero-trust strategy with cyber counterintelligence to gain the required security level and situational awareness to encounter modern threats. peerReviewed

Olla V-mAssA on monikäyttöinen rakenne, jolla voidaan ilmaista muun muassa progressiivisuutta. Rakenteella voidaan ilmaista myös ennakointia ja intentioita, mitä ei vielä tähän mennessä ole tutkittu itsenäisenä tutkimusaiheenaan. Tässä artikkelissa tarkastellaan olla V-mAssA -rakenteen käyttöä nimenomaan ennakoinnin ja intentioiden ilmaisuissa. Tutkimuksen aineisto on kerätty Suomi24-korpuksesta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on konstruktiokielioppi. Kun olla V-mAssA -rakennetta käytetään ilmaisuissa, joissa ennakoidaan tulevia tapahtumia tai tuodaan esille omia tai toisten intentioita, rakenne esiintyy usein rajattuutta ilmaisevien aspektielementtien yhteydessä. Esimerkiksi ilmaus Itekkii oon ostamas varmaan aprilia sx:n sisältää rajattuutta ilmaisevan verbin ostaa sekä rajattuutta osoittavan totaaliobjektin. Aineistossa ennakointia tai intentioita ilmaiseva olla V-mAssA voi kuitenkin saada myös partitiiviobjektin: Olen ostamassa uutta puhelinta. Ilman kontekstia partitiiviobjektillinen ilmaus on temporaalisesti moniselitteinen, sillä sekä parhaillaan tapahtumisen että myöhemmin tapahtumisen tulkinta ovat sille mahdollisia. Tutkimus osoittaa, että partitiiviobjektin valinta olla V-mAssA -rakenteen yhteydessä kytkeytyy usein verbisemantiikkaan sekä siihen, että rakenteen kuvaamat tapahtumat ovat rajoiltaan sumeita. Nykyhetki ja tuleva hetki näyttäytyvät osin limittäisinä. Esimerkiksi ostamisen voi hahmottaa monisisältöisenä ja monivaiheisena prosessina, joka on suunnittelun tasolla käynnissä puhehetkellä, vaikka toteutuukin kokonaisuudessaan vasta tulevaisuudessa. Aspektin ohella artikkelissa käsitellään myös muita piirteitä, joita olla V-mAssA -rakenteen käyttöön ennakoinnin ja intentioiden ilmaisuissa liittyy. Tarkastelussa on esimerkiksi se, miten subjektin persoona vaikuttaa ilmaisun merkitykseen joko ennakoinnin tai intention ilmauksena. Artikkelissa tarkastellaan myös sitä, voiko rakenteella ilmaista tulevaa menneessä ja millaisia sävyjä rakenteen käyttö saa negaation yhteydessä.

Poliisin toimintaympäristö muuttuu kiihtyvällä vauhdilla ja haasteena on mukauttaa toimintaa muutoksen mukana niin, että se voidaan suunnitella ja toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti yhteiskunnan ja kansalaisten odotukset ja tarpeet huomioiden. Maailmanlaajuisesti poliisin toimintaan kohdistuneita odotuksia ovat selvimmin muuttaneet lukuisat terrori-iskut, joiden seurauksena resursseja on alettu suuntaamaan kansallisen turvallisuuden kehittämiseen. Tapahtumien ennakoinnin ja ennustamisen tarve on siten noussut yhdeksi keskeisimmäksi poliisitoiminnan kehittämisen osa-alueeksi. Muutostarpeisiin ja kohdattuihin haasteisiin on haettu vastausta nopeasti kehittyvän teknologian avulla. Ennakoiva poliisitoiminta ja siihen liittyvät ennustamisteknologiat ovat maailmalla tämän kehityksen keskiössä. Näiden teknologioiden päämääränä on helposti ymmärrettävällä tavalla kuvailla tulevaa rikollista käyttäytymistä tai rikollisen käyttäytymisen omaksumiseen vaikuttavia tekijöitä perustuen teknologiaan ja mallinnukseen. Näihin analyyttisiin työkaluihin perustuvat ennusteet voivat auttaa poliisia resurssien strategisessa, taktisessa ja operatiivisessa suunnittelussa. Digitalisaatio ja tekoälyn käyttäminen voi helpottaa poliisin palvelujen laatua ja saatavuutta, mutta niiden tuominen jokapäiväiseen elämäämme vaatii meiltä, ei pälkästään uusien laitteiden ja käsitteiden oppimista, vaan myös kokonaan uuden tavan ymmärtää maailmaa. Lisäksi tekoäly ja siihen liittyvä algoritminen ennakointijärjestelmä, voi toisaalta herättää huolta sen oikeudenmukaisuudesta ja mahdollisesti luoda jopa juridisia ja eettisiä haasteita. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tutkimuksessa selvitettiin ennakoivassa poliisitoiminnassa käytettäviä tietoanalyyttisiä ennustamisteknologioita ja niiden hyödyntämismahdollisuuksia suomalaisessa poliisitoiminnassa. Tutkimusaineisto koostuu poliisihallinnon tiedustelu ja analyysitoimintojen asiantuntijoiden haastatteluista sekä ennakoivan poliisitoiminnan kuvauksesta, joka pohjautuu kirjalliseen aineistoon, jota on kerätty käymällä läpi saatavilla olevia kansainvälisiä tutkimuksia, artikkeleita, selvityksiä ja raportteja. Tutkimuksen perusteella meillä ei ole tällä hetkellä ennakoivaa poliisitoimintaa tukevia ennustamisteknologioita. Meillä ei ole strukturoitua tapaa hoitaa tiedustelu ja analyysitoimintaa, ja käytännössä jokainen poliisiyksikkö toteuttaa toimintansa hyvin itsenäisesti. Tutkimuksen perusteella ennustamisteknologiat olisivat tuotavissa suomalaiseen poliisitoimintaan, jos rakenteet ja prosessit uudistettaisiin, jolloin poliisista voisi kehittyä entistä enemmän asiantuntijaorganisaatio, joka kykenee esittämään ajantasaisempaa valtakunnallista turvallisuuden tilannekuvaa ja kohdentamaan toimintaansa kustannustehokkaan ennakoivasti erilaisiin uhkakuviin, riskeihin ja rikollisuuteen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yleisesti tietojärjestelmien ja analyysitoiminnan toimintojen kehittämisessä ja erityisesti poliisien kouluttamisen suunnittelussa. Mitä enemmän ennustamisen ja rikollisuuden ennakoimisen tarve korostuu, sitä oleellisemmaksi tulee poliisin kouluttaminen tieteellisten ja analyyttisten metodien käyttöön.

Negative effects of inattention on task performance can be seen in many contexts of society and human behavior, such as traffic, work, and sports. In traffic, inattention is one of the most frequently cited causal factors in accidents. In order to identify inattention and mitigate its negative effects, there is a need for quantifying attentional demands of dynamic tasks, with a credible basis in cognitive modeling and neuroscience. Recent developments in cognitive science have led to theories of cognition suggesting that brains are an advanced prediction engine. The function of this prediction engine is to support perception and action by continuously matching incoming sensory input with top-down predictions of the input, generated by hierarchical models of the statistical regularities and causal relationships in the world. Based on the capacity of this predictive processing framework to explain various mental phenomena and neural data, we suggest it also provides a plausible theoretical and neural basis for modeling attentional demand and attentional capacity “in the wild” in terms of uncertainty and prediction error. We outline a predictive processing approach to the study of attentional demand and inattention in driving, based on neurologically-inspired theories of uncertainty processing and experimental research combining brain imaging, visual occlusion and computational modeling. A proper understanding of uncertainty processing would enable comparison of driver's uncertainty to a normative level of appropriate uncertainty, and thereby improve definition and detection of inattentive driving. This is the necessary first step toward applications such as attention monitoring systems for conventional and semi-automated driving.

nonPeerReviewed

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy on tehnyt esiselvitysluontoisen tulevaisuustyön Työ- ja elinkeinoministeriölle ja Lääketeollisuus ry:lle siitä, miten Suomessa voitaisiin lisätä lääketeollisuuden investointeja, luoda maahan uusia työpaikkoja ja kasvattaa lääketeollisuuden tulevaisuuden kilpailukykyä.Yhteenveto koottiin lääketeollisuuden yritysten ja niiden sidosryhmien edustajien asiantuntijahaastatteluissa ja ryhmäkeskusteluissa nousseiden näkemyksien pohjalta. Asiantuntijahaastatteluissa teemoina olivat Suomessa olevan lääketeollisuuden nykytila sekä visio lääketeollisuudesta vuonna 2030 käsittäen digitaalisen ja vihreän transformaation vaikutukset sekä kotimaisen yhteistyön tarjoamat mahdollisuudet. Haastatteluaineiston analyysin pohjalta muodostettiin kolme rinnakkaista kehityspolkua, joita rikastettiin ja validoitiin lääketeollisuutta laajasti edustavan asiantuntijajoukon kanssa pyöreän pöydän keskusteluissa.Raportissa kuvataan kolme rinnakkaista kehityspolkua, jotka kukin vahvistavat suomalaista lääketeollisuutta ja luovat mahdollisuuksia uusille kehitys- ja tuotantoinvestoinneille. Kuvatut kehityspolut ovat: Huoltovarmuus, Tutkimuksesta liiketoiminnaksi ja Älykäs lääketeollisuus. Huoltovarmuus-kehityspolku on nopean reagoinnin mahdollisuus kasvattaa lääkkeiden ja rokotteiden tuotantoa Suomessa liittyen laajemmin Euroopan tason resilienssiin ja huoltovarmuuteen. Tutkimuksesta liiketoiminnaksi -kehityspolulla nostetaan kolme keinoa lisätä lääkekehitysinvestointien liiketoimintavaikuttavuutta, 1. lääkekehityksessä toimivien tutkijoiden tukeminen liiketoimintaan ja yrittäjyyteen liittyvissä asioissa, 2. globaalisti merkittävien hubien synnyttäminen, 3. lääkekehitykseen liittyvien eri vaiheiden palvelullistaminen. Älykäs lääketeollisuus -kehityspolku perustuu kehittyneiden digiteknologioiden, datan ja tekoälyn laajamittaiselle hyödyntämiselle tutkimuksessa, lääkekehityksessä ja tuotannossa. Työssä tuli vahvasti esille myös se, että nykyiset rahoitusmekanismit ja lääketeollisuuden tarpeet eivät kohtaa riittävässä määrin. Selvityksen puitteissa ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta kerätä riittävän laajaa aineistoa, jonka pohjalta olisi voinut esittää konkreettisia, toteuttamiskelpoisia ehdotuksia tilanteen kohentamiseksi. Siksi rahoitusmekanismien kehittäminen ei ole kuvattuna yhtenä kehityspolkuna. Suomessa on mahdollista lisätä kannattavaa ja osaamiskeskeistä lääketeollisuutta, mutta jokainen kuvattu kehityspolku vaatii toteutuakseen merkittäviä panostuksia ja yhteistä kansallista tahtotilaa lääketeollisuuden yrityksiltä, julkisilta toimijoilta ja rahoittajilta sekä muiden sitä tukevien alojen yrityksiltä. Selvityksen perusteella Suomen vahvuudet ja kasvun mahdollisuudet rakentuvat erikoistumiseen kapean segmentin tuotteisiin.

Tässä tutkielmassa käsitellään vähenevästä syntyvyydestä käytävää julkista keskustelua ja yksilöiden roolia siinä. Syntyvyyden vähenemisen syitä on etsitty työelämän epävarmuudesta. Lisäksi on pohdittu, millaisin sosiaalipoliittisin toimenpitein lapsiperhe-elämästä tulisi houkuttelevaa. Tutkielman tarkoituksena on täydentää tätä keskustelua tarkastelemalla, millainen rooli syntyvyyden vähenemistä koskevassa keskustelussa annetaan lapsipäätöksiä tekeville yksilöille, erityisesti lisääntymisikäisille naisille. Tutkielma on artikkeligradumuotoinen ja koostuu kahdesta osasta. Tutkielmaraportti on tieteellistä journaalia varten yhteiskirjoitettu artikkeli. Artikkelikäsikirjoitusta edeltävässä lisäpaperissa käsitellään laajemmin tutkielmaprosessia ja tutkielman teoreettismetodologisia lähtökohtia. Tutkielmassa analysoidaan Helsingin Sanomien kantaaottavia kirjoituksia feministisen tieteen- ja teknologiantutkimuksen alalla kehitetyn ennakoinnin teorian avulla. Ennakoinnin teoriaa liitetään työn ja elämän prekaarisaatiota koskeviin keskusteluihin. Pro Gradu -tutkielman tutkimuskysymykset ovat, miten yksilöistä tuotetaan ennakoivia toimijoita ja miten ennakoinnista tuotetaan normatiivisesti oikea tapa suhteuttaa omaa lisääntymistä kansalliseen syntyvyyshuoleen. Aineisto koostuu Helsingin Sanomissa aikavälillä 14.11.2018—24.10.2019 julkaistuista, syntyvyyden vähenemistä koskevista kantaaottavista kirjoituksista. Niistä 2 on vieraskynäkirjoituksia, 7 kolumneja ja 37 lukijoiden mielipidekirjoituksia. Aineistosta tehdään teoriasidonnaista diskurssianalyysia ennakoinnin ulottuvuuksia mukaillen. Ulottuvuudet ovat velvoite (injunction), abduktio (abduction), optimointi (optimization), varautuminen (preparedness) ja mahdollisuus (possibility). Analyysia tehtiin etsimällä temaattisia yhteyksiä, tarkastelemalla ennakoinnin ihannetta kirjoituksien piiloisena oletuksena sekä erilaisten toimijoiden asemoimista suhteessa syntyvyyshuoleen ja näiden asemointien sukupuolittuneisuutta. Tutkimuksen perusteella syntyvyyshuolen yksilötoimijuus rajataan diskursiivisesti merkitsemään laskelmoivaa ja parhaaseen mahdolliseen pyrkivää toimijuutta. Valtion ja yksilön suhdetta määrittää yksilön valinnanvapaus, jolle poliittisten toimien tulee vain luoda tilaa. Aineistossa tuotetaan varsinkin nuorista naisista ennakoivia toimijoita, jotka pyrkivät ajoittamaan lasten saamisen parhaaseen mahdolliseen työtilanteeseen, hedelmällisyyden kannalta parhaaseen ikään ja ihanteelliseen parisuhdetilanteeseen. Ennakointia kuvataan sekä oletusarvoisena että vastuullisena tapana toimia ja suhtautua lastensaamiseen. Yksilötoimijoiden kohdalla ennakointi saa myös affektiivisia ulottuvuuksia. Kansallisen syntyvyysluvun lisäksi vastuullisen toimijan tulee huomioida lastensaannin vaikutus omaan työuraan ja hyvinvointiin sekä globaaliin ilmastonmuutokseen. Samalla perheellistymistä ja sen suunnittelua vaikeuttaa työmarkkinoilla koettu epävarmuus. Uusliberalistisessa yhteiskunnassa myös syntyvyyden suunnan kääntäminen jää yksilöiden vastuulle. Elämän ennakoinnin velvollisuus ja toisaalta sen mahdottomuus kuitenkin tekevät lasten saamisesta epähoukuttelevaa.

Kuvaan tässä artikkelissa E-Delfoi-paneelin kokoamista yhden konkreettisen tutkimusprosessin kokemusten näkökulmasta. Tutkimuksessa analysoitiin vaihtoehtoisten talousjärjestelmien tulevaisuuden kehitysskenaarioita. Pohdin alla haasteita, joita tutkimuksessa liittyi panelistien paikantamiseen, tähän liittyvään relevantin asiantuntijuuden määrittelyyn sekä panelistien rekrytoimiseen. nonPeerReviewed

Tämä työ on väliraportti laajemmasta visio- ja strategiatyöstä, jonka tarkoituksena on luoda yhdessä teollisuuden, tutkimuksen ja julkistoimijoiden kanssa tavoitetila siitä, mitä suomalainen kestävä ja älykäs teollisuus voisi olla vuonna 2030, ja mitkä ovat sille kilpailuetua tuovat tekijät. Lisäksi tavoitteena on muodostaa teollisuusrajat ja hallituskaudet ylittävä kansallinen teollisuusagenda, joka toimii tiekarttana julkishallinnolle, teollisuudelle, tutkimukselle sekä näitä yhdistäville ekosysteemeille. Raportti sisältää katsauksen muiden eurooppalaisten maiden teollisuusohjelmiin sekä tuloksia asiantuntijahaastatteluista, joissa kotimaisilta tutkimuksen, teollisuusliittojen ja julkishallinnon asiantuntijoilta haettiin tulevaisuusorientoituneita näkemyksiä suomalaisesta kestävästä ja älykkäästä teollisuudesta vuonna 2030. Näiden pohjalta on lähdetty hahmottelemaan Suomelle kilpailuetua v. 2030 tuovia tekijöitä, "taisteluita", jotka tulee voittaa matkalla kohti tavoitetilaa, sekä itse visiolausetta. Raportti on tehty osana valtioneuvoston VTT:lle myöntämää lisärahoitusta, jolla edistetään valmistavan teollisuuden digitalisaatiota ja yritysten kilpailukykyä koronan jälkeisessä toimintaympäristössä. Visioluonnoksessa suomalaisen teollisuuden kilpailutekijät on tiivistetty kahteen lauseeseen: 1) Olemme globaaleilla markkinoilla profiloituneet auttamaan asiakkaitamme toimimaan kestävästi ja vastuullisesti, ja 2) Meillä on kyky saada nopeasti toimijoita yhteen ratkaisemaan kompleksista ongelmaa nopealla aikataululla ja näin vastata voittajana globaaliin asiakastarpeeseen. Tärkeimmiksi voitettavaksi taisteluiksi kohti visiota tunnistettiin seuraavat neljä: Suomalaisen teollisuuden tulee 1) itse edetä etukenossa kestävään tuotantoon ja liiketoimintaan, jotta voi toimia asiakkaiden suuntaan uskottavana auttajana näissä asioissa, 2) vahvistaa ekosysteemistä toimintatapaa kyetäkseen vastaamaan riittävän nopeasti systeemisiin asiakastarpeisiin, 3) pysyä mukana digitaalisen transformaation etujoukoissa ja 4) saada investoinnit nousukäyrälle. Ja edellä olevat yhdistettynä ja vielä tiivistettynä: teollisuusvisioehdotus vuodelle 2030 on Suomesta kestävä voittaja. Työn seuraavassa vaiheessa haetaan laajamittaista keskustelua teollisuuden eri toimijoiden kanssa vision kirkastamiseksi. Samalla kerätään syötettä liittyen teollisuuden tärkeisiin ongelmiin ja T&K -tiekarttoihin, sekä kytketään tutkimuksen agenda ja tulevaisuustieto ja kansallisen tason strategiset aloitteet mukaan työhön. Tämä tuottaa lopullisen kokoavan Sustainable Industry X (SIX) -teollisuusagendan. Tavoiteltava ajatus toteutukseen suhteen on, että SIX olisi alkuvaiheessa linkittynyt TEM:n Tekoäly 4.0 -ohjelmaan ja toimisi siinä agendaa käytäntöön panevana tahona.

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy on tehnyt esiselvitysluontoisen tulevaisuustyön Työ- ja elinkeinoministeriölle ja Lääketeollisuus ry:lle siitä, miten Suomessa voitaisiin lisätä lääketeollisuuden investointeja, luoda maahan uusia työpaikkoja ja kasvattaa lääketeollisuuden tulevaisuuden kilpailukykyä.Yhteenveto koottiin lääketeollisuuden yritysten ja niiden sidosryhmien edustajien asiantuntijahaastatteluissa ja ryhmäkeskusteluissa nousseiden näkemyksien pohjalta. Asiantuntijahaastatteluissa teemoina olivat Suomessa olevan lääketeollisuuden nykytila sekä visio lääketeollisuudesta vuonna 2030 käsittäen digitaalisen ja vihreän transformaation vaikutukset sekä kotimaisen yhteistyön tarjoamat mahdollisuudet. Haastatteluaineiston analyysin pohjalta muodostettiin kolme rinnakkaista kehityspolkua, joita rikastettiin ja validoitiin lääketeollisuutta laajasti edustavan asiantuntijajoukon kanssa pyöreän pöydän keskusteluissa.Raportissa kuvataan kolme rinnakkaista kehityspolkua, jotka kukin vahvistavat suomalaista lääketeollisuutta ja luovat mahdollisuuksia uusille kehitys- ja tuotantoinvestoinneille. Kuvatut kehityspolut ovat: Huoltovarmuus, Tutkimuksesta liiketoiminnaksi ja Älykäs lääketeollisuus. Huoltovarmuus-kehityspolku on nopean reagoinnin mahdollisuus kasvattaa lääkkeiden ja rokotteiden tuotantoa Suomessa liittyen laajemmin Euroopan tason resilienssiin ja huoltovarmuuteen. Tutkimuksesta liiketoiminnaksi -kehityspolulla nostetaan kolme keinoa lisätä lääkekehitysinvestointien liiketoimintavaikuttavuutta, 1. lääkekehityksessä toimivien tutkijoiden tukeminen liiketoimintaan ja yrittäjyyteen liittyvissä asioissa, 2. globaalisti merkittävien hubien synnyttäminen, 3. lääkekehitykseen liittyvien eri vaiheiden palvelullistaminen. Älykäs lääketeollisuus -kehityspolku perustuu kehittyneiden digiteknologioiden, datan ja tekoälyn laajamittaiselle hyödyntämiselle tutkimuksessa, lääkekehityksessä ja tuotannossa. Työssä tuli vahvasti esille myös se, että nykyiset rahoitusmekanismit ja lääketeollisuuden tarpeet eivät kohtaa riittävässä määrin. Selvityksen puitteissa ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta kerätä riittävän laajaa aineistoa, jonka pohjalta olisi voinut esittää konkreettisia, toteuttamiskelpoisia ehdotuksia tilanteen kohentamiseksi. Siksi rahoitusmekanismien kehittäminen ei ole kuvattuna yhtenä kehityspolkuna. Suomessa on mahdollista lisätä kannattavaa ja osaamiskeskeistä lääketeollisuutta, mutta jokainen kuvattu kehityspolku vaatii toteutuakseen merkittäviä panostuksia ja yhteistä kansallista tahtotilaa lääketeollisuuden yrityksiltä, julkisilta toimijoilta ja rahoittajilta sekä muiden sitä tukevien alojen yrityksiltä. Selvityksen perusteella Suomen vahvuudet ja kasvun mahdollisuudet rakentuvat erikoistumiseen kapean segmentin tuotteisiin.

The previous research has shown increasing interest in understanding anticipatory emotions and their contagion, which can happen in dyads or groups as well as in other settings in organizations. The role of anticipatory emotions and their behavioral effects remain unexplored in IS projects. To address the research gap, we conducted a qualitative and longitudinal case study in order to understand what arethe role and consequences of the anticipatory emotions in IS project work, and how their contagiousness emerges over time. Adopting a model of group emotional contagion as a theoretical lens provided us with an opportunity to explain the relationship between anticipatory emotions and emotional contagion, and how they influence individual-and group-level outcomes. In terms of a theoretical contribution, we provide an answer to the call for an understanding of anticipatory emotions and emotional contagion, their influence on group dynamics, and the processes and outcomes of collective emotions. peerReviewed

Humans behave towards and experience technological design in conflicting and contradictory ways. On the one hand, the very mention of the word ‘future’ conjures expectations of the radically new and unexpected. On the other hand, previous research has shown that people have a threshold for the level of change and the unexpected that they can cope with. Their expectations are dominated by mental images of familiar associations with what has been previously associated with the future. As a rule, humans cope with incremental changes, yet have difficulty accepting the entirely unfamiliar. This makes it harder to imagine a future of radical technology design and interactions, particularly when attempting to predict possible emotional outcomes. This chapter describes the emotional balance between the familiar and the unfamiliar in design creations, which has also been observed in theories such as the Most Advanced Yet Acceptable (MAYA) theory. The MAYA theory emphasises the complexity and irony of incremental versus radical changes in renewing design language and technological systems for the future. By carefully observing classical cases of previous game-changing technological innovations, including their hype and acceptance curves, a model is proposed that illustrates how a radical design future may be achieved by tapping into emotional, ideological and interactive logic, rather than formalistic (material-based) design choices. This chapter highlights the role that culture and cultural discourse play in cognition and emotions when considering future technology design in terms of ‘thinking outside the box’. peerReviewed

Child protection is a field with high importance concerning early actions to save the children, still often difficult in practice. Co-operation in the network of multi-actors with multi-professionals in challenging. Also the family will meet many separate contacts and instances in the network. On one hand, families do not know their rights with service and support opportunities provided for them, but on the other hand information concerning families´ problems do not reach all the professional actors in the ecosystem either. Case Porvoo in this paper will focus on proactive child protection opportunities, including the vision from the wellbeing of all child families in Porvoo region. Alternative child protection scenarios for the future have their basis on the results from action scenario approach run through in a series of futures workshops in Porvoo region during the year 2015. Scenarios co-created in this process differ from each other in terms of virtual/face-to-face and proactive/reactive. Based on four scenario alternatives, various virtual service concepts for the case family needs were constructed and information needs and data flows in each case analyzed. According to the workshop participants from regional ecosystem, the most desirable scenario seems to be the Promo scenario with proactive actions and virtual services. All the actors, including professionals and family members, will have personal ICT tools to cope with communication needs 24/7., Lastensuojelu on alue, jossa varhainen puuttuminen on tärkeä, mutta samalla vaikea aihe. Kyse on monitoimijaisesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä, jossa toimijoilla on ylitettävänä organisaatio- ja kulttuurirajoja ja myös lapsella perheineen on vastassa monta eri henkilöä ja instanssia. Tieto perheen tukimahdollisuuksista ei aina kulje perheille, mutta tieto perheen ongelmista ei myöskään kulje toimijalta toiselle. Case Porvoo keskittyy lastensuojeluteemaan ennakoivalla otteella, visiona kaikki alueen lapsiperheet voivat hyvin. Työskentelyn tueksi laaditut skenaariot Porvoon seudun lastensuojelun tulevaisuudesta on luotu työpajatyöskentelyn ja verkkokyselyiden tuottaman tiedon tuella noudattaen toimintaskenaariotyöskentelyn prosessia. Skenaariot eroavat sen suhteen, toimitaanko ennaltaehkäisevästi vai vaurioita korjaten ja työskennelläänkö verkossa vai kasvotusten. Työssä on tarkasteltu case-perheen pärjäämistä eri skenaarioissa. Tarkastelujen pohjalta on luonnosteltu erilaisia virtuaalisia palvelukonsepteja sekä pohdittu tietotarpeita ja tiedonkulkuun liittyviä kysymyksiä eri skenaarioissa. Toivotuimpana vaihtoehtona esitetään promo-skenaario, jossa toimitaan ennakoivasti verkossa. Apuna eri toimijoilla ja perheenjäsenillä on ict-pohjaiset työvälineet jatkuvaan yhteydenpitoon verkostossa 24/7.

International audience; The predictive coding model of perception proposes that successful representation of the perceptual world depends upon canceling out the discrepancy between prediction and sensory input (i.e., prediction error). Recent studies further suggest a distinction to be made between prediction error triggered by non-predicted stimuli of different prior precision (i.e., inverse variance). However, it is not fully understood how prediction error with different precision levels is minimized in the predictive process. Here, we conducted a magnetoencephalography (MEG) experiment which orthogonally manipulated prime-probe relation (for contextual precision) and stimulus repetition (for perceptual learning which decreases prediction error). We presented participants with cycles of tone quartets which consisted of three prime tones and one probe tone of randomly selected frequencies. Within each cycle, the three prime tones remained identical while the probe tones changed once at some point (e.g., from repetition of 123X to repetition of 123Y). Therefore, the repetition of probe tones can reveal the development of perceptual inferences in low and high precision contexts depending on their position within the cycle. We found that the two conditions resemble each other in terms of N1m modulation (as both were associated with N1m suppression) but differ in terms of N2m modulation. While repeated probe tones in low precision context did not exhibit any modulatory effect, repeated probe tones in high precision context elicited a suppression and rebound of the N2m source power. The differentiation suggested that the minimization of prediction error in low and high precision contexts likely involves distinct mechanisms.

Artificial intelligence will change the world of work and occupational profiles in the future. It will be combined with various forms of service production and industry. It may become vital even in unexpected jobs, like for a violin player of an orchestra through the co-operation with robots or utilization of software when looking for sheets related to specific tunes. In particular, the combinations of various new technologies may produce unexpected outcomes. The broad societal change is often referred to by the term Industry 4.0. It challenges educational institutions to anticipate competence demandsand provide adult education to help adaptation. In the field of technology, many studies have already been completed to explore future competencies. In the article, the identified competence demands are presented and discussed to inspire the curriculum development of the Finnish UAS. nonPeerReviewed

Tutkielma käsittelee globaaleja trendejä ja niiden mahdollisia vaikutuksia Suomen kansalliseen huoltovarmuuteen. Kansallinen huoltovarmuus on entistä enemmän riippuvainen erinäisistä globaaleista, valtioiden rajat ylittävistä virroista, kuten datan, ihmisten, rahan, tiedon ja tavaroiden liikkuvuudesta. Virtojen liikkuvuus ja rajojen madaltuminen merkitsevät sekä uusien mahdollisuuksien, kuten teknologioiden, että uhkien, kuten finanssikriisien ja epidemioiden, nopeampaa leviämistä. Ennennäkemättömän nopea kehitys ja muuttuneet uhat ovat lisänneet tarvetta huoltovarmuuden resilienssin vahvistamiselle sekä kysyntää odottamattomien ja tuntemattomien kehitysten ennakoinnille. Tutkielma vastaa tarpeeseen pyrkiä lisäämään ymmärrystä vallitsevista trendeistä ja epävarmuuksista, jotta huoltovarmuuden tulevaisuuteen liittyvää ennakointia ja resilienssiä voidaan kehittää. Tutkielmassa yhdistyvät kaksi tieteenalaa: kansainvälisen politiikan tutkimus ja tulevaisuudentutkimus. Tutkielma kartoittaa merkittävimmät globaalit trendit ja kehityskulut, jotka mahdollisesti vaikuttavat tulevaisuuteemme seuraavien vuosikymmenten aikana. Tutkimusmenetelmänä toimii vertaileva ja teoriaohjattu sisällönanalyysi. Tutkielman ensimmäisessä vaiheessa trendit kartoitettiin empiirisesti vertailemalla viiden kansainvälisen, länsimaalaisen instituution tuottamaa tulevaisuusraporttia. Trendit taulukoitiin raporteissa ilmenneiden painotusten mukaisesti ja teoreettisen viitekehyksen ohjaamana megatrendeihin, trendeihin, heikkoihin signaaleihin ja mustiin joutseniin. Tutkimusprosessin toisessa osuudessa pohdittiin trendien vaikutusta Suomen kansalliseen huoltovarmuuteen trendien tuomien mahdollisuuksien ja uhkien kautta. Trendit voitiin jakaa tuloksissa seitsemään eri teemaan: ilmastonmuutos, kaupungistuminen, demografiset muutokset, teknologinen vallankumous, informaation merkitys ja saatavuus, ihmisten itsenäistyminen ja vallan uudelleenjako. Keskeisinä tutkimustuloksina voidaan havaita, että raporttien painotusten perusteella merkittävimpinä pidettyjä trendejä yhdistävät ilmiöiden keskinäisriippuvuus, osin epävarma kehityssuunta ja teknologiakehityksen lisäämä monimutkaisuus, jotka heijastuvat myös kansallisen huoltovarmuuden turvaamiseen lisääntyneinä haasteina. Epävarmuutta lisäävät erityisesti myös trendien kehittymiseen olennaisesti vaikuttavat kansainvälisissä valtarakenteissa tapahtuvat muutokset ja epävarma globaali talous. Lisäksi sisällönanalyysi osoittaa, että tulevaisuusraportit voivat toimia poliittisina vaikutuskeinoina esittämällä tulevaisuus valittujen intressien mukaisesti. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että globalisaatio toimii trendien muutosajurina nopeuttamalla ilmiöiden leviämisvauhtia ja keskinäisriippuvuutta. Tutkielmassa ilmenneiden trendien monimutkaisuus, monitahoisuus, epävarma kehitys sekä nopea leviäminen lisäävät yleistä epävarmuuden ja tyytymättömyyden tunnetta ja edelleen huoltovarmuuden resilienssin vahvistamisen sekä ennakoinnin ja ilmiöiden selittämisen tarvetta.

Hallitusohjelmassa edellytetään korkeakouluilta ja tutkimuslaitoksilta profiloitumista, työnjakoa ja yhteistyötä. Korkeakoulujen on tehtävä valintoja Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi ja osaamisen kehittämiseksi. Korkeakoulujen profiloituminen edellyttää myös sisäistä osaamisen profiloitumista. Valinnat merkitsevät riskinottoa, sillä tulevaisuuden työmarkkinoiden tarpeesta ei voida varmuudella tietää. Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) on lähtenyt systemaattisesti profiloimaan toimintaansa ammatilliseksi korkeakouluksi, joka tuottaa uutta työelämälähtöistä korkeakouluosaamista. Tässä artikkelissa kuvataan HAMKin vuonna 2015 toteutettua viiden yksikön osaamisen profilointityön prosessia. Prosessi jakaantui kahteen sykliin, joiden aikana toteutettiin viisi työpajaa. Työpajoihin osallistui yhteensä noin 450 henkilöä. Työpajojen tuloksena syntyivät luonnokset yksiköiden osaamisen profiileista, joissa kuvataan yksiköiden kärkiosaamiset. Osaamisen profilointityö on dynaaminen prosessi, jonka aikana joudutaan ratkaisemaan mitä HAMK tekee ja mitä jättää tekemättä. Lisäksi ratkaisuja joudutaan matkalla myös muuttamaan.

Non-human nature is often unpredictable and continues to surprise us. How can we take this into account and use it in ways leading to more robust conservation strategies? We analyse the emergence and implications of surprises in the context of conservation of strictly protected Siberian flying squirrels in Finland. Nocturnal, arboreal flying squirrels keep surprising surveyors, planners and landowners by their flickering presence. We use field interviews and other material to analyse surprises as relational and affective phenomena - both the surprised observer and an unexpected event are needed to create a surprise. We argue that surprises can help to reconsider situations and identify new knowledge about non-human nature, and hence improve conservation strategies. publishedVersion

Kunta-alalla käydään parhaillaan läpi valtavia mullistuksia, kun sekä rakenteelliset uudistukset että globaalit murrokset muokkaavat toimintaympäristöä. Muutokset heijastuvat myös työvoiman saantiin ja osaamistarpeisiin ja edellyttävät organisaatioilta uudenlaista proaktiivista toimintaa. Osaamisen ennakointi on yksi tapa valmistautua näihin muutoksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, missä määrin ja miten ennakointia tehdään kunta-alalla, ja millaisia mahdollisia haasteita siihen liittyy. Tätä kautta haluttiin selvittää, miten organisaatioita voidaan tukea ennakointityön käynnistämisessä ja kehittämisessä. Lisäksi selvitettiin tulevaisuuden osaamistarpeita. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka lähetettiin kuntien, kaupunkien, kuntayhtymien ja kuntaomisteisten yhtiöiden ylimmälle ja virkamiesjohdolle. Kyselyssä käytettiin sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä ja vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Organisaatiot ovat sekä keskenään että sisäisesti hyvin eri vaiheissa ennakointityössä. Paljon on vielä kiinni yksittäisen toimijan asenteista ja osaamisesta. Tietoa on paljon, mutta se on hajallaan ja sen valikointi on haasteellista. Yleisesti ottaen resurssit niin ajan, osaamisen kuin välineidenkin suhteen ovat vähissä. Strategisella tasolla ennakointi on jo varsin hyvällä tasolla, mutta lisäksi näkökulmaa tulisi laajentaa lyhemmän (operatiivisen) ja pidemmän (visionäärisen) tason suuntaan, jolloin saataisiin parempi kokonaiskuva. On oleellista ymmärtää, että ennakointi on menestymisen kannalta välttämätöntä, vaikka päätöksiä joudutaan tekemään myös epävarmaan tietoon perustuen. Keskimäärin kauaskatseisimpia organisaatioita ovat sivistys- ja tekniikka-aloilla toimivat yhtiöt. Yritykset joutuvatkin kiinnittämään muita enemmän huomiota toimintaympäristön muutoksiin. Kuntaorganisaatioissa ennakointia jarruttaa rakenteelliset tekijät kuten sektorien valta, joka hankaloittaa verkostomaista ja poikkihallinnollista toimintatapaa. Tulevaisuuden ihannetyöntekijä nähdään oppimis- ja muuntautumiskykyisenä toimijana, joka on yhdistelmä sosiaalisia sekä digitaalisia taitoja. Loppu viimein on kuitenkin organisaation vastuulla koota resurssit, jotka kokonaisuutena vastaavat tarpeisiin sekä luoda edellytykset yksilöiden kehittymiselle. Yksi jatkotutkimusaihe voisikin olla resursoinnin ja työssä kehittymisen välinen yhteys.

Raportissa kuvataan menetelmä, jolla voidaan arvioida tulvariskien kehittymistä Suomessa. Kehitetty menetelmä hyödyntää tietoa toteutuneista tulvista, rakennuskannasta, väestömuutoksesta, talouskasvusta ja ilmaston sekä vesiolojen kehittymisestä. Riskien ennustamiseen on käytetty yleisesti tulvariskien hallinnassa hyväksyttyjä ja kansainvälisesti vertailukelpoisia laskentamenetelmiä. Menetelmä on kuvattu läpinäkyvästi, ja sen lähtötiedot ovat yleisesti saatavilla, helposti päivitettävissä, sekä tulokset ovat toistettavissa. Tulevaisuuden tulvariskiarvioita voi tarkastella internet-palvelussa sivulla www.ymparisto.fi/tulvaindikaattorit valtakunnallisesti ja alueellisesti. Tulokset on esitetty vuosille 2015–2100. Käyttäjä voi esimerkiksi arvioida ilmastonmuutoksen merkitystä suhteessa väestö- ja talouskasvuun eri vuosina ja eri skenaarioilla. Tulvariskiä ja sen muutosta on kuvattu alueen asukkaiden ja taloudellisen vahinkopotentiaalin avulla. Vuosivahingon odotusarvon avulla voi arvioida tulvariskien hallinnan investointien kannattavuutta, kuten tulvapenkereen korottamista ja veden pidättämistä valuma-alueella. Tulosten perusteella Suomen tulvariskit monikertaistuvat, jos tulvariskien hallinnan toimenpiteitä ei jatketa ja toteuteta suunnitellusti. Lyhyellä aikavälillä Suomessa on erityisesti syytä varautua talouskasvun sekä väestön ikääntymisen vaikutuksiin tulva-alueilla. Pitkällä aikavälillä ilmastonmuutokseen varautuminen on keskeistä. Alueelliset erot ovat suuret. Alimpia suositeltavia rakentamiskorkeuksia noudattamalla voidaan hallita uuden rakennuskannan riskiä, mutta pitkällä aikavälillä joillakin alueilla tarvittaneen myös rakentamisrajoituksia sekä rakenteellisia ratkaisuja kasvavien riskien vähentämiseksi ja lieventämiseksi. Jos tulvariskien ennakoidaan kasvavan, tulisi ennakoitu kasvu huomioida uusia suunnitelmia tehtäessä esim. kaavoituksessa. Sen sijaan pienenevän tulvariskin alueilla tulevaisuusskenaarioita ei voi vielä suositella suunnittelun lähtökohdaksi, johtuen taustatekijöihin liittyvistä epävarmuuksista sekä muutosten hitaasta ja mahdollisesti epälineaarisesta etenemisestä. Suunnittelun pohjana pitäisi siis käyttää vähintään nykytilanteen suuruista tulvariskiä. Tuloksia sovellettaessa on hyvä huomata, että ennusteet ovat pääosin alueellisia, mutta talouskasvun ennuste on valtakunnallinen. Sopeutumistoimien vaikutuksia ei ole otettu huomioon, esimerkiksi uusien rakennusten rakentamis- ja perustuskorkeus on sama kuin aiemman rakennuskannan. Uusien rakennuksien odotetaan myös sijoittuvan samassa suhteessa tulvavaara-alueille kuin nykyään. Laskennassa ei ole otettu huomioon aineettomia tai välillisiä vahinkoja, kuten tilapäistä kärsimystä tai toimintojen katkeamisten vaikutuksia. Tulevaisuuden tulvariskiarvioissa ei ole otettu huomioon mahdollisia muutoksia tulvariskeihin sopeutumisessa, maankäytön suunnittelussa tai politiikassa. Tulvariskien hallinnan tukemiseksi arviot olisi hyvä tarkistaa ja laskennan lähtötiedot päivittää 5–12 vuoden välein. Arviointimenetelmää voidaan lähivuosina kehittää muun muassa ottamaan huomioon rakennuskannan kehittyminen sekä muut kuin merkittävät tulvariskialueet. Tämä työ on toteutettu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa ”Kestävä tulvariskien hallinta” hankkeessa 2017–2018. Raportti koostuu kahdesta osasta: A-osassa on kuvattu käytetty arviointimenetelmä skenaarioineen ja B-osassa on esitetty tulokset epävarmuustarkasteluineen.

Knowledge management (KM) is a widely-used term in management science of 2000’s. The key essence of KM can be coined e.g. as a “purposeful management of activities and processes for leveraging knowledge to keep and improve competitive positioning by using well individual and collective knowledge resources of the firm and its stakeholders” (CEN, 2004). Majority of the KM discussion and research has focused on recognition, expression and dissemination of knowledge as it manifests itself in the present day of an organization. Research has focused on tangible knowledge artefacts such as Patents, Utility models, Trademarks, Licenses. The processes of creation and maintenance of knowledge are used more often by companies as protective measures rather than as dynamic tools for new value creation. Furthermore, the concepts and practices of futures research and anticipation are rarely studied as vital parts of KM. The paper at hand studies the views and strategies of Small- and Medium-sized companies in Finland in their reach for managing present and future-related knowledge by means of qualitative research. The authors propose a double-dichotomy framework of alternative approaches and dimensions for KM. The framework is derived from the analysis of material collected by semistructured interviews with the people responsible for KM processes in 10 companies. Authors also point out the needs for further research on the field. peerReviewed